(An)aerobinen oheisharjoittelu?

[qinz]

Siinä tulee kans se, että harvalla amatöörillä on aamulla ennen töihin/kouluun menoo sitä pistareitten pitäjää :D

 

[Thonglong]

No jos siellä koulussa olis vaikka kaksi amatoorinyrkkelijää niin voisivat keskenään treenata. No mutta toi intervalli juokseminen on varmaan ihan hyvä, pitäs kokeilla jos jaksais. Asun neljännessa kerroksessa ja portaita on joskus tullut juostua ylös niin että hölkötellen alas ja sitten taas ylös. Yllättävän rankkaa tämäkin.

 

[RRKalle]

Thainyrkkeilijälle ja varsinkin eurooppalaiselle nyrkkeilijälle juoksu kyllä on mielestäni lähes lajiharjoitusta. Rasitus miltei identtinen lajin kanssa. Ei liikettä niin paljon ym. mutta tasavauhtilenkit näissä lajeissa aika OK tapa saada jalkoihin kestoa ja kehoon kuntoa. Lisäargumenttina heitän, että hyvä joskus nollata päätäkin.

MUTTA, jatkan vielä ajatustani. Jos voi sen tunnin tai kahden aamulenkin sijaan tehdä jotain "pää tyjänä" U-väistöjä, varjoa vaikka 3 iskun sarjoja ym tylsää paskaa (oma nimitys eri lajien yksinharjottelulle) niin onhan se parempi. Ei tämä ole edes mielipideasia. Jos saa saman päännollauksen,samat sykkeet ym. mutta edes 5% lajinomaisemmin niin silloin se on hyvä, piste. Ei mitään tulkinnan tai mielipiteen mahdollisuutta.

Saako sillä saman pään nollauksen, samat sykkeet ym. onkin eri asia ja vähän miehestä kiinni. Toinen kysymys on, onko sillä merkittävästi väliä edes huipputasolla? Ne on mielipidekysymyksiä sitten, ja kiinni tuhannesta tekijästä. Mutta jos kyse vapaaottelusta niin asia alkaa olla aika pihvi. Salille vaikka tekemään shootteja, potkimaan säkkiä, heittämään nukkea ym. Jos sillä onnistuu samat sykkeet pitämään niin varmasti maksaa itsensä takaisin verrattuna niihin Diaz-veljesten pyöräilyihin. Ainoa hyvä siinä fillaroinnissa voi olla se pään nollaus, mitä he ehkä tarvitsevat. Mutta jos sitä ei tarvitse, lajinomainen aina parempi, kunhan muistaa nivelten turvallisuuden ja kulumat (sama pitää muistaa tietysti aina oheisharjoittelussa)


Itse olen kamppailijaksi läski (rasvat yli 15) ja hiton huonokuntoinen. Hyötyisin varmaan aika lailla ihan tasavauhtiaerobisesta. Mutta satun olemaan voimanostaja myös, niin tietty käyn mieluummin puntilla. No, nyt on tullut siihen ratkaisu. Koska olen teatterihommissa ym. iltahommissa, on mahdollisuus treenata aamuisin. Yksin joo, mutta silti. Shootteja, jotain kumiviritysjudoheittoja ja säkkiä ym. Siitä tullut nyt viimeisen 3 vkoa minun aamukävelyni/lenkkini korvike. Korvike tietty huono sana, kun en ko. asioita ikinä ole jaksanut tehdäkään :D

Ja se on minulle henk. koht.pään kannalta kiva vaihtoehto. Sama kuin ulkotreenit kesällä. Koska olit tällainen aloittelija tai huippu, se korvienväliasia ja treeninautinto on aika iso asia. Se onkin lopulta ainoa argumentti ns. perinteisen aerobisen puolesta. Sillä ei ole muita avuja tarjottavina.

Punttitreenillä esim. on selkeä etu verrattuna siihen, että tekisit ne tempaukset ym. ihmispainolla (mikä olisi aika vitun hankalaakin). Tasaisilla välineillä voit opettaa kehosi käyttämään motorisia yksikköjä ym. Paremmin kuin epävakailla painoilla ikinä voisit. Marginaaliero tämäkin tavallaan tosin kevyemmissä painoluokissa, mutta silti. Kuntopiirit taas eivät oikein ole lajinomaisia ikinä, koska vaikka tehtäisiin lajinomaisia liikkeitä, liikelaatu kärsii liiaksi. Mutta ehkä nekin olisi parempi tehdä simppeleillä lajinomaisilla liikkeillä, missä saa sen laadun pidettyä yllä väsyneenäkin.

