Anoreksia ja lihaskunto

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Aamupala on ainakin liian pieni. Itse ainakin vaan suuttuisin ja painuisin takaisin nukkumaan, jos saisi noin pienen aamupalan :D Lounas näyttää jo paremmalta, tosin en tiedä kuinka paljon syöt esim riisiä. Välipalalla tulee ainakin kaloreita hyvin. Päivällinen omasta mielestä liian kevyt. Itse tekisin kanamunien sijaan kunnon satsin riisiä tai pastaa ja sitten lisäksi nuo tonnarit, raejuustot, salaatit yms. Iltapala voi olla ihan ok, jos ruokamäärä on reilu itsessään eikä vaan parin lusikallista mysliä jne. Niin, ja jos haluaa oppia syömään lisää niin pitää vaan pikku hiljaa lisätä ruoka-annosten kokoa. Ensin saattaa turvottaa ja tuntua jopa pahalta, mutta siihen tottuu ja pian ihmettelet miten olet tullut toimeen niinkin pienillä annosmäärillä.

Voi kuule varmaa naurasit jos näkisit mun kuukauden takasen ateriasuunnitelman kun lähdin oikeasti sieltä 200kcalsta nostamaan pikkuhiljaa ylöspäin, et kun on tottunu elämään sillä parilla omenalla päivässä niin toi nykynenki tuntuu hirveelle kasalle ruokaa:D
 
Rehellisesti sanottuna en tiedä, mutta noin mutuna sanoisin, että anoreksiasta toipuvan ei kannata laskea kaloreita tai tehdä mitään supertarkkoja ateriasuunnitelmia. Jonkinlainen runko lienee hyvä, että yksinkertaisesti muistaa syödä riittävästi, mutta sen tarkemmin tuskin kannattaa suunnitella. Normaaleihin terveisiin ruokailutottumuksiin ei kuulu jatkuva kalorien laskeminen.
 
En väitä tietäväni asiasta kovinkaan paljoa, mutta anoreksiasta toipuvan voi olla fiksua ainakin jossain määrin tarkkailla kaloreita, koska vain vähän syömään tottuneelle tuntumalla syöminen ei välttämättä riitä. Helposti aliarvioi tarvittavan energiamäärän tai alkaa tarkoituksella syömään puhtaasti ja liian vähän. Jonkinlainen ateriarunko on siis hyvä olla ihan vaan varmistaakseen sen, että ruokaa tulee syötyä riittävästi. :)

On muuten varmasti vaikea opetella pääsemään eroon tuosta kalorien laskemisesta. Itse kyllä tiedostan paremmin kuin hyvin, miten paljon päivisin tulee kaloreita, vaikka ruokia en punnitse ja safkat vaihtelee. En usko, että pääsen enää koskaan tilanteeseen, jossa kaloreita ei millään tavalla lasketa. Haikein mielin ajattelee niitä hienoja aikoja, kun lapsena syötiin viisi vappumunkkia ilman minkäänlaista katumusta. :D

Onnea tavoitteeseen. Jossain vaiheessa varmasti ymmärtää, että normaalipainoinen ja urheilullinen kroppa on paljon kauniimpi kuin luuranko. Myös yleinen fiilis ja jaksaminen paranee, kun saa riittävästi polttoainetta ja vartalo voi hyvin.
 
En väitä tietäväni asiasta kovinkaan paljoa, mutta anoreksiasta toipuvan voi olla fiksua ainakin jossain määrin tarkkailla kaloreita, koska vain vähän syömään tottuneelle tuntumalla syöminen ei välttämättä riitä. Helposti aliarvioi tarvittavan energiamäärän tai alkaa tarkoituksella syömään puhtaasti ja liian vähän. Jonkinlainen ateriarunko on siis hyvä olla ihan vaan varmistaakseen sen, että ruokaa tulee syötyä riittävästi. :)

Totta, mutta minä lähestyisin asiaa ehkä ennemmin niin, että etukäteen päättää syövänsä X kertaa päivässä, ja sitten noudattaa jonkinlaista "lautasmallia" aina aterian kasaamisessa. Esimerkiks silleen, että laittaa lautasen aina täyteen asti ilman, että jää tyhjää tilaa. Tai ylipäänsä syö normaalin kokoisia annoksia – ei sellaisia, mikä itsestä ehkä hyvältä tuntuisi ja mihin on tottunut.
 
