- Liittynyt
- 4.10.2010
- Viestejä
- 522
Missä tikissä mies mahtaa olla, kisat lähestyy ja jännitys tiivistyy?
BB Artturi Kallio
- Keskustelun aloittaja Mike
- Aloitettu
- Liittynyt
- 4.10.2010
- Viestejä
- 522
Lähinnä nykykunto ilman hupparia kiinnostaa. Paksu ukko, jos saa ittensä kunnossa lavalle.
- Liittynyt
- 29.11.2011
- Viestejä
- 379
Kyllä ne aina jonkin verran erottuvuutta heikentävät varsinkin kun on noin laajasti tatskattu, ei auta väritkään.
- Liittynyt
- 10.11.2012
- Viestejä
- 133
Nähnyt Wileniuksen kunnon ja todennut: "ei saatana, me ollaan hävitty tää peli"
- Liittynyt
- 30.4.2013
- Viestejä
- 6
Jep, näin on. Pari-kolme viikkoa sitten jo oli kuulemma vähän siinä ja siinä lähteekö kisaamaan, koska ei saa itseään kireäksi. Eli tässä se syy varmaankin on miksi nimi on kadonnut listoilta.
- Liittynyt
- 16.4.2002
- Viestejä
- 98 628
Arttu sentään tekee miehen työn ja jättää kisat väliin jos ei pääse kireäksi. Siellä on ihan liikaa niitä, jotka menee aivan luokattomassa kunnossa lavalle. En ole koskaan tajunnut miksi sinne pitää kiivetä jos on rasvainen ja huonossa kisakunnossa.
Jerkku
Dino
- Liittynyt
- 3.12.2010
- Viestejä
- 4 409
Ekoissa kisoissa kireänä olemiseen varmasti vaikuttaa kun ei tiedetä mihin aikaan dieetti pitää aloittaa, eikä myöskään tiedetä miten kroppa toimii. Itsellä ei tokikaan mitään kokemusta, mutta tuonne kisakireyteen kun vedetään niin eikai se onnistu ihan että lisätään liikuntaa ja vähennetään syömistä. Kai se jossakin vaiheessa saattaa stopata se kiristyminen ja siinä vaiheessa pitäisi tietää miten sen saa jatkumaan.
- Liittynyt
- 13.8.2009
- Viestejä
- 18 111
Jos se kisakireyteen pääseminen olisi noin simppeliä, lavalla harvemmin nähtäisiin vajaita kuntoja.
Kroppa on perkuleen monimutkainen järjestelmä ja varsinkin kisadieetin loppumetreillä todella herkkä niin sisäisille kuin ulkoisillekin ärsykevaihteluille.
Kroppa on perkuleen monimutkainen järjestelmä ja varsinkin kisadieetin loppumetreillä todella herkkä niin sisäisille kuin ulkoisillekin ärsykevaihteluille.
- Liittynyt
- 25.3.2010
- Viestejä
- 383
Onhan Artturilla aikamoinen guru siellä taustalla, ei pitäis siitä jäädä kiinni. Onhan noita kisasuunnitelmia ja dieettejä jo useita aikoinaan aloitettu ja myöskin keskeytetty. Oisko sitten ettei ihan jaksa sata lasissa omistautua asialle..? Ihan mutuilua.
Jerkku
Dino
- Liittynyt
- 3.12.2010
- Viestejä
- 4 409
Tätäpä juuri meinasin että on siellä lavalla hyvä piipahtaa treenaamassa vaikka ei olisikaan putkeen mennyt dieetti. Sitten kun onnistuu dieetti niin tietää ainakin jotakin miten siellä lavalla ollaan.
Ensin vetää pari kisadieettiä vituiks, eikä nouse lavalle. Sitten kolmas onnistuu, mutta kisat kusee ku lavalla jännittää niin paljon.
E: ^ Ei se aikamoinen gurukaan välttämättä tiedä miten Artturin kroppa reagoi mihinkin, niin ei sekään takaa että dieetti onnistuu. Toki voi olla omistautumisessa ongelmaa, mutta siitä nyt on turha mutuilla.
E2: Enkä ainakaan itse ole arvostelemassa dieetin keskeyttämisestä. Vastailin vain tuohon kun Mike pohti miks porukka nousee lavalle vaikka ei oo kunnossa.
Ensin vetää pari kisadieettiä vituiks, eikä nouse lavalle. Sitten kolmas onnistuu, mutta kisat kusee ku lavalla jännittää niin paljon.
