- Liittynyt
- 22.7.2014
- Viestejä
- 1 414
Hiihtäjistä tuli mieleen... entisen hiihtäjäsuuruuden, Eero Mäntyrannan; suvussa todettiin harvinainen geenipoikkeama, dna-mutaatio, joka aiheutti poikkeuksellinen korkean hg-arvon. Lukemat vaihtelivat 180-230 välillä. Tästä oli tietysti kestävyysurheilijalle etua, mutta ei se yksin mitään ratkaise. Muutenhan liian "vahvasta" verestä ei ole mitään terveyshyötyä. Sellainen käsitys minulla on, että normaalilla, erittäin kovaa treenaavalla kestävyysurheilijalla, ongelma saattaa pikemminkin olla turhan alhaiset arvot.
Itellä korkein mitattu 179, tosin epäilen näiden sormenpäätestien luotettavuutta. Joka tapauksessa nyt arvot 150-160, pari luovutuskertaa vuodessa. Ihan normaalin verenluovutuksen, jos muut ehdot täyttyvät, voi mies suorittaa jopa kahden kuukauden välein. Kestävyysurheilija ei voi luovuttaa verta ennen kisoja, siinä menee tuloskunto saman tien.
Ennen vanhaan suonen iskentää käytettiin melkein vaivaan kuin vaivaan. Enpä lähtisi suosittelemaan. Verenpaineen alentamiseen löytyy kyllä hyviä, moderneja keinoja.
Eerolla oli tosiaan korkeat hg-arvot.
Meillä on isän puolella ollut taipumusta korkeaan hg-arvoihin ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Viimeksi kun oli verikokeissa (kyynärtaipeesta otettu), niin lääkäri sanoi, että nyt seurataan tiuhempaan kun on suurempi riski saada tukos tms. Mä treenasin 500-650 tuntia per vuosi kovimpina vuosina ja veri oli paksua silloinkin.

, mutta itse harrastin kilpahiihtoa aikoinaan. EPO ja muut litkut ovat olleet ja ehkä vieläkin ovat kestävyysurheilun kirouksia.