Apua työuran valintaan. Työllistyminen ja työelämä, suhde vapaa-aikaan.

[TJJ]

Sekä hammaslääketieteessä että yleislääketieteessä on molemmissa siis hyvät puolensa eikä hammaslääketiede ole pelkästään hampaiden kaivamista, kuten ei yleislääketiedekään mummojen rektumtonusantibioottiterapeutti ole.
Epäselväksi ilmeisesti monille jäi kuitenkin se, että itse arvostan hyvinkin paljon vapaa-aikaa ja ihmisenä, joka ei vielä kovinkaan pitkään ole palkkatöissä ollut, en osaa sanoa minkälainen summa itselleni riittäisi elämiseen.......Hammaslääkärin työ on kuitenkin erittäin sosiaalista ja sisältääkin paljon enemmän läheisempää tiimityöskentelyä kuin LL:n työ. Kotiini en kuitenkaan töitä halua viedä, oli työ sitten miten mielenkiintoista ja tärkeää tahansa. Mieluummin vietän aikani perheen kanssa mökkeillen.

LL tutkinto antanee ehkä hieman laajemman työkentän mistä valita ja mahdollisuuden valita myös enemmän työaikoja mitä tehdä, jos siis haluaa tehdä virka-aikaan töitä niin onnistuu ja myös vaikka keikkalääkärinä lähes yksistään yötyökin onnistuu.

TK-lääkärin työ on aika pitkälti yksin puurtamista, kun taas vaikka kirralla on melkein pelkästään tiimityöskentelyä, mistä itse juuri pidän kirurgiassa.

Varmasti molemmilla aloilla hommaa riittää, mutta tietyillä aloilla medisiinan puolella on jonkin verran ylitarjontaa, esim plastiikkakirra on jotenkin muodissa nyt ja erikoistumispaikat on kiven alla, mutta mahakirralla taitaa olla taas pulaa. Ja LL koulutuksen jälkeen saa olla jonkin verran tuuria, jos ei halua työn perässä muuttaa kertaakaan.

Ainahan voi myös opiskella molemmat tutkinnot, ei mitenkään harvinaista varsinkaan erikoisempiin hammas/leuka/kasvojen trauma/syöpäkirurgiaan erikoistuneilta korvalääkäreiltä.

 

[Purtsi]

Itse miettisin, et kummasta saa enemmän informaatiota ja hyötyä/mielenkiintoisempaa.

Tostahan se kaikki lähtee. Jossain täällä Pakkiksella on superhauskaketju tylsistä duuneista, ja jos oikein muistan joku kirjoitti että "tekemätön työ on yhtä raskasta kuin rankka fyysinen työ."

Sun kohdalla homma ei ole ihan noin, mutta kyllä mä lähtisin miettimään tota mielenkiinnon kautta. Jos yht'äkkiä huomaat selaavasi innoissasi jotain varpaisiin liittyvää sieniongelmaa, ja hetken päästä mietit tenniskyynärpään korjausleikkausta ja sen hoitoa kondikseen, eikä missään vaiheessa leegot oo "se juttu" niin sit se ois siinä. Tai toisinpäin.

Mä kysyn usein koulutuksissa usein, et "mikä hinta on vitutuksella?" Tällä peilaan sitä, että raha ei ikinä kompensoi sitä iloista tekemisen meininkiä, mikä tulee kun saa tehdä siitä mikä kiinnostaa/tykkää. Jos joku haluaa olla torikauppias, haista kalalle ja nauttii kammo aikaisista herätyksistä, niin siitä vaan! Ei se oo multa/muilta pois. Pääasia että saa touhuta.

Mun mielestä kantsii unohtaa toi raha, ja miettii mikä kiinnostaa eniten. On se sit leegot tai koko ukkeli. :D

Hyvä ketju muuten! :thumbs:

 

[PoliisikoiraRex]

Hyvä ketju, asiallista settiä.

Pistän tästä nyt omaa tilannetta. Eli kuten ketjun otsikossakin mainitaan, työn ja työelämän suhde vapaa-aikaan painoi mulla aika paljon valintaa. Ja mustahan tulee siis luokanopettaja, opiskelen ekaa vuotta Turun okl:ssä tällä hetkellä. Se oli siis se eka ajatus, eli lomien ja vapaiden määrä. Miettikää nyt, kesälomaa kesäkuu-heinäkuu-1/2elokuusta. Joululoma, syysloma, useita pidennettyjä viikonloppuja. Ja työtunnit, ala-asteellahan päivät usein on 8-13, 9-14, 8-12 yms (tiedän kyllä, tuntien valmistelua/vanhempainiltoja yms, mutta ei ne nyt NIIN aikaa vieviä ole, varsinkaan kun oppimateriaalit on jo valmiiksi Suomessa erittäin korkealla tasolla).
Myöhemmin rupes kyllä avautumaa muitakin hienoja puolia open duunia tarkemmin harkitessa. Monipuolinen, vaihteleva työ lasten parissa. Arvostettu(?). Miespuolisena vielä hiukan paremmat työllistymisnäkymät kuin useimmilla. Mahdollisuus esim. kielten/liikunnan aineopintoihin. Ja sitten ne hienot, moraaliset ja suuret tarkoitusperät, ottaa ala-asteella ekaluokkalaiset omaksi luokaksi ja koutsata sitä kehittyvien ja erilaisten persoonien joukkoa kuusi vuotta kohti nuoruutta ja aikuisuutta, elämää.
Mutta joka ammatissahan on ne kääntöpuolensa, ja opettajalla se on raha :itku:. Tosin olen ajatellut suuntautua erityispedagogiikkaan, jolloin palkka nousee jo keskitasoon. Ja miehenä tietysti hyvät mahdollisuudet rehtorin työhön, sillon puhutaan jo ihan hyvästä liksasta.

 

[carcayu]

Mutta joka ammatissahan on ne kääntöpuolensa, ja opettajalla se on raha :itku:. Tosin olen ajatellut suuntautua erityispedagogiikkaan, jolloin palkka nousee jo keskitasoon. Ja miehenä tietysti hyvät mahdollisuudet rehtorin työhön, sillon puhutaan jo ihan hyvästä liksasta.

Ja lyhyistä lomista. ;)

Mun täytyy myöntää, että olen työtävieroksuvaa sorttia. Jos en tarviis rahaa niin en keksi mitään syytä käydä töissä. Olen miettinyt lukuisia eri aloja, mutta ei mulla ole oikein paloa mihinkään. Jos nyt lähtisin opiskelemaan 20-vuotiaan tarmollani, menisin ehdottomasti lääkikseen. Hyvät palkat ja duunia löytyy. Hommia voi katsella tarkemmin sen mukaan mikä kiinnostaa. Esim. työterveydessä jollain yksityisellä hommat ois käsittääkseni tasaisen varmaa rutiinia. Enimmäkseen sais pitää kädestä kiinni nuppiongelmaisia. Jos taas ura kiinnostaa, vain taivas on kattona. Jos kiinnostaa asua maalla, niin onnistuu. Lisäksi lääkärin reaaliansiot olis todella kovat pikkukaupungeissa. Jos haluaa tehdä vähän duunia ja pitää paljo vapaata, niin johonkin ykstyispraktiikkaan vaan mukaan. Ottaa sieltä sit tunteja senverran kuin tarvitsee rahaa. Jos tykkää kierrellä maailmalla on mahdollisuus lähteä kansainväisiin ja humanitäärisiin hommiin. Mikä tärkeintä lääkärinä kehtais kertoa ammattinsa kun jututtaa tyttöjä baarissa. :D

Disclaimer: Perustuu mutuiluun ja kuulopuheisiin. Itse olen IT-alalla.