Kiitos teille kommenteista! Kaloreita en pilkuntarkkaan nyt laskekaan, mulla on ravitsemusterapeutin suunnitelma jonka mukaan oon kasannut noita ruokamääriä, toki ne ei ihan kaikilla aterioilla ihan täysin vielä täyty, mut sillä oon lisännytkin tonne korvaamaan sitä vajavaista energiaa esim noilla protskupatukoilla, pähkinöillä ja suklaalla (ne ei kuulu siis siihen raten antamaan listaan) Mitään pilkuntarkkoja grammamääriä en kuitenkaan käytä vaan silmämääräsesti katon että tulee riittävästi, et en esim rupea ruokalusikan kanssa heittämään salaatinkastiketta salaatin päälle vaan sitä saattaa mennä reilumminkin, kuhan alakanttiin en lähde vetämään.

Tää on muuten aika salakavala sairaus, sillä itse en ole missään vaiheessa tavoitellut luurankokroppaa vaan tälläkin hetkellä oma peilikuva vaan puistattaa itteensä. Mun tavoite on hyvinvoiva kroppa 50--60 kilon välillä mihin yleensä mulla paino biologisesti asettuu, mut syömättömyys vaan riistäytyi jossain vaiheesta niin käsistä, että paino tippui vaikkei sitä edes halunnutkaan. Kyllä, sairaalahoidot suljetusta osastosta somaattisiin on koettu ja välillä ravinto on jouduttu laittamaan letkun kautta kun mikään muu ei oo auttanut, joskus mut on kuskattu ambulanssilla sairaalaan sireenejen kanssa kun verenpaineet on tippuneet 60/20 ja sydän on meinannut pysähtyä ja tällä hetkellä ajoittain vieläkin kärsin sydämen eteisvärinästä, mut aivot kun on olleet niin nälkiintyneessä tilassa, ettei sitä vaan oo osannut ajatella järkevästi ja tulevaisuutta ajatellen. Sen kerran kun nyt olen saanut itteeni niskasta kiinni niin aivot on alkaneet pelaamaan sen verran, että en anna enää itteni luisua yhtään alemmaksi, sillä tää kaikki taistelutahto ja parantumishalu katoaa siinä samassa kun aivot alkaa jossain vaiheessa ajattelemaan täysin psykoottisesti.

Juttelin tossa yhden pt:n kans ja se sano et vielä kantsii oottaa hetki liikunnan kanssa koska noi sisäelimet ei oo kovin hyvässä hapessa, mut pian jos jatkan samaa rataa niin aletaan sen kans työskentelemään sitten :)
 
Mahtava juttu että oot saanut elämänilon ja -tahdon takaisin!! Siitä se lähtee pikkuhiljaa. Tsemppiä ja voimaa matkalle :) PT kuulostaa järkevältä ja on varmasti hyvä idea.

Tämä ei liity enää Lammas00:aan sinänsä, vaikka kiitänkin että olet avannut tuossa ylhäällä sairauden kiemuroita meille, jotta tieto ja ymmärrys asiasta lisääntyy. Mutta. Tuo ylläoleva teksti kuvaa hyvin sitä ja antaa perustelut sille, miksi olen täällä muualla sanonut, ettei syömishäiriöisen kannata tällä palstalla neuvoja kysellä saati että niitä kannattaisi jonkun sellaisen antaa joka ei sairaudesta ammatillisesti tiedä ja sitä mutia myöten tunne. Vertaistuki on sitten erikseen. On ISO riski, että aletaan neuvoa sillä tapaa, että mennään vaan ojasta allikkoon. Ja kuten yllä hyvin kuvataan, kyse on ihan oikeasti elämästä ja kuolemasta.
 
Tuo ylläoleva teksti kuvaa hyvin sitä ja antaa perustelut sille, miksi olen täällä muualla sanonut, ettei syömishäiriöisen kannata tällä palstalla neuvoja kysellä saati että niitä kannattaisi jonkun sellaisen antaa joka ei sairaudesta ammatillisesti tiedä ja sitä mutia myöten tunne. Vertaistuki on sitten erikseen. On ISO riski, että aletaan neuvoa sillä tapaa, että mennään vaan ojasta allikkoon. Ja kuten yllä hyvin kuvataan, kyse on ihan oikeasti elämästä ja kuolemasta.

