Ammatti kunnon ja terveyden kannalta

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bolsoi
  • Aloitettu Aloitettu

Bolsoi

Banned
Liittynyt
3.5.2008
Viestejä
254
Mitkä olis mielestänne parhaita ammatteja kunnon ja terveyden kannalta?

Alla videoita metsuri Jaakko Pessisestä.


Traktorin kaato.



Ladan kaato 76kg.



Tukin kantoa ja nostoa.



Tän ei ole tarkotus olla mikään vuoropuhelu ruumillisen työn puolesta vaan herättää keskustelua siitä mikä olis ammatti missä saa fyysisiä kuntoetuja.

Tai onko jollain jopa fyysisti raskas ammatti josta ammentaa kuntonsa tai pääsee treenaaamaan viran puolesta työajalla?
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Isäni on ollut metsurina kohta 50 vuotta ja kehonpainoonsa (n.75-80 kg) nähden vahva kuin mikä (lähinnä 20-40 -vuotiaana) ja sitkeä kuin perkele. Toki iän myötä voimatasot on pudonnu. On tosin vaikea sanoa mikä osa kunnosta ja voimista on noista metsätöistä lähtöisin ja mikä urheilusta, koska kilpaurheilutaustaa (yleisurheilu, hiihto yms.) on myös sieltä 14-vuotiaasta asti. Jos tuota urheilua ajattelee, niin voisin melkein väittää, että kovemmassa kunnossa olisi ollut ja olisi, jos olisi tehnyt jotain kevyempää työtä ja kaikki liikkuminen olisi ollut lajiharjoittelua, kuntosalia yms. Mutta puolestaan sellainen sitkeys, painijatyyppinen vääntövoima yms. olisi isällä jäänyt vähemmälle. Että puolensa ja puolensa...
 
Jos terveys on myös kriteerinä, niin fyysisesti älyttömän raskas työ ei ehkä ole paras, siinä rikkoo itsensä helposti. Voisin näin äkkiseltään sanoa, että paras ammatti olisi sellainen, jossa liikkuu paljon vaihtelevassa maastossa tasaisella sykkeellä. Puhtaasti sellaisia ammatteja tosin nykyään on vähän, metsänhoitajatkin istuvat toimistossa lisääntyvissä määrin. Mutta enköhän minäkin tähän vastaa jonkun sortin metsien miehen, hieman toimenkuvasta riippuen. :D

Ammattiurheilija voisi tulla myös kyseeseen, ellei kuulostaisi viisastelulta. :D
 
Juuri noin kuin Holbean sanoi, erittäin raskaasta fyysisestä työstä tulee kyllä voimaa mutta niin tulee kulumia ym vammojakin jotka sitten syövät sen suorituskyvyn.

Puutarhuri on muuten yksi ammatti jossa tulee kuntoilua ihan järjetön määrä ja suht paljon "raskaita" nostoja, Myös kasvihuoneiden olosuhteet on aika rankat kun kosteus/lämpötilat on ihan älyttömiä. Joskus junnuvuosina tuli oltua aina kesät tarhalla töissä niin kroppa kyllä muokkantui erittäin paljon 5-6kk:ssa ilman punttien kolistelua, ja huomasi hyvin selkeästi voiman lisääntymisen
 
Tuli vielä pari mieleen, jakelu autojen kuljettajat (riippuu tietysti mitä kuskataan) mutta vaikkapa nää vesiautomaattien pönkät, niitä kun kantelee päivän niin ei varmaan paljon punttia tarvitse.. Myöskin keräily hommat on aika raskaita mutta ei kuitenkaan liian raskaita.
 
Työnjohtajana toimiminen on ainakin perseestä ainakin kiire aikaan ja diettiä pitäessä. Dietillä kun ei ajatus leikkaa niinkään terävästi kun hiilareista otetaan suurin osa pois. Fyysinen puoli ei ole niinkään ole koetuksella, mutta se saatananmoinen stressi varmaan nostaa kortisoliarvoja ja dietillä siitäkin on omat haittapuolensa.Nämä omia kokemuksia.....
 
Ammattiurheilija voisi tulla myös kyseeseen, ellei kuulostaisi viisastelulta. :D

Itse sanoisin, että tämä ei todellakaan ole tervettä. Nuo ammattiurheilijoiden elämäntavat eivät todellakaan ole tervettä, sitä urheilua tulee aivan älyttömiä määriä ja lääkkeitä vielä enemmän. Sanoisin, että heidän kropat käyvät vähän turhan kovilla.

