Avioero

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja gnut
  • Aloitettu Aloitettu

gnut

Banned
Liittynyt
18.4.2002
Viestejä
980
Sanotaan, että nykyään noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Ihmiset eroavat nykyään enemmän kuin "ennenvanhaan".

Mitä mieltä sinä olet tästä? Onko tämä vain yksi niistä merkeistä, jotka osoittavat, että maailma on menossa perseelleen, vai onko avioerojen lisääntyminen hyvä juttu? Eli onko tämä rappion vai nousukauden merkki?

Mun mielestä on ainakin helvetin hienoa, että ihmiset eroavat niin paljon. Saisivat erota enemmänkin mun puolesta. Mitä suurempi on eroprosentti, sitä iloisempi mä olen.

Ai miksikö? No, ei, helvetti, ole mitään järkeä kituuttaa sen saman inhottavan ihmisen kanssa vain sen takia, että on "hyvä juttu" olla eroamatta.

Mun kaveri oli eroamassa muijastaan. Kännissä se vähän kyseli multa, että kannattaisko kuitenkin vielä yrittää? Mä sanoin, että ei helvetissä.

Mun vanhemmat olivat eroamassa. Sitten kun ne eros, yks mun kaveri kysy, että vituttaako mua? Mä sanoin, että ei helvetissä.

Hienoa kun ihmiset ovat alkaneet nauttia elämästään.

Nauti elämästä - eroa!
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Erojen noussut määrä osoittaa vaan sen, että nykyään eroaminen hyväksytään helpommin, kuin ennen vanhaan.
Jos on paha olla suhteessa, niin kannattaa erota. Siis mikäli ei ole mitään tehtävissä. Jos ei itseä kiinnosta, tai toista ei kiinnosta niin silloin ei kiinnosta, turha sitä väkisin on vängätä.
 
Missukka sanoi:
Erojen noussut määrä osoittaa vaan sen, että nykyään eroaminen hyväksytään helpommin, kuin ennen vanhaan.
Click to expand...
Tai sitten tämä on osoitus siitä, ettei nykyään ihmiset ole oikein mihinkään tyytyväisiä, vaan metsästetään jotain mitä ei oikeasti ole olemassakaan.
Itse pidin kyllä omien vanhempien eroa lähinnä hyvänä asiana, mutta monissa tapauksissa tuntuu, että olisi ehkä vielä kannattanut yrittää. Toisaalta vittuakos mä toisten avioliitoista ja suhteista mitään tiedän.
Eräs kolmesti eronnut mies kuitenkin sanoi: "Ei ne ongelmat vaimoa vaihtamalla parane. Ne vaan siirtyy."
:arvi:
 
Mä oon miettiny asian niin, ettei kannata mennä naimisiin, ennen kuin on täysin varma. Eikös monet mene naimisiin hetken mielijohteesta ja eroavat seuraavasta samanmoisesta?

Ja se toinen ihminen täytyy testata ennen kuin sen kanssa menee naimisiin. Esim asuu sen kanssa jne. Ja sit kun on todennu, että on testannu sen minkä voi ja vielki haluaa naimisiin, ni sitten vaan..

Avioerossa on kysymys siitä, ettei ole osannut valita oikein. Tai sitten toinen on muuttunut ajansaatossa ärsyttäväksi, nipottavaksi sadistiksi, jota ei kestä kuunnella edes pelttorit korvilla. Ja edelleen tämä on väärän valinnan merkki. Tosin tuommoista "vikaa" on vaikea ennustaa etukäteen.

Erotkaa jos ette halua olla yhdessä.. Niin mäkin tekisin. Avioliittohan taitaa olla kirkon hölynpylyä ja kun en kirkon juttuihin muutenkaan perusta, niin aika yks lysti sen puoleen. Valtiolta saa tietty jotain taloudellista etua, kun on naimisissa, eikö?
 
Mut pitää sanoa että tietyn tyyppinen kertakäyttökulttuuri on myös parisuhteissa enemmän vallalla nykyään. Annetaan helpommin periksi, se kun monesti helpompaa kuin tehdä molemminpuolista työtä jotta se parisuhde olisi molemmille tyydyttävä.

Mutta tietenkään yksin ei voi suhdetta pelastaa.
--------
Tullut monesti ihmeteltyä ihmisten odotuksia parisuhdetta kohtaan....moni kun tuntuu rakastuneen siihen rakastumisen tunteeseen enemmänkin kuin siihen kohteeseen itseensä.
 
Ennen avioliitot perustuivat tosiasioiden pakotteisiin tjsp. Nykyään ne taas perustuvat rakkauteen.

Ennen aviolittoon mentiin perheen perustamiseksi. Toinen hoiti kotitalouden ja toinen hankki elannon. Se oli molemmille taloudellisesti kannattava, varmaankin välttämätön liitto. Nykyään kun asuntolaina on maksettu, ei taloudellisia pakotteita enää ole. Sitä on helppo lähteä lätkimään, jos mahdollisuuksien maailmasta löytyy jotain mielekkäämpää.
 
Muistakaa nyt kuitenkin se, että jos niitä lapsia on ja ne on vielä alaikäisiä, niin ne yleensä kärsii siitä erosta eniten. Varsinkin jos ero on riitainen. Että pitäisi sitten muutaman kertaan harkita ennenkuin perustaa perheen.

Toki ymmärrän eron heti, jos on väkivaltaa tai olo muuten vaan sietämätön. Mutta jos ero perustuu tyyliin siihen, että toinen jättää vaatteita lattialle tai puristaa hammastahnatuubia väärästä kohtaa, niin kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä onko yleensäkään valmis avioon.

Ja ehdottomasti sitten asutaan siellä samankaton alla jonkinaikaa ja katotaan miten raha-asiat yms. toimivat.

Aika arpapeliä on jos muutaman kuukauden seurustelun jälkeen pamautetaan avioon, eikä tiedetä yhtään mitään toisen asumistottumuksista yms.
 
Pecman sanoi:
Eräs kolmesti eronnut mies kuitenkin sanoi: "Ei ne ongelmat vaimoa vaihtamalla parane. Ne vaan siirtyy."
Click to expand...
Tuo liittyy siihenkin, että aniharva pystyy kattomaan rehellisesti peiliin, toteamaan omat vikansa ja myös puuttumaan niihin, hakemaan kehitystä, vaikka se olisi kivuliastakin. Luullaan, että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää, eikä edes yritetä hoitaa sitä omaa pihaa vihreämpään kondikseen. Liekkii täytyy ruokkii, eli rakkautta aktiivisesti hoitaa. Arvelen, että suurin osa eroista johtuu laiskuudesta, otetaan kumppani ja suhde itsestäänselvyytenä. Olla höllötellään arjen harmaudessa, eikä yritetäkään saada sinne niitä värin välähdyksiä. Liian helposti unohdetaan, että jokaisen perheen tärkein ihmissuhde on äidin ja isän suhde (noin sanoi kumppanini ja on oikeassa).

Myös jo mainitut syyt vaikuttavat, eli se, että nykyään harvemmin on taloudellista tai sosiaalista pakkoa pysyä yhdessä ja hyvä niin.
 
Timba79 sanoi:
Muistakaa nyt kuitenkin se, että jos niitä lapsia on ja ne on vielä alaikäisiä, niin ne yleensä kärsii siitä erosta eniten. Varsinkin jos ero on riitainen. Että pitäisi sitten muutaman kertaan harkita ennenkuin perustaa perheen.
Click to expand...

Kyllä lapset kärsii erosta mutta vielä enemmän ne kärsii jos joutuu elämään perheessä, jonka vanhemmat eivät tule toimeen vaan riitelee kaiken aikaa. Se, että lapset joutuu kuuntelemaan huutamista, tavaroiden paiskomista ja nöyryytystä on paljon rankempaa kuin avioero. Usein avioero myös parantaa vanhempien välejä kun ne eivät joudu sietämään toisiaan 24h vaan voivat nähdää neutraaleissa olosuhteissa. Nykyään huoltajuus voidaan järjestää niin, että lapset saavat olla molempien vanhempiensa kanssa.
Avioerojen määrä on toki suuri ja se johtuu paitsi siitä että annetaan periksi helposti, myös siitä että mennään naimisiin liian helposti, kihloista puhumattakaan. Moni kaveri, jotka on mennyt kihloihin on myös eronnut - siis tämä ei ole mikään syy-seuraussuhde vaan puhdas paska sattuma. Avioeroista on hyvin monenlaisia kokemuksia, useimmat ovat olleet positiivisia ja lapset ovat pärjänneet loistavasti.
Aina pitää miettiä tarpeeksi pitkälle, niin yhteen mennessä kuin myös erotessa.
 
iivili sanoi:
Tuo liittyy siihenkin, että aniharva pystyy kattomaan rehellisesti peiliin, toteamaan omat vikansa ja myös puuttumaan niihin, hakemaan kehitystä, vaikka se olisi kivuliastakin. Luullaan, että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää, eikä edes yritetä hoitaa sitä omaa pihaa vihreämpään kondikseen. Liekkii täytyy ruokkii, eli rakkautta aktiivisesti hoitaa.
Click to expand...
Tää on niiiiiiiiiiiin totta! Jokaisen elämäänsä ja suhteeseensa tyytymättömän kannattais varmasti ensin yrittää muuttaa itseään ja omaa elämäänsä ennemmin kuin heti lennosta vaihtaa kumppania ja olla siinä uskossa et siitä se elämä muuttuu paremmaksi.
 
