Yhteiskunta on monella mittarilla onnistuneemp/turvallisempi/parempi mitä pienemmät tuloerot ovat. Siitä on äärimmäisen vahvaa näyttöä olemassa. Ja pienet tuloerot lisäävät myös suurituloisten hyvinvointia.
No näinhän se ei ole. Olen samaa mieltä siitä, että tuloeroista voi muodostua ongelma, jos ne kasvavat liian suuriksi. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että yhteiskunta olisi sen "parempi", mitä pienemmät tuloerot ovat, sillä tuloeroista on myös konkreettisia hyötyjä.
Entä jos jokaisen nettopalkka olisi ammatista huolimatta sama? Bruttona esimerkiksi lääkäri ansaitsisi enemmän kuin puhelinmyyjä, mutta verotuksen progressiivisuus järjestettäisiin siten, että nettona molemmille jää käteen yhtä suuri summa rahaa käytettäväksi. Tämän seurauksena yhä suurempi osuus vaikeampien ammattien harjoittajista muuttaisi ulkomaille suuremman nettopalkan toivossa, ja yhä suurempi osuus nuorista ei viitsisi opiskella itselleen haastavaa ammattia, koska paljon pienemmällä vaivalla saisi käytännössä samat ansiot. Haastaviin ammatteihin olisi vaikea löytää työntekijöitä.
Tästä puolestaan seuraisi se, että Suomen tuottavuus heikkenisi, samalla kun suomalaisista tulisi hetki hetkeltä enemmän riippuvaisia ulkomaisista tuotteista ja palveluista. Tuottavuuden heikkeneminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että Suomi köyhtyisi. Sen sijaan, että suurin osa ihmisistä eläisi edes nykyisenkaltaisessa hyvinvoinnissa, tulisi kaikista erittäin köyhiä.
Ammattien väliset tuloerot ovat siis yhteiskunnallisella levelillä varsin hyödyllisiä. Sama pätee ammattien sisäisiin tuloeroihin.
Vai miltä kuulostaa se, että ahkeralle maksetaan yhtä paljon kuin lorvailevalle? Huolelliselle yhtä paljon kuin huolimattomalle? Ei kovin oikeudenmukaiselta minusta. Sen lisäksi on huomioitava, mitä tämä tarkoittaa työn laadun suhteen. Kun taloudellista kannustinta toimia parhaalla mahdollisella tavalla ei ole, on varsin johdonmukaista olettaa, että työn laatu saattaisi heikentyä, vaikkei palkkio välttämättä jokaiselle olisikaan motiivi tehdä työtään niin hyvin kuin mahdollista.
No mutku ne yrityspomot ja muut raharikkaat!
Rikkaiden ja esimerkiksi pääomatulojen korkea verottaminen satuttaa myös niitä, jotka ansaitsevat vähemmän. Toisin kuin köyhemmät, jotka säilyttävät omaisuuttaan useammin rahana, on rikkaiden omaisuutta usein kiinnitetty esimerkiksi osakkeisiin. Nämä osakkeet ovat sijoituksia, joiden avulla rakennetaan uusia yrityksiä, jotka luovat uusia työpaikkoja, mikä luo uutta hyvinvointia koko yhteiskunnalle.
Yrityksiä johtavien suuremmat palkat ovat perusteltavissa myös sillä, että yrityksen perustaminen ja sen johtaminen on suuri taloudellinen riski, jonka palkitsematta jättäminen mahdollisesti onnistuessa johtaisi siihen, että ihmisiä, jotka haluavat tämän riskin ottaa, olisi entistä vähemmän. Ja kun näitä ihmisiä olisi vähemmän, olisi vähemmän myös tuottavia yrityksiä, ja täten työpaikkoja, minkä seurauksena suurempi määrä ihmisiä eläisi entistäkin huonommissa olosuhteissa.
Tuloeroja siis tulee olla, mutta niiden ei toisaalta tule olla liian suuretkaan.