Ärsyttävää aliarviointia!

[Gillyanne]

Yritin kovasti muistella, mutta mieleeni ei tähän hätään tullut yhtään räikeää aliarviointitapausta omalla kohdallani - johtuneeko sitten siitä, että olen aina ollut pikemminkin ronskinpuoleinen niin mieleltäni kuin kieleltänikin, vaikka tällainen pikkuinen nainen olenkin :D Ja kun harrastuksiin on pikkutytöstä asti kuulunut erävaellus, niin sitä on oppinut kantamaan ja tekemään osansa niistä raskaammista/ikävämmistäkin hommista. Ex-anoppini ei tätä tahtonut millään ymmärtää - hieman , mutta kun olimme kesäisin käymässä heidän mökillään, niin jos vain mahdollista, tein itse siellä mieluummin "miesten hommia" (vaikkapa tiilten kantamista tms.) kuin vaikka puutarhatöitä, joita en todellakaan osaa enkä niistä mitään ymmärrä. Ja mm. tämän perusteella ex-anoppi sitten oli sitä mieltä (sanoi tämän siis suoraan päin naamaa minulle), etten minä taida olla oikein naisellinen! ja :curs:

Offtopic jatkuu, mutta itse kyllä pidän itseäni todella naisellisena, vaikka en juurikaan ehosta enkä hiuksiani laita, ja pukeutuminenkin on minulla hyvin rentoa ja sporttista, ei siis juurikaan hameita eikä korkokenkiä. Ja harrastuksetkin ovat metsässä rämpimistä rinkka selässä ja virveli kädessä, tai sitten raa'an raudan repimistä heavy metalin pauhatessa taustalla. Itse vain käsitän naisellisuuden olevan sananmukaisesti jossain paljon syvemmällä kuin ulkokuoressa...

 

[Anonymity]

Joskus aikoinani nuorempana minulle sattui muutaman kerran niin, että mies sanoi minulle jonkun kohteliaisuuden tai teki jotain kohteliasta, josta minä vedin herneen nenään, koska käsitin miehen sanomisen tai käyttäytymisen negatiivisesti aivan päinvastoin, kuin mitä mies oli oikeasti tarkoittanut (esim. aliarvioivana). Sitten jälkikäteen oli tosi noloa, kun tajusi, että mies oli oikeasti ollut sanomisissaan ja käyttäytymisessään vilpitön. Mahtoivat miehet olla ihmeissään minun reagoimisestani... Haluaisin nyt teidän joidenkin miettivät sitä, että oletteko aivan varmoja, että miesten perimmäisenä tarkoituksena on ollut aliarvioida, eikä mahdollisesti toimia kohteliaasti ja odotusten mukaisesti?

Ei mikään ihme, että miehen on välillä vaikeaa tajuta naista (samoin kuin toisin päin). Välillä tuntuu, ettei naiselle ole mikään hyvä. Ajatelkaapa tätä kantamisesimerkkiä niin, että jossain tilanteessa miestä haukutaan moukaksi sen takia, että hän ei auta kantamisessa ja jossain tilanteessa hänelle taas suututaan siitä, että hän tarjoutuu auttamaan. Haluan nyt erottaa tästä tuon aliarvioimisnäkökannan ja puhua pelkästään kohteliaasta auttamisesta, jonka nainen saattaa ottaa negatiivisesti. Putkiaivoilla varustetun miehen on varmasti välillä todella vaikeaa pysyä mukana naisen vilkkaassa tippaleipäaivotoiminnassa...

Ymmärrän sen pointin, mitä osa täällä peräänkuuluttaa, eli tuon aliarvioivan käytöksen. Enemmän sellaisesta käytöksestä pitäisi kuitenkin olla huolissaan silloin, kun naisen älyä aliarvioidaan vain sen takia, että hän on nainen tai häntä ei pidetä siksi uskottavana. Minusta tuon nimimerkki neen esimerkki oli hyvä. Itse en niinkään lähtisi hermostumaan tuosta fyysisestä puolesta.