Tämä on tosi totta, ja ihan kaikessa, mitä netistä hakee. Lähdekriittisyyttä saa käyttää uskomattoman runsaalla kädellä, ja karsia vielä niistä kaikkista luotettavimmistakin neuvoista suuri osa pois. On suorastaan hämmentävää, kuinka paljon netissä on "asiantuntijoita", joilla ei ole mitään oikeaa käsitystä asiasta, mutta silti neuvotaan ihan täysiä ja tiedetään asiasta enemmän kuin ammattilaiset (kyllä, tämä DK-efektinä tunnettu juttu voi saada arvioimaan oman osaamisensa jopa alan huippuja paremmaksi). Tästä syystä missään oikeasti tärkeässä asiassa ei pidä kääntyä netin puoleen. (Tekisi mieli aloittaa pidempikin teksti aiheesta, mutta ei se nyt kuulu tänne.)
 
Ylläolevat kommentit on kyllä totta, ei tullut ehkä ajatelleeksi loppuun asti koko juttua kun tänne lähdin kirjoittamaan kun meinasi vähän epätoivo iskeä kun lääkärikään ei oo oikeen antanut kunnon vastauksia, mut nyt pidempään tivattuani sain vihdoin ihan kunnon vastauksen lääkäriltäkin, että lihaskunnon aloittaminen kevyesti on ok, kuhan vaan lisäilen syömisiäni. Täällä meidän kaupungissa shn hoito on todella onnetonta, joten tän suhteen oon aika oman onneni nojassa: tarjolla on joko sairaalahoito tai sitten mennään näin.

Mut jeps, kiitti nyt kaikille ketkä jaksoitte vaivautua avaamaan tän keskustelun ja jopa vastaamaan, ens viikolla lähen "jatkamaan" siitä mihin pari vuotta sitten jäin :)
 
Lammas00: jos kaipaat vertaistukea, käy laittamassa viestiä mun kaverille Wilmalle. Löydät Wilman sähköpostiosoitteen hänen blogistaan: http://rebel--yell.blogspot.fi/ . "Ennenjälkeen"-topicin alta ainakin löytyy kuvia siitä, miten upeasti Wilma on muuttunut oman toipumisprosessinsa aikana. Wilmakin käy siis salilla, häneltä voisi saada vinkkejä sekä siihen että paranemiseen liittyen. :)
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
fitnesskropan
Nimenomaan fitnesslajeista ja kehonrakennuksesta kannattaakin sun taustoilla pysyä erossa, koska ne ovat äärimmäisen ulkonäköpainotteisia lajeja. Suosittelen sen sijaan voimailua, tanssia, palloilulajeja, ehkä jotain kamppailulajia ja ehkä tai chitä tai joogaa, noista valkata yksi tai kaksi. Voihan noita kokeilla useampiakin, että mikä olisi jees. Nyt voisi se järkevä voimaharjoittelu olla paras vaihtoehto ja se kannattaisi lihasmassan lisäyksen nimissä priorisoidakin. Se myös kohtalaisen hyvin vahvistaa luustoa, mikä on sulle tarpeen, koska tod.näk. anoreksia on vaikuttanut luustoosi kielteisesti. Jos haluat tehostaa luuston vahvistumista, niin ota pari sessiota hyppynarulla hyppimistä viikottain, jo semmoinen 5-10min per kerta on hyvä, tutkitusti vahvistaa luustoa.

Tarkoititko, että miten saisi seuraavaa ateriaa varten nopeammin näläntunteen aikaiseksi? Sillä vain, että kysymys "Miten saisi mahalaukun mahd. pian tyhjäksi?" kuulostaa uhkaavasti bulimialta. Toisin kuin yleisesti suositellaan, ite sanoisin, että kuitua ja pähkinöitä vähemmälle. Kuituista evästä ehkä aamupalalla, muuten saisi olla vähäkuituista hiilaria, pottumuusia, valkoista riisiä ja banaania esim. Ne ovat helpompia kropalle ja ehkä siten sulle tulee äkimmin nälkä uudelleen. Ja juu, ruokahalu kyllä sitten lisääntyy, kun saat joitain kiloja lisää lihasta, mitä kautta aineenvaihduntasi kohenee.

Mites lisäravinteet? Ne kun ovat tiivistettyä ruokaa käytännössä, niin voisivat olla sulle nyt hyvä idea. Esim. jos lisäisi heti aamupalalle sopivan kokoisen heraproteiinijauhosta ja maltodekstriinistä tehdyn juoman ja ehkä toisen myöhemmin, niin siitäpä tulisi kätevästi lisäkaloreita juotavassa muodossa. Myös vahva d-vitskuvalmiste olisi varmasti hyvä, paitsi muutenkin, niin myös luuston takia, eikä ihan perusmallin monivitskunappikaan ole huono idea, ehkä myös magnesiumnappi iltapalalla.
 
