Allan Jokinen

[PitchOscar]

Makuuhuonepunnertelut kyllä ite ainakin teen mieluiten ihan RAW-tyylillä, eli ilman mitään turhia varusteita, mut toki tässä riskinsä on :D

 

[albertto]

Joko sää teet nyt jotain ihan omia juttuja, tai sitten on melko erilaiset ohjeet paranteluun kuin itsellä oli. Ei kai sitä pitäs vielä venytellä yhtään mihinkään suuntaan saatika jännitellä sitä lihasta mistään punnertelusta puhumattakaan, jos on ihan just leikattu. Jos sitä nyt ei varta vasten uudestaan paskaksi halua.

edit. eiku pitikös sitä kättä itelläkin kuitenkin eteen nostella.. mutta mitään ulkokiertoa tai venytystä lihakselle ei kyllä minusta saanut tulla kohtuu pitkään aikaan..

Olet oikeassa... mä teen ihan omia juttuja =) olishan se rättiki pitäny olla siinä sen 6vko jo ka jälkeen 6vko haetaan liike ratoja. Liikuttelut käden kanssa aloitin jo vko leikkauksesta ja kivun sallimissa rajoissa sitä liikuttelen koko ajan. Varovainen oon tietenkin ja ilman minkäänlaisia kipulääkkeitä menen koko ajan että tunnen rajani. Uskon että 2-3vko päästä pystyn jo alkaa jumppaa rintaa varovasti.

 

[albertto]

Makuuhuonepunnertelut kyllä ite ainakin teen mieluiten ihan RAW-tyylillä, eli ilman mitään turhia varusteita, mut toki tässä riskinsä on :D

Raw is the only way To do it =D

 

[albertto]

2kg hanttelilla aloitin kuntouttelut varovasti ja uskon että todella nopeasti saadaan rinta/käsi kuntoon =) Joka päivä käden liikkuvuus paranee ja normalisoituu. Tänään tuli tasan 3vko leikkauksesta ja jälki tarkastus on toisen 3vkon päästä. Kunpa saiskin liikkumaradat siihen mennessä kuntoon ja muutenkin hieman paksuutta takas olkaan/käteen, niin olis tohtorilla ihmeteltävää =D

 

[Jai]

Mitä mieltä allu oot lisäpaino dipistä rinnan pääliikkeenä? onko sulla kasvanu rinta sillä?

 

[albertto]

Mitä mieltä allu oot lisäpaino dipistä rinnan pääliikkeenä? onko sulla kasvanu rinta sillä?

Kaikenlaiset punnerrus liikkeet on ollu itelle pelkkää voiman kasvattelua, mutta joskus olen itekkin dippaillut pitkiä toisto settejä ja muistan kyllä kuinka kova pumppi niistä tuli. Onko mun rinta kasvanu sillä, onkin melko vaikea sanoa kun rinnan kasvaminen oli mulle pitkään pelkkää sivutuotetta. Itselleni on "rinta treenissä" ollut toimiva liike yhdistelmä penkki,dippi ja jonkinlainen "vipuvarsi" liike rinnalle eri kulmista. Käytän samassa treenissä isoja painoja ja melko lyhyitä toistomääriä ja treenin loppupuolella painot menevät melko keveiksi ja koitan puristella tuntumalla hamaan loppuun saakka =)

 

[albertto]

