Aattelin aluksi kirjoittaa oman topicin, mutta tämä on ehkä parempi vaihtoehto.
Pikkuisen on parempaan menossa. Olin 5 päivää pienessä kylpylässä täysihoidolla, joten tuli syötyä säännöllisesti. Ruoka ei mitään ihmeellistä ollut. Ihan tavallista perusruokaa. Ruokamäärät ihan normaaleja eli ei ahmintaa. Paino nousi heti saman tien ylös korkeammalle kuin koskaan, yhteensä nousua noin 4kg. Tunnen oloni ihan hirveäksi, mutta koitan sinnitellä, koska pitkän aliravitsemuksen jälkeen tuo on keholle normaali reaktio elimistöltä.
Kotiinpaluun jälkeen alkoi taas syömisongelmat. Ei millään tahdo onnistua syöminen, koska ruokahaluttomuuden takia ei tee mieli valmistaa mitään. Muutama ihan onnistunut syömispäivä on ollut, mutta enemmän syömättömyyttä.
Löysin kuitenkin uuden ruoan, jota pystyn syömään: puuro, jossa raejuustoa. Kiitos siitä punttimimmeille
Se on ihan älyttömän hyvää ja saa syötyä raejuustoa, joka ei muussa muodossa mene alas ollenkaan.
On nyt sitten aamiainen ja illallinen kunnossa. Pitäisi vaan keksiä päiväruoat. Töissä olen syönyt nyt kaksi täytettyä sämpylää (välissä juustoa, vähärasvaista metwurstia ja salaattia), proteiinijuoman ja jotain hedelmää. Se täyttääkin ihan hyvin.
Nyt kun mietin, on ihan selvää, että mulla on lievä syömishäiriö. Se ei ole yhtä selkeää kuin anoreksia tai bulimia eikä varmastikaan yhtä vaarallista, mutta päässähän se vika syömishäiriössä on eikä ilmenemismuodossa. Katselen usein peiliin ja vihaan sitä läskipossua, joka sieltä katsoo takaisin. Syömisen kanssa takkuilee tosi paljon. Silloin harvoin, kun jotain tekee mieli, ei raaski syödä, koska pelkää lihovansa, vaikka ei yksi tuplasuklaamuffinssi parin viikon välein ketään lihota. Kadehdin hoikkia ja hyvävartaloisia ihmisiä. Pahinta on se, että sitä on itseltään ihan hukassa.
No niin kuin sanoin aiemmin, parempaan ollaan menossa. Syöminen palautuu ihan pikkuhiljaa kuntoon. Samalla on alkanut salikiinnostus taas herätä. Taukoahan mulla on melkeen 2 vuotta. Ihan täydellistä treenaamattomuutta vuosi.
Voi sitä itseinhon määrää. Voimat on kuitenkin yhä ihan finito ja välillä pelkkä ajatuskin jumppa-aikataulusta nukuttaa.
Elämä kuitenkin pyörii tosi paljon omassa ulkomuodossa ja syömisen monimutkaisuudessa. Esim. eilen en viitsinyt tehdä raejuustopuuroa klo 19, koska oli muka liian aikaista ja klo: 21.30 taas liian myöhästä. Menin lopulta nälkäisenä nukkumaan, koska mihin sitä nyt energiaa yöllä tarvii
. Että on tässä vielä paljon korjattavaa ja eniten omassa päässä.