No, tuli postaus yleisesti oheisharjoittelusta nyt. Mutta sellaisia mietteitä itsellä. Mun treenejä voi allaolevasta urheilublogista käydä lukemassakin, tulevaisuus näyttää kantavatko hedelmää. Mutta mielestäni on aika vankat perustelut kaikelle. Silti, osan perustelen omastakin tekemisestä ihan mielihyvällä. Joskus sekin tärkeä asia. Ja usein myös käytännön seikat. Jokainen kumminkin lienee yhtä mieltä siitä, että ellei mahdollisuutta aamulla ole tehdä lajinomaista palauttavaa, on kävleylenkki ihan hyvä vaihtoehto. Ja ihminen se on urheilijakin, jopa GSP tai muu. Siksi joskus tehtävä sitä mistä pitää vaikka olisi prosentin lajinomaisempi vaihtoehto tarjolla.

 

[mla]

Googlettelin huvikseni tästä aiheesta ja yllättävän vähän löytyi tietoa. Joku nyrkkeilyvalmentajan kirjoittama juttu tuli ensimmäisenä, missä sanottiin että juokseminen on must, mutta nyrkkeilijän ei tulisi juosta tasaisia lenkkejä niin kuin perinteisesti on ajateltu, vaan jos esim. matsi kestää 4 kertaa 3 minuuttia, niin matsiin valmistautuessa juostaan kovia kolmen minuutin vetoja esim. 5 kappaletta.

Fine, tämähän kuullostaakin paljon järkevämmältä kuin tasainen junnaaminen, kun kerran kyse on nyrkkeilijän eikä maratoonarin harjoittelusta. Mutta miksi ei juoksemisen sijaan vedettäisi vaikkapa kovia pistarieriä? Siis miten juokseminen valmistaa nyrkkelijää otteluun paremmin kuin nyrkkeileminen selittäkää joku mulle.

Your Top Source For Boxing Training Advice

Mitä parempi aerobinen kunto sitä paremmin jaksaa treenata ja palautuu paremmin treeneistä, tai matseissa erätauolla palautuu helpommin. Aerobista harjoitusta voi tehdä paljon enemmän kuin anaerobista, ja se kehittää myös hapenottokykyä ja verisuonistoa. Aerobinen kunto ei nouse tollasilla 3min vedoilla, mutta varmasti ihan asiallisia treenejä matsia ajatellen. Jostain luin että Klitchkokin käy paljon uimassa.

Siitä olen samaa mieltä että ei se tarvitse olla juoksua tai pyöräilyä. Jos onnistuu pääsemään samalle rasitustasolle jollain lajitreenillä, niin varmasti parempi. Onhan pitkät lenkit juoksijoille muutakin kuin aerobisen kunnon nostoa, samalla tulee treenattua mm. jalkojen iskutusta ja keskivartalon tukilihaksia.

 

[Juhani_K]

Se että tehdäänkö PK treeni hölkäten, uiden tai vaikna fillaroiden EI juurikaan väliä. Kuten Tässä taanoin yksi tunnettu Saksalainen urheilu fysiologi sanoi "its all about metabolism". Tällä viittaan siihen, että pitkä yhtäkestoinen PK treeni jolloin rasva-aineen vaihdunnan prosentuaalista osuutta pyritään pitämämään maksimaalisen korkeana on vaikea noudattaa salilla tehden väistöjä ja komboja. Kuinka moni teistä oikein pystyy tälläiseen? Tosi paljon helpompaa vetää tasavauhtista hölkkää alhasilla pienen vaihteluvälin omaavilla sykkeillä. Myönnetään että lajitreeni toki aina parempaa mutta onnistuuko tuollainen, ainakin mulle vaikeata. Se että mma kavereiden EI tarvitse vetää pitkiä kävelyitä välillä?! Vaikka tätä lajia rakastan EI tämä niin ihmeellinen Ole ettei tähän päde täysin samat urheilufysiologian perusteet joita tutkittu omana lääketieteen alana NYT hiukan yli 100 vuotta. Monet joilla PK heikko niin ripeä kävely sopii psremmin. Valitettavan monilla rasva aineenvaihdunta toimii välttävästi vaikka hapenottokyky olisikin ok, jolloin kevyt hölkkä aloittaa jo kovahkon laktaatin tuoton. Sanon aina saman, perustan kaiken urheilulääketieteeseen, en naapurin mustan vyön mututuntumaan. Huomenna aamusparreihin jolloin hapottaa niin että maitohappo valuu korvista. Illalla palauttava ripea PK lenkki kävellen kesto 2h koiran kanssa.

