Aktiivinen koira 1 hlö taloudessa?

Liittynyt
2.5.2008
Viestejä
28
Hei,

Onko täällä koiran kanssa yhden henkilön taloudessa eläviä kaupunkilaisia? Eli tarkotan tilannetta, jossa hoidat koiraa vähintään 95% ajasta.

Jos kyllä: miten ootte onnistunut yhdistämään koiran + työn (tai opinnot) + muut?
 
Viimeksi muokattu:
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En asu yksin enkä ole kaupunkilainen mutta koiraihminen henkeen ja vereen joten kommentoin kuitenkin.

Pentuaika on aika hankalaa kun pitäisi samaan aikaan opettaa sisäsiisteys, käytöstavat, arvojärjestys ja ei sanan totteleminen.
Kaikki oikeastaan alkaa siitä että olet koiran pomo sen jälkeen se haluaa eniten mailmassa miellyttää juuri sinua.
Jos pentuajasta selviää niin homma on sen jälkeen aika simppeliä, kuria, aktivointia ja pari kertaa lenkkiä päivään.
Koira väsähtää henkisellä haastamisella paljon nopeammin kuin fyysisellä rasituksella.

Meillä yleensä käydään ennen töihin lähtöä lenkillä ja sen jälkeen saa koira jonkun luun tai vastaavan järsittävän työpäivän ajaksi, töiden jälkeen uusi pitempi lenkki ja jotain pientä aktiivi touhua sekä vatsa täyteen.
Tuon jälkeen haukku on yleensä tyytyväinen loppu illan kunhan saa olla seuralaisena ja sit on vielä iltakusetus joko postilaatikolle tai ihan vaan juoksuliinassa.
Kaikkineen koiran kanssa menee noin pari tuntia per päivä aikaa ja koska oma koira on metsästävää mallia niin metsästypäivän jälkeen menee yleensä päivä tai pari vähän kevyemmillä lenkityksillä ja 5v vanhalla koiralla ei tunnu enää tuo palautuminen olevan ihan niin
nopeaa että se 10 tunnin työpäivän jälkeen olisi lenkityksen tarpeessa, makoilee mieluummin soffalla pari päivää.

Koirahotellit on aika hyviä yksinäiselle jos tarvii päästä muutamaksi päiväksi ilman koiraa reissuun.
 
Jos kyllä: miten ootte onnistunut yhdistämään koiran + työn (tai opinnot) + muut?

Kyllähän se niin menee, että koira (mun tapauksessani koirat) sanelee ajankäyttöä aivan 6-0. Käyn tekemässä salitreenit aamuisin, koska en raaski jättää koiria enää illalla yksin, kun jo pitkän työpäivän joutuvat olemaan keskenään. Aamulla ne nukkuu, eivätkä reagoi, kun 5.30 hilpaisen käymään reenillä. Töistä pitää kiitää suoraan kotiin, eli jos on joku tarve hoitaa joku asia töiden jälkeen ennen kotona käymistä, niin melkein pitää silloin tehdä lyhyempi työpäivä. Tämä toki minulla siksi, että mun työpäivä matkoineen on jo reilun 9 tuntia, about 9,5. En tykkää, että tulee noin pitkä yksinoloaika, mutta en sille nyt tässä kohtaa mitään myöskään voi. Pahimpina omina ruuhkatyöaikoina, esim. nyt tammikuussa, vien koirat mun vanhemmille hoitoon. Samoin ne on olleet siellä esim. mun sairastelun aikaan, kun ei pystynyt lenkittämään. Yritin saada dogsitteriä noille, että voisi satunnaisesti käydä lenkittämässä, mutta ei yhtään halukasta ilmaantunut. Kahta amstaffia nyt ei tosiaan ihan kenelle tahansa voi edes antaa, vaikka kilttejä koiria ovatkin.