Itse työskentelen miesvaltaisella alalla, jossa voidaan toisinaan (tai ainakin siihen pitää pystyä varautumaan) joutua turvautumaan fyysiseen voimaan. Itse myönnän, että minulla on aivan varmasti vähemmän voimia yleisellä tasolla kuin miehillä, enkä edes yritä kuvitella muuta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö pysty jossain tilanteissa toimimaan myös fyysisesti aivan yhtä hyvin kuin miehet.

Hassua on se, kun katselen salilla miespuoleisia työkavereitani, jotka käyvät siellä ehkä kerran puolessa vuodessa, niin voin vain todeta, että nostan rautaa välillä vähintäänkin jopa saman verran kuin he tai välillä jopa enemmän. Siitä huolimatta jotkut miehet ovat valmiita luottamaan heihin enemmän vain sen takia, että heillä on killuttimet jalkojen välissä. Mutta en jaksa enää hermostua tällaisesta ajattelutavasta. On aivan turha tuhlata energiaansa sellaiseen. Lähinnä keskityn siihen, että pyrin tekemään oman osani töistä hyvin.

 

[Taskuamatsoni]

Mie en kyllä ole ikinä törmännyt mieheen joka olisi älynjuoksuani aliarvioinut, useimmat tuntemani miehet pitävät naisia fiksumpina (tai sitten ne mielistelevät). Täytyy kyllä sanoa, että vetäisin aivan kunnon hernarit mikäli joku pitäisi mua ihan aivottomana (jota tosin olen, välillä).

Jotta nyt kaikki ei pitäisi minua ihan äijäilijänä joka haluaa väkisin rontata sen painavimman kaapin paikasta toiseen, sanon ettei se ihan niin mene. Pidän siitä että minulle ollaan kohteliaita. Ovet saa avata mulle ja kauppakassi menee automaattisesti sinne miehen puolen käteen. Tykkään myös siitä kun mies tarjoaa ravintolassa ja vaihtaa lamput kotona ja voisin jopa rueta kokopäiväiseksi kotiäipäksi, harmi vaan että tuollaisia perinteisiä miehisiä miehiä jotka haluaisivat perheensä elättää ei ole enää.

Olen riuska karjalaisämmä ja käyttäydyn sen mukaisesti ja odotan että minua sellaisena kohdellaankin.

 

[Anonymity]

Ihan kiva, että ymmärrät pointtini ja se, että haluat pysyä omana itsenäsi (se on tärkeää)!

 

[reinhardt]

Minä en mihinkään mainittavaan fyysiseen aliarvioimiseen ole vielä törmännyt (toistaiseksi valtaosa miehistä on oikeasti vahvempia kuin minä) mutta töissä saa jatkuvasti tulla aliarvioiduksi koska olen vain tyhmä pikku tyttö. Järkytyn siitä toistuvasti, koska olen aina ollut "isin tyttö", eikä koskaan ole tullut mieleenikään, että joku voisi aliarvioida intelligenssiäni sukupuolen perusteella. Niin kuitenkin tehdään jatkuvasti -mikä näkyy myös palkassani. Erityisesti ärsyttää, kun miehet kuvittelevat, että munien ansiosta ymmärtävät työstäni enemmän kuin minä, vaikka olisivat aivan eri alan ihmisiä. Edelleen kaikki esittämäni ajatukset pitää ensin tyrmätä ja sitten keksiä uudelleen omina, minkä jälkeen ne ovat hyviä. Tuollainen käytös miehiltä, jotka ilmiselvästi ovat minua tyhmempiä monessa asiassa, on erittäin rasittavaa. Tietysti heidän on kovin vaikea päästä perille siitä, mitä todella osaan ja mihin pystyn, koska minun oletetaan kyyhöttävän toimistossani ja puhuvan vain kysyttäessä. Työasioista kuin puhun, ei kuunnella, ja sitten valitetaan, etten pidä heitä ajan tasalla.

Olen alkanut huomata, että jatkuva aliarvioiminen ja ignoroiminen aiheuttaa minussa riittämättömyydentunteita, mitkä ikävällä tavalla vaikuttavat muuhunkin elämään.