 

[RRKalle]

Se että tehdäänkö PK treeni hölkäten, uiden tai vaikna fillaroiden EI juurikaan väliä. Kuten Tässä taanoin yksi tunnettu Saksalainen urheilu fysiologi sanoi "its all about metabolism". Tällä viittaan siihen, että pitkä yhtäkestoinen PK treeni jolloin rasva-aineen vaihdunnan prosentuaalista osuutta pyritään pitämämään maksimaalisen korkeana on vaikea noudattaa salilla tehden väistöjä ja komboja. Kuinka moni teistä oikein pystyy tälläiseen? Tosi paljon helpompaa vetää tasavauhtista hölkkää alhasilla pienen vaihteluvälin omaavilla sykkeillä. Myönnetään että lajitreeni toki aina parempaa mutta onnistuuko tuollainen, ainakin mulle vaikeata. Se että mma kavereiden EI tarvitse vetää pitkiä kävelyitä välillä?! Vaikka tätä lajia rakastan EI tämä niin ihmeellinen Ole ettei tähän päde täysin samat urheilufysiologian perusteet joita tutkittu omana lääketieteen alana NYT hiukan yli 100 vuotta. Monet joilla PK heikko niin ripeä kävely sopii psremmin. Valitettavan monilla rasva aineenvaihdunta toimii välttävästi vaikka hapenottokyky olisikin ok, jolloin kevyt hölkkä aloittaa jo kovahkon laktaatin tuoton. Sanon aina saman, perustan kaiken urheilulääketieteeseen, en naapurin mustan vyön mututuntumaan. Huomenna aamusparreihin jolloin hapottaa niin että maitohappo valuu korvista. Illalla palauttava ripea PK lenkki kävellen kesto 2h koiran kanssa.

Tässäpä tämä asia ihan hyvin tulee. Mutta Juhanikin myöntänee, että jos mahdollista niin lajinomainen kaksituntinen olisi parempi? Mutta vielä kun fysiologian rinnalle ottaa psykologian niin alkaa vaakakuppi helposti painumaan sinne koiran kanssa kävelyn puolelle...

Silti ihan urheilun kannalta ei ole itselle ikinä selvinnyt, että mikä se peruskunto oikein on. Kivijalkavertaukset sikseen en kyllä palautumisen lisäksi noilla kävelyillä hyötyä näe? Eikö verisuonisto parane kaikella liikunnalla kumminkin, kun sitä on paljon ja monilla sykkeillä? Mikä tarve on tehdä niitä pitkiä kävelyjä ym? Terveysetuja en kiistä, varsinkin mielentervys-, mutta mihin se jääkiekonpelaaja tai kamppailija tarvitsee 2 h tasavauhtisia? Ja jos se perustellaan ihan sillä perushötöllä "parempi kunto, voi treenata enemmän", niin eikö sitten kuulantyöntäjille, painonnostajille ja mille vaan olisi ne tasavauhtiset pirun tärkeitä? Mutteivät niitä juurikaan taida tehdä...

 

[Archey]

Itse vedin aikoinaan nyrkkeilyvalmentajien johdolla lenkkejä sykkeellä ~160 ja sen pitäisi juuri nostaa sitä hapenottokykyä ja peruskuntoa. Noi kävelyt on omasta mielestänikin lähinnä mielialan hoitoa.Armeijan aikana tuli käveltyä 30-45km pätkiä, ja kunto senkun meni paskemmaksi kun varsinaista urheilua ei kerinnyt tekemään.
Peruskuntoa juoksuvauhdilla, muunnetaan se vauhtileikittelyillä anaerobista kohti ja intervalleilla parannetaan sitten nopeuskestävyyttä ja haponsietoa.

 

[koirrah]

Tuo on ihan fakta että PK1 alue paitsi rakentaa pohjan anaerobiselle suorituskyvylle, niin myös nopeuttaa palautumista. Eli oli urheilija kuinka ammattimainen tahansa, niin tuota kevyen sykkeen liikuntaa tulisi aina olla kalenterissa. Se että onko PK1 sitten kävelyä vai juoksemista on yksilöllistä ja selviää sykemittarilla.