Kuten jo moni varmaan tietääkin, niin loukkasin rintani harjoituksissa noin 5vko sitten ja tällä kertaa ei ollutkaan kyse mistään"pikku" nippasusta vaan liha lähti irti jänteestään yli 90 prosenttisesti ja repeytyi keskeltä 2cm matkalta osittain. Eli aikalailla se tavanomaisin punnertajan vamma kiertäjän lisäksi (senkin olen jo ehtinyt loukata) Tästä loukkaantumisesta on nyt tietenkin koitunut leikkaus ja taas yksiarpi muistuttamaan minua polusta jonka valitsin kulkeakseni jo melkeinpä 16 vuotta sitten, jos joku silloin olisi kertonut minulle mitä tulen saavuttamaan, mitä kokemaan, mitä uhraamaan ja kuinka monta arpea se tuo kehooni, niin siltikin uskon että olisin saman tehnyt. Tuossa viitisen viikkoa sitten rinta oli jo ilmoitellut itsestään pariinkin otteeseen ennenkuin se rikki meni, mutta halusin kovasti päästä MM kisaan mukaan ja voittaa vihdoin ja viimein sen kultamitalin itselleni, ajatus oli samalla punnertaa uusi ME tulos 262,5kg -110kg sarjaan mutta näin ei tosiaankaan käynyt. Tuntuu hieman haikealta nyt todeta,että tuo penkkaamisessa kilvoittelu on omalta osaltani ohi. Leikkaava lääkäri totesi mulle jo ennen leikkausta että ei tule kestämään enää +200kg romuja ja leikkauksen jälkeen kun koitin udella että saatiinko siitä tehtyä entistä parempi, niin sain kuulla saman kuin ennen leikkausta.. En ole pahemmin lekureita ikinä totellut ja tehnyt joka leikkauksesta päästyäni comebakin 6kk sisällä onnistuneesti, mutta nyt ainakin vielä tuntuu siltä että riskit on liian suuret, sillä toista kertaa en enää haluaisi rintalihaa mennä kiinnittelemään ja käydä kaikkea sitä ihanuutta läpi mitä tässä on ollut leikkauksen jälkeen. MIetinkin jo ennen loukkaantumistani, että siirtyisin keholavalle ja ryhtyisinkin bodariksi, tätä ajatusta nyt kuitenkin viivästyttää tuo oikean käden,olan ja rinnan totaali surkastuminen joka aiheutui siitä kun käsi oli kanto siteessä noin 2vko (alunperin sen piti olla 6vko) Vaikka otin kantositeen melkopian pois oli liha surkastunut todella nopeasti ja siinä samalla voima vasemmasta kädestä on kadonnut kokonaan.. Voima varmasti tulee nopeasti takaisin ja kyllä ne hävinneet lihatkin tulee, mutta ehkä ensimmäisen kerran tänä koko loukkaantumis historian aikanani koen hieman turhautuneisuutta tämän, tai oikeammin oman tyhmyyteni takia, mutta jos nyt pääsisin takaisin siihen treeniin jossa lihani repesi, niin tuskinpa himmailisin tahtia sen kummemmin vaan painaisin ehkä sen yhden/toisen treenin hiljaa ja sitten taas täysillä jolloin se liha olisi revennyt jossain vaiheessa joka tapauksessa, hullua eikö?? Nyt kun hetkeksi olen päässyt siitä "oravanpyörästä" pois niinon ajatuksiini tullut myös toisenlaisia vaihtoehtoja, jospa lopettaisinkin tosiaan kaikein aloittaisinkin uudestaan vaikka nyrkkeilyn ja ihan kunto mielessä mätkisin säkkiä sen 1,5h joka minulla normisti menee salilla, näin pääsisin eroon kaikesta siitä mitä voimailun/kehoilun ympärillä tapahtuu. Nyt mulla tosiaan meni rikki rinta, mutta mitäs sitten kun rikki meneekin joku mitä ei voi ommella ja korjata, dialyysi hoitoja tai jonkin sortin pumppu onglemia.. Kukaan meistä ei ole kuolematon,ei super mies, eikä voi koko elämäänsä ajatella että ei se minulle käy vaikka monelle muulle ympärillä olisikin jo käynyt.. On siltikin hiton vaikeata lopettaa se missä olet jokseenkin hyvä ja olet siinä menestynyt, kilpailunhaluinen ihminen kun olen tekee se asiasta vielä vaikeampaa.. Näihin mun 15 vuoteen mahtuu yhtä sun toista ajatusta ja tekemistä, ajatukset on saattanut jo hieman aikuistua, vaikkakin kunnianhimo ja kilpailuvietti vieläkin niitä vääristää, kun taas tekemiset näkyy arpina kehossa, pokaaleina hyllyssä ja pelkona tulevaisuudesta..

 

[PitchOscar]

Hyvä kirjoitus!

Tehnyt varmasti ihan hyvää päästä tarkastelemaan eri perspektiivistä omaa elämää ja tekemistä, ilman että kaasu pohjassa painaa kohti seuraavaa tavoitetta. Lihat tulee varmasti nopeaan takaisin tarvittaessa, mutta olisiko se sitten välttämättä maailmanloppu alkaa eläköitymään? Sen joudut ihan itse päättämään. Huono alkaa ketään neuvomaan, mutta uskon kyllä, et fiksuna tyyppinä ja oman kehosi parhaiten tuntevana osaat tehdä päätöksen jonka kanssa pystyt elämään. Tuntuisi ainakin omaan järkeeni, että voimailuhommissa olisi suurimmat riskit isompiin loukkaantumisiin, että kehohommat sen puoleen "turvallisempia", mutta mistä sitä tosiaan tietää koska sieltä joku sellainen paikka prakaa, jota ei neulalla ja langalla korjatakkaan.

Tsemppiä jatkoon joka tapauksessa ja elä ainakaan vlogeja lopeta

 

[Timo Rauta]

kaikki loppuu aikanaan kaikilta. Ja eiköhän ne voimat ole tullut jo näytettyä kaikille. Kivuttomampi vanhuus saattaa olla, jos hieman rauhottaa menoa. Mutta soturin mieli tietysti vetää taisteluun ja soturi lepää vasta sankarihaudassa. Noita asioita ei vaan voi sammuttaa, kuin valoja katkaisimesta.

 

[MattiH]

Huonoo tuuria oli, ei tollaset 200kg raudat ole kovin "luonnollisia".. Bodausta nyt vaan ja ei ne painot määrää siinä kehitystä.. ;)

 

[Vitamiini]

Kuten jo moni varmaan tietääkin, niin loukkasin rintani harjoituksissa noin 5vko sitten ja tällä kertaa ei ollutkaan kyse mistään"pikku" nippasusta vaan liha lähti irti jänteestään yli 90 prosenttisesti ja repeytyi keskeltä 2cm matkalta osittain. Eli aikalailla se tavanomaisin punnertajan vamma kiertäjän lisäksi (senkin olen jo ehtinyt loukata) Tästä loukkaantumisesta on nyt tietenkin koitunut leikkaus ja taas yksiarpi muistuttamaan minua polusta jonka valitsin kulkeakseni jo melkeinpä 16 vuotta sitten, jos joku silloin olisi kertonut minulle mitä tulen saavuttamaan, mitä kokemaan, mitä uhraamaan ja kuinka monta arpea se tuo kehooni, niin siltikin uskon että olisin saman tehnyt. Tuossa viitisen viikkoa sitten rinta oli jo ilmoitellut itsestään pariinkin otteeseen ennenkuin se rikki meni, mutta halusin kovasti päästä MM kisaan mukaan ja voittaa vihdoin ja viimein sen kultamitalin itselleni, ajatus oli samalla punnertaa uusi ME tulos 262,5kg -110kg sarjaan mutta näin ei tosiaankaan käynyt. Tuntuu hieman haikealta nyt todeta,että tuo penkkaamisessa kilvoittelu on omalta osaltani ohi. Leikkaava lääkäri totesi mulle jo ennen leikkausta että ei tule kestämään enää +200kg romuja ja leikkauksen jälkeen kun koitin udella että saatiinko siitä tehtyä entistä parempi, niin sain kuulla saman kuin ennen leikkausta.. En ole pahemmin lekureita ikinä totellut ja tehnyt joka leikkauksesta päästyäni comebakin 6kk sisällä onnistuneesti, mutta nyt ainakin vielä tuntuu siltä että riskit on liian suuret, sillä toista kertaa en enää haluaisi rintalihaa mennä kiinnittelemään ja käydä kaikkea sitä ihanuutta läpi mitä tässä on ollut leikkauksen jälkeen. MIetinkin jo ennen loukkaantumistani, että siirtyisin keholavalle ja ryhtyisinkin bodariksi, tätä ajatusta nyt kuitenkin viivästyttää tuo oikean käden,olan ja rinnan totaali surkastuminen joka aiheutui siitä kun käsi oli kanto siteessä noin 2vko (alunperin sen piti olla 6vko) Vaikka otin kantositeen melkopian pois oli liha surkastunut todella nopeasti ja siinä samalla voima vasemmasta kädestä on kadonnut kokonaan.. Voima varmasti tulee nopeasti takaisin ja kyllä ne hävinneet lihatkin tulee, mutta ehkä ensimmäisen kerran tänä koko loukkaantumis historian aikanani koen hieman turhautuneisuutta tämän, tai oikeammin oman tyhmyyteni takia, mutta jos nyt pääsisin takaisin siihen treeniin jossa lihani repesi, niin tuskinpa himmailisin tahtia sen kummemmin vaan painaisin ehkä sen yhden/toisen treenin hiljaa ja sitten taas täysillä jolloin se liha olisi revennyt jossain vaiheessa joka tapauksessa, hullua eikö?? Nyt kun hetkeksi olen päässyt siitä "oravanpyörästä" pois niinon ajatuksiini tullut myös toisenlaisia vaihtoehtoja, jospa lopettaisinkin tosiaan kaikein aloittaisinkin uudestaan vaikka nyrkkeilyn ja ihan kunto mielessä mätkisin säkkiä sen 1,5h joka minulla normisti menee salilla, näin pääsisin eroon kaikesta siitä mitä voimailun/kehoilun ympärillä tapahtuu. Nyt mulla tosiaan meni rikki rinta, mutta mitäs sitten kun rikki meneekin joku mitä ei voi ommella ja korjata, dialyysi hoitoja tai jonkin sortin pumppu onglemia.. Kukaan meistä ei ole kuolematon,ei super mies, eikä voi koko elämäänsä ajatella että ei se minulle käy vaikka monelle muulle ympärillä olisikin jo käynyt.. On siltikin hiton vaikeata lopettaa se missä olet jokseenkin hyvä ja olet siinä menestynyt, kilpailunhaluinen ihminen kun olen tekee se asiasta vielä vaikeampaa.. Näihin mun 15 vuoteen mahtuu yhtä sun toista ajatusta ja tekemistä, ajatukset on saattanut jo hieman aikuistua, vaikkakin kunnianhimo ja kilpailuvietti vieläkin niitä vääristää, kun taas tekemiset näkyy arpina kehossa, pokaaleina hyllyssä ja pelkona tulevaisuudesta..

Sehän se on jos ei osaa himmata tahtia sen vertaa, että estäis loukkaantumisia vaikka selkeet merkit on ollu jo näkyvissä. Mun mielestä siinä pitää alkaa omaa kääkoppaa fiksaamaan ekana, jos eka vaihtoehto on joko totaalitekemättömyys ja toka vaihtoehto on sitten päätä seinää vasten, vaikka mikä olis ja lihat repeemään. Minähän en mistään tiedä, mutta uskon, että on olemassa tapa jolla saa kehitystä ilman, että tarvii olla kirurgin pöydällä joka toinen viikko. Ja nyt puhun lähinnä bodihommista. Eihän sitä tarvi vetää "yli". Tuo tosin on suhteellinen käsite tämmösissä harrastuksissa tai elämäntyyleissä. Onko sitä keholavalle pakko mennä tuhoamaan terveyttä jos ei huvita. Eihän se mikään pakko ole laittaa munuaisia, maksaa ja pumppua uusiks ja vetää hommaa äärimmäisyyteen. Voihan bodaustakin harrastaa vaikka kuinka lujaa omilla ehdoilla ilman terveyden nussimista hautaan asti. Tietty ihan miten haluaa. Vaikeaa se kuitenkin tulee olemaan vaihtaa tota monta vuotta jatkunutta salitouhua johonkin muuhun, kun veri vetää kumminki raudan pariin ja lopettaa niitä hommia mistä kuitenkin tykkää. Tuo kilpailuvietti vaan sotkee hieman asioita. ;)

 

[albertto]

Sehän se on jos ei osaa himmata tahtia sen vertaa, että estäis loukkaantumisia vaikka selkeet merkit on ollu jo näkyvissä. Mun mielestä siinä pitää alkaa omaa kääkoppaa fiksaamaan ekana, jos eka vaihtoehto on joko totaalitekemättömyys ja toka vaihtoehto on sitten päätä seinää vasten, vaikka mikä olis ja lihat repeemään. Minähän en mistään tiedä, mutta uskon, että on olemassa tapa jolla saa kehitystä ilman, että tarvii olla kirurgin pöydällä joka toinen viikko. Ja nyt puhun lähinnä bodihommista. Eihän sitä tarvi vetää "yli". Tuo tosin on suhteellinen käsite tämmösissä harrastuksissa tai elämäntyyleissä. Onko sitä keholavalle pakko mennä tuhoamaan terveyttä jos ei huvita. Eihän se mikään pakko ole laittaa munuaisia, maksaa ja pumppua uusiks ja vetää hommaa äärimmäisyyteen. Voihan bodaustakin harrastaa vaikka kuinka lujaa omilla ehdoilla ilman terveyden nussimista hautaan asti. Tietty ihan miten haluaa. Vaikeaa se kuitenkin tulee olemaan vaihtaa tota monta vuotta jatkunutta salitouhua johonkin muuhun, kun veri vetää kumminki raudan pariin ja lopettaa niitä hommia mistä kuitenkin tykkää. Tuo kilpailuvietti vaan sotkee hieman asioita. ;)

Huippu kunnon tekeminen raw nostajalla on aina riskaabelia hommaa, aina jostain kiristää tai johonkin sattuu... Mutta kun halutaan rikkoa rajoja ja kehittyä paremmaksi kuin kukaan muu, niin silloin painetaan eteenpäin tästä kaikesta huolimatta vain luottaen siihen omaan tekemiseen ja siihen tunteeseen minkä siitä saa kun saavuttaa tavoitteensa/unelmansa. Järjkeilyllä ja "pääkopan fixailulla" loppuu ennätysten tekeminen ja voittaminen, laji itsessään on jo hullun rohkeaa hommaa joten siinä menestyäkseen pitää olla jompaa kumpaa "hullu tai rohkea" =D

 

[reenailija]

Uskon että tulet vielä jatkamaan treenejä. Ja kun vedät taas kaasun pohjaan, kannattaa muistaa ravinnon merkitys, ja kysyä itseltäsi, tukeeko se sun ravinto oikeasti sun kudosten maksimaalista palautumista, ja sun terveyttäsi, optimaalisella tavalla, vai onko se itse asiassa omiaan edistämään erilaisia tulehdustiloja ja korroosiota siellä kropassa. Äläkä ota tätä mitenkään pahalla. Ja kun kroppa tai jokin lihas kertoo että nyt pitäisi himmata, niin kannattaisiko silloin himmata, ja keventää, huoltaa sitä, keskittyen tahkomaan jotain muuta osiota kropasta. Juuri laitoin ylös Phil Heathin helvetin hyviä mietteitä tuolla hänen ketjussaan, eli mies oli päätellyt, että jos pystyy konsistentilla tavalla, mutta järkevästi treenaten oikeastaan palautumaan nopeammin kuin muut, niin silloin pystyy voittamaan, ja se on toiminut hänellä. Eli siinä kun muut vetää yli ja kärsii loukkaantumisista ja shaibasta, niin itse vetää pikku hiljaa treeni treeniltä pakettia parempaan suuntaan jatkuvasti, sillä maksiminopeudella, mikä on järkevää. Ja loukkaannutaan kaikki nyt hei oikein kunnolla tästä mun kommentista.

 

[Bådieinari]

Hyvää tekstiä ,on se vaikeaa nostaa kaasujalkaa vaikka kroppa huutaa hoosiannaa . Bodybildinki voisi olla kiltimpi laji nyt joo. En kyllä tunne ketään joka olisi reenannut kovaa yli viisi vuotta ilman mitää ongelmia. Jos miettii paljon normi mies nosta penkistä, ehkä 50kg ja sitten on Allaneita jotka nostavat yli 200 ei meidän kropat ole tehty tuommoisia painoja varten

 

[Nyybi]

Uskon että tulet vielä jatkamaan treenejä. Ja kun vedät taas kaasun pohjaan, kannattaa muistaa ravinnon merkitys, ja kysyä itseltäsi, tukeeko se sun ravinto oikeasti sun kudosten maksimaalista palautumista, ja sun terveyttäsi, optimaalisella tavalla, vai onko se itse asiassa omiaan edistämään erilaisia tulehdustiloja ja korroosiota siellä kropassa. Äläkä ota tätä mitenkään pahalla. Ja kun kroppa tai jokin lihas kertoo että nyt pitäisi himmata, niin kannattaisiko silloin himmata, ja keventää, huoltaa sitä, keskittyen tahkomaan jotain muuta osiota kropasta. Juuri laitoin ylös Phil Heathin helvetin hyviä mietteitä tuolla hänen ketjussaan, eli mies oli päätellyt, että jos pystyy konsistentilla tavalla, mutta järkevästi treenaten oikeastaan palautumaan nopeammin kuin muut, niin silloin pystyy voittamaan, ja se on toiminut hänellä. Eli siinä kun muut vetää yli ja kärsii loukkaantumisista ja shaibasta, niin itse vetää pikku hiljaa treeni treeniltä pakettia parempaan suuntaan jatkuvasti, sillä maksiminopeudella, mikä on järkevää. Ja loukkaannutaan kaikki nyt hei oikein kunnolla tästä mun kommentista.

Tämä ei ole vittuilua Allanille. Kova nostaja, kova reenaaja, mukavanoloinen heppu. MUTTA, jos noinkin paljon on loukkaantumisia ollut, niin luulisi että vähän olisi järki tarttunut päähän. Tavoitteet on kovat sen kyllä ymmärrän, mutta silti.

 

[albertto]

Tämä ei ole vittuilua Allanille. Kova nostaja, kova reenaaja, mukavanoloinen heppu. MUTTA, jos noinkin paljon on loukkaantumisia ollut, niin luulisi että vähän olisi järki tarttunut päähän. Tavoitteet on kovat sen kyllä ymmärrän, mutta silti.

En ota vittuiluna =) Kiva huomata vaan kuinka mun ajatukset nostatti ihmisten fiiliksiä.
Mutta asiaan. Ajatteleppa kilpa ajajaa joka painaa riski rajoilla mutkasta toiseen ja joka mutkassa auto heittelehtii hieman, mutta tällä tavalla hän ajaa nopeimpia kierroksia ja voittaa kisoja. Kun sitten "lipshtaa" ja kuski ajaa mutkaan liian kovaa ja menettää auton hallinnan suistuen pöpelikköön ja toteaa ihan ääneen että nyt kävi hassusti, varmastikkin kuljettaja analysoi sitä pitkäksi mennyttä mutkaa mielessään ja varmastikkin oppii tekemästään virheestä jotain, mutta kun aikaa menee ja kisoja taas voitetaan sillä samalla ajotyylillä, niin on iso riski että niin käy uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, Tämä tällainen vaan kuuluu kilpaurheiluun. Lihojen rikkominen ei ole kivaa, mutta kuten jo sanoin tuossa tekstissä ylempänä olen varma että olisin rikkonut sen jossain vaiheessa anyway..

 

[Jami2003]

Tosi asia nyt vaan on että kun treenataan huipulla lajissa kuin lajissa niin kyseessä ei ole enää mikään terveyttä edistävä toiminta. Toki voit himmata ja keventää jo siinä vaiheessa kun tuntuu pahalta mutta et kyllä sitten ole siellä huipullakaan. Ja kun tottuu että tuntuu pahalta niin kukaa osaa sanoa milloin tuntuu liian pahalta?

 

[Vitamiini]

Huippu kunnon tekeminen raw nostajalla on aina riskaabelia hommaa, aina jostain kiristää tai johonkin sattuu... Mutta kun halutaan rikkoa rajoja ja kehittyä paremmaksi kuin kukaan muu, niin silloin painetaan eteenpäin tästä kaikesta huolimatta vain luottaen siihen omaan tekemiseen ja siihen tunteeseen minkä siitä saa kun saavuttaa tavoitteensa/unelmansa. Järjkeilyllä ja "pääkopan fixailulla" loppuu ennätysten tekeminen ja voittaminen, laji itsessään on jo hullun rohkeaa hommaa joten siinä menestyäkseen pitää olla jompaa kumpaa "hullu tai rohkea" =D

Meinaan sitä, että jos on tietty tapa joka aina johtaa samaan lopputulokseen, niin tapojahan voi muuttaa ja muokata paremmaksi. Jos aina pitää pyrkiä parempaan, niin miksei pyrkisi estämään myös vammoja jos ne kuitenkin lopulta estää/hidastaa kilpailun? Vaikea kuvitella, että kaikki on hajoaminen olis väistämätöntä ja ne tulee tapahtumaan kumminkin teki sitten mitä tahansa. Onhan sitä monia bodareitakin, jotka vuodesta toiseen onnistuu pysymään ehjänä eikä mikään paikka prakaa. Sitten on niitä toisia joilla on lihat ja jänteet siinä kunnossa, että muuta ei pystytä kuin pelaamaan nintendoa. Riskit toki on aina olemassa teki sitten mitä tahansa, mutta edelleen vaikea kuvitella, että jos nyt sattuisit enempikin bodaushommeleita harrastamaan, että terveyden täydellinen tuhoaminenkin on välttämätöntä. Tai, että se kuuluu asiaan. Tai, että ennemmin tai myöhemmin kaikki muutkin paikat vaan hajoaa. Kilpaurheilu on rankkaa aina, mutta pystyisikö lihoja kasvattamaan ilman äärimmäistä kuolemanrääkkiä tai kisoja. Vai onko pakko kisata ja riskeerata kaikki jos meinaa bodata enempikin?

Ja tän ei oo tarkoitus olla mikään opetta isääs ¤%"#¤& tyylinen sepostus vaan yleistä mietintää. Mielenkiintoisia videoita niin penkkipunnerruksen tuubissa kuin omalla tililllä.

 

[Max131]

Pakkohan noita vammoja esimerkiksi on osata ajatella vähän pidemmälläkin aikajänteellä. On muutaman kuukauden tekemättä ja saa paikat kuntoon versus se, että hosuu takaisin reenaamaan liian aikaisin ja paikat vaivaa lopun elämää. Kumpi oli fiksumpaa, ei pitäs olla vaikea valinta? Mulle on tehty toi sama leikkaus, ja nyt on täysin toimiva rinta. Ei mitään voimahävikkiä, kontrollieroa toiseen puoleen, kipuja tai muitakaan haittoja. Se, että malttoi sen ohjeen mukaisen puoli vuotta olla reenaamatta kunnon painoilla ja teki muutenkin kuntoutukset ohjeen mukaan, oli pieni hinta siitä, että nyt saa toivottavasti treenata lopun elämää toimivilla paikoilla.

Jos tommosen leikkauksen jälkeen ei hoida kuntoutusta kunnolla ja hosuu treenaamaan, niin minusta sillä ei ole mitään tekemistä minkään kovuuden tai tavoitteiden saavuttamisen kanssa, vaan se on ihan pelkkää typeryyttä. Varsinkin, jos kyse ei ole edes ammattiurheilijasta. Jos on kerran paloa johonkin hommaan, niin eikö se kannata varmistaa, että hommaa pystyy tekemään mahdollisimman pitkään?

muoks. tuli näköjään aika suoraa tekstiä, mutta jääköön nyt tuollaiseksi.. näin minä tuon asian joka tapauksessa näen.

 

[albertto]

Meinaan sitä, että jos on tietty tapa joka aina johtaa samaan lopputulokseen, niin tapojahan voi muuttaa ja muokata paremmaksi. Jos aina pitää pyrkiä parempaan, niin miksei pyrkisi estämään myös vammoja jos ne kuitenkin lopulta estää/hidastaa kilpailun? Vaikea kuvitella, että kaikki on hajoaminen olis väistämätöntä ja ne tulee tapahtumaan kumminkin teki sitten mitä tahansa. Onhan sitä monia bodareitakin, jotka vuodesta toiseen onnistuu pysymään ehjänä eikä mikään paikka prakaa. Sitten on niitä toisia joilla on lihat ja jänteet siinä kunnossa, että muuta ei pystytä kuin pelaamaan nintendoa. Riskit toki on aina olemassa teki sitten mitä tahansa, mutta edelleen vaikea kuvitella, että jos nyt sattuisit enempikin bodaushommeleita harrastamaan, että terveyden täydellinen tuhoaminenkin on välttämätöntä. Tai, että se kuuluu asiaan. Tai, että ennemmin tai myöhemmin kaikki muutkin paikat vaan hajoaa. Kilpaurheilu on rankkaa aina, mutta pystyisikö lihoja kasvattamaan ilman äärimmäistä kuolemanrääkkiä tai kisoja. Vai onko pakko kisata ja riskeerata kaikki jos meinaa bodata enempikin?

Ja tän ei oo tarkoitus olla mikään opetta isääs ¤%"#¤& tyylinen sepostus vaan yleistä mietintää. Mielenkiintoisia videoita niin penkkipunnerruksen tuubissa kuin omalla tililllä.

Joo tottakai loukkaantumisia koitetaan välttää, mutta usein se kisa aikataulu vaan pakottaa tekemään huonoja valintoja, nytkin ennen repeämistä oli MM kisoihin aikaa 7vko ja piikkaus oli "pakko" aloittaa, sillä muuten ei olisi ollut mahdollista ehtiä ajoissa kuntoon. Tietenkin silloin himmaillaan vauhtia ja otetaan varovasti treenissä jos kalenterissa ei ole se ISO kisa mihin on tähdätty koko vuosi.