Iltamenoja harrastan siis kaikkinensa todella vähän. "En mä voi, koska koirat" on aika usein kuultua, että sitoohan ne. Mulla on kaksi koiraa kyllä isoksi osaksi siksi, että ei sentään ihan ypöyksin tarvitse päiviä olla. Onneksi nykyisin pystyn tekemään paljon etätöitä, niin olen edes fyysisesti läsnä, vaikka en toki työpäivinä koirien kanssa sen enempää ehdikään seurustella. Jääpä työmatka-aika edes pois. :)
 
Kyllähän se niin menee, että koira (mun tapauksessani koirat) sanelee ajankäyttöä aivan 6-0. Käyn tekemässä salitreenit aamuisin, koska en raaski jättää koiria enää illalla yksin, kun jo pitkän työpäivän joutuvat olemaan keskenään. Aamulla ne nukkuu, eivätkä reagoi, kun 5.30 hilpaisen käymään reenillä. Töistä pitää kiitää suoraan kotiin, eli jos on joku tarve hoitaa joku asia töiden jälkeen ennen kotona käymistä, niin melkein pitää silloin tehdä lyhyempi työpäivä. Tämä toki minulla siksi, että mun työpäivä matkoineen on jo reilun 9 tuntia, about 9,5. En tykkää, että tulee noin pitkä yksinoloaika, mutta en sille nyt tässä kohtaa mitään myöskään voi. Pahimpina omina ruuhkatyöaikoina, esim. nyt tammikuussa, vien koirat mun vanhemmille hoitoon. Samoin ne on olleet siellä esim. mun sairastelun aikaan, kun ei pystynyt lenkittämään. Yritin saada dogsitteriä noille, että voisi satunnaisesti käydä lenkittämässä, mutta ei yhtään halukasta ilmaantunut. Kahta amstaffia nyt ei tosiaan ihan kenelle tahansa voi edes antaa, vaikka kilttejä koiria ovatkin.

Iltamenoja harrastan siis kaikkinensa todella vähän. "En mä voi, koska koirat" on aika usein kuultua, että sitoohan ne. Mulla on kaksi koiraa kyllä isoksi osaksi siksi, että ei sentään ihan ypöyksin tarvitse päiviä olla. Onneksi nykyisin pystyn tekemään paljon etätöitä, niin olen edes fyysisesti läsnä, vaikka en toki työpäivinä koirien kanssa sen enempää ehdikään seurustella. Jääpä työmatka-aika edes pois. :)

Kiitos kommentoinnista. :)

Kirjoitit, että iltamenoja voit harrastaa vähän.

Mietin vaan, että eihän koirien tarvi olla kuitenkaan koko päivää yksin, jos käy töitten jälkeen vaikka lenkittämässä niitä ja sitten lähtee jonnekin muutamaks tunniks?
 
Kyllä koiran voi jättää yksin muutamaksi tunniksi myös illalla, kunhan se ei ole joka ilta yksin, äärisosiaalisena elukkana ei kokopäiväinen yksinolo tee hyvää.
Lähtökohtaisesti koiran ottaminen tarkoittaa sitä että seuraavina kymmenenä vuotena kaikki meneminen ja oleminen tapahtuu koiran ehdoilla ja jos ei siihen ole valmis niin sitten kannattaa jättää koira hankkimatta.
 
"Lähtökohtaisesti koiran ottaminen tarkoittaa sitä että seuraavina kymmenenä vuotena kaikki meneminen ja oleminen tapahtuu koiran ehdoilla ja jos ei siihen ole valmis niin sitten kannattaa jättää koira hankkimatta."

Lähtökohtaisesti ei kannata tulla tänne pätemään, jos ei ees kuulu alotuksessa kuvattuun joukkoon.
 
Tuo ei ole pätemistä vaan ihan ystävällinen ja jokaisessa koiran hankintaa käsittelevässä oppaassakin oleva neuvo jolla pyritään välttämään tilannetta jossa koira päätyy lopetettavaksi käytöshäiriöisenä tai Apulan sivuille kodinvaihtajaksi.
 
Muistakaa, että koira tarttee myös sitä omaa aikaansa rauhassa yksin. Voi käydä niinkin kuten mulla, että koira on paljon ihmisten kanssa, etenkin mun kanssa ja niinhän siinä kävi, että lievä eroahdistus on riesana sitten. Koira kokee joka hetken yksin jotenkin, että hänet on hylätty laumasta.
 
"Lähtökohtaisesti koiran ottaminen tarkoittaa sitä että seuraavina kymmenenä vuotena kaikki meneminen ja oleminen tapahtuu koiran ehdoilla ja jos ei siihen ole valmis niin sitten kannattaa jättää koira hankkimatta."