Siitä voinee olla montaa mieltä että onko hyödyllisempää tehdä tämä PK1 lajinomaisesti vai ei. Toisilla kevyt mattodrillaus tai varjonyrkkeily osuu sopivasti tuohon PK1 sykkeelle, mutta entäs jos sykkeet nousevatkin lajia ajatellessakin liian korkeiksi. Tällöin on vaan nöyrästi etsittävä jokin matalasykkeisempi vaihtoehto.

Rupponenhan viimeisimmässä videossaan puhui pitkälti juurikin tästä asiasta; Oikeasti kovat kaverit uskaltavat tehdä myös niitä kevyitä reenejä, koska tietävät että se on ainoa polku todelliseen huippukuntoon, niin teknisesti kuin fyysisesti.

 

[Thonglong]

Siitä voinee olla montaa mieltä että onko hyödyllisempää tehdä tämä PK1 lajinomaisesti vai ei. Toisilla kevyt mattodrillaus tai varjonyrkkeily osuu sopivasti tuohon PK1 sykkeelle, mutta entäs jos sykkeet nousevatkin lajia ajatellessakin liian korkeiksi. Tällöin on vaan nöyrästi etsittävä jokin matalasykkeisempi vaihtoehto.

Tämä on tosissaan se sudenkuoppa tossa eli jos on tarkoitus tehdä jotain ihan kevyttä mattodrillailua tai tekniikkaharjoittelua pystyssä, niin nouseeko sykkeet liian koviksi. Sitten helposti ajatellaan että tällainen tekniikkaharjoittelu olisi tylsää ja osin helposti onkin, jos vaan esim. kevyesti varjonyrkkeillään mutta yksi mukava harjoitus on että haetaan paikkoja esim. alasvienneille ja pystypainiotteita niin ettei lähdetä vääntämään, vaan haetaan vaan ne paikat ja sitten kaverin vuoro. Huomio siinä että tekee teknisesti puhtaita suorituksia. Ne on sitten eri harjoitteita, missä tehdään räjähtävästi ja voimalla ja tarvittaessa tekniikan kustannuksella.

- - - Updated - - -

Ja vaikeus tulee toki siinä niin kuin aikaisemmin tuotu esille, että pitää olla A) sali auki ja B) joku kaveri kenen kanssa harjoittelee ja meneehän siinä myös aikaa salille menemisessä, kun taas lenkki voi alkaa kotiovelta mutta näen kyllä nämä tällaiset lajinomaiset tekniikkaharjoitteet ylivertaisina lenkkeilyyn nähden olettaen että sykkeet osataan pitää tarpeeksi matalana.

 

[Juhani_K]

Tässäpä tämä asia ihan hyvin tulee. Mutta Juhanikin myöntänee, että jos mahdollista niin lajinomainen kaksituntinen olisi parempi? Mutta vielä kun fysiologian rinnalle ottaa psykologian niin alkaa vaakakuppi helposti painumaan sinne koiran kanssa kävelyn puolelle...

Silti ihan urheilun kannalta ei ole itselle ikinä selvinnyt, että mikä se peruskunto oikein on. Kivijalkavertaukset sikseen en kyllä palautumisen lisäksi noilla kävelyillä hyötyä näe? Eikö verisuonisto parane kaikella liikunnalla kumminkin, kun sitä on paljon ja monilla sykkeillä? Mikä tarve on tehdä niitä pitkiä kävelyjä ym? Terveysetuja en kiistä, varsinkin mielentervys-, mutta mihin se jääkiekonpelaaja tai kamppailija tarvitsee 2 h tasavauhtisia? Ja jos se perustellaan ihan sillä perushötöllä "parempi kunto, voi treenata enemmän", niin eikö sitten kuulantyöntäjille, painonnostajille ja mille vaan olisi ne tasavauhtiset pirun tärkeitä? Mutteivät niitä juurikaan taida tehdä...

Oikein yritän selventää mitä on peruskunto..

Peruskesvävyys ja peruskestävyyden alaraja jota kutsutaan myös palauttavaksi alueeksi (rakkaalla lapsella monta nimeä) on harjoittelua jolloin kokonaisaineenvaihdunnasta merkittävä osa energiasta otetaan rasvoista vrt hiilihydraatit. Kuitenkin ihmisen kyky käyttää rasvoja energialähteenä on hyvin vaihtelevaa. Yleisesti voidaan sanoa, että kun aineenvaihdunnasta rasvojen käyttö alkaa olemaan alle 30% prosenttia ei olla enään peruskestävyyden puolella. Miten ihminen tietää, koska se keho käyttää rasvoja / hiilareita? Ei tiedä millään muulla tavalla että menee spiroergometria testaukseen.

Kerronpa arvon taistelijoilla hauskan asian. Olettaen että meillä on kaksi Pekkaa. Pekat ovat kummatkin saman ikäisiä, saman pituisia, sama maksimaalinen hapenottokyky, ja sama paino. Äkkiseltään voidaan sanoa, että heidän kunto on yhtä hyvä, eikö? Olettaen, että kummallakaan fiktiivillä hahmolla ei ole aineenvaihdunnallisia ongelmia he myös kuluttavat lähes saman verran energiaa mikäli lihasmassa on suunnilleen sama. Kuitenkin toinen näistä henkilöistä voi käyttää 8km/h hölkkävauhdissa 30% rasvoja kokonais energia kulutuksesta ja toinen vastaavasti 50%. Toisin sanoen, se joka pystyy tuottamaan saman tehon käyttäen mahd. paljon rasvoja energiaksi voidaan rankata myös parempi kuntoiseksi. Hapenottokyky on myös toinen hirveän hyvä mittari. Pk seudulla on monta hyvää paikkaa joissa tälläinen voidaan tehdä.

Mikäli ihminen on lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa kuten varmasti Archey armeija aikana on päivän selvää, että kunto lähtee alaspäin mikäli viikko ohjlemaan kuuluu vain kävelyä. Se että heikkokuntoisille PK alue kehittää myös hapenottokykyä, hyvä kuntoiset tarvitsevat kovemman ärsykkeen jota varsinainen kunto kehittyisi. Toki kovien reenien lisäksi niitä kevyitä vetoja. Valitettavasti monet jotka kuvittelevat olevan "ihan ok" kunnossa jo pelkkä hölkkä menee PK alueen ulkopuolelle. Korustuu varsinkin ihmisillä joilla erityisen suuri lihasmassa.

PS. Mikäli vähääkään tuntuu, että peruskestävyydessä olisi kehittämistä muistaa yhden hyvän säännön. Ei se matka, vaan käytetty aika. 30min pikkuhölkät heittäisin itse kankkulan kaivoon ja nostattaisin ajan > 1h, mielellään yli 1,5h.

 

[Trashman]

Pitää tietysti muistaa, että juoksu on tottumattomalle äärimmäisen raskas laji. Henkilöllä voi olla hyvä peruskunto, vaikka juoksu pk-alueella olisi vaikeaa ja menisi jopa kävelyksi. Otan esimerkiksi itseni, olen pyöräilijä ja treenaan pyörällä. Suorassa testissä (ergolla) testatut kynnyssykkeeni ovat aerk 158 ja anaerk 181. Minun on silti hyvin vaikea juosta alle 158 sykkeellä, koska en ole juoksuun enkä sen iskutukseen tottunut. Toki sykerajani juoksuun saattavat olla hivenen korkeammat, mutta pointtina on kuitenkin se, että turhan usein juuri juoksua käytetään määrittelemään henkilön peruskuntoa.

 

[AndyS]

Osa on nyt tässä jäljillä ja osa pihalla. Juoksu on yleisesti suosittua tosiaan sen takia, että se on helposti järjestettävissä. Asiaa alkaa arvostaa siinä vaiheessa jos treenaa kaksi kertaa päivässä eikä asu aivan salin vieressä. Kokeilkaapa itse vaikka kuukauden ajan järjestää itsellenne lajitreenit edes kohtuutasoisen parin kanssa 12 kertaa viikossa.

Harjoittelun jaottelu kausiin on nyt unohtunut taas täysin niin kuin monesti käy jos ei ole urheilijan elämää oikeasti elänyt. Peruskunto hommataan peruskuntokaudella. Tällöin tehdään oheisharjoitteet pitkäkestoisina (ei mennä nyt voimanhankintapuoleen) ja samoin lajitreenejä muutetaan niin että tehdään pitkiä eriä suht rauhallisella temmolla. Kilpailuun valmistavalla kaudella ja kilpailukaudella sitten muutetaan lajitreenejä enemmän intervallimaisiksi samoin oheistreenejä. Peruskuntoharjoittelu on kilpailukaudella luonteeltaan ylläpitävää, jotta tasot eivät romahtaisi. Tämä siis kun puhutaan amatööriottelemisesta, jossa on selkeä kilpailukausi esim. syyskuusta huhtikuuhun. Ammattilaisilla, joilla on otteluita harvakseltaan ympäri vuoden on yleensä otteluiden välissä peruskuntojaksoja. Näin se homma menee ja on huomattu toimivan eikä asiaa kannata ruveta liikaa teoretisoimaan ilman kokemusta treenaamisesta ja/tai valmentamisesta.

