Asuinviihtyisyys kerrostalossa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja modified
  • Aloitettu Aloitettu
Asunu koko ikäni kerrostalossa.. Ekaks Helsingin Kannelmäessä ja nyt Töölössä. Tää on kyl ihan luksusta, kun ei oikeasti kuulu mitään seinien läpi. Ainoastaan keittiöst kuuluu puhe rappuun jos kovempaa juttelee, mut muuten ei mitään.

Mutsi valitteli kesällä kun ikkunoita pitäis auki pitää, ku liikenne möykkää. Ite nukun pihan puolel, ni ei ole haittaa..

Tää tyyli sopii mulle. Ei kuule tai näe naapureita pahemmin ja voi tehä mitä huvittaa jnejne.

Eriasia kyl nää itä-Helsingin kerrostalot, jos paperiseinät. Tullu ex-poikaystäväl majailtuu ja tosiaan kaikki kuuluu läpi. o_o
 
Huppe sanoi:
Verrattuna sitten aitoon omakotitaloasumiseen onhan tässä miinuksensa, tämä rivareille tyypillinen vitun talkoohenki. Vittu mua ei henk. koht. kiinnosta paskan vertaa tehdä jotain "yhteisen hyvän vuoksi", maksan mielelläni kovempaa vastiketta kuin kolaan pihaa ja vedän lippua tankoon, ei myöskään kiinnosta käydä jotain pihapalavereja jne...
Click to expand...
Juuri näin. Jos vastiketta maksan, niin kyllä sillä pitäisi tuollaiset hommat hoitua. Jos ei hoidu, niin sitten nostetaan sitä vastiketta.

Noissa talkoohommissa ja talon sisällä hoidetuissa ylläpitohommissa on sekin ongelma, että ennemmin tai myöhemmin joko joku luistaa omasta osuudestaan, tai sitten joku kuvittelee että hommista luistetaan ja siitä sitten tulee suukopua. Se siitä yhteishengestä sitten.

Joka yhtiökokouksessa jonkun pitää aloittaa ininä siitä, miten halvemmalla päästäisiin jos itse leikattaisiin nurmikot ja kolattaisiin pihat lumesta puhtaaksi. Onneksi järki on toistaiseksi voittanut.
 
No me nyt ei tehdä talkoilla muuta kun kevätisiivous pihaan, maalaillaan nuo pihakalusteet sillointällöin ja tehdään polttopuut. Eli aina on riittänyt porukkaa kun on kaljaa ja makkaraa tarjolla. Mitään muita kiertäviä kolausvuoroja ei ole, eikä tule!
 
Mua ei rassaa muu ku yläkerran pianonsoitto ja naapurin yksinäinen koira, joka haukkuu ja ulvoo jatkuvasti, jos se jää yksin kotiin. Eipä naapureista sinällään harmia ole, vähäistä tuo. Oon välillä kysellyt, että onko mun musiikki häirinnyt. Ei kuulemma mitään oo kuulunut. En sit tiedä, kait pitäs soittaa kovempaa tai sit ne o vaa kuuroja ;)
 
Sitä mieltä itsekin, että tupakointi pitäisi ehdottomasti kieltää kaikilla kerrostalojen parvekkeilla!
Se oli karmeaa kuin broidilla kylässä asuessa alakerran ketjutupakoija viihtyi koko aika partsilla. Hyi ssaatana. Kerran näin kun joku sieltä heitti palavan tupakantumppinsa vaan parvekkeelta alas kerrostalon pihalle. Siinä sattui juuri olla lastenvaunut jossa vauva. Sen äiti oli pikkasen näreissään kun näki ylhäältä lentävän palavan tupakantumpin.

Muutan kohta ensimmäistä kertaa itsekseni kerrostaloon asumaan, keskustassa jossa tietääkseni asustaa enimmäkseen mummeleita :) en jaksa odottaa, mummelit ovat ihanan hiljaisia! Sekä vanhan talon seinät kyllä näyttävät pitävän metelit mainiosti. Aiemmat rivitalot joissa asuin kämppisten kanssa eivät olleet ollenkaan äänieristettyjä, jokaöinen meteli oli suorastaan karmiva. Senkin takia tykkään muuttaa kerrostaloon, että nyt asun jonkun aikaa isossa omakotitalossa, paljon ulko-ovia ja paljon lasiseiniä... Täällähän pelästyy öisin jokaista ääntä, joku on murtautunut sisään ja tulee tuohon ja kaivaa lerssinsä tai jonkun kirveen esille... öistä kuluu aina jonkin verran että säpsähtää hereille ja tuijottaa istuen pitkään pimeyteen kuunnellen. Kerrostaloasunnot ovat turvallisemman tuntuisia.
 
Hiljaista pääasiassa on nykyään. Vielä tossa puolisen vuotta sitten yläkertalaiset viihtyivät vahvasti viihteen puolella jatkuvasti. Yötä päivää välillä remusivat. Muutamia kertoja tuli kyllä yöllä herättyä kun alko basso huutamaan ja samaan aikaan riita päälle. Nykyään ei oikein enää mitään muuta kuulu kuin sitä kusen lorotusta.

Ensimmäisessä asunnnossani jossa asuin vielä pari vuotta sitten taidettiin olla vähän herkempiä. Alkuaikoina heti yörauhan jälkeen kuului seinänkoputusta kun kraanan avasi. Naapurin mummeli hivenen liioitteli, sanoisinko. Kyllä ne lopulta tottuivat minuun.
Kyseessä oli omistusasunto ja nykyinen missä asun on kaupungin asunto.
 
Kaikkeen tottuu. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan asuvani kerrostalossa, mutta tää on ihan ok. Johtunee kyllä varmaan suurilta osin mukavista naapureista sekä loistavasta ympäristöstä, missään betonilähiössä en varmasti viihtyisikään.
Ainoa mikä haittaa on oman pihan puute. Siksipä en aijo kämppää OSTAA kerrostalosta, vaan kyllä se on sitten rivari/paritalo.
 
Tämä kesä on nyt tätä uutta taloa asuttu - takana vuosia kerrostaloasumista, ja täytyy todeta, että PERHEELLISEN ihmisen näkökulmasta tämä on silkkaa luksusta. Oma iso piha, suojaisa ympäristö (ei minkäänlaista läpikulkuliikennettä) ja lapsimyönteinen naapurusto on paratiisi meidän leikki-ikäiselle. Kerrostalossa ei tullut mieleenkään päästä lasta pihalle yksin ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa; kun taas nyt voi laiska äiti ikkunasta katsella "missä lippalakki liikkuu". Itsellä ei mielenkiinto / hermo riittänyt töröttää tuntikausia kerrostalon pihalla katsomassa lasten leikkejä tai lähteä aina asiasta tehden "apurataspyöräilyille". Nyt mukula on viettänyt koko intiaanikesän ulkona, ja mm. joutava videoiden ja "lastisten" katselu on jäänyt miltei kokonaan pois. Osa pihaa ja pihatie asfaltoitiin hiljattain, eli saatiin yli 600neliötä tasaista lääniä missä potkulautailla, pyöräillä ja pelata.

Onhan tässä työtä, vaivaa ja askartelua vuoden jokaiselle päivälle + miljardeja uusia rahareikiä ja juoksevia kuluja mutta on myös jokseenkin palkitsevaa saada asua itselle suunnitellussa ja puolison omakätisesti rakentamassa talossa. Tästä sitä on haaveiltu, ja nyt se on viimeinkin valmis: meidän ainutlaatuinen koti.
 
Vuosi on 2006 ja vieläkin tapellaan jostain vessanpyttyjen vetämisestä. Pitäähän porukan paskalla käydä. Ei mahda mitään, suunnittelijan huolimattomuutta.

Korvatulpat on hyvä ja halpa ratkaisu. Ei häiritse lehdenjakajat tai kuorsaava vaimo. Siihen vielä taustatukea arginiinista niin voisi sanoa, että se on hänessään.

Olen vannoutunut kerrostaloihminen. Vanhat, jämerät kivitalot ovat parhaita. Eipä tarvitse keskustella naapuritalon urpon kanssa siitä, kumman vuoro on trimmata pensasaita ja kuinka lyhyeksi.

Missään kaupungin vuokrakasarmissa en haluaisi asua. Seinät on kuin sätkäpaperia ja talo täynnä ihme friikkejä. Vanhan viinan, silakkalaatikon ja virtsan löyhkää. Pihalla pyörii mustiin pukeutuneita yh-äitejä lykkimässä tuplarattaitaan.

Oli miten oli. Kaksi asiaa, joissa aika menee täysin hukkaan: ruohonleikkuu ja lumenkolaus.
 
mieluiten sitä omakotitalossa asuis jos se olis sellaisessa syrjäisessä paikassa ettei naapureita olisi ainakaan 100metriä lähempänä. jos se omakotitalo on sellasessa paikassa jossa naapuritki asuuu suunnilleen metrin päässä eli niitä taloja on vierivieressä, niin on aivan sama vaikka asus rivarissa. mua ainakin tympii kaikkein eniten naapureiden kohtaamiset(ei kaikkien) ja niiltä ei pääsis välttymään jos asus sellasessa omakotitlossa jotka on vieri vieressä.

kerrostaloissa ja rivareissa on se iso plussa ettei tarvi ite tehä talvella lumitöitä ;)
 
Ai niin joo.

Omakotitalossa tai rivarissa joutuis naapureiden kanssa kilpavarustelemaan kaikella; pihalle pitäs hommata eksoottisemmat kukat kuin mitä niillä on, isompi ruohonleikkuri, isompi autotalli jossa isommat autot joissa isommat vanteet, pihalle lihavammat puutarhatontut ja kesäks pitäs laihduttaa ettei olis läski niinku naapurin Esa ja Elina kun ilman paitaa heiluu puutarhatöissä, ja tietysti kalliimmat puutarhakalusteet ja harrastusvälineet.

Pyykkejä ei vois silti kuivattaa pihalla paitsi pyhävaatteet ja merkkikledjut, jottei luulla köyhäks kun on vanhat verrarit narulla.

Puutarhajuhlissa (lue: grillibileet :rolleyes: ) pitäs tarjoilla pelkkää sisäfilettä ja perkeleen kallista punaviiniä vaikka mieli tekis makkaraa ja kaljaa.

Ja toi on sitä omakotitaloasumisen vapautta. :D

MerZi sanoi:
Mä asun ihan kaupungin keskustassa eikä kerrostalossa hirveämmin piha-aluetta ole, mutta talossa on kattoterassi mikä on kyllä ihan kiva. Siellä on mahdollisuudet grillailuun ja ruokailuun, aurongonottoon, lasten leikkipaikka jne.
Click to expand...
Tommonen on helmi, oikeastaan pihaakin parempi kerrostalossa; sinne katolle ei kukaan näe. Kavereilla oli tuommonen ja niillä pääsi suoraan taloyhtiön saunasta sinne, merinäköalalla oli tuokin, kämppänsä lisäksi siis. Helsingistä, Katajanokalta. Ja opiskelija-asunto, jonkun säätiön kautta, LOL.
 
Perskele kun tollanen kattoterassi ois näpee. Pitää vissiin pistää alote että otetaan milli velkaa ja tehään meillekin sellainen. :evil:
 
Meitsi on ihan mukavasti tykännyt kerrostalossa asua, mikä on sikäli kiva juttu, että olen käytännössä koko ikäni sellaisessa asunut. Halpaa ja helppoa. Kyllähän muiden(kin) ihmisten elämisestä silloin tällöin ääntä lähtee, mutta eiköhän se ole kohtalaisen normaalia.

Kyllähän mäkin mieluiten ookooteessä asuisin, mutta tää ei ole hullumpi ratkaisu näillä liksoilla.
 
