Akillesjänne poikki - kuntoutus

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Liittynyt
20.10.2005
Viestejä
4
Onko kellään mennyt akillesjänne poikki? Olisin halunnut kuulla kommentteja jalan kuntouttamisesta lähinnä siitä missä vaiheessa olette uskaltaneet alkaa tehdä pohjeliikkeitä.

Itsellä meni jänne poikki (lentopallo) noin kuukausi sitten ja kipsi on vielä jalassa 3 viikkoa. Tämän jälkeen pitäisi alkaa kuntouttamaan myös tuota pohjetta aktiivisemmin. Lääkäreiden puheiden mukaan jänne olisi siinä kunnossa, että sillä kannattaa alkaa tekemään mitään urheilua olisi noin 6 kk. Sen verran ikävä hommeli tuo oli, että ei halua kuitenkaan katkaista jännettä uudelleen turhalla hätiköinnillä.

ps. menihän tuo pohje muuten aika tikuksi jo 3 viikossa. Oli kipsin vaihto viikko sitten ja pohkeen ympärysmitta oli toiseen verrattuna noin 35% pienempi.
 
kyllä se pohje sieltä takaisin tulee suht nopiaan. Itse kärsin kipsistä 10vko joskus muinoin ja jalka kuihtui pelkäksi luuksi. Punttailua en silloin vielä edes harrastanut ja kyllä se takaisin kasvoi tosi nopiaan. Ja mitä pohjetreeniin tulee niin kannattaa varmaankin sitä lääkäriä konsultoida. Aika tapauskohtaista varmaan tuo kuntouttaminen.
 
Mielenkiintoinen tuo vakuutusyhtiön kannanotto korvaushakemukseen tapaturmavakuutuksesta. Heidän kantansa on, että terve akillesjänne ei voi mennä poikki vakuutusehtojen mukaisen tapaturman tai äkillisen voimanponnistuksen (minulla hyppytilanne) yhteydessä vaan terve akillesjänne vaatii poikki mennääkseen aina ulkoista väkivaltaa. Vakuutuslääkärin diagnoosi oli siis, että sairastan akillesjänteen rappeumasairautta eikä vakuutusyhtiö ole näin ollen korvausvelvollinen.

No voi se tilanne varmaan näinkin olla, että jänteessä on jotain heikkoutta kun se meni sinänsä ihan normaali hyppytilanteessa poikki mutta siitä huolimatta voisi olettaa sen kuuluvan tapaturman piiriin.
 
pötkylä: -Täydellinen akillesjänteen repeämä aiheuttaa yleensä leikkauksen jälkeen 6-8kuukauden harjoittelu tauon, jonka voi käyttää esim. muuhun voimaharjoitteluun. Ortopedin ohjeiden mukaan voi harjoittelua suorittaa jo kipsauksenkin ajalta esim. isometrisin harjoittein. Heti kipsin poiston jälkeen kannattaa hakeutua fysioterapiaan, jossa voidaan palautta nilkan normaalit liikeradat esim. mobilisoivilla liikehoidoilla ja venytyksillä. Arpikudoksen elastisuuden lisäämiseksi voi myös käyttää ultraääntä ja sähköhoitoja. Myös pohjelihasten hieronnasta voi olla apua.
 
Minulla on katkennut molemmista jaloista akillesjänne kertaalleen. Molemmissa tapauksissa odotin kiltisti tuon 6kk ennenkuin aloin tekeen mitään sellaisia liikkeitä joissa olisi tullut rasitusta jänteelle. Kohtuullisesti pystyin muut lihasryhmät näillä rajoituksilla treenaamaan tuon 6kk aikana. Jännettä ja surkastunutta pohjetta kuntoutin tekemällä 3-4 x viikossa 5km kävelylenkin ripeällä tahdilla.
 
pötkylä sanoi:
Mielenkiintoinen tuo vakuutusyhtiön kannanotto korvaushakemukseen tapaturmavakuutuksesta. Heidän kantansa on, että terve akillesjänne ei voi mennä poikki vakuutusehtojen mukaisen tapaturman tai äkillisen voimanponnistuksen (minulla hyppytilanne) yhteydessä vaan terve akillesjänne vaatii poikki mennääkseen aina ulkoista väkivaltaa. Vakuutuslääkärin diagnoosi oli siis, että sairastan akillesjänteen rappeumasairautta eikä vakuutusyhtiö ole näin ollen korvausvelvollinen.

No voi se tilanne varmaan näinkin olla, että jänteessä on jotain heikkoutta kun se meni sinänsä ihan normaali hyppytilanteessa poikki mutta siitä huolimatta voisi olettaa sen kuuluvan tapaturman piiriin.

eli vakuutus on sitä mieltä, että jos et ole juonut tarpeeksi paljon maitoa tai/ja et ole tarpeeksi hyvä-geeninen et ansaitse korvausta. go soumi taas vaihteeks.
 
No, nostetaampa tämä.
Tänään napsahti sulkapalloa pelatessa ikäänkuin pikajuoksijan korkeaa lähtöasentoa vastaavassa asennossa kohti verkkoa ponnistaessa taaemman jalan akillesjänne. Kokonaan se ei poikki mennyt mutta rikki kuitenkin. Tarkempaa tietoa saan huomenna kun pohje ultrataan ja pääsen samantien myös ilmeisesti leikkaukseen.

Eli ilmeisesti pitkähköä ja huolellista kuntoutusta vaativa vamma. Kaikenlaiset kokemukset vastaavasta ja kuntoutusvinkit ovat tervetulleita.

Erikoista on mielestäni se miten vähäisellä kivulla jänne rikkoutui..
 
Eli ilmeisesti pitkähköä ja huolellista kuntoutusta vaativa vamma. Kaikenlaiset kokemukset vastaavasta ja kuntoutusvinkit ovat tervetulleita.

Kuukausia joka tapauksessa tulee menemään. Saat varmasti sairaalasta fysioterapeuteilta ohjeet ja leikanneelta lääkäriltä myöskin. Vinkkini on se, että kuuntelet niitä korva höröllä ja teet niinku sanotaan.
 
Kuntoutus tulee olemaan pitkä ja välttämättä jalka ei ikinä tule olemaan saman veroinen.

Itsellä napsahti jänne poikki sulkiksen peluussa noin 6 - 7 vuotta sitten. Keppeillä väännettiin kuukausi, sen aikana alkoi kuminauha vemputus jolloin kuminauhalla annetaan vastusta päkiän ojennukselle.

Myöhemmin päkiää koulutettiin "punnerruksilla" ja muilla kuntouttavilla liikkeillä.

Hyvä siitä tuli mutta ei entisen veroinen. Vasuri on nykyjään vahvempi.
 
Itselläni leikattiin oikea akillesjänne 9.11.2007 eli leikkauksesta on nyt noin 3.5kk aikaa. Omalla kohdallani jänne oli repeytynyt sisältäpäin osittain (ei näkynyt kuin magneettikuvissa). Leikkauksessa poistettiin kaikki kiinnikkeet ja jänne halkaistiin pituussuunnassa kahtia - ikävä kyllä viilto tehtiin vain väärään kohtaan eli repeämä on edelleen tänäkin päivänä jänteessä :P

Se kuntoutuminen on ollut sitten kokonaan oma lukunsa. Ennen leikkausta ortopedi puhui minulle 4 viikosta ilman urheilua ja itselläni oli alusta asti täysivaraus jalalle kivun sallimissa rajoissa. Todellisuudessa jalka ei kestänyt painoa lähes kuukauteen, jonka aikana siitä etsittiin jo ultralla laskimotukostakin. Lopputarkastuksessa kuukauden toipuminen muuttui "vähintään" puoleen vuoteen, eikä toivoakaan siitä että tuo kymmenen kertaa paksumpi akillesjänne joskus olisi samaa kokoluokkaa vasemman kanssa.

Itselläni on nyt käytössä kuntoutuksessa eksentriset pohjeliikkeet, eli teen noita päkiälaskuja (en nousuja) rappusilla parikin kertaa päivässä, kuminauha on edelleen ahkerasti käytössä ja tasapainolaudallakin tulee seisottua. Alussa kuntoutuksesta kävi ainoastaan yhdellä jalalla seisominen tukea vasten :P Tai no... seisominen ylipäätänsä kyseisellä jalalla oikeassa asennossa :)

Särkylääkettä paloi lähes kuukauden ajan maksimimäärät... itseltäni on aikaisemmin leikattu molemmat penikat samanaikaisesti jaloista ja tähystetty polvi pariinkiin kertaan, mutta tämä leikkauskipu ja toipuminen on kyllä ollut omaa luokkaansa. Eli tuskaisen hidasta on toipuminen... kova lattia tai vastaavasti pehmeällä alustalla seisominen on jalalle yhtä kidutusta... tarvoin eilen lumessa, joten tänään jalalla taas linkuttaa... mutta tsemppiä jalan kanssa :)
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
No niin, leikkaus on sitten tehty. Jänne oli sittenkin kokonaan poikki, mutta onneksi sellaisesta kohtaa josta se oli lääkärin mukaan helppo kursia kokoon. Jalka on nyt kipsissä yhteensä kuusi viikkoa. Tälle ajalle sain tehtäväksi jumppaliikkeitä, joiden tarkoituksena on ylläpitää kipsatun jalan lihaksistoa ja liikkuvuutta. Varsinaisen akillesvamman kuntoutusohjeet saan kipsinpoiston yhteydessä.

Ihan toiveikkaan kuvan antoivat, tosin eivät sentään lupailleet niin nopeaa kuntoutumista kuin Zefyrokselle. Pitäisi olla "pelikunnossa" 6-9kk:n kuluttua. Tähän mennessä vamma on ollut myös varsin kivuton, saa nähdä miten tästä eteenpäin.
 
Mistähän saisin taatusti pätevät kuntoutusohjeet ja kontrollin kipsinpoiston yhteyteen? Alkaa luottamus hoidon laatuun kärsiä, kun pompotetaan paikasta toiseen ja jokaisella tuntuu olevan eri mielipide.

Lyhyt kertaus:
Naps -> paikalliseen terveyskeskukseen -> lähete keskussairaalaan -> diagnoosi ja kotiin -> leikkaus keskussairaalassa -> seuraavana päivänä ohjeet varata aika jatkoa varten omaan terveyskeskukseen ja kotiin

Mukaan en osannut pyytää mitään papereita, lisäohjeet saisin kuulemma omasta terveyskeskuksesta.

Varasin ajan ja tänään sitten reippaana menin kipsinvaihtoon. Kukaan ei oikein tiennyt mitä tälle pitäisi tehdä ja miten jatkossa hoidetaan. Ihmettelivät aikansa, tilailivat jotain papereita ja soittelivat keskussairaalaan.

Alkaa kummastuttaa tämä ristiriitaisuus. Keskussairaalassa sanoivat heti leikkauksen jälkeen, että aktivoi pohjetta kivun sallimissa rajoissa. Omassa tk:ssa taas, että ihan paikallaan lopulliseen kipsinpoistoon asti. Heitänkö kolikolla, häh?

Tekisi kyllä mieli hoitaa loppuun yksityisellä, varsinkin kun omaan terveyskeskukseen sain ajan fysioterapeutille vasta reilun viikon lopullisen kipsinpoiston jälkeen.
 
Täällä napsahti akillesjänne kokonaan poikki tasan kk sitten sulkapallopelissä. Osallistuin tutkimukseen, jossa tutkitaan kumpi menetelmistä on parempi, leikkaus vai konservatiivinen hoito, tutkimuksessa saan ilmaiset magneettikuvat ja testit 3kk ja 12kk kohdilla. Arpaonni suosi siten, että jännettä ei leikattu. Ultralla todettiin, että jalkaterän asennolla (30 astetta alaspäin) saadaan jänteen päät hyvin vastakkain. Ensimmäisen viikon jalka oli kipsissä tuossa asennossa ja sen jälkeen laitettiin Vacopedin kenkä jalkaan (http://vacoped.ch/vacoped/en/?l=en), jota pidetään yhteensä 6vk yötä päivää. Ensimmäiset 2vk tuolla kengällä olivat myös lukitulla 30 asteen kulmalla. Kengällä pystyi heti varaamaan täydellä painolla ja suositeltiin, että sillä myös kävellään kivun sietämissä rajoissa. Kengässä kaareva pohja, joka helpotti kävelyä. Toiset 2vk on tällä hetkellä menossa lukitulla 15 asteen kulmalla ja nyt pystyn kävelemään suht normaalisti ilman keppejä. Viimeiset 2vk menee siten, että nilkkaa pystyy liikuttamaan 0-30 asteen välillä.
Tähän mennessä olen yllättynyt siitä, kuinka vähän jalka on ollut kipeä. Ainoastaan alussa, kun aloin rasittamaan jalkaa, niin kantapää ärtyi aikalailla. Mutta siitäkin osattiin jo varottaa etukäteen. Kaikenkaikkiaan paraneminen etenee hyvin ja odotan mielenkiinnolla sitä, kun kenkä otetaan pois ja pääsen jalkaa kuntouttamaan tosissaan. Lääkäri ja fysioterapeutti ovat erittäin hyvin antaneet ohjeita tähän ja vastailevat puhelimiin, jos kysyttävää tulee.
 
Täällä napsahti akillesjänne kokonaan poikki tasan kk sitten sulkapallopelissä...

Noniin, päivitystä tilanteeseen... Jalka on ollut pois paketista aikalailla 2kk ajan ja kaikki on sujunut ihan hyvin. Pohkeen ympäryksestä lähti 6cm pois tuona 7vk paketissa olon aikana. Heti alkuunsa ei meinannut saada edes liikettä aikaan nilkkaan, ku lihakset eivät totelleet, mutta jo muutaman tunnin aikana alkoi eloa tulemaan. Tuosta lähtien aloin jumppaamaan jalkaa fysion ohjeitten mukaisesti ja kuntopyörää tuli poljettua miltei päivittäin reilun parin viikon ajan. Keppejä en käyttänyt ollenkaan ensimmäisen päivän jälkeen kun jalka otettiin pois paketista. Noin 3vk kuluttua aloin salilla tekemään hyvin pienillä painoilla joitain pohjeliikkeitä ja myös hitaita negatiivisia päkiölaskuja otin matkaan. Pyöräilystä tuo akilles ei tiedä juuri mitään, sillä pisimmät pyörälenkit ulkoilmassa ovat olleet reilun 60km mittaisia aivan ongelmitta. Muutaman kerran olen jo uskaltanut hölkätä tasaisella puhtaalla alustalla noin 4km verran, siinäkään ei ole kuin pientä kipua ilmaantunut vaan. Pohkeen voimatasoista sen verran, että OYSsissa tehtyjen voimamittauksien mukaan voimat ovat vähän reilun 50% luokkaa terveeseen nähden, joten töitä sillä alueella on vielä rutkasti. Erityisesti pohjetyönnön loppuosassa voimatasot romahtaa ja siihen pitääkin kiinnittää huomiota. Esimerkiksi päkiölle nousu yhdellä jalalla ei onnistu vielä. Seuraavat voima- ja kävelytestit ovat elokuun puolenvälin jälkeen, jolloin näkee miten homma on edistynyt. Kaikinpuolin voisi todeta, että toipuminen on sujunut oikein hyvin ilman takapakkeja. Malttia pitäisi vaan olla enemmän ettei tulisi rääkättyä tuota kinttua liikaa :)
 
Rupes kiinnostamaan, että oirehtiko akilles mitenkään ennen kuin pamahti poikki, kun ei kukaan näytä sellaista omassa tapauksessaan ainakaan tunnustavan?
 
Rupes kiinnostamaan, että oirehtiko akilles mitenkään ennen kuin pamahti poikki, kun ei kukaan näytä sellaista omassa tapauksessaan ainakaan tunnustavan?

Mulla ei ainakaan ollut mitään oireita ennen pamahdusta, eikä muutenkaan ole ollut aikaisempia akillesvaivoja tai vammoja. Sen vaan muistan että pohkeet oli aika hapoilla 45min sulkapallopelin jälkeen kunnes sitten paukahti.
 
Rupes kiinnostamaan, että oirehtiko akilles mitenkään ennen kuin pamahti poikki, kun ei kukaan näytä sellaista omassa tapauksessaan ainakaan tunnustavan?

Mulla ei siis ole ollut akilles poikki, mutta olen katsonut katkenneita akilleksia aika monta. Nuoret ei kovinkaan usein sano, että olis pitkään ollu akillesvaivaa kun katkeaa. Mutta vanhemmat ihmiset, sanosko (40)50+ ikäluokassa on monesti ollut pitkään kipuja akilleksessa ennen katkeamista.
 
Noniin itellä rapsahti toissapäivänä lumilaudalla nilkat ruttuun ja sen myötä akillesjänne poikki. Eilen leikattiin ja kohta lasta korvataan kipsillä. Useimmiten nykyään korjailevat noita kuulemma vaan taittamalla jänteen päät kohilleen ja kipsiin. Itellä ei onnistunut kun jäi about sentin ero. Oli kyllä jänteen sovittelu varmaan yks tuskasimmista kokemuksista ikinä. Nyt sitten hitaasti parantelemaan. Suurin huoli lienee että voiko verenohennuslääkityksen alaisena treenata yläkroppaa. Tuo lääkitys tarpeellinen ettei tuu hyytymiä jalkaan. Päivittelen tänne jossakin vaiheessa tuntemuksia.

- - - Updated - - -

Mulla akillesjänne oli jokseenkin terve. Ko. nilkka aavistuksen toista nilkkaa jäykempi kun pohjeluu murtunu joskus. Jollakin vaelluksella muistan akillesjänteen ärtyneen ja tulehtuneen.
 
Kuutisen viikkoa tuli täyteen kipsin kanssa eilen. Nyt saa kävellä ja varata painoa. Ekat 3 viikkoa oli umpinainen kipsi about 60 asteen kulmalla ja loput 3 vkoo avattavalla 90 asteen kipsillä. Tuolla avattavalla elämä helpottuu jo melkosesti kun voi käydä suihkussa paremmin ja tuuletella jalkaa. Lisäksi kun ilman kipsiä jännitelee varpaita lattiaa vasten nii ei jalkapohjan lihaksetkaan pääse surkastumaan liiaksi. Jos varpaat rupee kuivumaan tai hilseilemään pahasti niin kantsii kokeilla laittaa vaikka vanutuppoja varpaiden väliin niin pääsevät tuulettumaan ja kuivumaan kunnolla. Kipuja ei oo ollu oikeestaan juurikaan lukuunottamatta paria leikkauksen jälkeistä päivää. Kävelemisen opettelu tällä hetkellä aika tuskasta mut ei mitenkään ylitsepääsemätöntä. Melkonen pökkylä tuo on ja vaatinee hemmetisti jumppaamista. Tavotteena ois vielä joku päivä pystyä hyppimään tasamaalla takavoltteja. Ehkä vuoden päästä tai viiden tai ei koskaan. Saa nähä.

Eilen (vappuaattona) tuli käytyä kaverin kanssa ulkona pitkästä aikaa. Tosi ystävällisesti jengi antaa kyllä vammasille tilaa eikä töni liiaksi vaikka olisivatkin sangen päissään. Siltikin jotenkin säälittävältä tuntuu lähteä ton jalan kanssa mihkää ihmisten ilmoille.

Tällä hetkellä eniten innostaa että pääsee fillaroimaan. Luonto on jotenkin hyvä muistuttamaan kuinka vähäpätösiä ja väliaikasia meidän ihmisten ongelmat loppupeleissä on.
 
Tässä toivon mukaan mun viimeinen päivitys akillesjänteeseen liittyen. Eka viiko kipsin poiston jälkeen ollu hyvinkin tuskainen. Kantapää, polvi ja jänne ollu kaikki melkolailla yhtä kipeitä. Kantapää kipeytyy kovilla alustoilla ja sitä voi kotioloissa helpottaa käärimällä esim. sukanvarren kantapään alle pehmusteeksi ja korokkeeksi. Kantakoroke ollu käytössä kengissä helpottomassa askellusta. Nilkka ollu turvoksissa ja hehkunu punasena työpäivien jälkeen. Nyt viikon jälkeen tuntuu helpottovan ja turvotuskin vähentyny. Kävely alkaa normalisoitua ja polvikivutkin häipyä kun pystyy askeltamaan polvi suorana. Portaita ei pysty alaspäin tulla vielä normaalisti. Silleen sivuttain saksaamalla pääsee suht nopeesti ja kivuttomasti.

Kuminauhalla teen nilkalle ojennuksia ja supistuksia. Treeni on liikeratojen palauttelua toistaseksi. Kuntopyörä ja fillari ahkerassa käytössä. Hiljalleen kohta mukaan yhenjalan seisontoja, päkiänousuja ym. Tsemppiä vaan kohtalontovereille.
 
Back
Ylös Bottom