Tunnen ottelijoita, jotka ovat laiminlyöneet peruskuntoharjoittelun ja treenanneet ympäri vuoden liian kovaa. Tulos on aina sama: he eivät palaudu erätauolla ja kunto alkaa piiputtaa erien lopussa ja tietysti myöhemmissä erissä jo aiemminkin vaikka miten voisi ajatella että kovia intervalleja pelkästään treenaamalla kehittyy niissä tosi kovaksi. Kerran mittailtiin yhden tällaisen kaverin kanssa sykkeitä intervallijuoksun jälkeen. Molemmilla oli syke noin 180 erän lopuksi. (Meillä on molemmilla luonnostaan poikkeuksellisen matala maksimisyke.) Minuutin palautuksen jälkeen minulla oli syke noin 120 ja kaverilla yli 150. Tämä oli siis se tilanne mistä lähdettäisiin seuraavaan erään...

Asiaan vaikuttaa sellainenkin seikka, että peruskuntoa voi nostaa melkein rajattomasti kun taas anaerobinen suorituskyky tavallaan saturoituu melko nopeasti. Käytännössä siis urheilijan aloittaessa peruskuntokauden peruskestävyys paranee koko ajan kauden alusta loppuun. Kun aloitetaan kilpailukausi (jonka alussa on kilpailuun valmistava kausi) anaerobinen suorituskyky nousee nopeasti viikkojen tai parin kuukauden aikajänteellä huomattavasti mutta jää sitten tietylle pk-suorituskyvyn määrittämälle tasolle, josta se ei juurikaan nouse kuukausien mittaan. Sen sijaan peruskunto alkaa rapistua, mitä voi tosin hillitä maltilllisella pk-harjoittelulla. Tämän johdosta monet pitävät myös joulun tienoilla lyhyemmän pk-jakson jonka turvin mennään kevätkausi. Jos kilpakauden harjoittelua jatkaisi seuraavan kesän ja ehkä vuosiakin putkeen alkaisi suorituskyky laskea. Tätä ei kannata kokeilla, koska se on myös päälle erittäin raskasta ja erään tutun urheilu-ura melkeinpä loppui tällaiseen.

PK-harjoittelun kesto riippuu aika paljon lajista. Itse ottelen amatööripotkunyrkkeilyssä, jossa lajisuoritus on 3x2min eli yhteensä 8min taukoineen. Samaa luokkaa 3000m juoksun maailmanennätyksen kanssa. Käytännössä en itse juokse yli tunnin lenkkejä edes PK-kaudella, koska runsas kestävyysharjoittelu kuitenkin myös syö nopeusominaisuuksia, eikä sitä kannata liioitella. Ammattilaisvapaaottelu kestää 17 tai jopa 29 minuuttia. 5000m maailmanennätys on reilut 12 minuuttia ja 10000m noin 26 minuuttia. 12 erän ammattinyrkkeilymatsi kestää sitten jo 47 minuuttia ja 20km juoksun maailmanennätys on 56 minuuttia. Miltä kuulostaisi ajatus että 20 kilometrin juoksijan ei tarvitsisi tehdä pitkiä lenkkejä? Erätauot tietysti muuttavat kuviota, mutta ymmärsitte varmaan pointin.

 

[AndyS]

Vielä lisäyksenä että jos kunto on sillä tasolla, että kävely toimii pk-harjoitteluna, niin kehään ei ehkä kannata vielä lähteä.

 

[phantom1000]

Missä vaiheessa mielestänne peruskunto on sillä tasolla että voidaan ruveta kikkailemaan oheisharjoittelussa intervalleilla tai muulla kovemman intensiteetin treenillä?
Erityisesti kiinnostaa eri aerobisten harjoitusmuotojen vertailut toisiinsa nähden. Pyöräily säästää niveliä mutta lenkkeilyä väitetään lajinomaisemmaksi (miksi?). Toisaalta hyppynaru lienee ainakin pystyottelijoille vielä parempi kuin lenkkeily?

 

[AndyS]

Käytännössä aika harvalla salilla lienee mitään viitearvoja jollekin testituloksille että paljonko pitäisi vaikka mennä cooperissa että kannattaa siirtyä intervallitreeneihin. Lajeissa joissa tällaista dataa ylipäänsä voisi olla, aloitetaan yleensä otteleminenkin jo lapsuusiässä. Periaatteessa olisi kuitenkin hyvä, että uusi ottelija tekisi ainakin jonkinlaisen peruskuntokauden ennen kuin alkaa tähtäämään kisoihin. Juuri siksi yleensä suosittelen aloittelijoille harrastuksen aluksi nimenomaan sitä tasavauhtista lenkkeilyä oheistreeniksi.

Lenkkeily on monestakin syystä pyöräilyä parempi laji ja oikeastaan ainoa syy miksi pyöräilyä kannattaisi käyttää on se jos jalkaongelmien takia lenkkeily ei onnistu kunnolla. Ensinnäkin juoksu on paljon kokonaisvaltaisempaa ja siinä ylävartalokin saa paremmin rasitusta. Toiseksi pyöräily on paljon kevyempää ja siksi sitä pitää vastaavan kuormituksen saamiseksi tehdä pidempään mikä taas ei ole etenkään lyhyitä amatööriotteluita silmälläpitäen niin hyvä. Siinä käy myös helposti niin että reidet menevät hapoille ennen kuin hapenotto nousee riittävälle tasolle. Intervalleissa pyöräilyn ongelma on se että etenkin kaupungissa on hyvin vaarallista kaahata pyörällä sellaista vauhtia, että silmissä sumenee rasituksesta. Lenkkeily on myös parempi laji mm. tukilihasten ja kimmoisuuden kannalta, mutta näiden merkitys on pienempi.

Hyppynaru on sinänsä hyvä mutta itse olen niin huono hyppimään sillä että pohkeet menisivät hapoille paljon ennen kuin mitään peruskuntovaikutusta saataisiin aikaan. Mutta jos osaa niin se on tosiaan ihan hyvä vaihtoehto.

 

[RRKalle]

Luulisi niiden intervallien olevan hyväksi kaikille, huonokuntoisimmillekin, siinä ottelua edeltävänä aikana. Itse näen intervalliharjoittelun samalla lailla kuin voimassa hermotuksen hakemisen. Eli on rakennettu pohjaa jonkun verran, ja sitten 4-8 vkon treenillä piikataan siitä se kova kunto esiin. En tiedä toimiiko intervalleilla ja kovilla kuntopiireillä aivan näin, siksi en kamppailijoita valmennakaan kuin voimapuolella lähinnä fysiikassa.

Tuota peruskuntoasiaa katsoessa alan taipua siihen, että pitänee itse ainakin enemmän sitä tehdä. Mutta en kyllä näe ylitsepääsemättömänä esteenä tehdä sitä ihan lajinomaisena. Eikös shoottikävely, kevyt säkin potkiminen/hakkaaminen, kuminauhavedot heittoja mukaillen, kevyt varjo, u-väistöt, kuperkeikat, painin soolodrillit ym. pidä sykkeen sopivana? Ja niitä voi yksin tehdä. Tylsää? Itse ainakin jaksan helpommin näitä tehdä 2 tuntia kuin jotain kävelyä tai juoksua. Tuntuu itsestäni kävely lähinnä ajanhukalta, ellei luonnossa kaverin kanssa kävele. Tai koiran, kuten sanottiin. Mutta ehkä enemmin nuppiasia. Itsellä aika kiireinen elämä, niin lajitreeniä saa tällä lailla helposti lisättyä, sen näen bonuksena kyllä. Mutta kuten sanottu, aika hyvin huipulle menty tekemällä PK-hommat ihan vaikka uimalla.

Mutta Juhanilta hyvää tekstiä peruskunnosta. Sitä usien parjataan, usein taas idolisoidaan avaimena kaikkeen. Itselläni lähinnä päinvastaisia kokemuksia valmennuksesta kuin hänellä. Kun kaiken tasavauhtiöenkin ottanut pois, vaihtanut lajinomaisempiin harjoitteisiin ja lisännyt tehoja, on saatu kamppailijoista ja jääkiekkoilijoista ainakin enemmän irti, ihan korkeallakin tasolla. Nämä ihmisiä toki, jotka ovat aina olleet hölkän nimeen vannovassa liian vanhanajan valmennuksessa.

 

[Archey]

Kerran mittailtiin yhden tällaisen kaverin kanssa sykkeitä intervallijuoksun jälkeen. Molemmilla oli syke noin 180 erän lopuksi. (Meillä on molemmilla luonnostaan poikkeuksellisen matala maksimisyke.) Minuutin palautuksen jälkeen minulla oli syke noin 120 ja kaverilla yli 150.

