Lauantai aamun fiiliksiä =)
Todella paljon on tullut uteluita mun syömisieni suhteen ja ehkä hieman hämmästeltykkin, miksi syön eineksiä sun muuta.. Tullu hieman sellainen fiilis että rikotaanko tässä nyt joku tabu,kun joku ei syökkään kuin valtaosa muista ja siltikin saa hissunkissun jotain aikaiseksi.. Noh nyt kun ei olla millää dietillä,niin miksipä ei ottaisi kaloreita sieltä mistä ne on helppo ja omasta mielestä kiva ottaa?? Ainainen riisi+kana ei mulla ole koskaan potkinut,kun en saa sitä alas tarvittavia määriä, niin noh en saa kyllä alas sitä tarvittavaa kalorimäärää näinkään =)
Nyt on tosiaan saatu aamupainoa nostettua noin 5kk aikana 94kg-108kg ja tässä ajassa olen vasta saanut raapaistua pintaa mitä tämä kehonrakentaminen on, siinä missä nyt alan pääsemään kärryille "massan hankinnasta" niin loput onkin mulle vielä ihan usvan peitossa.. Poseeraaminen on äärimmäisen vaikeeta, mutta poseeraaminen tällaisena paskan jäykkänä(jumi on voimaa) on miltei mahdotonta ja nyt sitten ennenkuin kunnolla pystyn edes harjoittelemaan poseeramista on mun saatava nämä vuosia jumeja keränneet lihani venymään suuntaan jos toiseen, se pieni aika mitä olen posettamista harjoitellut, niin olen huomannut kuinka huono tasapaino minulla on (siinäkin on työnsarkaa tiedossa) Kokoajan olen tuudittanut itseäni sillä,etttä onhan minulla aikaa vielä vaikka ja kuinka,mutta kun tämä 5 kuukauttakin on jo mennyt, niin olen vasta tosiaan päässyt jyvälle yhdestä osa alueesta, niin alkaa jo nyt tuntumaan että mulla loppuu aika kesken,jos oikeasti haluan tehdä vaikutuksen tuomareiden silmiin siellä lavalla, meinaan siellä on vastassa ukkoja jotka osaa tän kaiken vaikka silmät kiinni ja toinen käsi selän takana, niitä ei jännitä (suoritus painetta) vaan ne on ollu siellä jo lukuisia kertoja ne tosiaan elää ja hengittää sitä hetkeä aivan kuin se olisi ihan normi päivä heille, vaan tosi hyvä sellainen.. Tähän mennessä en ole vielä ikinä edes livenä nähnyt kisoja ja pyrin tässä sinne ihan oikein bodareitten joukkoon. En tosiaankaan pidä itseäni samalla viivalla heidän kanssaan, sillä heidän tieto/taitonsa/kokemuksensa ovat jotain mitä en voi mitenkään saavuttaa tässä määrä ajassa, ainoa mitä voin tehdä on vain luovia omilla vahvuuksillani heidän vanavedessä ja kuunnella korvat höröllä ja katsella heidän suorituksiaan ja koittaa toistaa sitä kaikkea itselleni sopivalla tavalla.
Vielä ei ole tullut ikävä omaa lajiani ja edelleenkin aioin pysyä tällä tiellä vaikka se ei todellakaan mikään helppo ole =)