- Liittynyt
- 27.5.2003
- Viestejä
- 576
Tulihan tuolla talven aikana ojan puolella käytyä muutamaan otteeseen.
Joulun jälkeisessä (maanantai?) lumimyrskyssä ajoin porvoossa risteyksessä toisen henkilöauton perään. Päälle 30km/h vauhtia, 50m päässä risteyksestä jossa oli auto. Lievässä alamäessä mitään sanomattomalla kitkalla liu-uin henkilöauton perään.
Henkilöauton puskuri ratkesi 10cm alueelta ja omaan autoon ei mitään. Täti huusi minkä pystyi ja hänen miehensä joka oli pelkääjän paikalla nauroi.
Tunnin odotimme siinä tien vieressä että poliisit tulevat. Poliisiasemalle olikin reilut pari sataa metriä matkaa joten ei ihme että kesti...
Puhallutivat vain ja kysyivät muutaman kysymyksen.
Olettivat että kiellän peräänajaneeni. Eivät tosin minulta mitään kysyneet..
Muistaakseni renkaissa oli vielä vähän päälle 3mm silloin (ja luonnollisesti kaikki nasta poikki). Herrat poliisit eivät kylläkään sitä tarkistaneet.
Samana ilta meinasin ajaa 406 kylkeen käännyttyäni risteyksessä. Oli Aika jännä ilme sillä kuskilla kun katto Corollan liukuvan kohti. :lol2: Sain onneksi vähän pitoa alle 1m ennen osumaa. Todella varomaton olin tässä tapauksessa. Mitähän olisivat vakuutusyhtiössä tehneet jos olisivat samalta päivältä 2 ilmoitusta saaneet...
Eräs toinen kerta:
Ajoin sokkeloista, hivenen liukasta metsätietä yöllä 70-100 lasissa pitkän matkaa kunnes tulin liian kovaa mutkaan. Tuli hivenen jännittynyt olo kun tiesi että nyt se on menoa. Noh, auto kiipesi kovan lumen päälle ja aurasikin kohtuu hyvin. Ei sentään kaatunut kyljelleen mutta kahteen pekkaan kaverin kanssa ei saatu sitä pois sieltä. -20 pakkasta ja tunti odoteltiin että saatiin sinne apuvoimia.
Lommoakaan ei tullut, mutta oikea eturengas tyhjeni.
Kannattiko kaahata? No en nyt sanoisi vaikka kova halu kotiin tutimaan olikin.
Keväälllä kun oli jo lumet osittain sulanneet teiltä niin ajelin ihan rajoitusten mukaisesti kaupungin läheisyydessä. Tulin liian kovaa mutkaan ja jopas olikin taas jäistä tietä alla = auton keula ojassa ja yksi takapyörä maassa. Nopeasti tuli pari jalankulkijaa auttamaan ja melkein heti perään yksi autokin pysähtyi. Taas oltiin liikeessä.
Siinähän ne pahimmat iskut. Läheltä piti metikköreissuja olivatkin sitten suurin osa valtatie 7 ajaessa. Usein tuntui että pelkkä heikko tuulenpuhallus saisi ajoreitin uusiksi. Ohittaminen keskilumivallin yli oli kyllä parasta antia.
Aina välillä sitä kyllä toivoi ostaneensa ne uudet renkaat...
Joulun jälkeisessä (maanantai?) lumimyrskyssä ajoin porvoossa risteyksessä toisen henkilöauton perään. Päälle 30km/h vauhtia, 50m päässä risteyksestä jossa oli auto. Lievässä alamäessä mitään sanomattomalla kitkalla liu-uin henkilöauton perään.
Henkilöauton puskuri ratkesi 10cm alueelta ja omaan autoon ei mitään. Täti huusi minkä pystyi ja hänen miehensä joka oli pelkääjän paikalla nauroi.
Tunnin odotimme siinä tien vieressä että poliisit tulevat. Poliisiasemalle olikin reilut pari sataa metriä matkaa joten ei ihme että kesti...
Puhallutivat vain ja kysyivät muutaman kysymyksen.
Olettivat että kiellän peräänajaneeni. Eivät tosin minulta mitään kysyneet..
Muistaakseni renkaissa oli vielä vähän päälle 3mm silloin (ja luonnollisesti kaikki nasta poikki). Herrat poliisit eivät kylläkään sitä tarkistaneet.
Samana ilta meinasin ajaa 406 kylkeen käännyttyäni risteyksessä. Oli Aika jännä ilme sillä kuskilla kun katto Corollan liukuvan kohti. :lol2: Sain onneksi vähän pitoa alle 1m ennen osumaa. Todella varomaton olin tässä tapauksessa. Mitähän olisivat vakuutusyhtiössä tehneet jos olisivat samalta päivältä 2 ilmoitusta saaneet...
Eräs toinen kerta:
Ajoin sokkeloista, hivenen liukasta metsätietä yöllä 70-100 lasissa pitkän matkaa kunnes tulin liian kovaa mutkaan. Tuli hivenen jännittynyt olo kun tiesi että nyt se on menoa. Noh, auto kiipesi kovan lumen päälle ja aurasikin kohtuu hyvin. Ei sentään kaatunut kyljelleen mutta kahteen pekkaan kaverin kanssa ei saatu sitä pois sieltä. -20 pakkasta ja tunti odoteltiin että saatiin sinne apuvoimia.
Lommoakaan ei tullut, mutta oikea eturengas tyhjeni.
Kannattiko kaahata? No en nyt sanoisi vaikka kova halu kotiin tutimaan olikin.
Keväälllä kun oli jo lumet osittain sulanneet teiltä niin ajelin ihan rajoitusten mukaisesti kaupungin läheisyydessä. Tulin liian kovaa mutkaan ja jopas olikin taas jäistä tietä alla = auton keula ojassa ja yksi takapyörä maassa. Nopeasti tuli pari jalankulkijaa auttamaan ja melkein heti perään yksi autokin pysähtyi. Taas oltiin liikeessä.
Siinähän ne pahimmat iskut. Läheltä piti metikköreissuja olivatkin sitten suurin osa valtatie 7 ajaessa. Usein tuntui että pelkkä heikko tuulenpuhallus saisi ajoreitin uusiksi. Ohittaminen keskilumivallin yli oli kyllä parasta antia.
Aina välillä sitä kyllä toivoi ostaneensa ne uudet renkaat...