Tuo palautumiskyvyn kehittäminen on intervalliharjoittelun päätavoite, en missään nimessä pistäisi sitä peruskuntoharjoittelun piikkiin.
Jos kaksi kaverusta treenaa ja toinen vetää aina rasvanpolttosykkeillä ja toinen treenaa pääasiassa intervalleja niin intervallitreenistä palautuu nopeammin se joka niitä on treenannut.

 

[ErkkiP]

Luulisi niiden intervallien olevan hyväksi kaikille, huonokuntoisimmillekin, siinä ottelua edeltävänä aikana.

Jos on niin huono peruskunto ettei voi harjoitella intervalleilla, niin kannattaako edes harkita ottelemista? Eli luonnollisesti intervallien harjoittelu kannattaa ennen ottelua.

Tuo palautumiskyvyn kehittäminen on intervalliharjoittelun päätavoite, en missään nimessä pistäisi sitä peruskuntoharjoittelun piikkiin.
Jos kaksi kaverusta treenaa ja toinen vetää aina rasvanpolttosykkeillä ja toinen treenaa pääasiassa intervalleja niin intervallitreenistä palautuu nopeammin se joka niitä on treenannut.

Ja kilin vitut. Vertaat kahta paskasti harjoittelevaa keskenään. Pitääkö yrittää päteä asiassa mistä ei ymmärrä edes perusteita? Suosittelen ihan peruskurssien käymistä fyysisestä harjoittelusta, jos tiedot kerran noin hukassa ovat.

 

[phantom1000]

Tuo palautumiskyvyn kehittäminen on intervalliharjoittelun päätavoite, en missään nimessä pistäisi sitä peruskuntoharjoittelun piikkiin.
Jos kaksi kaverusta treenaa ja toinen vetää aina rasvanpolttosykkeillä ja toinen treenaa pääasiassa intervalleja niin intervallitreenistä palautuu nopeammin se joka niitä on treenannut.

Intervallitreeneistä palautuu parhaiten niitä treenannut, joka on myös tehnyt peruskuntotreeninsä tunnollisesti.

 

[koirrah]

Tuohon edelliseen voisi vielä lisätä että sellaisesta intervallitreenistä palautuu parhaiten joita on tehnyt. Juoksu tai fillari-intervallit eivät siirry erityisen luontevasti pysty- tai matto-otteluun, vaan intervalleja tulisi tehdä lajinomaisesti. Se että pystyy juoksemaan 3x3min/1min kovalla teholla ei tarkoita että pystyisi lyömään, potkimaan tai painimaan saman ajan samoilla tehoilla. Intervalliharjoittelussa korostuu lajinomaiset ominaisuudet. Siinähän ei sinänsä ole ongelmaa, koska kamppailulajiharjoittelu on luonteeltaan intervallityyppistä.

Jos nyt kuitenkin vielä palataan alkuperäiseen aiheeseen, josta Juhani_K mielestäni kyllä jo sanoi kaiken oleellisen, niin kevyt ja pitkäkestoinen aerobinen harjoittelu hyödyttää urheilijaa kaikissa ohjelmoinnin vaiheissa. Useimmissa tapauksissa esimerkiksi lepopäivänä on hyödyllisempää tehdä pitkähkö PK1 harjoitus ennemmin kuin levätä totaalisesti.

Andyn postiin voisi vielä lisätä sen verran että on muitakin ihan tutkitusti toimivia tapoja ohjelmoida harjoittelua kuin perinteinen PK / valmistava / kilpailu jako. Yessisin "block periodization" mallissa rytmitys on tiiviimpi ja ratkaisee pitkiä kausia pelaavien urheilijoiden ongelman. Bompa on tutkinut ja kirjoittanut paljon sekä tuosta perinteisestä, lineaarisesta mallista että myös "wave" mallista jossa määrää ja tehoa vaihdellaan. Jossain luin myös "skill-strength" jaosta missä harjoittelua rytmitetään ominaisuus ja taitojaksoihin. Yhtä kaikki, levon ja harjoituksen suhde on todella tärkeä myös kamppailulajeissa. Kuten yllä moneen kertaan todettu, niin moni kokeneempikin konkari ajautuu harjoittelemaan "kovaa" viikosta toiseen, jolloin yksilö todellisuudessa harjoittelee kaikkea muuta kuin kovaa. Olo voi olla hakattu koko ajan mutta yksittäisien reenien tehontuotto ei ole lähelläkään yksilön huippusuorituskykyä ilman riittävää viikoittaista / kuukausittaista palautumista, sekä pidemmällä aikajänteella tapahtuvaa peruskunnon rakentamista / ylläpitoa.