^ Diabeteksen suhteen näyttö onkin jo toisenlaista:
"Conclusions: We found robust observational evidence for the association between T2DM and colorectal, hepatocellular, gallbladder, breast, endometrial, and pancreatic cancers." Joten jos halutaan vähentää suurten massojen suolistosyövän riskiä, tämä vaikuttaisi huomattavasti tärkeämmältä kohteelta kuin lihansyönti. Näytön vahvuuden perusteella.
Minusta perusteltu kysymys on, että jos syö runsaasti lihaa mutta vähän hiilareita (ja verrokkeina sekaruokavalio / runsaasti lihaa mutta myös kasviksia / pelkästään kasviksia, mutta paljon hiilareita), niin mitä se tekee (suolisto)syövän riskille pitkällä aikavälillä. Vaikka lihansyönnillä olisi oma itsenäinen riskinsä, niin kokonaisriski voi tällaisella ruokavaliolla olla merkittävästi pienempi kun muut riskitekijät pienenevät. Tällaisia populaatiota vain on vaikea tutkia luotettavasti pitkäaikaisella otteella. Syöpätutkimusten kannalta yksittäinen ravinnonlähde on ongelmallinen tutkimuskohde, koska vaikutusta muista tekijöistä on vaikea erottaa. Tämänhän tutkijatkin usein myöntävät. Ihmisten metabolinen tilanne muuttuu elämän aikana ja se vaikuttaa tutkimustuloksiin. Tutkimukset perustuvat usein kyselytutkimuksiin ruokavaliosta ja niissä on tunnetusti iso määrä virhelähteitä.
On joka tapauksessa kiistämätöntä, että krooninen yliravitsemus, insuliiniresistenssi ja sitä myöten T2D antaa syövälle erinomaiset menestymisen mahdollisuudet riippumatta siitä syökö lihaa vai ei. Aiemmin mainitussa kotimaisessa katsauksessa prosessoimaton liha sai T2D:n osalta evidenssiluokituksen "Limited - no conclusion" ja prosessoitu liha "Limited - Suggestive". Mutta tässä on sama muna-vai-kana-ongelma. Jos oletetaan, että normaalipainoinen ihminen siirtyy sekaruokavaliosta syömään pelkästään lihaa, niin on käytännössä kyllä todella vaikea kehittää itselleen T2D. Kun taas jos sekaruokavaliota noudattava ylipainoinen ihminen kasvattaa lihansyöntiään, niin tuloksena voi olla metabolisen tilanteen paheneminen, jos muita muutoksia ei tapahdu.
Aikoinaan syöpätutkimuksen pioneerithan kiinnostuivat siitä, miten alkuperäisheimojen keskuudessa syöpä oli harvinainen sairaus, mutta elintapojen muuttuessa kohti länsimaiden suuntaa, alkoi syöpiä (ja T2D:ta) esiintyä yhä enemmän. Teollistuneissa maissa syöpien ja T2D:n esiintyminen on kasvanut lähes käsi kädessä. Teollistunut sokerin tuotanto ja kulutuksen kasvu todennäköisesti merkittävänä taustasyynä. Pitkällä aikavälillä sokerin kulutus on kasvanut lähes eksponentiaalisesti länsimaissa.