Lähtökohtaisesti ei kannata tulla tänne pätemään, jos ei ees kuulu alotuksessa kuvattuun joukkoon.
On tuossa vinha perä silti, vaikka kärjistettyä onkin, ja kyllä muita koiranomistajia joskus kannattaa kuunnella ennen kun omaansa ottaa. Koira sitoo tietyissä asioissa viittä vaille yhtä paljon kun lapsi, ei vaan voi työpäivän jälkeen ex tempore lähteä leffaan tai vaikka treeneihin koska sitten on jo lätäköitä lattialla. Varsinkin jos ei hoitopaikkoja ole, myös viikonloppureissaamiset jne voi usein unohtaa, jos esim. kyläpaikka ei ole koiraystävällinen. Erityisesti miettisin vielä yhden koiran ottamista sillon, jos työmatkat/treenimatkat/what ever -matkat on vähänkään pidempiä, koska silloin niistä "kyllä mä sit työpäivän jälkeen käyn pissattaan sen"-suunnitelmista voi tulla niitä "missä helvetin välissä"-suunnitelmia. Aktiivinen koira monesti tarvitsee myös sitä liikuntaa, jollon nykyseen ohjelmaasi sun pitäisi mahduttaa joka päivälle semmonen parisen tuntia koira-aikaa. Voi olla että mahtuu heittämällä, voi olla että siitä tulee rasite.

En tiedä mikä rotu sulla on mietinnässä, mutta jos nimenomaan etsit aktiivista koiraa, runsas yksinolo ja lyhyt lenkitys takaa aktiivisuuteen yhdistettynä melko lailla varmuudella ongelmia. Joillekin roduille se postilaatikko lenkkinä ja luu aktivointivälineenä on riittävä, joillekin ei. Kannattaa perehtyä asiaan. Kahdesta on usein seuraa toisilleen, joten yksinolo ei oo niin paha juttu. Kahta koiraa on taas sitten jo hankalampi saada hoitoon kun yhtä, edelleen tietty rodusta riippuen.
 
Oman kokemuksen mukaan aktiivinen koira on enemmänkin valittu elämäntapa kuin "nopee kusettaa töiden jälkeen ja lähtee sitten ite treenaamaan"

Ihan pikkunen sohvasylikoirakin pystyy ja nauttii päivittäisestä hölkkälenkistä yli 10 vuotiaaksi asti. Näissäkin on varmasti eroja mutta ei pikkukoirakaan ole mikään lelu mikä pärjää ilman aktiviteetteja. Sitten jos miettii jotain todella älykästä tai aktiivista koiraa niin sen kanssa ois hyvä oikeasti touhuta erilaista ja paljon.

Ei noilla kriteereillä välttämättä kannata katsella sitä kaikista aktiivisinta koiraa. Toki jos on joku laji mitä haluaa tämän kanssa harrastaa niin sitten alkaa olla enemmän rodulla väliä. Niissäkin on paljon eroa esim siinä millaiset koiran vanhemmat on. Toiset metsästää, toiset on näyttelykoiria, toiset on sohvakoiria.
 
Kiitos kommentoinnista. :)

Kirjoitit, että iltamenoja voit harrastaa vähän.

Mietin vaan, että eihän koirien tarvi olla kuitenkaan koko päivää yksin, jos käy töitten jälkeen vaikka lenkittämässä niitä ja sitten lähtee jonnekin muutamaks tunniks?

No siis kyllähän se koira tosiaan selviää, jos sen käy töiden jälkeen pissattamassa, ja lähtee sitten taas pois. Se, että onko se millään mittarilla mitenkään reilua eläintä kohtaan, onkin sitten ihan toinen juttu. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos ei eläimeen aio oikeasti sitoutua kunnolla, eli sovitella muuta elämäänsä sen mukaan, niin kannattaa erittäin vahvasti harkita vielä sitä omaksi hankkimista. Siitä lenkittämisestä ja satunnaisesta yhdessäolosta voi kyllä nauttia vaikka ns. lemmikkieläinkummiksi ryhtymällä, eli ulkoilemalla jonkun koiran kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti ja ottamalla vaikka satunnaisesti yökylään. Se ei ole mitään koiranelämää, että ensin ollaan yksin työpäivä +8h, sitten pikainen tarpeidenteko ja taas ollaan yksin useampi tunti. Ei voi mitenkään olettaa, että se koira sitten vielä rauhassa nukkuu yön ja sama malli voi toimia monta päivää putkeen. Tämä perustuu siis siihen, että ainakin minä olen opettanut omat koirani siihen, että kotona ei tapahdu mitään. Päivisin nukutaan, eikä puuhastella, eli mitään omatoimiaktiivileluja tms. ei ole tarjolla.

