Aikuisen miehen kyky/kunto/haasteet treenata lukkopainia/BJJ:tä?

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Miten koet AndyS palautumisesi noina 12 treeniä/viikko aikoina?

Itse huomaan, että oma optionaalinen/maksimaalinen treenimäärä on 3 lajia,2 voimaharjoittelua, 2 lenkkiä/uintia per viikko. Tuolloin pystyy vielä hoitamaan perheellisen velvollisuudet sekä kroppa palautuu riittävästi. Kevyet viikot tietysti kuuluvat asiaan aika ajoin.

Tuolla reenimäärällä aion itse uskaltautua kilipailuihin. Taidon ja kehittymisen näkee sitten vasta, mihin se riittää.
 
Palaudun kyllä 12 viikkotreeninkin ohjelmalla. Vaikka siihen ei oikein saa lepopäivää, on mahdollista rytmittää harjoittelua niin, että kerran viikossa illalla on kova treeni, aamulla palauttava treeni ja sitten vasta seuraavana iltana kova treeni, jolloin saadaan "melkein lepopäivä".

Tällainen treenitahti vaatii luonnollisesti kovan peruskunnon ja osaavan valmentajan laatimaan ohjelmaa. Jos alkaa omin päin ilman pitkää urheilutaustaa rykiä 12 treeniä viikossa, on varmasti ylikunnossa ja nopeasti. Tällä rasitustasolla osan treeneistä pitää myös olla palauttavia eikä työ saa olla kovin fyysistä.

Lukkopaini ja BJJ ovat siitä mukavia lajeja, että niissä voi mielekkäästi kilpailla pienemmälläkin panostuksella.
 
Laatuharjoittelu on tärkeintä ja valmentaja oikeasti tietää miten valmennetaan,ei mitään punttisali ja pururata tyyliin80-luvulta.Harjoituksen oikeanlainen tehokkuus on tärkeämpi kuin määrä.Olen treenannut monen K-1 ja mma ottelijan kanssa ja heillä on 6-12 harjoituskertaa viikossa,riippuu onko kova viikko vai palauttava vai voima vai tekniikka vai condition harjoituksia.(en osannu suomentaa tota viimeistä oikeilla sanalla tai sanoilla.)
 
Miten koet AndyS palautumisesi noina 12 treeniä/viikko aikoina?

Itse huomaan, että oma optionaalinen/maksimaalinen treenimäärä on 3 lajia,2 voimaharjoittelua, 2 lenkkiä/uintia per viikko. Tuolloin pystyy vielä hoitamaan perheellisen velvollisuudet sekä kroppa palautuu riittävästi. Kevyet viikot tietysti kuuluvat asiaan aika ajoin.

Tuolla reenimäärällä aion itse uskaltautua kilipailuihin. Taidon ja kehittymisen näkee sitten vasta, mihin se riittää.

Tuo treeni määrä riitää hyvin kilpailuun lukkopainissa. Kilpailuun valmistautuessa vaan vähentää punttia ja lenkki , mutta lisää lajia. Kannattaa vaan panostaa laadukkaaseen treeniseuraan. Vaikka tasokkaammat vastustajat olisivat kauempana, sinne kannattaa lähteä. Kevyemmät treenit voi vetää sitte kulmakunnan salilla.
 
Kyllä minäkin ajattelin joihinkin salikisoihn osallistua ihan tällä 3-4 kertaa viikossa. salaisena aseena 8 tuntia päivässä toimistotuolilla jäkittämistä, joka on aika sama asento kuin guardissa - välillä vetäisen americanan hiirenpiuhaan ja kuristan monitorin. Eli olen varmaan vahvoilla.... ;)
 
Kaljuuntuminen ei ole vielä täällä alkanut, mutta kulmakarvat kasvaa nopeammin ja hiukset muuttuvat hieman harmaasävyisemmiksi.

Kysymykseen kolmekymppisten sotaratsujen väsymisestä reenaamiseen: jos intensiivinen kisakausi ja siihen reenaamin ajoittuu parinkympin päälle, niin kyllästyminen saattaa iskeä perheen ja työvaatimustenkin kasvaessa. Harva jaksaa koko ikäänsä ryppyotsaisesti kisamielellä harrastaa samaa lajia.

Tuossa on hyvin sivuttukin kisakuntoon treenaamisen vaatimuksia. Iso kysymys on sitten hieman vanhemman parran reenaaminen kisakuntoon, epäilet Jaakkokustaa olevasi ikäloppu 28-vuotiaana lukkopainiin. Mä olin "hieman" vanhempi aloittaessani uuden lajin ja oon pysynyt tuossa kolmen kerran lajireeni ja parin kerran tukireenivauhdissa hyvin. Oon pysyny kevyesti nuorempien kehitysvauhdissa, mistään en oo joutunu tinkimään. Tosin mulla on kohtalaisen laaja kamppailulajitausta takana. Pieniä urheiluvammoja ehkä tulee vanhempana helpommin, mutta niitä pystyy ehkäisemään oikealla lihashuollolla. En näe mitään syytä reilusti vanhemman näkövinkkelistä, että et pärjäisi kisatatamilla ja kovemmissakin reeneissä, muistat vain pitää pilkeen silmäkulmassa.

Lukkopaini/bjj on siitä kiitollinen laji, että siinä järjestetään kisoja, mihin voi osallistua alle puolen vuoden reenaamisen jälkeen.
 
Takaisin alkuperäiseen aiheeseen

Kyllä nyt pitäisi muistaa taas, mistä aloitettiin. Eli aikuisen kyky treenata kamppailulajeja. Kyllähän fakta on se, että homma riippuu hyvinkin paljon treenaajan omasta taustasta. Jos takana on vuosia kestänyttä monipuolista harjoittelua joka on kehittänyt hapenottoa, maitohapollista kestävyyttä, voimaa, nopeutta ja ketteryyttä niin pohja lähteä treenaamaan kamppailulajeja kovaa on aivan eri kuin esim. pelkällä punttitreenipohjalla.

Lajitreeneissä vedetään kuitenkin sen verran kovaa, että kyllä aikuinen ihminen, jolla ei kuntopohjaa ole, vetää itsensä ylikuntoon nopeasti, jos treenaa liian usein. Tietysti itsekseen voi tehdä palauttavia ja kevyempiä treenejä, mutta turha lähteä repimään kymmentä treeniä viikossa jos kuntopohja ei ole todella kova.

Maailman huiput treenaa ehkä 10-12 krt/vko, mutta siinä on sitten vuosikausia jatkunut kuntopohjan luonti taustalla. Se on aivan eri lähteä aikuisiällä tekemään kisakuntopohjaa kuin että ois 15-25 -vuotiaana vetänyt määrällisesti kovaa harjoitusta. Eli pointtini on se, että teininä/nuorena kroppa ottaa vastaan määrällisesti paljon enemmän kuin aikuisena.

Tietty jos ei ihan natuna haluu olla, ni palautumisaika lyhenee :dance:
 
Ihmisten ja erityisesti aikuisten ihmisten kunnossa ja motoriikassa on valtavia eroja. On tietysti ihan eri asia, jos on 30-vuotiaana kilpavoimistelija tai jos on istumatyöläinen, jonka ainoat harrastukset viimeiset 20 vuotta ovat olleet tietokone ja televisio. On jopa normaalipainoisia miehiä, jotka eivät kykene tekemään edes istumaannousuja saati sitten etunojapunnerruksia. Luonnollisesti myös sellaiset motoriset taidot kuin vasemman käden erottaminen oikeasta ovat yleensä hukassa.

Hyvä puoli asiassa on se, että mitä huonompi lähtötaso on, sitä nopeampaa on myös kehitys. Juuri kaikkein huonoimmilla edellytyksillä lähteneillä näkee usein parhaita edistysaskeleita, jos vain motivaatio riittää.
 
Treenaamiselle sinulla ei esteitä selvästikään ole - mies parhaassa iässä, sali lähellä ja motivaatiota riittää. Kilpailullisia tavoitteitakaan ei tarvitse rajata pois, laji tarjoaa tässä suhteessa melko matalan kynnyksen vyöasteittan tapahtuvan sarjajaon muodossa. Ihan kirkkaimmalla huipulle et teoriassakaan ehkä kerkeä, mutta aika harvassa lajissa se 28-vuotiaalta enää onnistuu.

Terveyden säilymisen ja palautumisen suhteen en usko ikäsi olevan mikään ongelma. Terveyden kannalta merkittävämpää on treenityyli ja palautumista rajoittaa todennäköisesti enemmän iän mahdollisesti mukanaan tuomat muut ikävät rajoitteet (työ, perhe jne.).
 
Mä oon huomannu semmosen asian tässä kolmeakymppiä lähestyessä, että treenit on oltava ajallisesti lyhyempiä, että pystyy treenaamaan useammin. Toki teho voi olla näissä kovempi.

Eli mitä laatu korvaa määrän, ainakin minusta.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Asia ei koske bjj.tä tai subbari vaan vapari. oon 30.tä ja kova halu otella b-säännöillä. Laji taustaa löytyy nyrkkeilystä, mma.sta ja subbarista. Oon vaan miettinyt sitä, että siinä vaiheessa kun olisi mahdollista siirtyä b.le (5 c voittoa) niin sanooko tämän asian päättävät henkilöt, että olet liian vanha.
Elämän tilanne ja fysiikka kyllä antaa myönten tälle.
Tiedän kyllä sen ettei tässä vaiheessa kannata mitään maailmanvalloitusta lähtee rakentaan, mutta edes tänne kotimaahan.
 
Eka viesti sit tälle foorumille. En usko että ikä mikään este on, nykyään taitaa tosiaan olla tuo viiden voitetun C-matsin sääntö, mutta ei kai siellä mitään ikärajaa ole.
 
Eikös tuo viiden C-ottelun sääntö ole ns. ohjeellinen? Onhan tuolla monia jotka ovat nuilla B-säännöillä otelleet, ilman että ovat 5 matsia C-säännöin otelleet.
 
5 voitettua C-matsia fiksu sääntö. B-säännöillä voi saada todella rumasti turpaan, joten on fiksua rakentaa sitä kokemusta amatöörisääntöjen kautta. Jos taustaa on riittävästi ja treeni-intoa tarpeeksi niin noita salimatseja voi ottaa aika monta vuodessa.
 
Asia ei koske bjj.tä tai subbari vaan vapari. oon 30.tä ja kova halu otella b-säännöillä. Laji taustaa löytyy nyrkkeilystä, mma.sta ja subbarista. Oon vaan miettinyt sitä, että siinä vaiheessa kun olisi mahdollista siirtyä b.le (5 c voittoa) niin sanooko tämän asian päättävät henkilöt, että olet liian vanha.
Elämän tilanne ja fysiikka kyllä antaa myönten tälle.
Tiedän kyllä sen ettei tässä vaiheessa kannata mitään maailmanvalloitusta lähtee rakentaan, mutta edes tänne kotimaahan.

Kuinkas vanha se Couture oli kun vyön otti?!? 30 v. on vielä nuori ja matsiaikaa sulla on se 10 v. jäljellä... :)
 
Itse olen 21v ja olen nyt aloittamassa BJJ:n. Lukkopainia olisi tarkoitus myös harjoitella kun on vähän kokemusta saanut.
Olen harrastanut painia joskus ala-asteella vuoden ajan, joten siitä ei hirveästi apuja oikein ole, karatea olen vääntänyt 10v, potkunyrkkeilyä vuoden ja thainyrkkeilyä puolisen vuotta.
Nyt on ollut puolisen vuoden tauko, jolloin olen vain käynyt lenkkeilemässä, kevyttä punttista ja kerran viikossa olen sparraillut erään vaparitutun kanssa.
Heti kun on pienikin tauko tullut niin hirveä hinku on päästä treenaamaan. BJJ kolahti minulle kun kävin treenamassa vapaaottelua jokusen kerran ja uskon että voisin pärjätäkin, jos panostan samanlailla kuin muihinkin lajeihin. Vähän silti hermostuttaa, kun on vaan pystyottelua pääsääntöisesti treenannut, niin miten se mattopaini sitten tarttuu takaraivoon..no läpi mennään vaikka harmaan kiven ja sm-kultahan on tavoite :)
 
Heipä hei!
Täällä uusi foorumilainen ja kolme kertaa lukkopainia takana :D Siis todellakin kokemus tapis.
Ikää 33v ja urheilullinen tausta on lähes nolla tasoa. Mitä nyt jotain pientä lenkkeilyä. Pohja siis paikasta toiseen autolla liikkumista ja kohta kymmenen vuotta istumatyötä.
Ensimmäisten treenien jälkeen olo oli kuin hakattu. Itseäni ihaillessa peilin edessä, huomasin koko yläkropan kasvaneen joka puolelta, myös uusia lihaksia löytyi :D
Lihakset olivat todella kipeät koko seuraavan viikon. Nyt kolmansien treenien jälkeen palautuminen on kolminkertaisesti nopeampaa.
Fiilikset ovat hyvät ja innostuneet. Harmittaa kun ei ole aikasemmin tullut mieleen aloittaa jotain lajia. Eniten tällä hetkellä pelkää innostuksen laskemista ja se on se mitä vastaan tässä taistellaan. Tarkoituksena olisi ottaa hieman jotain kuntosali harjoittelua lisäksi ainakin kerran viikkoon. Lukkopainia harrastan kerta per viikko.
Mihin minulla olisi mahdollisuus päästä harrastuksessani? Onko kilpailujen miettiminen edes järkevää?
 
Lukkopainihan on laji, jossa voi kilpailla ilman suurempaa vaaraa vaikka olisi miten huono, kunhan ymmärtää taputtaa ajoissa. Eri asia miten mielekästä se on, jos häviää aina heti. Mutta lajissa siis on aloittelijakisoja harrastelijatasoisille treenaajille. Ikä ei ole este, mutta treeniä kannattaisi kyllä olla enemmän kuin kerta viikkoon, jos meinaa kehittyä edes jotenkin.

Lihasten nopea kasvu johtuu siitä, että elimistö täyttää aiemmin lepotilassa olleita lihassoluja ravinteilla. Tämä tietenkin myös lisää suorituskykyä.
 
Jos on muksuja+vaimo, ikää 35 ja vaki päivätyö niin tollanen 6krt viikkoon on ihan jees+ satunnaisia vapaa päiviä niin voi aamullakin vetästä treenit. Sunnuntaina vapaapäivä.
Pysyy pirun hyvässä kondiksessa ja kerkeää tehdä ihan suht monipuolista jumppaa kokoviikon, tosin jos titteleitä haluaa nit sit pitää tuplata treenit, mutta se on taas sit ihan eri juttu.

Lajina vapari, jota tuetaan kuntopiireillä etc.
Tällä iällä huomaa että piru kun pitäis enemmän venytellä ton palautumisen/jumin kannalta...ja kun tuo venyttely on just se mistä ensimmäisenä laistaa...
 

Suositut

Back
Ylös Bottom