Inkeri sanoi:
Tää on niiiiiiiiiiiin totta!
Click to expand...
Kylä kyllä.
Ja voihan Venäjä, kun näkee ihmisten luulevan, että se uusi ihana misu tai kolli ratkaisee kaikki elämän ankeudet.... ja varmaan se elo näyttääkin hetken aikaa ihanan ruusuiselta, kun toinen palvoo maata jalkojen alla, ja niitä kaivattuja kohteliaisuuksia satelee.

Kyllä se arki on vastassa jokaisessa suhteessa, ja monesti ainakin ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että parisuhdetta ei vaan jakseta hoitaa. Ollaan väsyneitä, tiuskitaan ja mökötetään, eikä asialle edes yritetä tehdä mitään. Paitsi sitten, kun toinen on tarpeeksi kyllästynyt ja löytänyt "parempaa" seuraa. Sitten tuleekin hätä käteen, ja yritetään epätoivoisesti paikkailla kuukausien, kenties vuosienkin välinpitämättömyyttä ja itsestäänselvyytenä pitämistä. Ja pienten lasten on sitten kiva katsella, kun äiti sekoaa ja itkee kotona, ja iskä juoksentelee uuden naisen perässä pitkin maita ja mantuja. :urjo:

/provo on
Välillä olis hyvä ottaa järki käteen sen mulkun tilalle.
/provo off

Pätee molempiin sukupuoliin.

Avioerojen lisääntyminen on varmasti merkki monenlaisista muutoksista nykymaailmassa. Itse kyllä uskon avioliittoon ja elinikäiseen rakkauteen, vaikka etenkin lähiaikoina liittoja on tuntunut karahtelevan karikoille edessä ja takaa ja sekä oikealla että vasemmalla.
 
Rakkaus tunteena on mielestäni myytti. Hyvä parisuhde taas rakentuu vain ja ainoastaan kunnioituksen päälle.
 
eddy sanoi:
Mä oon miettiny asian niin, ettei kannata mennä naimisiin, ennen kuin on täysin varma. ...
Click to expand...

Setithän on niin, että ei voi olla varma. Tästä hetkestä jonkun verran eteenpäin voi olla suhteellisen korkeilla todennäkösyyksillä luottavainen.

Mut ei se mitään! Eiks varmuuden tavoitteleminen oo kontrollifriikkeyden kolikon toinen puoli (Tää ei oo mitenkään erityisesti sulle eddy)?

Raju viisaus parisuhteen onnistumiseen:
Päivä kerrallaan luottaen, rakastaen ja muistaen näitä osoittaa. Tavaroiden lennellessä sitten käyttöön saksalainen kaava; yhtä pahaa läppää kohden tulee sanoa viisi hyvää. Eli "vaivaa" on nähtävä.

Olipa imelää, mutta näillä ei ihan helposti mene häpiäks. :)

edit. alleviivasin rajusti tärkeän painotuksen
 
Nykyään naimisiin meno ja eroaminen on niin helpoksi tehty, ne on melkein trivialisoitu. Ennen ei erottu, vaikka toinen puoliso hakkasi toista. Nykyään erotaan mitä yksinkertaisimmista syistä. Ja useimmiten se johtuu siitä, että ei tutustuta toisiin tarpeeksi hyvin ennen kuin päätetään elää ikuisesti yhdessä. Ei kenenkään tarvitse onnettomassa liitossa elää mutta itse voi vaikuttaa siihen, kenen kanssa menee naimisiin. Minusta kavereiden velvollisuus olis jarruttaa rakkauden huumassa olevan ystävänsä naimisiinmenoaikeita, koska hän itse näkee vain maailman ihanimman ihmisen kainalossaan - ihmisen, joka parin yhteiselovuoden jälkeen alkaa ärsyttämään moukkamaisella ravintolakäyttäytymisellään, ihastuksellaan puutarhatonttuihin tai sillä, että hänen on käytävä 4 kertaa viikossa samaan aikaan samalla kuntosalilla, vaikka toinen haluaisi hääpäivän kunniaksi mennä hienolle ravintolaillalliselle.
 
Mä oon todella kyyninen avioliitto- ja naimisiinmenoasioiden suhteen. Nykyään porukka hommaa avioeroja liikaa, eikä se johdu mistään muusta kuin siitä ettei ole nähty tarpeeksi vaivaa sen sopivan löytämisessä. (ei siis sen mystisen Mr. Right:n, lapsetkin tietää nykyään et toi on legendaa..)

Saa olla eri mieltä.
 
Miksi yleensä pitää mennä naimisiin? Mulla ei ainakaa ole tarvetta. nimim. kohta 10v avoliitossa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom