- Liittynyt
- 29.6.2006
- Viestejä
- 11
Pakkotoistolla käydään monenlaista hyvää keskustelua ihmisen fysiikkaan liittyen joten ajattelin, että ehkäpä tämä minunkin harjoittelu-stoorini tänne sopisi. Pyydän anteeksi tarinan pituutta, en vain osannut sitä lyhyemmäksi pukea.
Taustaa:
35-vuotias mies, jolla kokoa 180cm & 72kg, havahtui kaksi vuotta sitten siihen, että lihaskunto oli surkea. Juoksu/hiihto-harrastuksesta johtuen aerobinen suorituskyky ja rasvaprosentti oli kohdallaan, mutta muuten ei kunnossa ollut hurraamista.
Totesin, että jotain pitää tehdä. Alun muutaman kuukauden päättömän koheltamisen jälkeen homma alkoi saada jotain järjellistä muotoa joskus joulukuussa 2004, eikä vähiten Pakkotoiston ansiosta. Seurasin keskusteluja ja sain paljon hyviä vinkkejä treeniin & ravintoon.
Homma tarkentui pikkuhiljaa. Nöyrä kiitos siitä kaikille tänne aktiivisesti kirjoitteleville. Monta harha-askelta on jäänyt ottamatta.
No, joulukuussa 2004 treeni siis alkoi saada tavoitehakuisemman luonteen, tyyliin 3-5 kertaa viikossa erilaisilla 2-4 jakoisilla ohjelmilla. Myös ruokapuoleen aloin kiinnittää huomiota tässä vaiheessa.
Jalkakyykyn ja jalkaprässin osalta jouduin kuitenkin tinkimään nousujohteisuudesta heti alkuunsa, koska polvet on enemmän ja vähemmän rikki. Jalat treenataan siis polvien ehdoilla.
Uusi vaihe harjoittelussa alkoi joulukuussa 2005 kun törmäsin käsitteeseen HST. Asiasta kokeneemmilta kyseltyäni ja Pakkotoistolta asiasta luettuani olin koko lailla vakuuttunut, että metodi on kokeilemisen arvoinen vaikka en vielä mitenkään kokenut harrastaja ollutkaan.
Jotenkin tuo HST:n ohjelmoitu epäsäännöllisyys ja selkeä progressio sopi kuin nenä päähän sen hetkisiin tuntemuksiin.
Ravinto:
Proteiinia olen nauttinut luokkaa +150g/vrk ja energian olen ottanut tasapuolisesti kaikista makroravinteista.
Ruokailun olen pyrkinyt pitämään hiukan plus-merkkisenä (n.1MJ/vrk), ajoittain olen vetänyt 2-4 viikkoa 1-2MJ/vrk negatiivisella. HST-kokeilun aikana olen ollut hiukan enemmän plussalla. Tämän paljastaa peilistä näkyvä parin kilon fläsäkerros vyötäröllä.
Mihinkään sikabulkkeihin en ole tuntenut viehtymystä, kun olen havainnut tuon ylimääräisen rasvan perin vaikeaksi poistaa, ainakaan ilman merkittävää lihashukkaa.
Havaittu kehitys:
Joulukuu 2004 (kunnollisen harjoittelun aloitus)
omamassa: 72kg
penkki: n.52kg (2X5 toistoa, noin kahden minuutin palautuksella)
leuanveto: 9 kpl
Jalkaprässi: 160 kg (10 toistoa)
Joulukuu 2005 (HST:n aloitus)
oma massa: 74 kg
penkki: 62.5 kg (2X5 toistoa, noin kahden minuutin palautuksella)
leuanveto: 5 kpl, kokonaismassa=81.5kg (siis 7.5kg:n lisäpainolla)
Jalkaprässi: 190 kg (10 toistoa)
Kesäkuu 2005 (kolmen HST kierron / +6kk jälkeen)
oma massa: 76 kg
penkki: 67.5 kg (2X5 toistoa, noin kahden minuutin palautuksella)
leuanveto: 6 leukaa, kokonaismassa=86kg (siis 10kg:n lisäpainolla)
Jalkaprässi: 200 kg (10 toistoa)
HST:a olen tehnyt kutakuinkin virallisen ohjeen mukaisesti. Liikkeinä ovat olleet raskaat perusliikkeet (pl. maastaveto) ja hiukan täydentäviä (hauis & ojentajat). Vatsa, pohkeet ja alaselkä on tullut treenattua välipäivinä pari kertaa viikossa.
Kokonaisuudessaan salitreeniä on ollut 4-5 kertaa viikossa, runsas tunti kerrallaan. Aerobista olen nauttinut nyttemmin kohtuullisesti alle kolme kertaa viikossa ja alle 1h annoksina.
Asiat jotka olen saanut oppia:
1. Venyttely ja lihashuolto on tärkeää.
2. Progessio ei ole aina yhtä kuin 5 kg kuukaudessa lisää maksimiin. Joillekin se on kilo tai sitten muutama toisto lisää samoilla raudoilla. Tärkeää näin iän karttuessa on positiivinen suunta, ei suuruus.
3. Ajoittainen keventely ja vaihtelu on TÄRKEÄÄ. Jatkuva maksimiraudoilla ja samoilla toistomäärillä puskeminen johtaa jossain vaiheessa tulosten laskuun. Tässä suhteessa HST säännöllisine SD-jaksoineen on ollut erinomainen työkalu.
4. Tulosten kasvattaminen edellyttää tosiaan sitä "rajaloukkausta" eli aina väliin on tankoon laitettava hiukan enemmän rautaa kuin uskallus muuten sallisi. No pain - no gain tai jotain...
5. Viimeisimpänä kaikkein Tärkein oppi: Salilla rautojen kanssa vääntäminen on JÄRKILAJI. Ei tosiaan mitään hiukan sinne päin puskemista. Oman kehon hiljaisia viestejä on opittava kuuntelemaan ja on toimittava sen mukaan. Pitää tietää mitä tekee, muuten tulee vaurioita ja kehitys vaarantuu.
Epiloque:
Jotta semmoinen seniori-aloittelijan stoori. Jos tästä vaikka joku kaltaiseni jotain irti saisi.
Jossain ihan alussa haaveilin siitä, että olisi hienoa jos pystyisi tekemään kympin sarjan penkissä omalla painollaan. Ja kyykyssä tietysti vastaavasti. Olen kuitenkin tullut huomaamaan, että tuo tavoite ei taida toteutua ihan hetkessä. Siihen on vielä taivalta, ehkä muutaman vuoden päästä...
Matka jatkuu ja Pakkotoistoa seurataan.
Taustaa:
35-vuotias mies, jolla kokoa 180cm & 72kg, havahtui kaksi vuotta sitten siihen, että lihaskunto oli surkea. Juoksu/hiihto-harrastuksesta johtuen aerobinen suorituskyky ja rasvaprosentti oli kohdallaan, mutta muuten ei kunnossa ollut hurraamista.
Totesin, että jotain pitää tehdä. Alun muutaman kuukauden päättömän koheltamisen jälkeen homma alkoi saada jotain järjellistä muotoa joskus joulukuussa 2004, eikä vähiten Pakkotoiston ansiosta. Seurasin keskusteluja ja sain paljon hyviä vinkkejä treeniin & ravintoon.
Homma tarkentui pikkuhiljaa. Nöyrä kiitos siitä kaikille tänne aktiivisesti kirjoitteleville. Monta harha-askelta on jäänyt ottamatta.
No, joulukuussa 2004 treeni siis alkoi saada tavoitehakuisemman luonteen, tyyliin 3-5 kertaa viikossa erilaisilla 2-4 jakoisilla ohjelmilla. Myös ruokapuoleen aloin kiinnittää huomiota tässä vaiheessa.
Jalkakyykyn ja jalkaprässin osalta jouduin kuitenkin tinkimään nousujohteisuudesta heti alkuunsa, koska polvet on enemmän ja vähemmän rikki. Jalat treenataan siis polvien ehdoilla.
Uusi vaihe harjoittelussa alkoi joulukuussa 2005 kun törmäsin käsitteeseen HST. Asiasta kokeneemmilta kyseltyäni ja Pakkotoistolta asiasta luettuani olin koko lailla vakuuttunut, että metodi on kokeilemisen arvoinen vaikka en vielä mitenkään kokenut harrastaja ollutkaan.
Jotenkin tuo HST:n ohjelmoitu epäsäännöllisyys ja selkeä progressio sopi kuin nenä päähän sen hetkisiin tuntemuksiin.
Ravinto:
Proteiinia olen nauttinut luokkaa +150g/vrk ja energian olen ottanut tasapuolisesti kaikista makroravinteista.
Ruokailun olen pyrkinyt pitämään hiukan plus-merkkisenä (n.1MJ/vrk), ajoittain olen vetänyt 2-4 viikkoa 1-2MJ/vrk negatiivisella. HST-kokeilun aikana olen ollut hiukan enemmän plussalla. Tämän paljastaa peilistä näkyvä parin kilon fläsäkerros vyötäröllä.
Mihinkään sikabulkkeihin en ole tuntenut viehtymystä, kun olen havainnut tuon ylimääräisen rasvan perin vaikeaksi poistaa, ainakaan ilman merkittävää lihashukkaa.
Havaittu kehitys:
Joulukuu 2004 (kunnollisen harjoittelun aloitus)
omamassa: 72kg
penkki: n.52kg (2X5 toistoa, noin kahden minuutin palautuksella)
leuanveto: 9 kpl
Jalkaprässi: 160 kg (10 toistoa)
Joulukuu 2005 (HST:n aloitus)
oma massa: 74 kg
penkki: 62.5 kg (2X5 toistoa, noin kahden minuutin palautuksella)
leuanveto: 5 kpl, kokonaismassa=81.5kg (siis 7.5kg:n lisäpainolla)
Jalkaprässi: 190 kg (10 toistoa)
Kesäkuu 2005 (kolmen HST kierron / +6kk jälkeen)
oma massa: 76 kg
penkki: 67.5 kg (2X5 toistoa, noin kahden minuutin palautuksella)
leuanveto: 6 leukaa, kokonaismassa=86kg (siis 10kg:n lisäpainolla)
Jalkaprässi: 200 kg (10 toistoa)
HST:a olen tehnyt kutakuinkin virallisen ohjeen mukaisesti. Liikkeinä ovat olleet raskaat perusliikkeet (pl. maastaveto) ja hiukan täydentäviä (hauis & ojentajat). Vatsa, pohkeet ja alaselkä on tullut treenattua välipäivinä pari kertaa viikossa.
Kokonaisuudessaan salitreeniä on ollut 4-5 kertaa viikossa, runsas tunti kerrallaan. Aerobista olen nauttinut nyttemmin kohtuullisesti alle kolme kertaa viikossa ja alle 1h annoksina.
Asiat jotka olen saanut oppia:
1. Venyttely ja lihashuolto on tärkeää.
2. Progessio ei ole aina yhtä kuin 5 kg kuukaudessa lisää maksimiin. Joillekin se on kilo tai sitten muutama toisto lisää samoilla raudoilla. Tärkeää näin iän karttuessa on positiivinen suunta, ei suuruus.
3. Ajoittainen keventely ja vaihtelu on TÄRKEÄÄ. Jatkuva maksimiraudoilla ja samoilla toistomäärillä puskeminen johtaa jossain vaiheessa tulosten laskuun. Tässä suhteessa HST säännöllisine SD-jaksoineen on ollut erinomainen työkalu.
4. Tulosten kasvattaminen edellyttää tosiaan sitä "rajaloukkausta" eli aina väliin on tankoon laitettava hiukan enemmän rautaa kuin uskallus muuten sallisi. No pain - no gain tai jotain...
5. Viimeisimpänä kaikkein Tärkein oppi: Salilla rautojen kanssa vääntäminen on JÄRKILAJI. Ei tosiaan mitään hiukan sinne päin puskemista. Oman kehon hiljaisia viestejä on opittava kuuntelemaan ja on toimittava sen mukaan. Pitää tietää mitä tekee, muuten tulee vaurioita ja kehitys vaarantuu.
Epiloque:
Jotta semmoinen seniori-aloittelijan stoori. Jos tästä vaikka joku kaltaiseni jotain irti saisi.
Jossain ihan alussa haaveilin siitä, että olisi hienoa jos pystyisi tekemään kympin sarjan penkissä omalla painollaan. Ja kyykyssä tietysti vastaavasti. Olen kuitenkin tullut huomaamaan, että tuo tavoite ei taida toteutua ihan hetkessä. Siihen on vielä taivalta, ehkä muutaman vuoden päästä...
Matka jatkuu ja Pakkotoistoa seurataan.