Kyllähän nykyisissä toimitusjärjestelmissä ja tekstinkäsittelyohjelmissa on ihan hyvät oikoluvut, ja valmiit sivut tsekataan kyllä, ennen kuin ne pääsevät painoon. Toimittajat, toimitussihteeri, taittaja. Virheiden tarkastaminen kuuluu ensisijaisesti heille. Kokonaisen jutun puuttuminen voi olla painonkin vika. Se selviää katsomalla sivunumeroja: juoksevatko ne oikein vai puuttuuko välistä jotakin? Voi olla, että juttu on tarkoituksella siirretty seuraavaan numeroon, mutta sitä puffaava vinkki on unohtunut lehteen. Tai sitten taittaja on tehnyt elämänsä virheen. Syitä voi olla monia...
Vai nettilehti. No jaa. Enpä tiedä, jaksaisinko itse lukea sellaista. Näköislehti-järjestelmä on kyllä kätevä. Se on yleistymässä monissa sanomalehdissä: siinä nettilehden sivut ovat identtisiä oikean sanomalehden kanssa. Sivut näkyvät ruudulla pienoiskoossa ja juttua klikkaamalla se aukeaa suuremmaksi. Jopa ilmoitukset voi lueskella tällä tavalla. Aiemminhan nettilehdessä ei ole paljoa ilmoituksilla brassailtu, joitakin pieniä bannereita lukuunottamatta.
Tällainen:
http://media.keskisuomalainen.fi/naytekappale/page1.htm
Joku PDF-formaatti voisi olla ihan okei, sellainen, jonka jokainen voisi tulostaa omalla tulostimella ja lueskella sitten paperilta. Tosin kuvat kärsisivät siinä aika pahasti. Ruudulta jaksaisi lukea korkeintaan jotain lyhyitä, iskeviä kisareportaaseja. Pidemmät epistolat kaipaavat alleen jo paperin.
B&K-lehti on taitollisesti ihan hieno, kun taas Bodauksen ulkonäkö edustaa tällaista Alibi/Nykyposti/Hymy-linjaa.
Joskus niitä virheitä vain pääsee läpi, ei sillä mahda mitään, eikä asia korjaannu niin kauan kuin ihmiset tekevät lehtiä. Nimimerkillä Sanomalehden sivunvalmistaja vuodesta 1997.