E: ^ Ei se aikamoinen gurukaan välttämättä tiedä miten Artturin kroppa reagoi mihinkin, niin ei sekään takaa että dieetti onnistuu. Toki voi olla omistautumisessa ongelmaa, mutta siitä nyt on turha mutuilla.
E2: Enkä ainakaan itse ole arvostelemassa dieetin keskeyttämisestä. Vastailin vain tuohon kun Mike pohti miks porukka nousee lavalle vaikka ei oo kunnossa.
- Liittynyt
- 8.8.2005
- Viestejä
- 3 802
Itselläni isoin ongelma on yksinkertaisesti oma mieli. Psyyke on aina kovilla kun lähestytään nolla rasvoja. Hyvin harva edes ymmärtää mitä se kisadieetti vaatii mieleltä. Artturin tapausta en pysty kommentoimaan, mutta kisoihin menemättä jättäminen on aina hyvin raskas paikka eikä sitä tehdä koskaan heppasin perustein.
- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 7 421
En tiedä Artturin kisavalmisteluista tai kunnosta mitenkään sen tarkemmin, ainoastaan sen että ukko on mitä todennäköisimmin panostanut hommaan todella paljon. Tuolloin dieetin kesken jättäminen on ehkä kaikkein hankalin päätös mitä voi joutua tekemään. Harmi jos näin on käynyt.
Kisaajien kritisoiminen sellaisten toimesta, jotka eivät koskaan itse ole hommaa kunnolla itse tehneet, on toki täysin normaalia mutta samaan aikaan toivoisin että porukka ymmärtäisi tiettyjä faktoja siitä kilpatason fysiikan rakentamisesta. Kisakireyden saavuttaminen ei todellakaan noudata mitään "syö vähemmän ja liiku enemmän" -kaavaa, millä peruspulliaisen painonpudotus ehkä korkeintaan kivaan kesäkuntoon toimii. Mitä absoluuttisempaan rasvattomuuteen kroppaa ajetaan, sitä vähemmän on apua kirjatiedosta tai kaloriteorioista. Niitä keissejä näkee vuodesta toiseen, joissa kaloreiden jatkuva pudottaminen ja treenimäärien jatkuva nostaminenkaan ei enää jossain vaiheessa vie kuntoa eteenpäin vaan rasvanpoltto sakkaa vaikka kaloriteorian mukaan moisen ei pitäisi edes olla fysiologisesti mahdollista. Joskus tuollaisella väkipakkodieettaamisella myös päästään kovaan kuntoon, mutta useammin ne timanttisimmat kunnot on saavutettu kroppaa "suostuttelemalla" ja taitavalla dieetin hankaluuksien ohi luovimisella, kuin väkivaltaisella kropan pakottamisella. Ja tämä tekee siitä kisakunnon saavuttamisesta melkoista taidetta, kun se ei onnistukaan niin helposti että "kalorit 200 ja treeniä 20h päivässä niin ukko kuin ukko on lavalla ripped". Eiköhän tuollaiset "dieettiohjeet" osaisi tarvittaessa paperille raapustaa apinakin.
On myös sellainen "hauska" juttu, että samalla ihmisellä täsmälleen samat metodit eivät välttämättä tuota edes kahta kertaa samaa lopputulosta. Esimerkiksi itse en ole onnistunut vuoden 2008 viimeistelyjä kopioimallakaan saavuttamaan enää yhtä paineisen kuivaa kuntoa, vaikka esim. 2011 lihasmassa ja rasvattomuus olivat molemmat parempaa luokkaa kuin 2008. Täsmälleen sama viimeistelyprotokolla ei siis vain enää toimi yhtä hyvin, koska kehokin on jo hieman erilainen. Ja tuo sama ilmiö näkyy ihan perusdieetissäkin: kroppa elää ja muuttuu koko ajan, jolloin nyt hyvää tulosta tuova systeemi saattaa kahden viikon päästä jo lakata toimimasta. Yksinkertaiset ja suoraviivaiset metodit ovat aina hyvä lähtökohta, mutta niitä on oltava valmis modifioimaan sen mukaan, miten keho hommaan reagoi.
Ja ihan pikkuyksityiskohdissakin voi tulla vastaan ongelmia kokeneimmillekin kisaajille. Esimerkiksi kisaväreistä tuolla joku ihmetteli nyt Jyväskylän jälkeen, miksi oli joillain vihertävät värit. Täydellinen väri ei ole mikään helppo juttu saada aikaan. Värit reagoivat mm. ihon pH:n kanssa ja se ihon pH taas voi muuttua jo ihan vaikka stressitasojen myötä. Ainoa ns. pomminvarma väri tuossa suhteessa on Dream Tan, mutta sitä ei ole saanut IFBB:n kisoissa enää pariin vuoteen käyttää. Mutta siis pointti on se, että kyllä kisaajat ja valmentajat enemmän tai vähemmän parhaansa tekevät, jotta lavalle saataisiin täydellinen paketti joka kerta. Todellisuudessa kuitenkin ongelmia tulee vastaan Mr Olympia -voittajillekin, eikä ole realistista kuvitella että kaikki menisi aina nappiin.
Kisaajien kritisoiminen sellaisten toimesta, jotka eivät koskaan itse ole hommaa kunnolla itse tehneet, on toki täysin normaalia mutta samaan aikaan toivoisin että porukka ymmärtäisi tiettyjä faktoja siitä kilpatason fysiikan rakentamisesta. Kisakireyden saavuttaminen ei todellakaan noudata mitään "syö vähemmän ja liiku enemmän" -kaavaa, millä peruspulliaisen painonpudotus ehkä korkeintaan kivaan kesäkuntoon toimii. Mitä absoluuttisempaan rasvattomuuteen kroppaa ajetaan, sitä vähemmän on apua kirjatiedosta tai kaloriteorioista. Niitä keissejä näkee vuodesta toiseen, joissa kaloreiden jatkuva pudottaminen ja treenimäärien jatkuva nostaminenkaan ei enää jossain vaiheessa vie kuntoa eteenpäin vaan rasvanpoltto sakkaa vaikka kaloriteorian mukaan moisen ei pitäisi edes olla fysiologisesti mahdollista. Joskus tuollaisella väkipakkodieettaamisella myös päästään kovaan kuntoon, mutta useammin ne timanttisimmat kunnot on saavutettu kroppaa "suostuttelemalla" ja taitavalla dieetin hankaluuksien ohi luovimisella, kuin väkivaltaisella kropan pakottamisella. Ja tämä tekee siitä kisakunnon saavuttamisesta melkoista taidetta, kun se ei onnistukaan niin helposti että "kalorit 200 ja treeniä 20h päivässä niin ukko kuin ukko on lavalla ripped". Eiköhän tuollaiset "dieettiohjeet" osaisi tarvittaessa paperille raapustaa apinakin.
On myös sellainen "hauska" juttu, että samalla ihmisellä täsmälleen samat metodit eivät välttämättä tuota edes kahta kertaa samaa lopputulosta. Esimerkiksi itse en ole onnistunut vuoden 2008 viimeistelyjä kopioimallakaan saavuttamaan enää yhtä paineisen kuivaa kuntoa, vaikka esim. 2011 lihasmassa ja rasvattomuus olivat molemmat parempaa luokkaa kuin 2008. Täsmälleen sama viimeistelyprotokolla ei siis vain enää toimi yhtä hyvin, koska kehokin on jo hieman erilainen. Ja tuo sama ilmiö näkyy ihan perusdieetissäkin: kroppa elää ja muuttuu koko ajan, jolloin nyt hyvää tulosta tuova systeemi saattaa kahden viikon päästä jo lakata toimimasta. Yksinkertaiset ja suoraviivaiset metodit ovat aina hyvä lähtökohta, mutta niitä on oltava valmis modifioimaan sen mukaan, miten keho hommaan reagoi.
Ja ihan pikkuyksityiskohdissakin voi tulla vastaan ongelmia kokeneimmillekin kisaajille. Esimerkiksi kisaväreistä tuolla joku ihmetteli nyt Jyväskylän jälkeen, miksi oli joillain vihertävät värit. Täydellinen väri ei ole mikään helppo juttu saada aikaan. Värit reagoivat mm. ihon pH:n kanssa ja se ihon pH taas voi muuttua jo ihan vaikka stressitasojen myötä. Ainoa ns. pomminvarma väri tuossa suhteessa on Dream Tan, mutta sitä ei ole saanut IFBB:n kisoissa enää pariin vuoteen käyttää. Mutta siis pointti on se, että kyllä kisaajat ja valmentajat enemmän tai vähemmän parhaansa tekevät, jotta lavalle saataisiin täydellinen paketti joka kerta. Todellisuudessa kuitenkin ongelmia tulee vastaan Mr Olympia -voittajillekin, eikä ole realistista kuvitella että kaikki menisi aina nappiin.