Asuntolaina

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja luumu
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 🔥 Asuntolainan salat

Meta description: Näin haet lainan edullisesti, vältät piilokulut ja varmistat että pankki tarjoaa juuri sinulle parhaan mahdollisen diilin.


Niin joo siis veroseuraamuksia, jos kämppä on 50/50 mutta toinen maksaakin siitä kerralla ison osan? Tällöin kai se kuuluu lahjaverotuksen piiriin. Paitsi jos pari on naimisissa, tällöinhän omaisuus on yhteistä eikä omistusoikeudellakaan ole vissiin niin väliä.

Avioliitossakin molempien omaisuudet ovat omia eikä yhteisiä. Normaalit lahjaveroseuraamukset (ensimmäinen veroluokka) tulevat jos lahjoittaa omaisuutta tai rahaa avioliiton aikana. Vasta avioliiton purkautuessa lasketaan mahdolliset tasingot vähemmän omistavalle osapuolelle.
 
Ei tarvitse alkaa ilkeäksi. Osoitat vain oman kapeakatseisuutesi kun et pysty ymmärtämään, että joku (esim. minä) ajattelee toisin kuin sinä itse.

En nyt enää muista mikä tässä spekuloinnissa oli lähtöoletus, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on: ollaan naimisissa == talous on yhteinen. Jos toinen jää työttömäksi/työkyvyttömäksi/opiskelee/jne, eletään töissäkäyvän tuloilla. Jos toinen saa lottovoiton/perinnön, se on yhteistä rahaa.

Erilaiset styylaussäädöt ja muut hoidot omantunnon mukaan. :david: Selkeintä on pistää asumis- ja elinkustannukset ja lainat puoliksi.

Avioliitossakin molempien omaisuudet ovat omia eikä yhteisiä.
Vasta avioliiton purkautuessa lasketaan mahdolliset tasingot vähemmän omistavalle osapuolelle.

Eli varallisuus ei ole omaa, eikä myöskään yhteistä. Vai miten tätä kukin tulkitsee...
 
En nyt enää muista mikä tässä spekuloinnissa oli lähtöoletus, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on: ollaan naimisissa == talous on yhteinen. Jos toinen jää työttömäksi/työkyvyttömäksi/opiskelee/jne, eletään töissäkäyvän tuloilla. Jos toinen saa lottovoiton/perinnön, se on yhteistä rahaa.
Ja sitten jos käy niinkuin yli 50%:lle avioliitoista tilastollisesti käy toista yleensä vituttaa kun isoisän perinnöstä tai vuosia niska limassa firmaa pyörittämällä hankitusta lähtee sen kusipää-ex:än mukaan ja se elelee sitten uuden rattopoikansa/tyttönsä kanssa herroiksi sun perinnöllä. Törkeää kärjistystä toki, mutta tätä tapahtuu niin paljon...

Eli varallisuus ei ole omaa, eikä myöskään yhteistä. Vai miten tätä kukin tulkitsee...
Varallisuus on omaa, mutta jos ei avioehtoa ole toisella on eron sattuessa avio-oikeus sinun omaisuuteesi eli jos olet varakkaampi osa siitä mitä olet koko pitänyt "omanasi" menee tasingon maksuun.

assis sanoi:
Ja kun päätimme ostaa kämpän, sekin oli itsestäänselvää molemmille, että otamme omat lainat ja hoidamme ne itseksemme. Alunperin halusinkin tuoda esille juuri tämän, koska jotenkin tässä keskustelussa tulee jatkuvasti esille, etteivät molemmat VOI haluta pitää erillisiä rahoja vaan että toinen jossain vaiheessa kypsyy tilanteeseen ja lähtee kävelemään. Ehkä me sit ollaan kummajaisia... No, onneksi löysimme toisemme.
Ette te mitään kummaijaisia ole. Ihan samalla tavalla itsestäänselvää tuo oli mulle ja eksälle ja erokin oli sitten varsin siisti ja sopuisa. Ja täysin samoilla linjoilla tuntuu olevan tuo nykyinen tyttöystävä vaikka yhteistä kämppää ei olekkaan.

