- Liittynyt
- 16.3.2005
- Viestejä
- 4 062
Hehe jos box office -listojen mukaan leffat valitset, niin siinä kyl näkee varmasti kaikki laatuteokset!
Hehe. Katson yleensä vain leffat joiden box office ylittää 1B rajan ...
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Hehe jos box office -listojen mukaan leffat valitset, niin siinä kyl näkee varmasti kaikki laatuteokset!
Hehe jos box office -listojen mukaan leffat valitset, niin siinä kyl näkee varmasti kaikki laatuteokset!
Ymmärrän kyllä kai jos jotku tykkäs tosta leffasta, tuo 3D oli oikeesti aika siisti, vaikka nenään tuliki mustelma niistä laseista. Mut verrattuna siihen uppiin, niin ihan eri sfääreis liikku jo. Muuten pitkälti tuskaisimmat 3h, jotka oon leffassa istunut. En tykännyt yhtään.
Loistava elokuva. Tänään vasta tuli leffassa käytyä katsomassa 3D:nä. Visuaalinen puoli nyt oli jo tiedossa, että se rokkaa, mutta itse tarinakin oli yllättävän koskettava ja hyvin kasattu. Paras elokuvaelämys leffateatterissa, jonka oon kokenut.
Syy minkä takia Avatar on rikkonut myyntiennätyksiä on todennäköisesti se, että elokuva on saanut sellaisia ihmisiä teatteriin, jotka eivät tyypillisesti joko a) pidä tämän genren leffoista, b) eivät oikeasti tiedä mitä leffaa ovat menossa katsomaan ja c) ovat paatuneita kyynikoita, joiden mielestä mikään leffa ei ole hyvä, ellei siinä ole Brigitte Bardotia pääosassa.
Itse sanon niille jotka eivät pitäneet leffasta yhtään, että hah, miksi läksit, setä-Cameron käärii taas fyffet!
Sori mutta repesin pahasti. Jos avatarin tarina oli sinusta jotenkin koskettava ja hyvin kasattu niin voisin aika varmuudella sanoa ettet ole hirveästi oikeasti hyviä leffoja nähnyt elämäsi aikana.
No jos ymmärsit katsoa sen visuaalisen tykityksen taakse niin olihan siellä taustalla hyvä tarina ja varsin ajankohtainenkin vielä.
Mullistava elokuva kaikinpuolin ja ainakin visuaalisella puolella virstanpylväs taas tästä eteenpäin. T2:nen oli aikoinaan vähän samanlainen tapaus.
Ja oot varmaan näitä juntteja, jotka on ladannut elokuvan netistä jo ja arvostelee sen perusteella. Mene elokuviin hyvä mies.
Nonniin, nyt on sitten paikka sille "Hyvien leffojen" -listalle ole hyvä Intoxication. Älä huuda, ennekuin sitten vertaan niihin oikeasti hyviin leffoihin ja kerrot miksi ne kosketti sinua ja Avatar ei koskettanut.
Näinpä. T2:n on yhä niitä parhaita leffakokemuksia mitä on olemassa. T2 edustaa sellaista leffatyyliä, kerrontaa, tunnetta, toimintaa joka puhuttelee minua juuri niin oikealla tavalla kuin vain voi. Täten se pieksee mennen tullen leffana niin monia massan mielestä parempia elokuvia, jotka sisällön ja juonenkäänteiden takia ovat saaneet kulttimaineen.
Hieno lista kyllä, propsit siitä
Sen enempää kiistelemättä leffamaustasi, niin voisiko vetää yhden johtopäätöksen leffamaustasi:
Arvostat leffoissa juonenkäänteistä, katsojan huijaamisesta ja sen sellaisesta koostuvaa kokonaisuutta, joten luonnollisesti efekteihin ja visuaalisuteen vahvasti luottavat elokuvat eivät maistu sinulle. Mutta tiesitkö, että nuo listassasi olevat leffat ovat vain raapaisu sitä syvyydestä mitä saman genren kirjoissa on. Nuo kikat leffoissa ovat olleet oikeasti käytössä ja paljon, paaaaljon kauemmin ja tehokkaammin vastaavissa kirjoissa kautta aikain.
Toisin sanoen, leffat jotka toistavat tätä samaa kaavaa ja läväyttävät lopussa sen "ratkaisun" , eivät mielestäni niinkään tee itse leffasta sen ihmeellisempää, kun esim. saat saman tunnelma kymmenkertaisena kirjaa lukemalla.
Sitten taas kun verrataan visuaalisesti vahvaan elokuvaan, esim. juuri T2:n ja Avatariin, niin sen emotionaalisuus ja "tunnekkuus" syntyy nimenomaan siitä aivan järjettömästä määrästä panostusta visuaalisuuteen, efekteihin, karvat-pystyyn-nostattaviin kohtauksiin ja tietyllä tapaa primitiivisiin tunteihin vetoaviin kohtauksiin (Arska suojelemassa robottina pientä poikaa).
Kun vertaamme T2:seen ja Avatarmaisiin elokuviin, joiden pääpaino ei ole psykologiassa, niin siihen voidaan oikeasti todeta, etteivät kirjat pysty mitenkään tuomaan sitä samaa tunnetta ja "Fiilistä" mitä nämä leffat pystyvät, nimenomaan Cameron takia, tuomaan kankaalle. Sen takia Avatar vaikuttaa ihmisiin erilailla, luultavasti vielä vahvemmin kuin mitä kirjat ja myöskään "psykologiset" trillerit tai Quintinin häröilyt pystyvät vaikuttamaan.
Sinun listassasi on helvetin hyviä leffoja, mutta vaikka kuinka yrittäisi perustella, niin jokaisen näiden oikea media on kirja, ei elokuva. Niissä ei ole mitään sellaista, joka tekisi niistä elokuvanmuodossa erityisen mullistavia, kun taas Avatar on uniikki ja painii täysin omassa sarjassaan siinä, miten se vaikuttaa katsojaan.
Lisätään vielä, että jos Anthony Hopkins, Jack Nicholshon ja Rober De Niro laitettaisiin Cameron ohjauksen alle, huikeaan spektaakkeliin, niin syntyisi varmasti jotain, mikä pistäisi fanaattisemmatkin trillerit katsojat kermaamaan housuihinsa; niin hyvin Cameron tulisi käyttämään heidän kykyjään hyväkseen leffassa, jossa visuaalisuus olisi yhtä massiivista kuin se on aina Cameronin leffoissa.
Niin, näinhän se on. Mutta minulle se ei tee leffasta yhtään uniikimpaa että onko alkuperäinen idea saatu kirjasta vai ei. Ja niin toisiin se visuaalisuus vaikuttaa eri tavalla, minulle se on plussaa mutta ei missään nimessä pääasia.
Sori mutta repesin pahasti. Jos avatarin tarina oli sinusta jotenkin koskettava ja hyvin kasattu niin voisin aika varmuudella sanoa ettet ole hirveästi oikeasti hyviä leffoja nähnyt elämäsi aikana.
Näin yhteenvetona todeten; sinulle on sinäänsä aivan sama onko leffassa visuaalisuutta vai ei, sillä arvostat enemmän dialogia ja "älykkyyttä", kuin 300 miljoonan verran visuaalisuuteen käytettyä visiota.
Miten voit siis arvostella toisen mielipidettä tunnekuudesta ja kosketuksesta ja "revetä" Avatarista pitäville, kun oletusarvona on, että haluat kuunnella 2 tuntia Lecterin psykoanalyyseja ja hykerrellä miten leffan juoni piti sinut otteessaan?
Quoting:
Onko yhdessäkään listaamassasi elokuvassa "koskettava" tarina? Shawshank Redemption nyt liippaa läheltä.
Avatarissa oli oikeasti koskettava tarina, olkoonkin kliseinen, mutta eikö koskettavimmat niitä aina olekin?