Nyt haluan kyllä kertoa erään pienen kauhutarinan.
Olin muutama vuosi sitten raivaamassa erästä kämppää, jossa oli pidemmän aikaa vietetty kosteahkoa elämää. No siellähän oli tietysti paljon enemmän tai vähemmän tyhjiä olutpulloja, jotka olivat enemmän tai vähemmän täynnä banaanikärpäsiä, joita muutenkin lenteli ympäriinsä. Mutta ah, mitä löytyikään hellalta, kahden kattilan välistä: ainakin neljä litraa tiukkaan pakkautuneita ötököitä, joista suurin osa lennähti päin naamaa heti valoa nähdessään. Niitä oli ihan mielettömästi, seinät ihan mustina! No en minä pienistä välitä, mutta se oli kyllä näky. Ja mitä kukkaruukkuihin tulee, sellaisia ei kämpässä ollut yhtä ainoaa. Onneksi ei tarvinnut ihan oikeasti ruveta siellä siivoamaan...
Jos tarinalla jokin opetus on, niin se, että kyllä joskus kannattaa vähän siivotakin.
Muuten niitä ötököitä kyllä näyttää silloin tällöin nurkkiin pesiytyvän. Yksi ainoa tuli kirsikkatomaattien mukana kaupasta, ja kohtapian niitä pikku veijareita lenteli joitakin kymmeniä, ja...
Miten sitten eroon? Olen vain liiskannut niitä yksitellen. Antanut kukkasten kuivahtaa. Vienyt biojätteet ulos useammin. Välttänyt potentiaalisen biojätteen tuomista sisälle. Laittanut nurkkiin etikka-ansoja (etikkaa, vettä, fairya) joihin ne menevät eli useimmiten eivät. Ja harkinnut edsittyneemmän ansan rakentamista: banaania purkkiin jossa on pieniä reikiä joista ötökät menevät sisälle, mutta eivät löydä ulos - mutta eiköhän sellainen vain toimisi niiden päiväkotina.
Niin-pä. Ajoittainen riesa, johon on kai parasta vain tottua.