L-Fenyylialaniini on välttämätön aminohappo, jota tarvitaan muun muassa lihasproteiinien rakennukseen. L-fenyylialaniinia ei syntetisoida ihmisen elimistössä, joten sitä tulee saada ravinnosta päivittäin. Fenyylialaniinia on herassa ja kaseiinissa muihin aminohappoihin verrattuna suhteellisen vähän (herassa yleensä noin 3,5 % ja kaseiinissa n. 5 % kaikista aminohapoista), joten tästä syystä sen lisänauttimiselle on olemassa hyvät perustelut. Maksa ja suolisto ottavat käyttöönsä vain pienen osan fenyylialaniinista verrattuna useisiin muihin aminohappoihin (Battezzati ym. 1999). Näin ollen nautittu L-fenyylialaniini pääsee tehokkaasti verenkiertoon ja sitä kautta vaikuttamaan elimistöön.
L-Fenyylialaniini lisää lihasten proteiinisynteesiä suoraan stimuloimalla proteiinisynteesikoneistoa, mutta myös mm. kohottamalla insuliini-hormonin pitoisuuksia veressä (van Loon ym.2000, Smith ym. 1998). Insuliinin erityksen stimuloinnin kautta se myös vähentää lihasproteiinien hajotusta nautittuna yhdessä proteiiniravinnon kanssa (van Loon ym.2000). Näin ollen L-fenyylialaniini on erittäin anabolinen, mutta myös samalla antikatabolinen aminohappo.
Noin puolet L-fenyylialaniinista muutetaan maksassa L-tyrosiiniksi. L-tyrosiinia voidaan vastaavasti muuttaa jonkin verran dopamiiniksi ja noradrenaliiniksi, jotka ovat tärkeitä mentaalisissa toiminnoissa. L-Fenyylialaniinia muutetaan kehossa myös eräiksi muiksi aivojen välittäjäaineiksi. Näiden mekanismien takia L-fenyylialaniinia on käytetty tutkitusti parantamaan mielialaa, estämään masennusta ja lisäämään muistia ja motivaatiota (Sabelli ym. 1986). Teoriassa L-fenyylialaniini ennen harjoitusta otettuna parantaa myös suorituskykyä. Laihduttajille L-fenyylialaniini voi olla edullinen vaikuttamalla näläntunnetta vähentävästi. L-fenyylialaniinin keskushermollisista vaikutuksista huolimatta sen käytöstä ei ole raportoitu olevan haittavaikutuksia aivojen toimintaan, joten sen käyttö on turvallista (Fugh-Bergman ja Cott 1999). Kirjallisuudessa ei ole myöskään näyttöä, että fenyylialaniinista voisi saada yliannostusta. Kliinisessä käytössä nautitun erikoisravintona nautitun L-fenyylialaniinin määrä on yleensä ollut noin 200-500 mg päivässä.
Varoitus: L-fenyylialaniinin suurta käyttöä suositellaan vältettäväksi jos verenpaine on erittäin korkea tai erityisesti jos sairastaa erittäin harvinaista fenyyliketoureaa.
Lähteet: Battezzati A ym. (1999). Splanchnic utilization of enteral alanine in humans. Metabolism, 48, 7, 915-921.
Sabelli HC ym. (1986). Clinical studies on the phenylethylamine hypothesis of affective disorder: urine and blood phenylacetic acid and phenylalanine dietary supplements. J Clin Psychiatry, 47: 66–70.
Fugh-Berman A ja Cott JM. (1999). Dietary Supplements and Natural Products as Psychotherapeutic Agents. Psychosomatic Medicine 61:712-728.
Smith K ym.(1998). Effects of flooding amino acids on incorporation of labelled amino acids into human muscle protein. Am J Physiol 275, E73-E78.
van Loon ym. (2000) Ingestion of protein hydrolysate and amino acid-carbohydrate mixtures increases postexercise plasema insulin responses in men. J Nutrition 130, 2508-2513.
:iksi, mutta mitä tuo tekee? Ei oo pientäkään tietoa tuosta tuotteesta.