Lammas00: jos kaipaat vertaistukea, käy laittamassa viestiä mun kaverille Wilmalle. Löydät Wilman sähköpostiosoitteen hänen blogistaan: http://rebel--yell.blogspot.fi/ . "Ennenjälkeen"-topicin alta ainakin löytyy kuvia siitä, miten upeasti Wilma on muuttunut oman toipumisprosessinsa aikana. Wilmakin käy siis salilla, häneltä voisi saada vinkkejä sekä siihen että paranemiseen liittyen. :)

Wilmaan oon ollukin yhteyksissä somen kautta ja sen blogista oonkin saanut tosi paljon tsemiä omaan paranemiseen. :) !

Tarkoititko, että miten saisi seuraavaa ateriaa varten nopeammin näläntunteen aikaiseksi? Sillä vain, että kysymys "Miten saisi mahalaukun mahd. pian tyhjäksi?" kuulostaa uhkaavasti bulimialta. Toisin kuin yleisesti suositellaan, ite sanoisin, että kuitua ja pähkinöitä vähemmälle. Kuituista evästä ehkä aamupalalla, muuten saisi olla vähäkuituista hiilaria, pottumuusia, valkoista riisiä ja banaania esim. Ne ovat helpompia kropalle ja ehkä siten sulle tulee äkimmin nälkä uudelleen. Ja juu, ruokahalu kyllä sitten lisääntyy, kun saat joitain kiloja lisää lihasta, mitä kautta aineenvaihduntasi kohenee.

Mites lisäravinteet? Ne kun ovat tiivistettyä ruokaa käytännössä, niin voisivat olla sulle nyt hyvä idea. Esim. jos lisäisi heti aamupalalle sopivan kokoisen heraproteiinijauhosta ja maltodekstriinistä tehdyn juoman ja ehkä toisen myöhemmin, niin siitäpä tulisi kätevästi lisäkaloreita juotavassa muodossa. Myös vahva d-vitskuvalmiste olisi varmasti hyvä, paitsi muutenkin, niin myös luuston takia, eikä ihan perusmallin monivitskunappikaan ole huono idea, ehkä myös magnesiumnappi iltapalalla.

Joo sinä aikana ku tässä topicissa on ollu hiljasta ni oonki karsinu noita viljoja pois koska oon huomannu niiden aiheuttavan iha turhaa turvotusta ja maha tuntuu tosi täydelle koko ajan. Ton "miten mahalaukun saa tyhjäksi mahd nopeasti" siis tarkoitti lähinnä näläntunnetta, bulimiaoireilua kun mulla on ollut niin meinaa olla ongelmia vähän ruoansulatuksen kanssa, se kyllä jäänyt se oireilu nyt kokonaan pitkäksi aikaa pois.

Ja lisäravinteita itseasiassa aloin taas käyttämään uusiks eilen (luet melkee mun ajatuksia:D) aikaisemmin kun harjoittelin salilla niin kaapista löytyi vielä edellisen pussin jämät, jotka riitti tälle ja huomisellekin mut tänää pitää pistää tilaukseen just heraa ja maltoa... onko muuten toi maustamaton heraproteiini ihan järkkyä?:D kun mun maha ei oikee meinaa tykätä noista makeutusaineista mitä tuppaa olemaan lähes kaikissa proteiinijauheissa.. Monivitamiinit on myös käytössä, mut magnesiumarvot oli viime verikokeissa n kuukausi sitten koholla (?) niin niitä en lähtisi vetämään.

Meinaa olla vähän hakusessa mitenhän paljon energiaa sitä pitäisi vetää päivän aikana.. mulla on vaaka nyt totaalipannassa, joten suuntaa en ollenkaan tiedä kun syön sen n. 2000kcal/pv tällä hetkellä ja kun olen sairauslomalla niin päivittäinen aktiivisuus ei oo hirveen isoo, kevyttä kävelyy pari tuntia ja sitten oon kotona yrittäny pienillä käsipainoilla vähä herätellä eloa lihaksiin. Osastolla ollessa täydellä liikkumattomuudella 1500--1600kcal piti painon aika stabiilina.
 
Kaipa se 2000kcal/vrk on ihan hyvä lähtökohta, se on kumminkin neljä tai viisi kohtalaisen kokoista ateriaa päivässä. Mitähän oisin aikoinaan maustamatonta heraa ja soijaproteiinia vetänyt, varmaan 20kg yhteensä ainakin. :D Kyllä se alas menee, mutta ei mitään herkkua ole. Maustamatonta heraa voisi ehkä verrata vedellä laimennettuun maitoon. Soijaproteiinijauhossa taas on selvä soijan sivumaku, ei ole nätisti sanottuna kovin hyvää. Osta ensin marketista kilon pussi (tai saattavat olla jopa pienempiä) ja kokeile, niin ei mene niin paljon sitten rahaa hukkaan, jos sitä maustamatonta ei saakaan alas.

Makeutusaineista itellä on se kokemus, että aspartaami ei sotke mahaani, mutta siinä on niin ankea sivumaku, että en hyväksy, sokerialkoholit (maltitoli, sobitoli, xylitoli, kaikki -oli päätteiset) taas ovat mahalle pahasta ja sukraloosi on maun puolesta ok ja mahakin sitä kestää.
 
On se maustamaton hera pahaa. Itse käytin sitä aikanaan siten, että lisäsin kaakaojauhetta sen sekaan. Silloin mausta tuli kiva eikä ollenkaan makeutusainemainen, kun sehän on aika pitkälti sokeria :D Sun kohdalla varmaan toimisi, kun ei tarvitse karsia tuollaisia "turhia" sokereita. Maltoa en itse tuohon aikaan lisännyt tuon yhdistelmän joukkoon, vaan se kaakaojauhe korvasi sen.
 
Maustamaton hera on ihan hyvää jos sen sekaan sotkee van houtenin (sokeroimatonta) kaakaojauhetta ja veden asemesta käyttäää rasvatonta maitoa. Vähän vaivalloista vaan kun maidot pitää kuljetella termarissa.
 
On nykyään saatavilla täysin luonnollisistakin raaka-aineista valmistettuja proteiinijauheita, kannattaa asioida luontaistuotekaupoissa ja saa niitä isommista marketeistakin joitain jo.
 
Voihan harmi olitte vähän myöhässä, kerkesin eilen käymään ostoksilla jo ja toi maustamaton hera + kaakaojauhe ois kuulostanu paremmalta ku hyvältä :D Käväsin luontaistuotekaupassakin muttei tullu mitää sopivaa vastaan joten ostin fastin muscle+ mansikanmakusena, ajattelin sen olevan helpoin kun siinä on hiilaritkin valmiiks mukana (yritän päästä hiilarikammosta yli...) vähä skeptisenä ostin kun toi suklaanmakunen oli joskus ostettuna ihan kuraa mut toi mansikka menee ja mahakin sietää, onko se muuten ihan kuraa? :D
 
Eiköhän se ihan ok ole. Itellä on semmoinen kokemus, että keskimäärin suklaan ja vaniljan makuisena proteiinijauhot ovat vähintään "ihan ok" makuisia, monesti marjan tai hedelmän makuiset pahaa, paitsi banaani poikkeuksena. Mutta makuasioista on turha kiistellä.
 
Näin jälkikäteen voin tulla varoittamaan, että en suosittele anorektikoille tätä mikäli ei ole 100% varma että pää pysyy kunnossa. Oma tilanteeni ajautui vuodenvaihteessa siihen että olin 170cm/35kg ja jouduin teho-osastolle vierihoitoon ja letkuihin, josta jossain vaiheeessa pääsi pyörätuolin voimin kuntoutumaan. Sydänlihasrappeumankin sain. Nyt taas takaisin elämään pyristelemässä.
 
Tosi kurja kuulla, voimia ja jaksamista!

Kiitos kuitenkin todella paljon, että tulit jakamaan kokemuksesi. Toimii toivottavasti jollekin muulle varoittavana esimerkkinä. Vaikka fitness ei ole automaattisesti yhtä kuin syömishäiriö, riskit ovat hyvin suuret lajissa, jossa suoritusvälineinä ovat ruoka ja oma ulkonäkö. Kaikki eivät lajin parissa sairastu, mutta laji kyllä helposti altistaa erilaisille vääristymille syömisen ja minäkuvan osalta. Ja siten ei varsinkaan ole oikea ratkaisu, jos sairaus jo pohjalla. Varsinkaan yhä akuuttivaiheessa. Myös bigoreksia ja ortoreksia kuuluvat näihin vaikkeivat ihan yhtä vaarallisia olekaan.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom