Milloin ja miten asumisen laadun kriteerit täyttyvät riippuu se aivan omista tai perheen mieltymyksistä. Omalla kohdalla olen ollut aikoinani jo aivan liekeissä siitä että pääsi Tsadiin asumaan siihen 23 neliön vuokrakoppiin. Sen jälkeen 35 neliön vuokrakaksio oli jo aivan luksusta. Mutta iän myötä alkaa arvostamaan myös muita juttuja kuin sitä että baariin pääsee kävellen ja Stockan herkusta voi hakea salaatin iltapalaksi.
Tosiasia vaan on se että jos asumisesta arvostaa niitä puitteita; tilaa, laatua ja omaa rauhaa on näiden täyttäminen pääkaupunkiseudulla ainkin sinkulle hankalaa. Joka perus persaukinen dinkkiparikin pystyy vetämään velkarahalla sen reilun 300 000 tonnin asunnon ja sen kyllä hinnoissa huomaa. Kerrostalokoppien hintoihin en sen kummemmin ota kantaa. Sijainti ja laatu maksaa ja kysyntä määrää loppuhinnan. Keskustaan sitä uutta kantaa vaan ei enää oikein saa mahtumaan, eli sikäli turvallisia sijoituksia. Itse en vain oikein siellä jaksaisi ahtaissa neliöissä enää kärvistellä.
Sen sijaan mitä en ymmärrä on se että esim. Espoossa käytännössä kaikki vanhat alle 400 000 pientalokohteet ovat sellaista paskaa että niitä ei pitäisi edes myyntiin laittaa. Polttaa ne pitäisi. Sama näyttää toistuvat taas uudisrakentamisessa, YIT ja kumppanit pukkaa savipellolle vieri viereen pahvista tehtyjä koppeja huokeaan 400 000 - 500 000 kappalehintaa. Vittu, sellaisen pahvilaatikon rakennuskustannus on tontteineen 150 000 Euroa. Onko ilmaa, no on. 30 vuoden päästä ihmetellään mitä niille pitäisi tehdä. Kysyntähän tässäkin määrää hinnan, mutta laadulla ja sijainnilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Kyse on enemmänkin pakosta. Jossakin pitää asua, ja perhe kun kasvaa ei se keskustan yksiö enää olekkaan ihanteellinen vaihtoehto.
Toki hinnat tippuvat kun tarpeeksi skåågeniin mennään. Tosin länteen pitää lähteä Inkooseen asti ja pohjoiseen joutuukin sitten menemään liki Lahtea. Edellisessäkin liikkeessä rajoitteeksi ja myös major kustannukseksi melko pian muodostuu työmatka ajan ja siihen kuluvan rahan puolesta.
Asumisen kustannuksien puolesta aika huikeita aikoja eletään. Kuriositeetiksi Espoossa tuli viimeviikonlopulla yks rakenteellisesti ja puitteellisesti pätevä kohde myyntiin, niiden ainaisten perhelähiötönöjen sijaan. Lähtöhinta oli huokeat 380 000 Eur, viimeisin tarjous taisi olla vajaa 440 000. En usko että sitä alle 450 000 myydään. Melko hyvin, kohde on 20 vuotta vanha paritalon puolikas. 130 neliötä, minitontti ja meri ei ole lähellä hyvällä tahdollakaan. Kohtuullista? Sen voi jokainen ihan itse päättää niiden omien tarpeiden ja mieltymyksien mukaan.
.
