Musta on ruvennut tuntuun siltä, että suomen liikenne on yhtä turvallinen kun pakistanin kadut. Siellä missä itämaissa on ongelmana itsemurhapommittajat, niin meillä itsemurhaohittajat.
Mulla on ollut autokortti viikkoa vaille vajaat puolivuotta ja montako kolaria mä oon meinannut ajaa? 0. Montako kolaria mua päin on meinattu ajaa? 2. Molemmilta kolareilta mut on pelastanut suhtkoht nopeat refleksit mun toimesta. Sanotaanko näin että vähäsen jo alkaa pelottamaan autolla ajaminen, tuntuu kuin jokainen vastaantuleva auto yrittää tehdä kamikaze iskun mua kohtaan. Autokoulussa opetettiin että suurin osa liikennetapaturmista olleista on 15-25vuotiaita. Nyt taas näiden tapauksien jälkeen olen miettinyt, että kuinkakohan monta kolaria oikeesti sattuu sen takia kun joku pässi päättää lähteä ohittamaan huonolla näkyvyydellä. Siinä sitten riistetään jonkun viattomankin henki.
Nuo molemmat kolarivaaratilanteet olivat samanlaisia. Toinen sattui viime keväänä ja toinen eilen. Tuossa keväällä olin tavallisella reissulla salille, ajoin ns. pikatietä jossa oli 80 rajoitus. Edessäni on kuitenkin selvä suora, ja vastaan tuli autoja niinkuin normaalisti. En tosin osannut odottaa että sieltä löytyisi tämän kaltaisia hulluja kun hän. Uskon, että hänellä oli näkyvyys täysin selvä. Aurinko paistoi kuitenkin taivaalta, ja edessä oli todella näkyvä melkein suora pätkä. Mä näin hänet, ja olettaisin että hän näki minut. Mutta mitä helvettiä. Tuo kyseinen mulkku päätti lähteä upealla katumaasturillaan ohittamaan edessään olevia autoja välittämättä vastaantulijoista, eli musta. Siinä sitä ollaan samalla kaistalla ja mä joudun vetään jarrut pohjaan ja ohjaan auton renkaat jopa tien yli. Mitä taas tämä kaveri tekee, ei juuri mitään. Hetken päästä vasta kun on päässyt musta "ohi" niin kiilaa äkkiä kahden auton väliin. Mutta tuolla hetkellä olin varma että kuolema tulee. Hirveä shokki seuraavat 10min. Tienpinnassa näkyy vieläkin mun renkaan jäljet. Onneksi viereinen oja ei ollut kuitenkaan jyrkkä. Täytyy sanoa että säikähdyksellä selvisin. Oli arviolta metrin päässä kolari. Katsoin vielä että pysähtyyköhän tuo mulkku vielä ja tulis mun luo, mutta paskanmarjat. Mitenköhän olisi toiminut jos olisi auto kokonaan suistunut tieltä.
Eilen taas olin kyydittämässä siskoani ja hänen kaveriaan ja saavuin pätkälle jossa alkaa 80kmh suora. Vastaantulijoiden kaistalla näkyy rekka, ja enpä osannut odottaa että tämän rekan takaa lähtisi joku mulkku ohittamaan. Jumalauta mikä shokki taas kerran. Oon 5m päässä rekan keulasta suunnilleen kun se auto lähee ohittamaan. Taas vaistomaisesti lyön jarrut pohjaan ja ohjaan autoni oikeanpuolen renkaat taas vittu tien pientareelta ulos. Mutta onneksi tuossakaan ei alkanut jyrkkää ojaa... Mitkä on sitten tuon kaverin refleksit, no hän mulkku ei lyö edes jarruja pohjaan, kiilaa vaan melkein kiinni rekan kylkeen. Tie oli tällä kertaa onneksi vähän leveämpi koska molemmilla puolilla menee pieni pätkä pyöräilijöitä ja kävelijöitä varten. Muuten olisi hän törmännyt minuun ja siitä ohjautunut sivuttain rekan kylkeen. Tällä hetkellä jo kävi mielessä että nyt teen uukkarin ja käyn vähän jututtamassa tota mulkkua. Jätin kuitenkin väliin, mutta mikäli kolmaskin kerta vielä tulee, niin se on varma että vedän uukkarin ja lähden perään. Tuossa taas kolari oli jo alle metrin päässä. Mikäli oisin ollut sekunnin nopeampi, niin sitten olisi pelti rutissu ja sattunut juhaa leukaan.
Mikä siinä ihmiset on, että pitää lähteä ohittamaan vaikkei edes nää kunnolla eteensä? Joka kerta kun mä aion ohittaa, odotan että näen tarpeeksi että sopii ohittaa. Esimerkiksi kun hiljattain ajoin pori-tampere tietä ja edessäni oli rekka joka ajoi 80kmh, niin odotin kiltisti varmaan 5min että näen rekan perästä koska kannattaa ohittaa. En tasan lähde umpimähkään arvioimaan että nyt saattaisin päästä ohitse. Ihmeellisiä riskejä toiset ihmiset ottaa ja vaarantaa muidenkin hengen. Vittukun olis siinä shokissa tajunnut ottaa molempien rekkarit talteen..