OT jatkuu: minua ärsyttää suuresti se, että heitän palloa "kuin nainen", ajan autoa "kuin nainen" paitsi vielä huonommin enkä saa kaikkia hillopurkkeja itse auki. Tunnen itseni ihan huonoksi feministiksi, kun en osaa tehdä kaikkea yhtä hyvin kuin parhaat miehet (ja toisia asioita yhtä hyvin kuin parhaat naiset.) Vaikka eihän feminismi sitä tarkoita, että naisten pitäisi muuttua miehiksi, vaan sitä, että kaikkia punnittaisiin yksilöllisten ominaisuuksien perusteella, ei sukupuolen.

 

[Gillyanne]

Vaikka eihän feminismi sitä tarkoita, että naisten pitäisi muuttua miehiksi, vaan sitä, että kaikkia punnittaisiin yksilöllisten ominaisuuksien perusteella, ei sukupuolen.

Amen to that, sister! Ei samankaltaisuutta, vaan samanarvoisuutta - ei tasapäistämistä, vaan tasapuolisuutta.

Jos nyt vielä syvemmälle offtopicin suohon sukeltaisin, niin itsekin itseni feministiksi luokittelevana minua ärsyttää toden teolla se, että jotkut nk. feministit antavat koko aatteesta aivan väärän kuvan - ja nämä ovat vielä yleensä niitä kaikkein äänekkäimpiä yksilöitä. Esim. eräs puolituttu nainen toitottaa feministisyyttään likitulkoon joka käänteessä, mutta näin ulkopuolisen silmin nähtynä hän on kyllä lähempänä katkeroitunutta miesvihaajaa kuin feministiä konsanaan(suurinpiirtein minun ikäiseni mimmi siis). Ja näiden muutamien yksilöiden perusteella sitten kaikki feministit helposti yleistetään miesvihaajiksi ja telaketjujyrääjiksi. :(

 

[reinhardt]

Esim. eräs puolituttu nainen toitottaa feministisyyttään likitulkoon joka käänteessä, mutta näin ulkopuolisen silmin nähtynä hän on kyllä lähempänä katkeroitunutta miesvihaajaa kuin feministiä konsanaan(suurinpiirtein minun ikäiseni mimmi siis). Ja näiden muutamien yksilöiden perusteella sitten kaikki feministit helposti yleistetään miesvihaajiksi ja telaketjujyrääjiksi. :(

Tuollaiset naiset ovat kyllä ymmärtäneet feminismin ihan eri tavalla kuin minä; itse näen asian niin, että parhaimmillaan feminismi vapauttaa myös miehet valitsemaan itse oman roolinsa. Vai voiko joku väittää, etteikö nyky-yhteiskunta ja sen roolimallit ja odotukset sitoisi miehiä yhtä paljon kuin naisia? Koti-isä on harvinainen ilmiö, miesten pitäisi olla kyltymättömiä panokoneita. Naisella voi särkeä päätä, miehellä -ei koskaan, tai nainen kokee heti naisellisen itsetuntonsa murskatuksi. Jne. //

 

[MerZi]

Ovet saa avata mulle ja kauppakassi menee automaattisesti sinne miehen puolen käteen. Tykkään myös siitä kun mies tarjoaa ravintolassa ja vaihtaa lamput kotona ja voisin jopa rueta kokopäiväiseksi kotiäipäksi, harmi vaan että tuollaisia perinteisiä miehisiä miehiä jotka haluaisivat perheensä elättää ei ole enää.QUOTE]

Mulla on ilmeisesti aika samanlaiset ajatukset kuin Missukalla. Osaan kyllä tehdä paljon niin sanottuja "miesten hommia"kin, mutta pidän siitä, että kun mies kuitenkin on talossa, niin hän myös tekee sen minkä parhaiten osaa. En halua aliarvioida ihanan avokkini taitoja esim. ruuanlaitossa, mutta kun minä sen paremmin osaan, niin miks en tekisi sitä. Ja kun mies taasen paremmin osaa vaihtaa autoon renkaat kuin minä, annan hänen myös tehdä sen. Olen useat kerrat kuitenkin tehnyt asioita hänen puolesta, jonka vuoksi mies on alkanut välillä olettaa että kerta nainen osaa niin tehkööt hänenkin työt, tähän en kuitenkaan suostu...

