Tohveli, vilahti.
Ihan viihteellinen "dokkari", kuten noi Therouxin tuppaavat olemaan. Ihailen kyllä äijää siitä, miten hyvin pystyy tasapainoilemaan pienen provon ja ultra-asiallisen äänensävyn kanssa, eli kysymään aroista asioista (esim. naiskilpapotareiden roinauksesta) siten, että kohde ei ihan suutu, mutta melkein, eli saa koiran älähtämään kalikalla kalauttaen, muttei liian kovaa. :D
Eiväthän noi Therouxin jutut varsinaisia HC-dokkareita ole, vaan nykyaikaista puoliksi käsikirjoitettua draamallista dokkarityyliä, jota esim. Michael Moore mielellään tekee.