 

[assis]

Mutta joka ammatissahan on ne kääntöpuolensa, ja opettajalla se on raha :itku:. Tosin olen ajatellut suuntautua erityispedagogiikkaan, jolloin palkka nousee jo keskitasoon. Ja miehenä tietysti hyvät mahdollisuudet rehtorin työhön, sillon puhutaan jo ihan hyvästä liksasta.

Ehkä yhtenä tarkoituksena on ollut pitää alalta poissa ne, jotka tekisivät opetustyötä lähinnä vääristä syistä? Eikä raha kompensoi erityisopetuksen raskautta, sitä pitää haluta tehdä ihan muista syistä kun palkankorotuksen vuoksi.

Mä olen tutkijana yliopistolla. Palkka on kohtuullinen, kokonaistyöaika tarkoittaa että teen työtä pääsääntöisesti milloin ja missä haluan eli joustoa on melko paljon, ja työyhteisö on samanhenkistä porukkaa. Ei täällä kukaan rahan takia ole töissä ja hyvä niin. Miinuksena elämä pätkätyöläisenä, mutta toisaalta saan tehdä just sitä mitä haluan - se että joka päivä on mukava mennä töihin ja se tunne kun osaa työnsä ja onnistuu, ei niitä voi korvata rahalla. Ja jos on tarpeeksi hyvä työssään, parhaille on aina töitä.

 

[Vemar]

Hammaslekurilla ei kovin mukavat työasennot yleensä ole. Paljon kurottelua ja istumista, mutta toisaalta on mahdollisuus tehdä lyhyttä päivää.

 

[Masteri.]

Itse opiskelen sähköasentajaksi, sain opettajan avustuksella kesätöitä koko kesäksi. Osaksi tietysti oma aktiivisuuteni koululla, mutta duuneista ei voi valittaa 10€/h liksa on parempi kuin tes:in mukainen ja työt ovat mukavia. Toisaalta aluksihan sitä väistämättä saa ne paskahommat eli tavaroiden roudaamiset yms.. Töiden tekeminen kyllä avasi silmäni hyvin, että mitä sähkärin hommat oikeasti on, koska koulussa harjoitellaan poikkeuksetta pelkkää asentelemista ja kytkemistä. Tuolla saneerauspuolella ensin puretaan aikasemmat ja asennetaan kouruja ja hyllyä yms. Kytkemistä ehkä 15% duuneista. Hyvän palkan vastapainoksi työ onkin aika raskasta, pölyä on välillä paljon ja työasennot eivät aina ole ergonomisimmasta päästä. Tosiaankin tuli tehtyä hyvä valinta peruskoulussa, että lähdin opiskelemaan tuota alaa, koska pysyn tällä.

 

[Porkkanaraastin]

Paljonkohan tuollainen liikuntalääketieteen erikoislääkäri saa palkkaa jos päätoimisesti on oma vastaanotto?

 

[bustedi]

Sähkärin hommasta..

En tiedä tarkkaan niiden palkkoja mut esim 15e/h ja vaikka 150 tuntia kuukaudessa tekee 2250e. Jos siihen ei saa päivärahoja tai ylityökorvauksia niin ei tuota kyllä hyvän palkan toivossa tehdä. Eri juttu sitten omat firmat, jne jne

 

[Hippa]

Hyvä ketju, asiallista settiä.

Pistän tästä nyt omaa tilannetta. Eli kuten ketjun otsikossakin mainitaan, työn ja työelämän suhde vapaa-aikaan painoi mulla aika paljon valintaa. Ja mustahan tulee siis luokanopettaja, opiskelen ekaa vuotta Turun okl:ssä tällä hetkellä. Se oli siis se eka ajatus, eli lomien ja vapaiden määrä. Miettikää nyt, kesälomaa kesäkuu-heinäkuu-1/2elokuusta. Joululoma, syysloma, useita pidennettyjä viikonloppuja. Ja työtunnit, ala-asteellahan päivät usein on 8-13, 9-14, 8-12 yms (tiedän kyllä, tuntien valmistelua/vanhempainiltoja yms, mutta ei ne nyt NIIN aikaa vieviä ole, varsinkaan kun oppimateriaalit on jo valmiiksi Suomessa erittäin korkealla tasolla).
Myöhemmin rupes kyllä avautumaa muitakin hienoja puolia open duunia tarkemmin harkitessa. Monipuolinen, vaihteleva työ lasten parissa. Arvostettu(?). Miespuolisena vielä hiukan paremmat työllistymisnäkymät kuin useimmilla. Mahdollisuus esim. kielten/liikunnan aineopintoihin. Ja sitten ne hienot, moraaliset ja suuret tarkoitusperät, ottaa ala-asteella ekaluokkalaiset omaksi luokaksi ja koutsata sitä kehittyvien ja erilaisten persoonien joukkoa kuusi vuotta kohti nuoruutta ja aikuisuutta, elämää.
Mutta joka ammatissahan on ne kääntöpuolensa, ja opettajalla se on raha :itku:. Tosin olen ajatellut suuntautua erityispedagogiikkaan, jolloin palkka nousee jo keskitasoon. Ja miehenä tietysti hyvät mahdollisuudet rehtorin työhön, sillon puhutaan jo ihan hyvästä liksasta.

Rehtorin työtä sivusta seuranneena. Työtä on ihan pirusti eikä ole opettajan lomia. Palkkakaan ei ole mikään huima.

Aloitteleva luokanopettaja saa Suomessa noin 2350e/kk bruttona. Siihen on joskus mahdollista saada niin sanottuja ylitunteja, mutta eivät ole kovin yleisiä ainakaan pk-seudulla. Erityisluokanopettaja saa jo parempaa palkkaa, peruspalkka on noin 2650e/kk. Erityisopet saa usein ylitunteja, joten palkka nousee tuosta muutaman satasen helposti. Työkokemuslisää saa 5 opetusvuoden jälkeen ekan kerran. Seuraavat nousut on 8/10/15/20 vuoden jälkeen. Luokanopettajan opetusvelvollisuus on 24 tuntia viikossa. Erityisluokanopettajan 22 tuntia viikossa. Tähän päälle tulee -änohjaus. Aika äkkiä tommoiset pienetkin jutut kasvattaa työmäärää.

Itse olen yllättynyt siitä, miten pitkiä ne päivät lopulta on olleet. Aika harvoin töistä on päässyt pois ennen kolmea. Yhdysluokalla tuntien suunnitteluun on mennyt kohtuullisesti aikaakin, kun pitää tehdä monta eri suunnitelmaa joka tunnille.

Opettajan työ on sisällöltään monipuolista, vaihtelevaa ja pääsee tekemään työtä, jolla on tarkoitus. Opettajalla on valtava vaikutus oppilaaseen niin hyvässä kuin pahassakin. Opettaja saa tosi paljon itse päättää, miten opetuksen toteuttaa ja se on ainakin omasta mielestä ihan huippua, kun saa itsekin olla luova. Itse olen pitänyt myös siitä, että saa tehdä työtä yhteistyössä muiden kanssa eikä tarvitse yksinänsä olla koko aikaa.

Työtilanne pk-seudulla on sellainen, että luokanopettajan viran saaminen voi olla työn alla. Jokaista avoinna olevaa virkaa kohden on noin sata pätevää hakijaa. Vuoden pestejä saa helpommin ja niistä poikii helposti se virkakin. Erityisluokanopettajista on valtava pula, mistä seuraa se, että kelpoinen erityisope saa itse valita työpaikkansa ja ladella jopa ehtojakin.

Plussaa työssä on siis lomat, työn monipuolisuus ja paikoin lyhyet työpäivät.
Miinusta on kaikki maailman ekstranakit, mitä kyllä riittää.

Omasta mielestäni opettajan palkka on ihan kelvollinen, mutta kyllä se välillä korpee, että joku, joka on käynyt kouluja monta vuotta vähemmän saa about yhtä paljon.

 

[Ilias]

Peru se hammaslääkärin koulutuspaikka! Siis jos Oulun yliopistoon olet päässyt. ;)

Itseä kiinnostaa ammattina lähinnä lääkäri. Tämä mm. työn haastavuuden, hyvän palkan ja työllisyystilanteen takia. Ja tietenkin kiinnostus ihmiskehoa kohtaan. Mutta jos ei seuraavan kolmen vuoden aikana ovet lääkikseen aukea niin pitää kai se jokin toinen ammattiopiskella, mutta mikä? Teknilliseen tiedekuntaan, fyysikoksi ja kemistiksi pääsin opiskelemaan mutta kun yksikään noista ei niin kauheasti kiinnosta... :(

 

[Timba79]

Sähkärin hommasta..

En tiedä tarkkaan niiden palkkoja mut esim 15e/h ja vaikka 150 tuntia kuukaudessa tekee 2250e. Jos siihen ei saa päivärahoja tai ylityökorvauksia niin ei tuota kyllä hyvän palkan toivossa tehdä. Eri juttu sitten omat firmat, jne jne

No eipä minkään perusduunarin liksat nyt niin ihmeellisiä ole. Mutta sähkärinä voit myös tehdä keikkaa sivutoimisena yrittäjänä, kunhan hankit ne urakointiluvat. Sitten vaan kokonaan yrittäjäksi jos on tatsia yrittämiseen ja osaa laskea fiksusti urakan ja ns. myydä itsensä asiakkaalle. Ei sitä perus kaapelinvetäjä nyt voi millekään jättiliksoille päästä, mutta luulisin että jossain ydinvoimalan kunnossapidossa palkat voisi olla jo vähän enemmän kuin 15 euroa. Kaveri on muuten sähkärinä ilmastointihuollossa (niissä koneissa siis paljon huollettavaa sähköpuolelta) ja kai sillä palkka jossain 18-19 eurossa huitelee. Ja siis amispohjalta ja vähän kerrallaan hommia oppien. Ja Jyväskylässä, jossa paskat palkat on arkipäivää.

Timpurina, maalarina, putkimiehenä yms. pääsee palkoille jos oikeasti osaa tehdä hommansa ja muutenkin ottaa vastuuta ja on kaikinpuolin fiksu. Tuolla alalla kun on sitten sitä kaikenmaailman säheltäjääkin joukossa.

 

[D.Yates]

Tuossa on pointtia. Jos on yhtään päätä niin kannattaa mennä alalle jossa porukka on tunnetusti vähemmän fiksua, siinä pääsee hetikohta harppauksella uraa eteenpäin.

Parhaassa tapauksessa niiden urpojen pomoksi lyömään päätä seinään :D

 

[D.Yates]

Mitäköhän sitä alkais tekeen? Tite-DI:n paperit on ja työkokemusta (elektroniikka) semmoisen vähän reilu 10 vuotta, mutta nyt alkaa näyttää siltä että tämä polku alkaa loppua, ellei mitään mullistavaa tapahdu. Erilaisia vaihtoehtoja on tullut mietittyä, mutta aika lailla arveluttaa paitsi se miten työmarkkinat kehittyy niin myös miten lähemmäs nelikymppinen aloittelija saa jalkaa oven väliin mihinkään uuteen.

Mieleen tulleet vaihtoehdot:
- opettelis koodaan. Epäilyttää sekä työtilanne että miten hyvin tuohon pääsee tässä elämän vaiheessa sisään... oli se koodaus sen verran vastenmielistä junnunakin.
- talouspuolen jutut. Vois käydä lukemassa vaikka yo:lla aihetta, kieltämättä talousasiat on viime aikoina kiinnostaneet, mutta miten työelämä? Sitä kun on tottunut tekemään työtä jolla on "tarkoitus"
- raksahommat. Jos lukis vaikka rakennusmestariksi. Tämä tuntuu ehkä vahvimmalta vaihtoehdolta, mutta toisaalta taas kun on tottunut inhimilliseen työelämään niin moinen äijäala vähän arveluttaa. Samoin kuin raksahommien tulevaisuus kun asuntokupla aikoinaan puhkeaa.
- alkais hoitsuksi. Hommat ei tule loppumaan ikinä, mutta en ole mikään sisar hento valkoinen ja muutenkin empatiakyky rajallinen. Niin montaa vuotta ei kuitenkaan enää viittis koulua että lääkäriksi lähtis.

Muilla sama aihe mietinnässä? Hyviä ehdotuksia?

 

[jambo]

Mulla on aina välillä samoja ajatuksi vaikka nykyisessä duunissa liksa on ok ja työ ihan mielekästä. Jotenkin sitä vaan miettii että tätäkö tää nyt sitten on seuraavat parikymmentä vuotta?

Visioissa vaan aina tulee vastaan se kylmä fakta että kun on perhe ja asuntovelat niin mitään vuosien rankkoja opintoputkia ei oikein pysty suorittamaan, siis talouden puolesta. Eikä noita opintotukikuukausiakaan taida olla paljoa jäljellä. Itse olen miettinyt että josko työn ohessa kävisi lukemassa johtamisesta jonkun tutkinnon kun käytännön kokemusta on jo vuosia työelämästä. Sitten vois kärkkyä jotain johtavan viranhaltijan pestiä sosiaali-terveyssektorilta ja nostaa jalat pöydälle. Toinen visio on että tekisin amk opetajan pätevyyden johon olisi vajaa parin vuoden opintorutistus täysipäiväisesti.

Mielekäs suorittava työkin vois olla ihan ok mutta kun on aina ollut "valkokaulustyöläinen" niin miten sitä enää sopeutuu muuhun? Joku seurakunnan haudankaivaja olis paras pesti, asiakaskunta on taattua eikä tarvi työmaalla paljoa höpötellä.

 

[Cooper]

Mä olen nyt 25 ja vasta nyt noi jutut alkaa edes vähän hahmottua mulle, mitä haluan tehdä ja minkälaista elämää haluan elää. Vaikka vieläkin olen ihan hukassa, on edes vähän suuntaa ja voi puhua että mulla on jo urakin. Ja koulutus, AMK tosin vielä kesken.

Mä aloin tekemään kaikenlaisia duuneja 16 vuotiaana, mitä nyt vaan sai (suhteilla), täysikäisenä sitten ihan täyspäivähommia. Noi jutut opetti mua ihan älyttömästi, niin paljon enemmän kun yksikään keskustelu minkään ohjaajan tms. kanssa. Opin tekemään töitä, opin tuntemaan eri aloja ja ihmisiä. Sitä kautta se oma juttukin löytyi ja tuntuu että nykyisissä duuneissakin on aina ollut etua siitä että on oikeasti tehnyt ihan kaikkea. Vaikka nykyisessä duunissa istunkin kauluspaita päällä ilmastoidussa toimistossa, silti tunnen hyötyneeni ihan hitosti niistä kaikista paskahommista. Sai perspektiiviä ja mikä tärkeintä, oppi hoitamaan työasioita niin erilaisten ihmisten kanssa, raksaranesta keski-ikäiseen toimistotätiin.

Sen takia mä suosittelen kaikille duunin tekoa. Sitä kautta on helpompi löytää itsensä kun jonkun opinto-oppaan.

Tämä tietty toimi mulla, mutta ei välttis toimi kaikilla. Halusin vaan tuoda esiin omat kokemukseni.

e. Tää tietty sotii sitä nykyistä ajattelua vastaan, että 15 vuotiaana pitäisi jo tarkalleen tietää mitä haluaa tehdä ja "putkesta" ei saisi poistua hetkeksikään. Fuck that.

 

[Dopey]

- opettelis koodaan. Epäilyttää sekä työtilanne että miten hyvin tuohon pääsee tässä elämän vaiheessa sisään... oli se koodaus sen verran vastenmielistä junnunakin.

En suosittele. Nyt kun Nokia on lopettamassa suurimman osan softankehityksestä (Meego & Symbian) niin Suomessa vähenee alan hommat huomattavasti samalla kun osaavaa porukkaa tulvii työmarkkinoille. Oma pesti täällä Intiassa on päättymässä ensi vuoden alussa ja jos sitä on jotain komennuksesta oppinut niin sen, että melkein mikä tahansa koodaushomma kannattaa teettää täällä. Parin vuoden kokemuksen omaavan TiTe-DI:n taitotasoa vastaavan kodarin kokonaiskustannus työnantajalle on täällä luokkaa 15k€ per vuosi.

 

[Kride]

Mitäköhän sitä alkais tekeen? Tite-DI:n paperit on ja työkokemusta (elektroniikka) semmoisen vähän reilu 10 vuotta, mutta nyt alkaa näyttää siltä että tämä polku alkaa loppua, ellei mitään mullistavaa tapahdu. Erilaisia vaihtoehtoja on tullut mietittyä, mutta aika lailla arveluttaa paitsi se miten työmarkkinat kehittyy niin myös miten lähemmäs nelikymppinen aloittelija saa jalkaa oven väliin mihinkään uuteen.

Mieleen tulleet vaihtoehdot:
- opettelis koodaan. Epäilyttää sekä työtilanne että miten hyvin tuohon pääsee tässä elämän vaiheessa sisään... oli se koodaus sen verran vastenmielistä junnunakin.
- talouspuolen jutut. Vois käydä lukemassa vaikka yo:lla aihetta, kieltämättä talousasiat on viime aikoina kiinnostaneet, mutta miten työelämä? Sitä kun on tottunut tekemään työtä jolla on "tarkoitus"
- raksahommat. Jos lukis vaikka rakennusmestariksi. Tämä tuntuu ehkä vahvimmalta vaihtoehdolta, mutta toisaalta taas kun on tottunut inhimilliseen työelämään niin moinen äijäala vähän arveluttaa. Samoin kuin raksahommien tulevaisuus kun asuntokupla aikoinaan puhkeaa.
- alkais hoitsuksi. Hommat ei tule loppumaan ikinä, mutta en ole mikään sisar hento valkoinen ja muutenkin empatiakyky rajallinen. Niin montaa vuotta ei kuitenkaan enää viittis koulua että lääkäriksi lähtis.

Muilla sama aihe mietinnässä? Hyviä ehdotuksia?

Pari mietettä, mitkä itselle tuli mieleen:
Koodaamaan opettelusta: Komppaan Dopeyta. Plus tuossa on sellainen, että aika moni firma ulkoistaa nämä koodaushommat maailmalle, kun Pentti Peruskiinalainen painaa samaa työtä selvästi pienemmällä palkalla ja nopeammalla työtahdilla. Ainakin itse veikkaisin, että ruohonjuuritason koodauksessa työmarkkinat jatkossa siirretään halvempiin maihin.

Talouspuolen jutut: Tuo on minusta suht luonteva reitti päivittää koulutusta, tai napata vaikka KTM:n paperit DI-papereiden sivuun. Henk. koht. näkisin, että jos joskus intoa vain riittää DI:ksi valmistumisen ja työkokemuksen jälkeen, niin painan KTM:n tai eMBA:n tuohon kaveriksi. Taloushommat ei varmasti lopu, vaan osaavat jätkät saavat töitä. Etuna tuossa on vielä se teknisen osaamisen pohja, joka monelta perus-KTM:ltä puuttuu. Tietysti eihän tuosta työstä jää kovin paljoa jälkiä jos meinasit sitä tuolla tarkoituksellisella työllä.

Raksahommat: Hehe, eihän tuo enää kovin äijäala ole kun naistenkin osuus vain kasvaa jatkuvasti. Isoimmilla firmoilla on aika hyvin naisia rakennusmestareina ja naisten osuus DI-opiskelijoissa on kasvanut aika mukavaa tahtia (nyt mennään jossain 30-40% välissä). Töitä varmasti riittää asuntokuplankin puhjetessa, mutta korjausrakentamisen osa-alueelta. Korjausrakentamisessakin haasteita riittää ja Suomessa on pula osaavista jannuista. Rakennusmestareista nyt puhumattakaan

En nyt ihan tarkkaan tiedä miten tuo tuplamaisterihomma menee kun olet valmistunut "kauan" sitten, mutta eikös periaatteessa olisi yksi vaihtoehto lukea toisen alan DI tuohon kylkeen? Tiedän tapauksia, joilla tuo on tarjonnut hyvän oven alanvaihtoon, mutta heidän tutkintonsa ovat olleet aavistuksen tuoreempia.

 

[D.Yates]

Koodaamaan opettelusta: Komppaan Dopeyta. Plus tuossa on sellainen, että aika moni firma ulkoistaa nämä koodaushommat maailmalle, kun Pentti Peruskiinalainen painaa samaa työtä selvästi pienemmällä palkalla ja nopeammalla työtahdilla. Ainakin itse veikkaisin, että ruohonjuuritason koodauksessa työmarkkinat jatkossa siirretään halvempiin maihin.

Sepä. Tuo olisi hommana tutuimpia ja sopivissa tehtävissä ihan mielekästä duunia, mutta ei valkoisen miehen hommaa.

Talouspuolen jutut: Tuo on minusta suht luonteva reitti päivittää koulutusta, tai napata vaikka KTM:n paperit DI-papereiden sivuun. Henk. koht. näkisin, että jos joskus intoa vain riittää DI:ksi valmistumisen ja työkokemuksen jälkeen, niin painan KTM:n tai eMBA:n tuohon kaveriksi.

Lähinnä ajatellut ihan AMK-puolen papereita, KTM:t ja DI:t on ihan ylikoulutettuja oikeisiin töihin. Siis niihin mitä ihmiset tässä maassa tekee. DI:n paperit toki ehkä saisi pienimmällä vaivalla nykyisten päälle. MBA:n alkuperäinen idea on käsittääkseni että kun on uraportailla kiivennyt tietylle tasolle, firma haluaa kouluttaa sua eteenpäin talouden saralla plus verkottumaan muiden kaltaistesi kanssa. Kyllähän jotkut kaverit kävi heti valmistuttuaan MBA:ita lukemassa, mutta mun mielestä siinä menee koko homman idea reisille jos itekseen alkaa sählätä ilman oikeata asemaa.

Raksahommat: Hehe, eihän tuo enää kovin äijäala ole kun naistenkin osuus vain kasvaa jatkuvasti. Isoimmilla firmoilla on aika hyvin naisia rakennusmestareina ja naisten osuus DI-opiskelijoissa on kasvanut aika mukavaa tahtia (nyt mennään jossain 30-40% välissä). Töitä varmasti riittää asuntokuplankin puhjetessa, mutta korjausrakentamisen osa-alueelta. Korjausrakentamisessakin haasteita riittää ja Suomessa on pula osaavista jannuista. Rakennusmestareista nyt puhumattakaan

Virosta löytyy
Tässäkin on se, että järkevintä olis ehkä lähteä suorittavan tason hommiin. Kaiken maailman tutkijoita on liikaa tämän maailman tarpeisiin. Kävis vaikka amatsun kirvemieslinjan ja rupeis pyörittämään toiminimeä. Toki vois aloittaa vaikka heti, mutta ei ihan vielä ole kunnon rutiinia noihin hommiin, sen verta itsekriittinen sitä on.

 

[MuscleMemory]

Oma kokemukseni Intiasta on päinvastainen, osaaminen ja tuottavuus ei ole kovinkaan korkeaa tasoa. Liian hankalaa verrattuna osaavien tyyppien kanssa työskentelemiseen. Toki sinne aivan perushommat siirtyvät, mutta osaavammalla koodausporukalla ei ole mitään hätää. Kuitenkaan en koodausuraa suosittele, jollet koe erityisen kiinnostavana uusien juttujen rakentamista ja oppimista.