Itse asiaan, niin minulla tuli mieleen liikunnanohjaaja.
 
Leipuri!



Ei vaan, mä oon leipuri ja olin kyllä joka ikisen duunipäivän jälkeen ihan paskana, vaikka kävin salilla 3-4 kertaa viikossa ja söin kunnolla. Vaikka ammatissa nostellaan parhaimmillaan 30-40 kilon taikinoita ja 25 kg jauhosäkkejä, niin ehkä se ei ole silti ihan samalla viivalla kuin joku... Ammattiurheilija. :D
 
Yleisesti kirvesmiehet, maataloustyöntekijät, metsurit... onhan näitä. Ja hyöty on molemminpuolinen. Salilla käynti edistää myös ammatissa tehtäviä suoritteita.
Nykyisin tekniikka voi tosin keventää työtä melko paljon, mutta jotkin tietyt asiat ovat edelleen fyysistä suorituskykyä vaativia.
 
Personal trainer?

- - - Updated - - -

Lentoemäntä.

- - - Updated - - -

Calvin Kleinin alusvaatemalli

- - - Updated - - -

Rattopoika
 
Itse sanoisin, että tämä ei todellakaan ole tervettä. Nuo ammattiurheilijoiden elämäntavat eivät todellakaan ole tervettä, sitä urheilua tulee aivan älyttömiä määriä ja lääkkeitä vielä enemmän. Sanoisin, että heidän kropat käyvät vähän turhan kovilla.

Itse asiaan, niin minulla tuli mieleen liikunnanohjaaja.

Taas melkosta propagandaaa. On helvetisti lajeja jossa voit olla ammattilainen, syömättä yhen ainutta lääkepilleriä(pl. reseptivapaat lääkkeet). Bodareiden roinausselittelyt, että laji kun laji vedetään samalla tavalla rekkalastillisia roinaa on kyllä säälittävintä mitä tiedän. Monissa fysiikkalajeissa riittää joo kokeilijoita, mutta ei sitä roinaa 2 käsin voi kiskoa kukaan jos säännöllisesti dopingtestataa. Perinteisiä d-aineita ei ollenkaan juuri voi käyttää, jäämättä kiinni. Bodarit ei koskaan tule menemään testauksen alaisuuteen, koska siinä lajissa roina on yksi suurimpia tekijöitä ja käyttö täysin hallitsematonta.

Toki saatoin tulkita väärinkin, mutta selkeesti oot pakkotoiston bodareiden mielipiteet ammattiurheilusta(yleisesti) sisäistänyt.
 
Vaikein asiahan tuossa mielestäni on se, että fyysisessä työssä, on se mikä tahansa, kuormittaa kroppaansa yleensä yksipuolisesti ja/tai liikaa. Sitten se vapaa-aika saattaa kuluttaa enemmän, mitä työ antaa. Olen noita ikätovereita nähnyt, jotka nuorena (alle 40) oli tosi kovassa kunnossa ja sitten vähän alta viiskymppisinä raunioita. Jos taas on sellainen työ joka ei kuormita, niin haetaan se tarvittava kuormitus ja liikunta vapaa-ajalla. Silloin sen voi passata sopivaksi ja kroppakin kestää. Koskaan ei saa jäädä paikoilleen, treeniä vaan koko ajan ja oikeassa suhteessa omiin fyysisiin ominaisuuksiin nähden.
 
Toimistotyössä kovin voimakunto, huonoin aerobinen kunto ja terveys. Jossain ulkotöissä paras terveys ja monipuolisin kunto. Molempia harrastettu.
 
Itsellä tulee mieleen sellainen työ, jossa on sopivassa suhteessa liikkumista ja paikallaanoloa. Pelkkä fyysinen työ kuormittaa, mutta istumatyö tekee sen yhtä lailla ja altistaa virheasennoille vapaa-ajallakin (esim. lonkankoukistajien kireys vaarantaa alaselän terveyden aika tehokkaasti). Lisäksi säännölliset (päivä)työajat on tärkeä juttu, kuten myös päivien säännöllisyys. Jos joutuu vähän väliä tekemään ylipitkää päivää, on hankalampi omaksua liikunnallisia vapaa-ajanharrastuksia. Sehän on siis myös tärkeää, että vapaa-ajalla on aikaa ja mahdollisuuksia kompensoida työn aiheuttamia haittoja.

Sanomattakin lienee selvää, että työn pitäisi ihannetapauksessa olla suht stressitöntä.
 
Back
Ylös Bottom