Mulla koirat sanelee asuinympäristön, työmatkan, kämpässä monta asiaa, automallin (ylipäätään auto on niiden takia pakollinen)... Sitten, kun aletaan vielä erikseen puhua aktiivisesta koirarodusta, niin kyllähän se todellakin lisää sitä sitovuutta. Hyvin äkkiä se koira keksii omia harrastuksia, jos ei muuten pääse purkamaan energiaansa. Mulla vanhempi koira nuorena yksinollessaan veti yhden päivän aikana keittiöstä tapetit alas, ja söi seinään reiän. Jatkoi puuhastelua sitten muutenkin, eli tuhosi petinsä, söi niitä seinäreikiä useampia, söi patterin termostaatin, pöydän&tuolien jalat, yritti pakastimeen oven läpi... Ja tuhot olivat siksi näinkin rajatut, että oli portilla rajattuna keittiöön ensimmäisen vuotensa yksinoloaikansa. Nuoremman kanssa oon eri tavalla osannut hoitaa ja varautua noihin, mutta se on toki muuten vähän pellossa kasvanut.

edit. ja mua eilen karmaisi, kun lounaalla ollessa viereisen pöydän keskustelussa koiraa hankkiva mies selitti kaverilleen, että isomman ja pienemmän koiran ero on siinä, että pientä ei tarvitse niin paljoa lenkittää! Sain hädin tuskin pidettyä turpani kiinni, koska tuo on kyllä niin epäreilua kuin olla ja voi. Se pienikin koira on eläin ja tarvitsee liikuntaa. Millekään koiralle ei riitä postilaatikolla käyminen päivän aktiviteetiksi.
 
Itsellä nykyään enempi elämää kuin aiemmin niin en aio ottaa ainakaan toistaiseksi koiruutta kun tuosta vanhuksesta aika jättää koska ei vaan ole tarpeeksi aikaa.
Tuollainen +10 vuotias eläkeläinen on jo melkoisesti rauhoittunut mutta jos olisi nuorempi niin täyttä eläinrääkkäystä olisi jos ei pystyisi enempää aikaa antamaan.

Ennen kun tuli aktiivisesti harrastettua suojelua + tottista + muuta likkuntaa niin oli varmasti hyvä olla.
 
Ennen kun tuli aktiivisesti harrastettua suojelua + tottista + muuta likkuntaa niin oli varmasti hyvä olla.

Juu, siis tämähän on aktiivisen koiran kattaus. Mä tein aiemmin metsäjälkeä, kun oli vaan toi toinen koira, ja asuin Turussa. Oli helposti hyvät, rauhalliset maastot ja sai aina treenikaverin. Espooseen muuttamisen jälkeen on maastot paljon kauempana, rauhasta ei tietoakaan ja en jotenkin ole edes jaksanut verkostoitua reenejä varten. Sama homma ulkokenttien kanssa, kun aiemmin oli kolme käytettävissä olevaa kenttää alle 10 kilsan säteellä, ja nyt ei ole yhtäkään. Saati sellaista, että melkein koska vaan voisi mennä.

Nykyisin koiraharrastukset mulla painottuu ehkä eniten vetokoirajuttuihin, vaikka ei siihen tyypillisintä rotua olekaan koirat. Vetojuoksu ja kickbikelenkit on kivoja itsellekin, ja toki ajankäytöllisesti ihan tehokkaita. Tunnissa on molemmat koirat ja itse saanut riittävän ulkoilun, kun taas jälkimetsällä menisi kahden koiran kanssa kevyesti kolmisen tuntia, ja silti pitäisi vielä lenkittää koirat. Tai toki niitä voisi lenkittää jäljen vanhentumista odotellessa myös. Reenihallitkin on ajallisesti melko kaukana kaikki.

Huhhuh, pitäisköhän muuttaa. :LOL::LOL:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom