20-vuotias ja tunnen itseni liian vanhaksi, onko tämä todellista?

Koskaan ei ole liian nuori huomatakseen olevansa jo liian vanha. Itse asiassa koko elämä on sarja omaan vanhuuteen havahtumisia. 20-kriisi. 30-kriisi. 40-kriisi.
 
Mihinkähän multa on tuo kolmenkympin kriisi kadonnu? Ehkä se tulee sitten yhdistelmänä 30 ja 40 vuoden kriisi yhdessä. :D Muistelen et tuossa kahdenkymmenen paremmalla puolen oli joku kahdenkympin kriisi että tunsi itsensä jotenkin vanhaksi. Ohi sekin kyllä meni ja nyt en tunne itseäni lainkaan vanhaksi ja ikää se 36.
 
Machinehead sanoi:
Mihinkähän multa on tuo kolmenkympin kriisi kadonnu? Ehkä se tulee sitten yhdistelmänä 30 ja 40 vuoden kriisi yhdessä. :D Muistelen et tuossa kahdenkymmenen paremmalla puolen oli joku kahdenkympin kriisi että tunsi itsensä jotenkin vanhaksi. Ohi sekin kyllä meni ja nyt en tunne itseäni lainkaan vanhaksi ja ikää se 36.
Click to expand...

Uskottelet vaa itelles, ettet muka potis sitä =D
 
Kyllä se kriisi tulee sieltä. Esim. YK-joukkoihin et enää miehistönä pääse (kai). Eli turha enää kuvitella joskus seikkailevansa siellä. Ja sitten kun saa töistä kenkää, huomaa olevansa parikymmentä vuotta vanhempi mitä samoja hommia hakevat nuoremmat. Jos saat duunin, niin esimiehet alkaa olemaan prkl nuorempia. Esimiehen esimies on sinun ikäinen ja se pitää sinua luuserina. Valtionvarainministerit alkaa olemaan sinun ikäisiä.

Toisaalta taas kaikki alle 30v tuntuu finninaamoilta. Toisaalta toisaalta sinun 60v työkaveri ei erota sinua 20v harjoittelijasta.
 
Tossahan on hiton hyvät pohjat, itelläkin tää ajatus välillä pyörii mieles kun alotin 18 vuotiaana käytännössä ilman mitään liikunta taustaa ja melko ylipainoisena.
 
Nyt pois turha negatiivisuus ja takaisin salille! Itsehän aloitin koko homman nollasta vasta 26-vuotiaana pari vuotta sitten ja tuloksia on tullut hyvin tähän päivään asti. Sullahan on hermosto ja lihasmuisti kumminkin olemassa, joten nyt kun palaat takaisin painojen pariin ei kauaa mene, ennen kuin olet taas hommassa mukavasti kiinni ja tuloskäyrä on nousujohteinen! Sen kun ottaa itseään niskasta kiinni ja menoksi!
 
Itse olen 20v nyt ja oon kerennyt jo 380kg penkissä hajottamaan käteni :D että kyllä kerkee tähänki ikääN! nyt olen 100% kuntoutunut ja jatkan hurjaa tietä eteenpäin! kauhiat tavoitteet lyöty :) enkä todellakaan tunnea itseäni vanhaksi.!!
 
Ottopotto sanoi:
Itse olen 20v nyt ja oon kerennyt jo 380kg penkissä hajottamaan käteni :D että kyllä kerkee tähänki ikääN! nyt olen 100% kuntoutunut ja jatkan hurjaa tietä eteenpäin! kauhiat tavoitteet lyöty :) enkä todellakaan tunnea itseäni vanhaksi.!!
Click to expand...

Tämä olikin niin karmea video että oli pakko katsoa sohvan takaa sormien läpi, ja silti hirvitti yhtä paljon mennä penkkaamaan tämän nähtyään kuin pienenä mennä tappajahain jälkeen mereen uimaan.
 
Ensimmäinen ikäkriisini taisi olla 10-vuotiaana, kun huomasin nyt on leikkiminen loppu ja legot lyötiin laatikkoon ja lukittiin, se oli siinä!

Seuraava ikäkriisi 15-vuotiaana, huomasin olevani todella vanha ja lapsellisuudet piti lopettaa ja piti ruveta ryyppäämään (en olisi halunnut)
17-vuotiaana ahdisti, kun enää 1 vuoden ehti olla ei-aikuinen.
18-vuotiaana ahdisti, kun olin aikuinen.
20-vuotiaana kuvittelin tietäväni jo jotain jostakin ja luulin olevani valmis johonkin, mutta mihin?
23-vuotiaana pidin itseäni jo aivan ikäloppuna ja kaikki oli pilalla, ja oletin että nyt pitää jostain jotain jo tietää.

Harmittaa, että joskus 20-vuotiaana stressasi täysin turhaan itsekin moisia. Te ketkä sen voitte välttää vielä, niin älkää stressatko. Nuoruus on aika ahdistavaa aikaa, odottaa että saisi "vapautua" ja vain tehdä mitä huvittaa, mutta se ei ole oikein mahdollista kun painetta nuorille tulee suunnasta ja toisesta.

Jotenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi kasvaa sitä nöyremmäksi tulee; ja sitä enemmän tietää, että ei tiedä mistään mitään.
 
Eihän tuollainen parinvuoden tauko ole mitään, saat menetetyt voimat ja lihat takaisin parissa kuukaudessa, siitä pitää venytetyt lihaskalvot ja lihasmuisti huolen! Zemppiä sulle, älä heitä kuokkaa kaivoon, susta voi tulla ihan mitä vain vielä! :)
 
Olen 41-vuotta ja edelleen odotan sitä että palautuminen hidastuisi, tai sitä että progressiiviseen voimaharjoitteluun tulee stoppi
Eikä löydy kremppaakaan vartalosta, kaikkien näiden vuosien jälkeen.

En tiedä, ehkä olen siunattu hyvillä geeneillä.
Mutta toisaalta olen syntymä heikko, jos se jotain helpottaa. Voimaa kyllä tulee progressiivisesti, kuten aiemmin mainitsin, mutta paljon hitaammin, kuin luonnostaan vahvalla miehellä tai naisella.

Ja onhan näissä asioissa, joissa 20-vuotias tuntee itsensä vanhaksi, paljon päästä kiinni
 
Nyt 32 veenä alotin ekaa kertaa tosissaan reenittelyn, kun selkä män paskaks vuos sitten. Aikasemmin oli vaan satunnaista salilla käynti. Selkä paranee joka salittelun jälkeen kuten myös fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Lopetan reenailun varmaan sitten haudassa..
 
Tyhmä vertaus. On sillä hiukan väliä tuleeko androgeenit purkista/neulasta vaiko oman kehon tuottamana. Periaatteessa lääkityksen alasena iällä ei bodauksen/voimailuin kannalta ole mitään merkitystä, jos vaan paikat kestää. Naturaalina on, mutta silti löytyy friikkejä jotka on vielä 5-kymppisenä kunnossa kuten pakkiksen Archey.
 
No meinasin tolla oikeestaan aika pitkälti sitä, että bodaus ei oo samalla tavalla nuorten miesten laji, kuten vaikka joku jalkapallo tai lätkä. Noissa lajeissa pelaaja on jo parasta ennen jos on yli 30v, oli lääkitys tai ei. Bodauksessa parhaat on usein jo yli 35 vuotiaita, ja siinä voi kehittyä vaikka asuis jo vanhainkodissa.
 
Omituiset on sinulla käsitykset kehonrakennuksesta, jos vanhainkodissa ollessaan voi kehittyä :) Älä huoli kyllä ne lihakset aikanaan kaikilta häviää. Kyllähän naturaalina bodauksessa paras ikä on aikalailla samaa mitä muissa fyysissä lajeissa, eli siinä 25-30v välissä yleensä. Toki myös yksilökohtaista. Roippeilla voi olla ikinuori vanhanakin, jos vaan terveys kestää.
 
Back
Ylös Bottom