Eniten kerrostaloasuminen haittaa musiikki/elokuvaharrastusta. Monissa taloissa väliseinät ja jopa asuntojen väliset seinät ovat akustisessa mielessä surkeaa tekoa. Seinät vaimentavat ääntä varsin kehnosti ja resonansseja esiintyy mitä ihmeellisimmillä taajuuksilla. Yritä siinä sitten viritellä optimaalista äänentoistoa kun pelkkä käsien yhteen lyöminen saattaa aiheuttaa ikävän heijastuvan pärähdyksen. Keskivertonaapureitakin alkaa varmasti kyrsimään jossain vaiheessa jos musiikki kuuluu huoneistosta toiseen.

Edit: Tosiaan kenties eniten siinä naapureiden häiritsemisessä häiritsee juuri se, että tietää häiritsevänsä :D. Äänenvoimakkuutta säädeltäessä tulee väkisinkin ajatelleeksi myös muita asukkaita, joka taas ei välttämättä vastaa täysin omia mieltymyksiä.
 
Kesämökki on monelle kerrostalossa asuvalle OKT:n korvike.

Rouvalle omakotitalo olisi iso juttu pihan takia. Jos haluaa OKT:n isolla pihalla niin saa muuttaa kohtuu pitkälle kaupungista --> auto + ei se kämppäkään ilmainen ole. Eli välittömät elämiskustannukset varmaan kolminkertaistuisivat.
 
On muuten varsin huvittava juttu, että puhutaan kuinka halutaan omakotitalon "omaa rauhaa" ja kuitenkin muutetaan siihen uudelle asuinalueelle tontille, johon juuri ja juuri mahtuu se 150 neliön talo autotallin kanssa. Siinä sitten asutaan naapurin kanssa kylki kyljessä kytäten, kakarat huutaa ja paska haisee. :D Omakotitalossa on ok asua, mutta se on myös kallista touhua laittaa kaikki kondikseen pihaa ja ympäristöä myöden. Jos mä rakentaisin talon, olisi mukavaa että siinä vieressä ei olisi helvetisti muuta asutusta. Ennemmin enemmän syrjään ja iso, rauhallinen tontti.

Kerrostalossa on ihan jees asua, kunhan naapurit eivät ole aivan seinähulluja. Ja itseasiassa, hyvin monesti sellaisissa "pienissä ja rauhallisissa" kerrostaloissa luuraa juuri ne kovimmat kyttääjämummot ja alakerran eronneet Perat, jotka uhkailee oikeusjutuilla joka asiasta. 5-kerroksinen opiskelijakerrostalo on ollut hämmästyttävän rauhallinen.
 
Titaani sanoi:
Kerrostalojen äänieristyksissä on huimia eroja.
Esim. 1900-luvun alun kivitalo = mitään ääniä ei kuulu. Koskaan.
Kaupungin vuokratalo = pahviseinät takaavat sen, että pari kerrosta alempana asuvien ihmisten "keskustelusta" voi saada selvää
Click to expand...

Jep, mutta ei tää ihan näin yksinkertanen ole. Asuin juuri aiemmin 1921 rakennetussa kivitalossa. Paksut oli seinät, meinaan ulkoseinät, mutta kämppien väliset seinät todellakin pahvia. Naapurin kanssa kun katto uutisia samaan aikaan niin ei tarvinnu omassa telkussa ääniä ollenkaan. Yläkerrasta lähti aika mahtavat sänkykammarin äänet öisin. Rappukäytävästä sen sijaan ei tullut juuri mitään ääntä. Nykynen asunto on sitten 50-luvulla rakennettu. Seinät kestää vähän paremmin ääntä, mutta talo resonoi ja kaikuu varsinkin rappukäytävän suunnasta aivan järjettömästi. Oma pesukonekin kun lähtee linkoomaan niin tuntuu että seinät repee.

Reason sanoi:
Kerrostalossa on ihan jees asua, kunhan naapurit eivät ole aivan seinähulluja. Ja itseasiassa, hyvin monesti sellaisissa "pienissä ja rauhallisissa" kerrostaloissa luuraa juuri ne kovimmat kyttääjämummot ja alakerran eronneet Perat, jotka uhkailee oikeusjutuilla joka asiasta. 5-kerroksinen opiskelijakerrostalo on ollut hämmästyttävän rauhallinen.
Click to expand...

Juuri näin. Tuolla pienessä yhtiössä sitä joutuu myös helpommin silmätikuksi. Toisin kun edellisessä missä oli 9 rappua ja satoja kämppiä, nyt kun on 2 rappua ja alle 30 asuntoa niin muutama tarkkasilmäinen mummo saa aikamoista jälkeä aikaan. Mm. itselle tuli ekat varoitukset ennenkuin muutettiin sisään, biletyksestä ja liian kovista remontin äänistä.
 
Laiffah sanoi:
Eniten kerrostaloasuminen haittaa musiikki/elokuvaharrastusta. Monissa taloissa väliseinät ja jopa asuntojen väliset seinät ovat akustisessa mielessä surkeaa tekoa. Seinät vaimentavat ääntä varsin kehnosti ja resonansseja esiintyy mitä ihmeellisimmillä taajuuksilla. Yritä siinä sitten viritellä optimaalista äänentoistoa kun pelkkä käsien yhteen lyöminen saattaa aiheuttaa ikävän heijastuvan pärähdyksen. Keskivertonaapureitakin alkaa varmasti kyrsimään jossain vaiheessa jos musiikki kuuluu huoneistosta toiseen.
Click to expand...
Juu, toi oli omallakin kohdalla suuri närästyksen aihe kun vielä kertsissä asuin. Ja vaikka kuinka yritti volaa säätää kohteliaalle tasolle niin eikös mitä, kyllä kertsistä aina löytyi joku jota klo 22.05 kuulunut basson tömähdys häiritsi. Nykyisin asun paritalossa jossa osioiden välinen äänieristys on ollut keskeinen suunnittelukriteeri ja joskus kun on bileitä pidetty (ja seinänaapureitakin varoiteltu niistä) ja musaa huudatettu pitkälle aamuyöhön niin naapurit on kyselleet "peruuntuikos sulla ne bileet" kun mitään ei ole kuulunut. Todella paksuseinäinen kivitaloparitalo on aikas cool keksintö. Saas nähdä kuinka naapurisovun käy kun Amphion Impact 500 saapuu loppuvuodesta himaan :D

Oikeastaan suurimmat plussat kertsistä paritaloon muuttaessa oli toi vapaampi audiosta nauttiminen, mahdollisuus grillailla omalla patiolla 24/7 ja ylipäätään mahkut elellä enemmän oman suht. oudossa ajassa käyvän kellon mukaan.

Reason sanoi:
On muuten varsin huvittava juttu, että puhutaan kuinka halutaan omakotitalon "omaa rauhaa" ja kuitenkin muutetaan siihen uudelle asuinalueelle tontille, johon juuri ja juuri mahtuu se 150 neliön talo autotallin kanssa.
Click to expand...
Kauklahden asuntomessuilla pari viikkoa sitten käyneenä täytyy sanoa toi on kyllä ainakin tsadissa aika pirun totta, 200+ neliöiset omakotitalot vaikutti ihan rivareilta siinä ahtaudessa. Itse asun vanhemman kaavoituspolitiikan alueella, jossa paritaloyhtiössäkin on väljempää kuin nykyisillä omakotialueilla...
 
modified sanoi:
Kesämökki on monelle kerrostalossa asuvalle OKT:n korvike.

Rouvalle omakotitalo olisi iso juttu pihan takia. Jos haluaa OKT:n isolla pihalla niin saa muuttaa kohtuu pitkälle kaupungista --> auto + ei se kämppäkään ilmainen ole. Eli välittömät elämiskustannukset varmaan kolminkertaistuisivat.
Click to expand...

No aikalailla saa olla vapaa-ajan ongelmia jos pitää sekä omakotitaloa että kesämökkiä. Isoja työmaita ovat molemmat.
 
Back
Ylös Bottom