Ylipäätään IMO näistä vanheimpainvapauden, työttömyyden, sairaiden jne. ja niihin liittyvien tulonmenetysten sattumisista voidaan sopia jos/kun sellaisia kohdataan ja toimivassa avioliitossa niistä tuskin tulee mitään ongelmaa. Erotilanne taas on täysin päinvastainen eli niistä murto-osa hoidetaan täysin sopuisasti ja siellä sitten lopulta itketään niiden erillisten lainojen ja avioehtojen perään.
 
Eikö kukaan täällä käytä säästöjään asunnon maksamiseen?

Mitä säästöjä? :D Kyllä mulla menee kaikki, ihan sama paljon tulee. Siis kyllä mä ostan kaikkee, en mä rahojani esim. juo. Mutta minusta tuo älytön säästäminen on aika syvältä, jos on ns. normaalipalkkkainen. Tietysti aina jonku verran on hyvä olla vararahastoa, mutta kokoajan vaan säästää lisää........ei oo mun juttu. Kyllä sitä rahaa menee muuhunkin. reissaamiseen, elektroniikkaan, autoon, harrastuksiin...jne. Kyllä mekin pyritään maksaa yksi ylimääräinen erä asuntolainaa vuodessa.:rolleyes:
 
Ei tarvitse alkaa ilkeäksi. Osoitat vain oman kapeakatseisuutesi kun et pysty ymmärtämään, että joku (esim. minä) ajattelee toisin kuin sinä itse. Jos mies haluaa lähteä reissuun, mutta minä maksan mielummin silläkin rahalla lainaani, niin minä sitten skippaan sen reissun. Tai jos mies on ollut tosi säästäväinen ja maksanut lainansa nopeammin kuin minä, mikä helvetin velvollisuus sillä olisi maksaa vielä minunkin reissuni?

Moni halusi turvata perinnön avioehdolla. Entä jos toinen puolisko haluaakin maksaa oman osuutensa lainasta pois sillä perinnöllä? Muuttuuko se silloin yhteiseksi omaisuudeksi? Entä jos kyse on siitä, että oma puolikas siitä asunnosta onkin ikäänkuin perintöä vanhemmilta?

Mä mielummin myös kituutan muutaman vuoden ilman reissuja, kun olen velallisena vielä 20-vuotishääpäivänäkin...

Anteeksi ei ollut tarkoitus loukata, tuli vaan mieleen kun itsellä on tuo 20-vuotis hääpäivä toukokuussa. Käydään mekin monesti eri pikkureissuilla ( laivaalla, Tallinassa ym), mutta pitemmät matkat tehdään yhdessä.

No sanotaanko kun olet ollut pitempään naimisissa, on lapsia ym. tuo laskujen "jakaminen" käy hankalaksi ainkin, jos on laiska kuten minä, molemmat laittavat kaikki palkkatulonsa "perheelle". Kilometrikorvaukset ja päivärahat joita saan joskus, menee minun "touhutilille", tosin, jos sinne kertyy enmmän maksan sieltä auton kuluja.

Perintö on tietenkin eri juttu, peritty kiinteä- ja irtainomaisuus on molempien omaa.

Totta se on sinun päätöksesi, miten priorisoit rahankäyttösi.
 
Minä suosin extralyhentämistä mieluummin kuin kuluttamista. Mieluummin maksan 6-7 vuotta tiukasti kuin 30 vuotta normaalisti.

Maksat asuntolainan pois 6-7 vuodessa? Kovat tulot sulla on. 150ke asuntolainan erät olisivat vain reippaat 2000 euroa/kk. Onhan tuo mahdollista jos maksajia on kaksi ja ei ole muita suurempia kuluja.


Vai ymmärsinkö jotain väärin?
 
Perintö on tietenkin eri juttu, peritty kiinteä- ja irtainomaisuus on molempien omaa.

Tääkin on vähän kakspiippunen juttu loppupelistä. Jos se hyvätulosempi on esim. 15 vuoden ajan maksanut kaikesta enemmän, niin aika kohtuutonta on, että jos se huonompitulonen sitten saakin perintöä, niin se jollain paperilla suojais kaiken itelleen.

Mä ymmärrän nuo perintösuojaukset jos on vaikka joku suvun mökki tai vastaava kyseessä. Mutta jos perii vaikka rahaa, eikä sitä ole niinpaljon, että pääsis rikkaiden listalle, niin aika oudolta tuntus että tuollainen pitäs jotenkin eritellä jos kaikki muu on siihen asti ollut yhteistä.
 
Ehkä ei kannata edes lähteä parisuhteeseen, jos kokoajan joutuu miettimään miten toinen hyötyisi mahdollisimman vähän sinusta ja sinun rahoista/mahdollisista tulevista rahoista. On se nyt kumma, että joutuu kyttäilemään joka asiassa, ettei toinen vaan vahingossakaan saa mitään hyötyä. Perusperiaate mielestäni pitäisi olla, että hommat menisi sopivan luovasti. Jos selkeää hyväksikäyttöä ilmenee niin asiasta kannattaa keskustella ja tehdä mahdolliset muutokset toimintatapoihin ja suhteeseen jos tarvis. Älkää nyt vaan missään tapauksessa hankkiko lapsia sillä nehän sitä teidän rahaa vasta kuluttaakin. Ja ajatelkaa ne saatana vie teidän perinnötkin tulevaisuudessa... Kumma juttu.
 
Robertto sanoi:
Maksat asuntolainan pois 6-7 vuodessa?
..Vai ymmärsinkö jotain väärin?

No ei ole 150 ke lainaa koskaan ollutkaan. 113 ke otin keväällä 2004 ja siitä on 60 ke jäljellä. Tällä hetkellä reissuduunissa nettoliksa lähemmäs 4 ke kuussa joten kyllä siitä yli 2 ke kuukausittain pystyn lainaan laittamaan. Koitan pysytellä työpestissä niin että laina on maksettu, tietäisi tuollaista 1½-2 v aikaa.
 
Kyllä, ei paljon muuhun elämään jää tolla tahdilla. Itse taas ajattelen sen niin, että mieluummin maksan vähän pienemmällä erällä ja elän mukavasti. Muuten saattaa vanhana käpynä vit**taa, vaikka asunto oiskin maksettu. ;) Ajattelen sen niinku vuokrana + joskus se kämppä on sit mun(tai siis mun ja muijan). Mä suoraan sanottuna tulisin hulluksi, jos maksasin hirveen suurella erällä...Mutta kyllähän 4k€ nettoliksalla voi jo aika isosti lyhentää, aika harvalla vaan jää tollasta käteen...
 
No ei ole 150 ke lainaa koskaan ollutkaan. 113 ke otin keväällä 2004 ja siitä on 60 ke jäljellä. Tällä hetkellä reissuduunissa nettoliksa lähemmäs 4 ke kuussa joten kyllä siitä yli 2 ke kuukausittain pystyn lainaan laittamaan. Koitan pysytellä työpestissä niin että laina on maksettu, tietäisi tuollaista 1½-2 v aikaa.

Sittenhän se on viimeisen päälle järkevää. Itse maksan 850e/kk, koska kaikenmaailman lelut ja harrastukset syö aika leijonaosan tuloista. Jos möisin kaiken maailman ajoneuvot ja vekottimet pois, pystyisi lainaa lyhentämään puolet suuremmalla summalla. Elämä on valintoja täynnä.
 
Ehkä ei kannata edes lähteä parisuhteeseen, jos kokoajan joutuu miettimään miten toinen hyötyisi mahdollisimman vähän sinusta ja sinun rahoista/mahdollisista tulevista rahoista. On se nyt kumma, että joutuu kyttäilemään joka asiassa, ettei toinen vaan vahingossakaan saa mitään hyötyä. Perusperiaate mielestäni pitäisi olla, että hommat menisi sopivan luovasti. Jos selkeää hyväksikäyttöä ilmenee niin asiasta kannattaa keskustella ja tehdä mahdolliset muutokset toimintatapoihin ja suhteeseen jos tarvis. Älkää nyt vaan missään tapauksessa hankkiko lapsia sillä nehän sitä teidän rahaa vasta kuluttaakin. Ja ajatelkaa ne saatana vie teidän perinnötkin tulevaisuudessa... Kumma juttu.

:hyvä:

Erinomaisest ilmaistu. Ja tottakai asia numero yksi on oman selustan turvaaminen, mielellään vaikka toisen osapuolen kustannuksella. Paskat väliä siitä parisuhteessa, kuhan vaan erotilanteessa mielellään saa kaiken. :evil:

Kyllä, ei paljon muuhun elämään jää tolla tahdilla. Itse taas ajattelen sen niin, että mieluummin maksan vähän pienemmällä erällä ja elän mukavasti. Muuten saattaa vanhana käpynä vit**taa, vaikka asunto oiskin maksettu. ;) Ajattelen sen niinku vuokrana + joskus se kämppä on sit mun(tai siis mun ja muijan). Mä suoraan sanottuna tulisin hulluksi, jos maksasin hirveen suurella erällä...Mutta kyllähän 4k€ nettoliksalla voi jo aika isosti lyhentää, aika harvalla vaan jää tollasta käteen...

Tossa oli puhe reissuhommista, niistä saa kyllä aika helpolla neljäkin tonnia kouraan.

Jos vaikka normaali palkka on 2000 euroa käteen ja teet 20 päivää viikossa reissuhommia, niin pelkistä päivärahoista tulee jo reilut 600 euroa verottomana tohon päälle. Jos vielä reissaat omalla autolla ja ajat esim. 4000 kilsaa kuukaudessa (ei ole reissaavalle edes ihmeellinen määrä) tulee tosta kilsakorvauksia 1760 euroa.

Eli mennään jo päälle 4000 euron heittämällä. Ei tartte edes tuon normaalin palkan olla paria tonnia käteen, mutta käytännössä se keskituloisella tonne venyy, koska reissuhommissa tuppaa viikotkin olemaan vähän pidempiä kuin "normi" 40 tuntia.

Työkaveria tuurasin kuukauden ja sinä aikana tuli päivärahoja ja kilsoja helposti yli palkan, enkä mä vielä reissannut edes lähellekään maksimimäärää mitä voisi reissata.

4000 euroa käteen ihan perus sisätyöstä onkin sitten jo vähän eri juttu.
 
Käydään mekin monesti eri pikkureissuilla ( laivaalla, Tallinassa ym), mutta pitemmät matkat tehdään yhdessä.

No sanotaanko kun olet ollut pitempään naimisissa, on lapsia ym. tuo laskujen "jakaminen" käy hankalaksi ainkin, jos on laiska kuten minä, molemmat laittavat kaikki palkkatulonsa "perheelle".

Totta se on sinun päätöksesi, miten priorisoit rahankäyttösi.

Priorisoin lainaan "kaiken" ylimääräisen, toki harrastukseen menee nyt jonkun verran ja aika kevyesti elelen. Oon nyt kolme vuotta kuluttanut ja ostanut kaiken mitä huvittaa, joten jaksan muutaman seuraavan vuoden elää vähän säästeliäämmin, ettei tartte sitä hemmetin lainaa kovin kauan katsella.

Eikä lainan ensisijaisuus tarkoita, etteikö jostain voisi nipistää siihen vuosittaiseen pidempään reissuunkin ne rahat (esim. lomarahoilla on hyvä lomailla ;)). Kun asuinpaikkana ei ole Helsinki eikä ole lapsia eikä autoa eikä viinaankaan mene rahaa, on varaa lyhentää sitä lainaa aika iso osa tuloista.

Ja edelleenkään ei ole niitä lapsia, joten en jaksa miettiä miten asia olisi JOS olisi.

Edit: olisi mielenkiintoista tietää, paljonko ihmiset laittavat lyhennyksiin prosentteina nettotuloista, paljonko menee ruokaan, autoon, lapsiin ja muihin menoihin.
 
Onhan täällä noita ketjuja, missä voi ihmetellä omaa ja muiden kulutusta.

Parempi kuitenkin puhua euroista kuin prosenteista. Ei ruokaan mene 1000€ /kk vaikka tienaisi miljoonan.
 
Eihän lainaa tarvitse ottaa koko summalle, vaan osan voi maksaa heti käteisenä pois. Esim. että toinen ottaa omalle puoliskolleen lainan ja toinen maksaa omansa heti pois tai ottaa lainan, jonka maksaa muutamassa isossa erässä pois. Meillä ei siis kummallakaan ole tarkoitus maksaa lainoja miljoonaa vuotta tasaisesti, vaan molemmat pystymme tekemään isompia lyhennyksiä ajoittain. Eikö kukaan täällä käytä säästöjään asunnon maksamiseen?

Me olemme molemmat hyvin yksimielisiä siitä, että talous hoidetaan näin, eli että molemmilla on omat rahat. Se ei siis ole ollut toisen ehdotus, johon toinen on suostunut, vaan alunperinkin olimme samalla linjalla. Toisena vuonna toisella on isommat tulot ja toisena vuonna toisinpäin, eli ei ole edes kyse siitä, että toinen olisi se hyvätuloisempi vaan sekin vaihtelee ja tulee vaihtelemaan ehkä vielä kauankin.

Ja kun päätimme ostaa kämpän, sekin oli itsestäänselvää molemmille, että otamme omat lainat ja hoidamme ne itseksemme. Alunperin halusinkin tuoda esille juuri tämän, koska jotenkin tässä keskustelussa tulee jatkuvasti esille, etteivät molemmat VOI haluta pitää erillisiä rahoja vaan että toinen jossain vaiheessa kypsyy tilanteeseen ja lähtee kävelemään. Ehkä me sit ollaan kummajaisia... No, onneksi löysimme toisemme. :haart:

Niin joo siis veroseuraamuksia, jos kämppä on 50/50 mutta toinen maksaakin siitä kerralla ison osan? Tällöin kai se kuuluu lahjaverotuksen piiriin. Paitsi jos pari on naimisissa, tällöinhän omaisuus on yhteistä eikä omistusoikeudellakaan ole vissiin niin väliä.

Mites omistatte huonekalut? Onko sänkynne 50-50? mitä jos toinen tulee siinä toisen puolelle? vuokraa...:D
 
Mites omistatte huonekalut? Onko sänkynne 50-50? mitä jos toinen tulee siinä toisen puolelle? vuokraa...:D

Omistusoikeus on eri asia kuin käyttöoikeus. Enimmäkseen huonekalumme ovat sitä "ennen suhteen alkamista hankittua omaa" eikä (yhteisille) hankinnoille ole ollut tarvetta. Mies osti tiskikoneen kun kyllästyi mun jurputukseen epätäydellisesti tiskatuista astioista. :D Minä ostin matot, koska halusin juuri sellaiset eikä miehellä ollut kiinnostusta saada uusia mattoja. Ja niin edelleen. Se ostaa kuka tarvitsee.
 
Tääkin on vähän kakspiippunen juttu loppupelistä. Jos se hyvätulosempi on esim. 15 vuoden ajan maksanut kaikesta enemmän, niin aika kohtuutonta on, että jos se huonompitulonen sitten saakin perintöä, niin se jollain paperilla suojais kaiken itelleen.

Mä ymmärrän nuo perintösuojaukset jos on vaikka joku suvun mökki tai vastaava kyseessä. Mutta jos perii vaikka rahaa, eikä sitä ole niinpaljon, että pääsis rikkaiden listalle, niin aika oudolta tuntus että tuollainen pitäs jotenkin eritellä jos kaikki muu on siihen asti ollut yhteistä.

No joo, kyllä meillä perityt rahat ovat menneet yhteiseen kulutukseen, erikseen vain maaomaisuus ja perityt osuudet kiinteistöistä, siis ovat perikuntien omaisuutta. Yhteisille lapsillehan nekin kuitenkin joskus jää, jos ei tule suuria maailmanmullistuksia.
 
Back
Ylös Bottom