No joo, tää nyt menee taas niiiin , mutta menköön. Kyllä joskus jos oikein "naisettaa", se kauppakassi jää kassalle ellei mies sitä kanna. Meidän taloudessa vaikuttaa aika pitkälle tämä monien mielestä varmasti typerä "naisten ja miesten työt"-asettelu, mutta tässä tapauksessa se toimii. Yhteiset hommat tehdään yhdessä, siivotaan ja ruokaakin laitetaan yhdessä -mies tekee sen mitä osaa; salaatit ym.. Minä kuitenkin suosiolla otan ompelukoneen ohjakset jos avokin housujen lahkeet vaativat lyhentämistä, tai vetoketju vaihtamista. Puolisoni ei todellakaan ole mitenkään tumpelo, hän on vain harjaantuneempi ns. raavaaseen työhön kuin nappien kiinni ompeluun. Kuitenkin uskon, että meillä kaikilla on kyky oppia mitä uskomattomampia asioita, jos vain haluamme ja yritämme.

Kuten Missukka sanoi, ei ajatus kotiäidiksi jäämisestä olisi mahdoton täälläkään. Käytännössä en vain tiedä kuinka tuo kohdallani toteutuisi, malttaisiko sitä sitten pysyä kotona. Minä olen aika perinteinen tyttö, joten en katso pahalla jos mies ravintolassa tarjoaa ruuan tai lasillisen, pidän sitä kohteliaisuutena, vaikkei oma talouteni varmasti kaatuisi siihen, jos omat evääni maksaisin. Sama pätee vaikkapa oven avaamiseen, kyllä minä sen oven itsekin auki saan ellei mies sitä avaa, mutta on se sellainen perinteinen huomionosoitus, ja merkki yleisistä käytöstavoista.

Oma mieheni tuntee minut jo niin hyvin, että häneltä saan varmasti parasta kohtelua. Hän kohtelee ja arvostaa minua naisena ja puolisona, samoin kuin minä arvostan häntä omana "tosimiehenäni".

Uskon, että monille miehille se on kuitenkin jollakin tavalla tärkeää, että saa olla naisen "suojelijana", eikä minulla ainakaan ole mitään tarvetta pahastua siitä, jos mies haluaa esiintyä vahvemman roolissa tällä tavoin.

 

[OmppuO]

En ole töissä kohdannut mitään epäilyjä voimistani, mutta mua ottaa päähän suunnattomasti se, että oma isä epäilee mun renkaanvaihtotaitoja. Olen vaihtanut autooni renkaat niin kauan kuin minulla on ollut auto ja aina isukki jaksaa tulla neuvomaan siinä puuhassa. Sitten isä ihmetteli miksi avokki ei yhtään puuhassa auta. Äiti sitten sanoi isälle, että oletkos varma että OmppuO haluaa/tarvitsee apua? Avokki kyllä tietää etten siihen puuhaan apua tarvitse. Ilmeisesti yksi kerta rengasavaimella uhkailua riitti :D
Joskus kyllä tuntuu että avokki jättäisi mielellään kaikki hommat mulle jos vaan siihen suostuisin. Mutta kyllä muru tekee maittavaa ruokaa :haart:

 

[Mai]

heh, mulle on sattunut kaikenlaista hassua uudessa tyossa...olen siis kokkina ja ainoa tytto meidan keittiossa, tyokavereina parikymmenta miesta/poikaa ja valilla kylla hakkaan paata seinaan niitten takia..ensimmaisena paivana sattui jotain legendaarista kun vaatteet vaihdettuani menin keittioon ja kysyin itseani ylemmassa asemassa olevalta tyokaverilta, etta mita voisin alkaa tekemaan...ja vastaus oli:
"kulta, sahan voisit menna ja keittaa meille pojille teeta?" :jahas:

 

[Saiminen]

Miulla ei nyt tule mieleen kuin yksi tapaus salilta. Tein "kaikessa rauhassa" pää punaisena viimeisen SYVÄkyykky sarjan. Hoippuen aloin sitten tyhjenteleen tankoa, mutta siihempä kerkesikin joku hoikahko mies toppuutteleen että "älä nyt turhia ota niitä painoja pois... Minä teen vähän suuremmilla painoilla kuin sinä." hullun teerevänä... No ei se kyllä nakannut kuin kympit molempiin päihin lisää.

Hilauduin sitten prässiin istuskeleen ja katselin kun miekkonen puristi tiukkaa kymppiä kovaäänisesti, vyöhön köytettynä tietysti ja sillä tutulla 1/3- "kyykky" liikeralla. Sarjojen välissä kyttäili mua tosi omahyväisen mairea ilme naamalla. Siis voi että ärsytti, eipä ole kyllä koskaan sattunut salilla noin että itseäni lähes 20cm pitemmän miehen tarvitsee alkaa leuhkimaan että hähhäää, mäpäs olen vahvempi...

Itellä vielä hirveä menkkaränkkä.. Kyllä teki mieli täräyttää että heitäppä sillä vyöllä kuikkaa ja lakkaa nitkuttelemasta jos nyt meinaat kyykätä edes :jahas:

 

[Anonymity]

Off topic... Olin maanantaina salilla kyykkäämässä, kun siellä oli samaan aikaan sellainen lähemmäs nelikymppinen kundi, joka on varmaan joskus käynyt salilla, mutta joka on nykyään keskittynyt enemmän tuohon keskivartalon kasvattamiseen.

Alkoi ihan toden teolla vituttamaan, kun aloin kyykkäämään ja kuulin kuinka tuo mies sanoi kovaäänisesti kaverilleensiellä selkäni takana, että "katoppas kun toi tyttö kyykkää". Tuo lausahdus sanottiin positiivisessa mielessä, mutta sen vaikutus oli epämiellyttävä, kun muut salillaolijat kääntyivät katsomaan.

No, eipä kulunut aikaakaan, kun tuo sama mies hyökkäsi taakseni ja toisteli meikäläiselle sillä tavalla "selkään taputtajan ja ammattilaisen"-tyyliin, että "siisti kyykky, siisti kyykky". Katselin sitä vähän hoo-moilasena ja heitin ilmaan ehkä sellaisen "katoa takavasemmalle ja vähän nopeasti"-katseen.

Myöhemmin tuo sama äijä meni tosi äijänä ja ammattilaisena yhden daamin luo, joka teki taljassa ojentajia ihan mukavilla painoilla. Tuo äijä meni melkein sen daamin viereen seisomaan ja alkoi tehdä tuota samaa ojentajaliikettä "ilmassa". Siinä samalla se sitten selitti jotain kaverilleen tuosta ojentajatreenistä ja varmaan siinä samalla kävi taputtelemassa olalle tätä toista tyttöä. Helvetti mikä ääliö!

Ymmärrän siis ja tuntuu ihan kivalle, jos joku tulee kehumaan salilla ihan aidosti, mutta tämän äijän pyrkimyksenä taisi olla enemmän oman itsensä ja "osaamisensa" esille tuominen kovaan ääneen. Siis lähinnä tuo tyyppi ärsytti, oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa.

 

[Gwyneth]

Mä pystyn ja osaan... tiedän sen itse eikä minun sitä muille tarvitse todistella. Pidän siitä että minulle avataan ovia tai tarjoudutaan auttamaan kantamusten kanssa. Arvostan huomaavaisuutta niin naisissa kun miehissäkin.

"I need a soldier
That ain't scared to stand up for me
Known to carry big things
If you know what I mean [...]
I love how he keep my body screamin"
(Destiny's Child: Soldier)

 

[Maisa]

Mulle kävi salilla jokin aika sitten tällanen tapaus. Kyykkytankoon oli joku jättänyt painot, mutta en ollut varma oliko jollain vielä sarjat kesken. Kyselin lähellä pyörivältä mieheltä oliko hänellä kesken. Mies vastasi, ettei siinä taida kukaan enää tehdä ja hän voi ottaa painot pois ja ryhtyi heti toimeen. Asianhan voi ilmaista monella tavalla, mutta tämä mies kyllä kysyi ihan ystävällisyyttään eikä tullut yhtään sellainen fiilis, että mun voimia tässä nyt aliarvioidaan. Katselin vierestä kun hän nosteli painot alas ja kiittelin kovasti.

Vaikka olisin minä ne itsekin saanut ja lastasin kohta lähes samat painot uudelleen, mutta mukavaa oli minusta tällainen kohtelias auttaminen, jota harvemmin nykypäivänä saa kokea. Piristi päivää mukavasti.

 

[PMLats]

Pahemmin en ole "aliarviointiin" törmännyt, ehkä siksikin etten välttämättä anna helposti tilaa sellaiselle - paitsi tilanteissa, joissa tiedän heti olevani altavastaajana (silloin heitän huoletta iik-olen-tyttö-vaihteen päälle). Niin sanotut poikien ja miesten puuhat ovat kuitenkin aina kiinnostaneet kohtuullisen paljon, samoin kuin tuommoinen puhdas fyysinen aherrus, ja pienestä pitäen olen saanut ja halunnut tehdä kaikkea mitä velipoika ja iskäkin. Lanka ja neula eivät taasen kädessä pysy, samoin esim. silittämisen taide ja ne kummalliset tavat viikata pestyt lakanat (miksi helvetissä niitä ei voi vain pyöräyttää rullalle????) eivät ole koskaan avautuneet.

Ovien availu ja raskaiden kantamusten raahaamisessa auttaminen ovat hienoja tapoja osoittaa kohteliaisuutta , mutta minä en rupea näitä pyytämään enkä tee niistä numeroa. En esim. jätä ostoksia kassalle ja lähde kävelemään olettaen että joku ne perässä tuo, tai jää autoon istumaan odottaen että mies tulee avaamaan oven (ok, auton ovia ei kai enää pahemmin ole tapana availla :D ). Noh, aavikon laivaa saan leikkiä harva se päivä, ja kyllähän se treenikassi on kannettava, sillä painaahan se vähemmän kuin ne ihrat jotka kesällä ja syksyllä tippuivat kyydistä :evil: Olen tosin harkinnut pyörillä kulkevan lentolaukun hankkimista treenikassiksi, voisi hieman helpottaa arkipäivää.... :D

 

[J-nnu]

Minua ei henkilökohtaisesti haittaa tuollainen. En välttämättä koe, että nuo miespuoleiset haluavat "vähätellä" minua, vaan haluavat olla miehiä ja ikään kuin "suojella" naista. Periaatteessa tuo saattaa parhaimmillaan olla kohteliaisuutta ja onneksi sellaista on vielä olemassa. Ja eivät ne miehet aina välttämättä näe päällepäin, onko naisella voimia vai ei.

Joskus aikaa sitten suhteen alussa oli hankalaa tottua siihen, että mies halusi kantaa kauppakassit, avasi oven ja huolehti muutenkin vastaavanlaisissa tilanteissa. Meinasin ensin olla ihan että "anna mun", mutta sain vastaukseksi että hänen naisen ei tarvitse kannella mitään jos hän on läsnä. Ja tietää ihan varmasti että jaksaisin. Mielelläni olen mieheni rinnalla se "kevyet hommat tekevä" nainen, vaikka oikeasti vahva olenkin. Oikea prinsessa :haart: (huumoria) Ei se ole mitään aliarviointia tällaisessa tilanteessa. Ei sitä vissiin tartte aina joka suuntaan edes todistella, että on vahva ja jaksaa ja osaa. Kai se riittää että itse sen tietää. Ja kyllä se näkyy todistelemattakin, jos on kondiksessa. Ok, heh.

 

[Anonymity]

Joo, exä oli vähän samanlainen. Se kantoi ruokakasseja ja oli "äijää" aina välillä. Toisaalta se oli samalla ylpeä siitä, että jaksoin treenata salilla mukavilla mainoilla ja että mulla oli lihasta. Eli enemmänkin kohteliaisuutta kuin aliarvioimista.

 

[Gillyanne]

Hmmm. Tätä trediä lukiessa on tullut sellainen fiilis, että ehkäpä minä sittenkin olen paljon "äijämpi" kuin mitä olen tähän asti kuvitellut olevani... mutta kun minä nyt en vain yksinkertaisesti osaa pitää minkäänlaisena äijäilynä/todisteluna/näyttämisenhaluna tjsp. sitä, että kannan ja raahaan ja teen raskaitakin hommia siinä missä miehetkin - kun kerran hyvin jaksan ja pystyn, niin miksi en tekisi? Tai kääntäen, miksi minun pitäisi jättää ne ns. raskaammat hommat automaattisesti esim. kumppanilleni vain siksi, että hänellä sattuu olemaan killuttimet koipien välissä ja minulla taas ei?

Tottakai minäkin arvostan miehessä kohteliaisuutta ja herrasmiesmäisyyttä, sehän nyt on selviö. Mutta meikäläisen kielessä ne vain merkitsevät jotain muuta kuin sitä, että mies kantaa automaattisesti kaiken käsilaukkua raskaamman jne. Ja johan tuo Pahiskin nauraisi itsensä tärviölle, jos meikäläinen ronski ja rouhea punttimimmi tästä yht'äkkiä ryhtyisi hulluna "tyttöilemään" ja hentoisen prinsessan kohtelua vaatimaan... ;)

 

[Anonymity]

Mua on aina pidetty sellaisena poikatyttönä ja tuon Setan sukupuolitestin mukaan olen androgyyni ;) Olen myös sellainen, joka kantaa raskaita kantamuksia ilman pyytämättä ja jaksan sen myös tehdä, eli tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin Gillyannessa.

Nyt kuitenkin vanhempana olen huomannut, että minusta on kuoriutunut enemmän tuota tyttöilyä ja itse asiassa nautin siitä. Se ei tarkoita oikeasti sitä, etten voisi nousta autoon ilman, että mies avaa minulle oven tai etten voisi itse avata ulko-ovea. Tai että mies joutuisi kantamaan yksinään kolme ruokakassia. Minä voin hyvin kantaa yhden, mutta odotan miehen kantavan sen yhden ja jos ei kanna, niin kyllä minulla käy mielessä, että mikäs moukka tuo heppu oikein on. En tee siitä mitään numeroa ja vaadi sitä rinsessakohtelua, mutta mieleni sopukoissa odotan sellaista käytöstä.

Vietiin kerran erään entisen miespuolisen työkaverin kanssa viinaksia eräälle juhlapaikalle. Tuon matkan aikana mies kantoi viinipullon ja minä kaljakorin. Minusta se oli vähän nurinkurista, kun tuo mies ei edes tarjoutunut auttamaan. Ei siinä mitään, sainhan minä sen yksinkin kannettua. Mutta se kundi nyt oli ihan käsittämätön törppö muutenkin. Eikä mikään ihme, että sillä ei ikinä ole tainut olla muita naisia kuin maksullisia. Jos tietäisitte kaverin, niin ymmärtäisitte.

 

[J-nnu]

Joo just toi on se pointti, että ei siitä pidä pahastua jos joku haluaa tehdä sun puolesta jotain. Mutta sit menee iteltä yli, jos alkaa toiselta aina vaatimaan, eikä ite enää tee mitään, eli alkaa ottaa sen kohteliaisuuden itsestäänselvyytenä. Toinen haluaa auttaa, tehdä oman osansa. Vilpittömästi. Ja onhan ne kauppakassit raskaita. Mäkin oon päätä lyhyempi ja puolet pienempi kuin mies, näyttäshän se hassulta jos mä kantaisin kaks isoo kassia ja se jotain pientä. Vaikka jaksankin. Molemmat oman osansa, ei kai siinä tartte mitään pätemään ruveta, että kyllä mä prkl jaksaisin kaikki kantaa ;) Mutta ennen mulla oli sellanen minä ite-ajattelu, nykyisin haluan olla se prinsessa (huumoria) :lol2: