auton mälläys

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja tina
  • Aloitettu Aloitettu
Tulihan tuolla talven aikana ojan puolella käytyä muutamaan otteeseen. :)

Joulun jälkeisessä (maanantai?) lumimyrskyssä ajoin porvoossa risteyksessä toisen henkilöauton perään. Päälle 30km/h vauhtia, 50m päässä risteyksestä jossa oli auto. Lievässä alamäessä mitään sanomattomalla kitkalla liu-uin henkilöauton perään.
Henkilöauton puskuri ratkesi 10cm alueelta ja omaan autoon ei mitään. Täti huusi minkä pystyi ja hänen miehensä joka oli pelkääjän paikalla nauroi.
Tunnin odotimme siinä tien vieressä että poliisit tulevat. Poliisiasemalle olikin reilut pari sataa metriä matkaa joten ei ihme että kesti...
Puhallutivat vain ja kysyivät muutaman kysymyksen.
Olettivat että kiellän peräänajaneeni. Eivät tosin minulta mitään kysyneet..
Muistaakseni renkaissa oli vielä vähän päälle 3mm silloin (ja luonnollisesti kaikki nasta poikki). Herrat poliisit eivät kylläkään sitä tarkistaneet.

Samana ilta meinasin ajaa 406 kylkeen käännyttyäni risteyksessä. Oli Aika jännä ilme sillä kuskilla kun katto Corollan liukuvan kohti. :lol2: Sain onneksi vähän pitoa alle 1m ennen osumaa. Todella varomaton olin tässä tapauksessa. Mitähän olisivat vakuutusyhtiössä tehneet jos olisivat samalta päivältä 2 ilmoitusta saaneet...



Eräs toinen kerta:
Ajoin sokkeloista, hivenen liukasta metsätietä yöllä 70-100 lasissa pitkän matkaa kunnes tulin liian kovaa mutkaan. Tuli hivenen jännittynyt olo kun tiesi että nyt se on menoa. Noh, auto kiipesi kovan lumen päälle ja aurasikin kohtuu hyvin. Ei sentään kaatunut kyljelleen mutta kahteen pekkaan kaverin kanssa ei saatu sitä pois sieltä. -20 pakkasta ja tunti odoteltiin että saatiin sinne apuvoimia.
Lommoakaan ei tullut, mutta oikea eturengas tyhjeni.
Kannattiko kaahata? No en nyt sanoisi vaikka kova halu kotiin tutimaan olikin.


Keväälllä kun oli jo lumet osittain sulanneet teiltä niin ajelin ihan rajoitusten mukaisesti kaupungin läheisyydessä. Tulin liian kovaa mutkaan ja jopas olikin taas jäistä tietä alla = auton keula ojassa ja yksi takapyörä maassa. Nopeasti tuli pari jalankulkijaa auttamaan ja melkein heti perään yksi autokin pysähtyi. Taas oltiin liikeessä.


Siinähän ne pahimmat iskut. Läheltä piti metikköreissuja olivatkin sitten suurin osa valtatie 7 ajaessa. Usein tuntui että pelkkä heikko tuulenpuhallus saisi ajoreitin uusiksi. Ohittaminen keskilumivallin yli oli kyllä parasta antia.
Aina välillä sitä kyllä toivoi ostaneensa ne uudet renkaat...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Niin totta, kuin olla voi! Ai saatana sitä vitutuksen määrää, kun huomaa jonkun mulkeron tökänneen lommon oman auton oveen.

Mulla pysy pakasta vedetty auto lommottomana tasan 9 vrk!!

Ennemmin tai myöhemmin niitä kolhuja tulee, mutta tuo oli kyllä se ENNEMMIN!!
 
pari päivää sitten ajoin metsähoitotietä, vauhtia n.80km/h. puskasta hyppää tielle poro-> jarrut pohjaan-> perä alta-> ojaan. auto on matkan varrella pyörähtänyt katon kautta ympäri, keulan kautta ympäri, osunut muutamaan kiveen ja loppujen lopuksi lentänyt ojan pohjalta 3 metrin korkuisen sorakasan päälle, renkailleen

ja turvavöitä ei tietenkään käytetty. tajuttoman hyvä mäihä ollut mukana koska muuta vammaa ei ole tullut paitsi vasenta olkapäätä käyn huomenna näyttämässä sairaalassa.

nii joo ja olin selvin päin
 
Joskus harmitti kun tulin Carlos Sainzina hirveitä räkäluisuja talvella ja sitten yhtäkkiä tolppa hyökkäsi takakulmaan, kiva kraaterihan siitä tuli, kirosin sen tolpan.
 
Volvoon lommo kylkeen ja raapaleita ja mun autosta (eli siis poikaystävän eli poikaystävän isän autoon) vähän peltiä ruttuun ja puskuria lommolle. Huomenna vakuutusyhtiöön selvittelemään asiaa.
Eli naarmuttamasi auton omistaja tietää kuka oli asialla? Jos näin on, niin ei voi kun nostaa hattua. Liian moni lähtee karkuun jos on tilaisuus. Itselle kävi näin. Kaupasta tullessani oli kyljessä 2m pitkä viiva ja takalokarikin saatu lyttyyn. Eikä tietenkään mitään lappua. Vitutti ihan saatanasti, kun olin kaiken lisäksi juuri laittanut siitä takakaaret kuntoon, kun alkoi puskemaan kukkasta pintaan. Nyt on sitten takaovessa ja lokarissa lommo, sekä raita kyljessä, eikä tekijästä tietoa.

Se ainakin on ihan varma, että jos joskus näen jonkun kolhivan toisen autoa ja tekijä meinaa lähteä karkuun, niin takuuvarmasti pyörittelen vähän aikaa maassa ja otan yhteystiedot. Ikään ja sukupuoleen katsomatta. On nimittäin vitutus sitä luokkaa, että sitä ei halua kenenkään kokevan.
 
Bonuksia ei välttämättä menetä jos vaihtaa vakuutusyhtiötä sopivasti kun on käsittely vielä kesken. Monesti nuo bonukset siirtyvät toiselle yhtiölle siirryttäessä.
 
Kolme kertaa oon ajanut auton ojaan. Kerran kännissä.

Ja yhdeksäntoista? Ei pöllömmin tuohon ikään. Älkää nuoret ottako mallia winnie the poosta. Ottakaa ennemmin mallia vaikka minusta. Ikinä en ole kolaroinut tai saanut parkkisakkoa kummempaa muistutusta, en edes yhtään varoitusta. Ajan 25 tuhatta vuodessa, ikää pian 30v.
 
Kaksi viikkoa ajokortin saamisen jälkeen olen palaamassa 3 kaverini kanssa Ruisrockista isäni autolla. Promilleja on veressä pyöreä nolla - siitä olen pitänyt tarkan huolen. Nukuttuja tuntejakaan ei tosin ole takana juuri enempää, mutta olo on virkeä enkä tiedosta riskiä. Nopeutta on 80 kilometriä tunnissa tasaisesti liikkuvassa autoletkassa Paimion tienoilla. Katson kavereitani, jotka nukkuvat kaikki. Vaihdan radiokanavaa. Tarkistan nopeuden, sillä poliisilla on meneillään liikennekampanja. Katson kelloa, joka näyttää 20:45.
Seuraava muistikuvani on 15 minuuttia myöhemmin 360 astetta pyörähtävän auton sisältä Halikon suoralla. Jo ennen auton pysähtymistä tajuan nukahtaneeni rattiin, ajautuneeni vastaantulijan kaistalle ja törmänneeni toiseen autoon. Toteankin auton vielä pyörähtäessä kaverilleni, "Näin siinä käy."

Vastaantulleessa pakettiautossa oli matkustajina perhe: kaksi lasta, isä sekä raskaana oleva äiti. Onneksi autoa ohjannut isä oli sen verran taitava kuljettaja, että oli lähtenyt väistämään minua ojaan, minkä ansiosta nokkakolarilta vältyttiin. Ohjaamani auton vasen etukulma osui pakettiauton vasemman eturenkaan kohdalle, minkä seurauksena pakettiauto suistui katolleen ojaan. Oma auto taas kimposi menosuunnan puoleiselle pientareelle nokka, tai se mitä siitä oli enää jäljellä, Helsinkiin päin osoittaen.
Koska nokkakolarilta vältyttiin ja kaikki osapuolet käyttivät tuona päivänä turvavyötä sekä loppuelämänsä verran onnea, säästyttiin kuolonuhreilta ja vakavilta vammoilta. Kolarin saldoksi jäi erinäinen määrä lohjenneita hampaita, yksi murtunut peukalo, venähtänyt niska, kymmeniä mustelmia, 5 tikkiä naamassani sekä kaksi lunastuskuntoon romutettua autoa. Vakuutus korvasi autot sen verran avokätisesti, että isäni koki taloudellisesti jääneensä jopa voitolle, joskin tuossa tilanteessa taloudelliset seikat olivat täysin toisarvoisia. Sen verran tuo keikka opetti, etten usko toiste nukahtavani rattiin elämäni aikana.

Edit: Itsetunto sai myös pienen kolauksen äitini nähdessä minut ensimmäistä kertaa kolarin jälkeen. Jouduin ajamaan hiukset pois tikkien takia ja jostain syystä lääkäri oli tikatessaan päättänyt käyttää mustaa lankaa. Niinpä äitini ensimmäiset sanat avattuani hänelle oven olivat, "Lapsi, sä olet ruma."
 
Nelisen vuotta sitten tapahtui. Kortti oli ollut huimat seittemän päivää taskussa, töistä olin jouluaattona tulosa päivällä ja aivan julmettu lumipyry. Autona laadukas "uuden karhea" Ford Fiesta vm. -84. Ehkä noin 40km/h vauhtia ja jotenkin mystisesti olin huomaamattani ojassa katollaan roikkumassa turvavöissä. Sain itteni sieltä jotenkin pyöriteltyä ulos, mutta innokas koirankusettaja oli kerinnyt jo soittamaan apuvoimat paikalle. Meni hetki ja paikalle kaartoi kaksi paloautoa ja ambulanssi, siitä vaan selittämään että vointi on aivan hyvä, ei tarvitse lähteä mihinkään sairaalaan näyttämään. Olin kerinny jo äitille soittamaan, joka haki mut kotiin joulun viettoon sieltä tien vierestä. Muutaman tunnin päästä tuli poliisi-sedältä soitto, että ei tuu sakkoja kolaroinnista kun puu johon auto pysyhtyi ei vahingoittunut, olin kommentista hieman ihmeissäni. Varoituksen lupasi laittaa postitse, kun kortti kerran vielä oli koeajalla, sitä ei kyllä koskaan minulle tullut.
Huvittavinta kaikessa oli, että auton arvo oli tuplat mitä siitä maksoin, kun meni lunastukseen. Uuden auton hankin jo ennen uuttavuotta, joten suurempia traumoja ei jäänyt.
 
Nukahdinpa Kehä I:llä rattiin. Äiteen uus auto lunastukseen. Vakuutus ei korvannu, mutta poliisit kirjotti sentään sakot liikenteen vaarantamisesta. Onneks ei ollu muita tiellä.

Enpä olis lähtiessäni uskonu rattiin nukahtavani (en tuntenu oloani väsyneeks). Matkaa oli hurja 15km. Niin se elämä heittelee.
 
mä oon varmaan epäonnisin autonomistaja ilkivallan suhteen. Pari kertaa jo maksellut itse korjaamokuluja. Kahta autoa jo sabotoitu tähän ikään. Ensimmäisellä kertaa palasin ravintolasta aamuyöllä autolle ja kyljessä n. 30cm pitkä lontto jossa terävä vekki keskellä ja maalit pois. Koko auton toinen kylki perästä etuoveen maalattavaksi,oijottavaksi ja lakattavaksi. Hintaa taisi tulla sillon n. 2000markkaa. Toisella kertaa ajelin yöllä hiljaisen näköisellä taajama-alueella hieman yli sallitun nopeauden kun huomasin tien oikealla puolella mustapukuisen mieshahmon. Hiljensin hieman vauhtia kun ajattelin sen lähtevän ylittämään tietä,viikonloppuyön ollessa kyseessä varauduin siihen ,että kyseinen henkilö saattaa olla humalassa ja hyökätä tielle hetkenä minä hyvänsä. no kohdatessa näin jonkin esineen lentävän ilmaan ja suoraan "vastapalloonhan" se tuli tuulilasin yläkulmaan/etupalkkiin. Koko lasi säpäleiksi siihen etupenkille mun syliin,palkki mutkalle ja esine pyöri vielä katon kautta aiheuttaen lommoja sekä maalivaurioita. Löin lukkojarrutuksen ja peruutin siihen osumapaikalle,samaan aikaan kattelin miehen juoksevan metsikköön ja minä tietenkin perään. Saatana jos oisin saanu kiinni,olis varmaan tullu itsellekin käräjäreissu syytettynä osapuolena. Kävin ihan tajuttoman kuumana ja mielessä pyöri vaan että voiko tää olla mahdollista. Ukkoa en löytänyt vaikka puoli tuntia jatkoin etsimistä,virkavaltakaan ei hätiin ehtiny vaan maanantai-aamuna rikosilmoitusta tekemään. Jälleen makselin omasta pussista,tälläkertaa onneksi vain kaskon omavastuuosuuden. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli uudenkarhea,juuri ostamani henkilöauto joten vitutuksen määrä oli aika suunnaton. Nyt lauantaina joku ukko laski liikennevaloissa vielä vanhalla volvolla takapuskuriin mutta kuin ihmeen kaupalla ei kumpaankaan autoon vaurion vauriota. Tää sentään oli fiksu ja mukava mies eikä paennu paikalta......
 
Kännissä kontrolli petti ja lähettii ajelemaan kaverin mutsin autolla. Tais olla aika kovat lukemat lasissa ku lähti tieltä, jotain puuta päin ja matka päätty hyiseen järveen.

Lunastuskuntoon auto ja 3500e per nenä maksettavaa(kolmistaan makseltiin). Se hävetti ihan tosissaan. Ois voinu käydä vaikka mitä, mutta kukaan ei onneks loukkaantunu. Sellanen kokemus, että alko miettiä tekemisiään vähän tarkemmin ja arvostaan henkikultaansa.

Ei hitto, tuo on kyllä viho viimeinen temppu, mitä itse lähden suorittamaan. Eli ajamaan kännissä autolla. Siinä kun onnistuu telomaan jonkun sivullisen, niin saa maksella loppu elämän vakuutusyhtiölle, kun kännissä aiheutettuja onnettomuuksiahan vakuutus ei korvaa.

Eräs kaveri oli kyydissä, kun joku sankari(joo kaverikin aikamoinen sankari kun kännisen kyytiin meni) ajoi 1.2 promillen humalassa auton katolleen melko kovaa vauhtia. Mutkassa ei vaan auto pysynyt enää hanskassa ja törmäsi puuhun ja siitä katolleen. Onneksi jokasella oli sentään turvavyöt ja ainoat vammat tais olla kipeytyneitä niskoja ja mukavat jäljet turvavöistä rintakehään.
 
opetelkaa ajamaan, ja älkääkä hakatko niillä ovilla toisten autoja.

Juuri näin. Ketuttaa omaa autoa koittaa pistää kuntoon, kun jengi hakkaa ovillaan toisten ovia. Prkl!
 
Jostain syystä tuli nuorempana vältyttyä pahemmilta kolareilta, vaikka mahdollisuuksia olisi kyllä ollut paljonkin.

-Kerran talvella ojaan perä edellä, piti leikkiä liukkaalla tiellä käsijarrun kanssa ja neljäs vastaluisu pyörähti ympäri. Takakulma hiukan kasaan ja takavalo siruiksi. Varaosat romikselta ja kulmaan pakkelia ja maalia kaverin tallissa.

-Seuraava auto lähti kerran lapasesta myös talvella, keula raapaisi kovaan lumipenkkaan. Ruosteinen lokarinkaari repeili, molemmat vasemman puolen renkaat tyhjeni ja etuvanne meni kieroksi.

-Kerran onnistuin ajamaan toisen perään. Olin kääntymässä kolmion takaa vasemmalle heti oikealta tulevan perään, mutta en huomannut että se oli kääntymässä heti seuraavasta risteyksestä vasemmalle ja pysähtyi eteen. Tuore asfaltti vielä niin eipähän tuo ihan pysähtynyt. Edellä ajavalla oli pari romupyörää telineessä, niin ei tullut muuta kuin toisen pyörän poljin vääntyi ja omaan rekisterikilpeen pikku painauma. Uskomatonta tuuria.

- Nykyisellä autolla ei vielä mitään. Toivottavasti ei tulekaan, kuitenkin hiukan enemmän rahaa kiinni eikä kaskoa. Onneksi sitä on jo rauhoittunut...
 
Muutama vuosi sitten oltiin äitin ja siskon kanssa lähdössä Kajaanista Kuopioon shoppailemaan. Minähän reippaana tyttönä sanoin, että voin lähteä kuskiksi. Päästiin turvallisesti perille torin parkkihalliin ja siinä sitten paikkaa etsimään. Yksi väli löytyi, johon kaarsin iskän saabin sanoilla "en sitten oiken osaa arvioida tätä auton kokoa, kun en ole tällä hetkeen ajanut". Kauhea metallinen ääni ja saabista takaovi sisään, kun kaarsin liian läheltä. Toiseen autoon ei onneksi tullut mitään. Siinä iskälle soitto ja laskua myöhemmin 2500 mk. Tuli shoppailureissulle hintaa, vaikka en sitten mitään ostanutkaan.

Äiti tarjoutui maksamaan puolet laskusta, koska ei kuulemma neuvonut mua tarpeeksi ja katsonut, että mahtuuko :D Ei antanut kunnia periksi, vaan omista rahoista maksoin. Äiti arveli lisäksi, että onneksi olin minä eikä hän joka ajoi, tyttärelleen tuollaisen kuulemma voi antaa anteeksi, mutta voiko vaimolle ;)
 
Talvella pari vuotta sitten kotimutkaan tullessa vauhtia liikaa kun oli tie lingottu ja kova pakkanen --> pinta kirkkaassa jäässä. Ei auttanu mikään, vaikka yritin puskemista korjata käsijarrulla. Vasen etukulma edellä ojaan, nokka ojan pohjaan ja perä jää tien puolelle ilmaan puoli metriä. Ei muuta ku 300 metriä kotia ja traktorilla auto pois ojasta. Hävetti kyllä. Koska oli vielä jouluaika ja lumi pehmeää, sekä lingolla auratessa penkat ei ole kovia, niin ei tullut mitään jälkeä. Komia kuoppa ojaan.

Toisen kerran marketin pihalla kaverin autolla ruudusta lähtiessä raapasen omalla puskurilla viereisen n. vm. '79 susipaskan corollan takapuskuria. Mustaa muovia molemmissa autoissa, eikä tullu ku hiukan vaalentumaa muoviin. Toisen auton äijä yritti selittää, että olin naarmuttanu sen auton koko matkalta, ja lisäksi myös jotenkin onnistunut luomaan autoon ruostetta tyhjästä. :D Selitin äijälle kuinka tuo sen tarina on täysin perseestä, enkä todellakaan maksa ku maksimissaan parikymppiä puskurin hipaisusta jos mitään maksan. Oikeasti, se äijä yritti viedä meikäläistä niin naurettavasti, että sanoin sille että ilmoitan poliisille ja vakuutusyhtiölle tollaset paskajutut. Äijä sitten alistu ja lähti menemään ja mutisi jotain lähtiessään. Sen jälkeen olen aina peruttanut ruutuun, se on helpompaa. :lol2:
 
Nukahdinpa Kehä I:llä rattiin. Äiteen uus auto lunastukseen. Vakuutus ei korvannu, mutta poliisit kirjotti sentään sakot liikenteen vaarantamisesta. Onneks ei ollu muita tiellä.
Miten toi on mahdollista, että auto lunastetaan, mutta sitä ei korvata? Lunastushan tarkoittaa nimenomaan sitä, että vakuutusyhtiö ostaa auton itselleen.

Mutta aiheeseen, itselleni meinasi käydä ohraisesti viime uutena vuotena, kun oltiin kavereiden kanssa menossa mökille. Sinne sitten ajeltiin sellaista lumista hiekkatietä pitkin. Kaveri meni edellä, molemmilla samanlaiset Golffit alla. Yhdessä mutkassa mun auto rupes puskemaan, jolloin nostin kaasun, jonka jälkeen sitten olikin kabiini täynnä käsiä. Pari kertaa auto heittelehti puolelta toiselle, jonka jälkeen kylki edellä penkkaan.

Auton etupää jäi tielle, mutta perä oli kuitenkin niin tiukasti jumissa penkassa, että ei se sieltä ihan helposti irronnut. Onneksi molemmat autot oli täynnä voimiensa tunnossa olleita lihaskimppuja, joten kolopallo saatiin työnnettyä takaisin väylälle. Siitä sitten loppupätkä vähän rauhallisemmin ajeltiin, vaikka ei tossa missään vaiheessa mitenkään kovaa mentykään. Mökille päästiin sitten ehjinä, jonka jälkeen ruvettiinkin mukittelemaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
 
No, lisätäänpä omat säädöt tähänkin ketjuun.

-Jokunen talvi sitten tuli ajettua mutkaan, jossa oli mustaa jäätä. Auto puski väkisin ulos ja kuuttakymppiä puun kylkeen. Lasku oli n. 500 euroa.

- Kaks kertaa oon peruuttanu silmät ilmeisen ummessa takana olevan auton nokkaan, joista umpiot paskaks. Laskut molemmista hinatluokkaa 20 euroa.

- Pihatiellä ajoin jotain kahtakymppiä betoniporsaaseen. En tänä päivänäkään käsitä, kuinka se oli mahdollista. Peltiä kasaan keulasta.

- Toisen auton perään tuli vedettyä pari kesää sitten, kun huomioni yllättäen kiinnittyi jalkatiellä kulkevaan ilmestykseen. Säikähdin aivan saatanasti, ku edellä ajavan auton kyydissä oli pieni mukula turvaistuimessa. Pelästyin älyttömästi et sen niskat on menny tai jotain...onneks pennulle eikä autolle käynyt mitenkään...

Jonkun verran tullu kikkailtua noilla autoilla, mut nyt on sen verran kallis peli alla, että on väkisinki tullu tarkuutta ajamiseen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom