Avioero

[Eleonoora]

Gnut antaa nyt kyllä ehkä hieman tylyn kuvan avioliitosta. Ei tota voi kaikkiin edes yleistää. Enkä tosiaankaan ymmärrä, että miten voit kaverillesi sanoa, että eroa. Jos kaverisi olisi ollut vielä valmis yrittämään, niin silloin olis pitänyt yrittää. Eiköhän se erokin tuo ihmisten elämään aika paljon tuskaa. Toisilla toki saattaa olla suuri helpotus, kun pääsee toisesta eroon..

Itse olen ollut avoliitossa jo yli vuoden ja naimisiin ei ole mikään kiire. En ehkä tällä hetkellä ole täysin varma siitä, onko nykyinen "se oikea". Lapsiakaan en tee, ennen kuin olen varma. Nykyinen suhteeni on lähes täydellinen. Luottamus pelaa, suurimmat ongelmat on selvitetty, olemme parhaita ystäviä, onnellisia, suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta jne. :haart: Silti välillä tuntuu, että ehkä jossain odottaa joku vielä ihanampi.. Tekisi toisaalta mieli kokeilla onko se ruoho aidan toisella puolella vihreämpää, mutta eihän niin voi tehdä, jos tahtoisi ehkä pitää nykyisenkin suhteen.. Ja kun mulla nyt on sellainen suhde, jossa tiedän, että minua rakastetaan ja jossa luottamuskin pelaa, niin miksi menisin sitä rikkomaan.. Ja en jaksaisi "opetella" luottamaan enää yhteenkään uuteen mieheen. Olen tavannut liian monta kusipäätä. Mutta naimisiin en mene, kunnes olen täysin varma tästä! Minä en ole niitä ihmisiä, jotka tekee mitään hätiköityä tärkeissä asioissa. Tahdon ehdottomasti sellaisen avioliiton, joka kestää hautaan asti. Ja jos en ikinä mene naimisiin, niin kyllä se avoliittokin minulle käy.

..ei ollut tarkoitus kyl mtn romaania kirjoittaa, mut..

 

[123jippo]

Onko tämä vain yksi niistä merkeistä, jotka osoittavat, että maailma on menossa perseelleen

Mut pitää sanoa että tietyn tyyppinen kertakäyttökulttuuri on myös parisuhteissa enemmän vallalla nykyään.

Rakkaus tunteena on mielestäni myytti.

Ennen avioliitot perustuivat tosiasioiden pakotteisiin tjsp. Nykyään ne taas perustuvat rakkauteen. Ennen aviolittoon mentiin perheen perustamiseksi. Toinen hoiti kotitalouden ja toinen hankki elannon. Se oli molemmille taloudellisesti kannattava, varmaankin välttämätön liitto.

Samaa mieltä. Maailma muuttuu. Yksinhuoltajakin voi pärjätä taloudellisesti erilaisilla tuilla melkosen mukavasti. Mihin sitä enää nykypäivän vapaa nainen miestä tarvii. Ja toisaalta mieskin voi helpommin häippästä nuoremman matkaan ja jättää perheensä yhteiskunnan elätiksi. Toiset toistaa saman useastikin. Jokainen tekee silti itse omat valintansa...

 

[BettyBlu]

Mulla ei ole oikeastaan mitään kommenttia ihmisten eroamisesta. Ei kukaan sitä huvikseen tee.
Olin juuri tuttujen häissä ja se pappi sanoi muistakaa rakastaa ja kunnioittaa toisianne. Uskon että kunnioittaminen on se tärkein asia. Monesti ihmiset kohtelee ventovieraita paremmin kuin omaa puolisoansa.
Jos ehhdotonta rakkautta haluaa, kannattaa ottaa koira. Se parisuhteessa onkin, että se paljastaa meidät ja vaatii tulemaan paremmaksi ihmiseksi. Eli sitä peiliin katsomista.
Olen siinä samaa mieltä, että lasten koti on isän ja äidin välinen suhde.

 

[Narutumppu]

Tää on niiiiiiiiiiiin totta! Jokaisen elämäänsä ja suhteeseensa tyytymättömän kannattais varmasti ensin yrittää muuttaa itseään ja omaa elämäänsä ennemmin kuin heti lennosta vaihtaa kumppania ja olla siinä uskossa et siitä se elämä muuttuu paremmaksi.

Niin, mut jos se toinen onkin tosiaan niin ihana, ettei sellasta oo kuvitellut edes saavansa?

Ikävän usein näyttää olevan niin, että "jäädään jumiin" siihen, mikä ei välttämättä olekaan "se oikea"... Enkä puhu siitä, että ihmiset olisivat tämän tehdessään selkärangattomia vätyksiä, vaan se sen hetkinen tilanne tuntuu olevan ok, kunnes tulee se toinen nainen/mies kuvioihin, ja huomataan että on eletty kuplassa.

Avioliiton ei pitäisi olla seurustelun automaattinen jatke, vaan merkki ja lupaus yhteisestä elämästä. :arvi:

 

[Sumu]

Lapsien kannalta juridisesti parempi. Lapsettomana siinä ei nyt ihan kamalasti pointtia ole.

Onhan sillä mm. se perimysoikeudellinen pointti. Avopuolison asema ei ole millään lailla suojattu.

 

[D.Yates]

Avioliiton ei pitäisi olla seurustelun automaattinen jatke, vaan merkki ja lupaus yhteisestä elämästä. :arvi:

Näin! Vaikka oltaisiin seukattu viisi vuotta, niin ei naimisiin pidä mennä vain sen takia että mikseipä sitä menisi kun kerran yhdessä jo ollaan. Seurustelu pitää pystyä lopettamaan ajoissa, jos on epäilystä siitä pystyykö toista katselemaan loppuikänsä.

Sitten kun lapset on tehty, on aika purra hammasta ja jatkaa vaikka ei aina niin kiinnostaisikaan.