Älä laihduta päivä 6.5 - Mitä mieltä?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Subban
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
No toihan on ihan vaan Syömishäiriöliiton kamppaja, jolla pyritään saada näkyvyyttä mm. sille, että anoreksia on tappavin mielenterveyshäiriö Suomessa. Mitäs pahaa tollasessa kamppanjassa on? Itsekin olen siihen liittynyt vaikka tiedän, että kiristelen tuolloin ihan niin kuin koko toukokuun, mutta kamppanjan näkyvyyden vuoksi minutkin sieltä listalta löytää. Ajatushan tuossa kamppanjassa on tärkeä eikä anoreksia ei ole missään nimessä verrattavissa peruslaihduttajiin/kiristelijöihin. Eikä siinä ei ole mitään huonoa, että mielenterveysongelmille koitetaan saada palstatilaa tuollaisilla kamppanjoilla.
Nimenomaan tässä tuo kampanja epäonnistuu minun mielestäni surkeasti. Ymmärrän, että kampanjan tavoitteena on tuoda anoreksiaa framille ja herätellä huomaamaan nuoriin naisiin (ja miehiin) vaikuttavia ulkonäköpaineita jotka anoreksiaa laukaisevat, ja kritisoida höperöitä näännytysihmedieettejä, mutta siinähän tuo ei kvbin hyvin onnistu. Esimerkiksi tässä ketjussa valtaosa viesteistä koskee sairaalloisen ylipainoisia ihmisiä, pullukoita, pitsansyöntiä ja elintasosairauksia. Tuo "älä laihduta" nyt minusta ei ole kovin onnistunut tunnuslause, koska se herättää ihan toisenlaisia mielleyhtymiä, kuin alkuperäinen tarkoitus on. Mun mielestä se jopa kääntyy itseään vastaan, koska se nimenomaan tunneperäistää ja demonisoi painonhallintaa. Anoreksiaan liittyy usein pakko-oireinen liikuntakin kalorien tappamiseksi, miksi ei samantien ottaa ihan yhtä harhaanjohtavaa Älä lenkkeile -teemaa? Jos halutaan kritisoida kauneusihanteiden aiheuttamia ulkonäköpaineita, sen kärkiviestin pitäisi saada ajattelemaan niitä, ilman että ensin pitää tutustua kampanjan tausta-aineistoon.

En muuten tiennyt että anoreksia on tappavin mielenterveyshäiriö Suomessa. Pikaisen guuglettelun jälkeen anoreksiaan sairastuneiden kuolleisuus olisi kuitenkin noin puolet pienempi kuin vakavaan masennukseen sairastuneiden, mutta voi toki olla että löysin äkkiseltään harhaanjohtavia lukuja. Eihän sillä nyt sinällään tietysti ole mitään merkitystä, ja jokainen kuollut on liikaa, kunhan yllätyin.
 
Toinen negatiivinen vaikutus tuolla laihiksen demonisoimisella on se, että kun laihdutus on jossain piireissä tuomittavaa niin sitä tehdään sitten salassa. Parasta olisi kun kaikki pystyisivät suhtautumaan omaan painoonsa ja ruumiseensa ilman tunteita, tällöin joku voisi olla halutessaan läski ilman kummempaa morkkista, suurin osa olisi tavallisia jojoilevia laihaläskejä ja muutama harva saisi olla hyvässä kunnossa ilman että kaikki muut koittaisivat hiekottaa tämän pyrkimyksiä. Tuskinpa vaan tulee toteutumaan kun ihmisillä on niin huono itsetunto...

Itse en jaksa välittää läskien tai muuten vaan turhasta stressaavien mielipiteistä vaan ilmoitan aina dietillä ollessani olevani, että en syö esim. pitsaa koska siinä on noin 150% tämän päivän minun ja todennäköisesti myös sinun rasvan tarpeesta...
 
Vitun facebookki, Vitun läskit, Vitun ihmiset.

Kenenkään mielenterveyttä ei paranneta millään läskien facebook - propagandalla. Jos jollain on anoreksia niin se ei korjaannu sillä, että joku läski saa hyvällä omallatunnolla nyt yhden päivän ajan vetää sen donitsinsa kahvin kanssa sen jälkeen kun on käynyt antamassa vähän peukkua naamakirjassa. Missä vaiheessa oman kulutuksensa verran ja ruokaympyrän mukaan tapahtuvasta säännöllisestä syömisestä on tullut laihduttamista? Ei viikkoon syödä suklaata, taffeleita ja lämmitetä mikrossa valmisruokaa niin sitten ollaankin jo dietillä. Tästähän tässä nykypäivän "laihduttamisesta" on kyse, vaikka terveellisen ja sännöllisen syömisen pitäisi olla normi.

Haistakaa paska läskit!
 
Vitun facebookki, Vitun läskit, Vitun ihmiset.

Kenenkään mielenterveyttä ei paranneta millään läskien facebook - propagandalla. Jos jollain on anoreksia niin se ei korjaannu sillä, että joku läski saa hyvällä omallatunnolla nyt yhden päivän ajan vetää sen donitsinsa kahvin kanssa sen jälkeen kun on käynyt antamassa vähän peukkua naamakirjassa. Missä vaiheessa oman kulutuksensa verran ja ruokaympyrän mukaan tapahtuvasta säännöllisestä syömisestä on tullut laihduttamista? Ei viikkoon syödä suklaata, taffeleita ja lämmitetä mikrossa valmisruokaa niin sitten ollaankin jo dietillä. Tästähän tässä nykypäivän "laihduttamisesta" on kyse, vaikka terveellisen ja sännöllisen syömisen pitäisi olla normi.

Haistakaa paska läskit!

Ymmärrät varmaan, mutta sanon sen silti; Facebook kampanja + kohderyhmä * ( mainostus + varainkeruu + varmaanjotainmuuta) = €
 
Leppoisat läskit on minulle fine. Mutta todella ärsyttävä ihmisryhmä on pohjimmiltaan itsetunto-ongelmaiset saamattomat läskit, jotka koittavat halveksua kaikkia muiden pyrkimyksiä parempiin elämäntapoihin. Facebookissa pystyy seuraamaan näitä keskusteluja helpostikin, missä joku pulleampi tyyppi kertoo diettiaikeistaan. Heti siellä on muutama vakkari kommentoimassa, että "mitä ihmettä, eihän sussa ole mitään mistä ottaa pois??". Naiset varsinkin ovat tässä enemmän susia toisilleen, ettei tuttavasta vaan kuoriutuisi haluttavampi vaan parempi pysyä entisessä paskakunnossa.
 
Mua nyt lähtökohtaisesti vituttaa tuo termi "laihdutus" vähän samalla tavalla kuin "kiinteytyminen". Tuskin tarvitsee tosiaan luopua päiväksi terveellisestä ruokavaliosta ja vetää kaikkea mahdollista paskaa "hyvällä omalla tunnolla kun on sen ansainnut ja muut kootut sössötykset" ollakseen mukana päivän hengessä. Kyllä minäkin vastustan määrämittaisia kitukuureja ja naistenlehtien pudota 5 kg ennen lomamatkaa jolla lihot 10 kg dokaamalla gigoloiden kanssa köyriminen ainoana liikuntana -ohjeita, mutta ei tän koko tempauksen teema voi olla järjen heittäminen ulos ikkunasta. Ehkä ne yrittävät sanoa, että ei pitäisi laihduttaa, vaan syödä hyvin oman normaalipainonsa vaatimia määriä terveellistä ruokaa, teoriassahan silloin pitäisi ajan kanssa asettua hyvään painoon, juu nou.

Minä nyt en osallistu ikinä mihinkään tempauksiin muutenkaan että sinänsä ihan sama, mutta ihan turhat herneet täälläkin on taas vedetty.
 
Leppoisat läskit on minulle fine. Mutta todella ärsyttävä ihmisryhmä on pohjimmiltaan itsetunto-ongelmaiset saamattomat läskit, jotka koittavat halveksua kaikkia muiden pyrkimyksiä parempiin elämäntapoihin. Facebookissa pystyy seuraamaan näitä keskusteluja helpostikin, missä joku pulleampi tyyppi kertoo diettiaikeistaan. Heti siellä on muutama vakkari kommentoimassa, että "mitä ihmettä, eihän sussa ole mitään mistä ottaa pois??". Naiset varsinkin ovat tässä enemmän susia toisilleen, ettei tuttavasta vaan kuoriutuisi haluttavampi vaan parempi pysyä entisessä paskakunnossa.

Tämä on niin totta. Itselläni ei ole laihduttamisen tarvetta ja pidän huolen siitä, ettei sitä tarvetta tulekaan. Ja juuri se ärsyttää joitakin läheisiäni erittäin paljon. Erään henkilön mukaan se, että pidän itsestäni huolta (eli treenaan, lenkkeilen ja syön hyvin) = anoreksia tai erittäin suuri riskitekijä sairastua siihen. Lapsena ollessani selvästi ylipainoinen halusin laihduttaa, mutta en ikinä saanut siihen tukea, joten jouduin tekemään sen mahdollisimman salaa. Se, että halusin silloin päästä ylipainosta eroon, oli erittäin paheksuttava asia lähipiirissäni. Se opetti minua itseäni tukemaan kaikkia niitä ylipainoisia, jotka haluavat laihduttaa ja tekevät sen eteen töitä. Mutta taas sellaiset lihavat, jotka terrorisoivat muiden laihduttamista tai terveellisiä elämäntapoja ylläpitäviä henkilöitä, valittavat omista lihavuuden tuomista vaivoistaan ja haukkuvat normaalipainoisia, saavat minulta niskavillat pystyyn.
Kommentoidakseni vielä tätä kampanjaa, joka mitä ilmeisemmin on tarkoitettu anoreksian ehkäisyyn, olen sitä mieltä, että ajatuksena se on hyvä. Anoreksia on vakavasti otettava sairaus, mutta ei sitä nettikampanjoilla paranneta. Kokonaisuudessaan laihuuden ihannointi ilmiönä on niin valtaisa ja pitkäkestoinen, ettei sitä kaadeta yksittäisten kampanjoiden avulla. Kuva ihannevartalosta on piirtynyt maailmanlaajuisesti ihmisten mieleen, ettei sitä niin vain korvata toisella, vähän läskimmällä versiolla.
 
Tämä on niin totta. Itselläni ei ole laihduttamisen tarvetta ja pidän huolen siitä, ettei sitä tarvetta tulekaan. Ja juuri se ärsyttää joitakin läheisiäni erittäin paljon. Erään henkilön mukaan se, että pidän itsestäni huolta (eli treenaan, lenkkeilen ja syön hyvin) = anoreksia tai erittäin suuri riskitekijä sairastua siihen. Lapsena ollessani selvästi ylipainoinen halusin laihduttaa, mutta en ikinä saanut siihen tukea, joten jouduin tekemään sen mahdollisimman salaa. Se, että halusin silloin päästä ylipainosta eroon, oli erittäin paheksuttava asia lähipiirissäni. Se opetti minua itseäni tukemaan kaikkia niitä ylipainoisia, jotka haluavat laihduttaa ja tekevät sen eteen töitä. Mutta taas sellaiset lihavat, jotka terrorisoivat muiden laihduttamista tai terveellisiä elämäntapoja ylläpitäviä henkilöitä, valittavat omista lihavuuden tuomista vaivoistaan ja haukkuvat normaalipainoisia, saavat minulta niskavillat pystyyn.
Kommentoidakseni vielä tätä kampanjaa, joka mitä ilmeisemmin on tarkoitettu anoreksian ehkäisyyn, olen sitä mieltä, että ajatuksena se on hyvä. Anoreksia on vakavasti otettava sairaus, mutta ei sitä nettikampanjoilla paranneta. Kokonaisuudessaan laihuuden ihannointi ilmiönä on niin valtaisa ja pitkäkestoinen, ettei sitä kaadeta yksittäisten kampanjoiden avulla. Kuva ihannevartalosta on piirtynyt maailmanlaajuisesti ihmisten mieleen, ettei sitä niin vain korvata toisella, vähän läskimmällä versiolla.


Ei saatana että tämä pisti vituttamaan, kun on itse kokenut lähipiirissä läskiyspaskaa.

Molemmat vanhemmat lihavia ja kotiruoka tasoa rasvaa + lisättyä sokeria. Kakarasta asti päin vittua opituista ravintoasioista ja tottumuksista oli aika vaikea päästä eroon. Esimerkkinä klassinen "Peruna on terveellistä, eikä siinä ole kaloreita. piste." Mitä vitun vittua.


Asia lienee käsitelty noin 1000x aikaisemminkin tällä forumilla, mutta mikä vittu siinä on että vähänkin kunnostaan parempaa huolta pitävä on ns. vapaata riistaa ja yleisen vittuilun kohde? "Hyi anoreksia"-propagandaa levitetään pikkulapsesta asti kaikista urheilullisista ja samaan hengenvetoon ihmetellään, miksi Matias-Mikael tarvitsee ekalla luokalla rintsikat. Vittu että vituttaa, lähden salille purkamaan agression
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Tää "hyväksy painosi" -juttu on mun mielestä aika kummallista. Jos on lihava, niin silloin on lihava ja asialle kannattaisi tehdä jotain. Miksi pitäisi hyväksyä oma lihavuutensa ja tyytyä tilaansa? Toki, jos alkaa inhoamaan itseään, niin silloin helposti syömishäiriö vain vaihtuu toiseen, eikä terveydentila siitä parane. Mutta tätä ei tässä ilmeisesti haettu.
Tuntuu myös että lihavuus on nykyään yleisesti hyväksyttyä. Hyvä näin, mutta miksi taas esim. tupakoijia saa arvostella tupakoinnistaan? Ravintolassa voit sanoa tupakoivalle kaverillesi, että onpa huono tapa, mikset lopeta. Mutta sanopa ylipainoiselle kaverillesi: "Ootpa sä läski, kannattais laihduttaa", niin tulee aikas pahoja katseita ulkopuolisilta.
Miten ylipainoisuus sitten eroaa tupakoinnista? Molemmat haittaavat elämää, molemmat ovat perseestä. Silti tupakointi on periaatteessa jo kiellettyä, mutta lihavuus pitäisi hyväksyä.

Vähän sivuaa alkup. aihetta, mutta piti vähän heittää omia ajatuksia. En polta, enkä myöskään ole lihava.

mitä jos on tyytyväinen itseensä lihavana? vai voiko sellaista olla?
aamupäivällä radiossa keskusteltiin tästä aiheesta ja siellä sanottiin minusta ihan hyvin, että miksi pitää "patistaa" ihmistä laihduttamaan tai vastaavasti syömään enemmän, miksei vaan laita elämäntavat kuntoon ja ruokavalio normaaliksi jolloin paino ehkä putoaisi hitaammin muttei kuitenkaan olisi tarkoituksellista laihduttamista.
 
Niin, voihan sitä olla tyytyväinen itseensä myös tupakoivana, joka vikko kännit vetävänä tai mitä tahansa muuta terveyttä haittaavaa tapaa ylläpitävänä, yhtälailla kun voi olla tyytyväinen itseensä lihavana. Mutta kannattaako yhteiskunnan erityisesti rohkaista ihmisiä olemaan tyytyväisiä huonoihin elintapoihinsa, vai kannattaisiko mieluummin pyrkiä rohkaisemaan ihmisä muuttamaan tapojaan terveellisempään suuntaan? Kovasti esim tuosta tupakoinnista jaksetaan valittaa, eikä taida sitä "älä lopeta tupakointia"-päivää olla vielä järjestetty. Miksi joka päivä mäkkärissä syöminen on parempi ja hyväksyttävämpi tapa vahingoittaa terveyttään kuin tupakointi?

Edit: ja mitä eroa on sillä että "laittaa elintapansa kuntoon" ja sillä että laihduttaa? Jos muuttaa ruokavaliotaan ja sen seurauksena laihtuu, niin eikö se nyt aika pitkälti ole laihduttamisen määritelmä? Tietty tämä "elintapojen kuntoon laittaminen" varmaan tarkoittaa sitä, että laihduttaa jotenkin järkevästi eikä jollain vammaisella kukkakaalidieetillä, mutta luulisi olevan itsestään selvää että kukaan järkevä ihminen nyt ei muutenkaan suosittele näitä pikadiettejä tai vastaavia kenellekään.
 
Ei mulla muuta, mutta miten tämä liittyy treenaamiseen?

Ei todellakaan ollut mitään aavistusta mihin tämä olisi pitänyt avata.

mitä jos on tyytyväinen itseensä lihavana? vai voiko sellaista olla?
aamupäivällä radiossa keskusteltiin tästä aiheesta ja siellä sanottiin minusta ihan hyvin, että miksi pitää "patistaa" ihmistä laihduttamaan tai vastaavasti syömään enemmän, miksei vaan laita elämäntavat kuntoon ja ruokavalio normaaliksi jolloin paino ehkä putoaisi hitaammin muttei kuitenkaan olisi tarkoituksellista laihduttamista.

Tässä pähkinänkuoressa asia mikä minua vituttaa. Laihduttamista pidetään nykyään negatiivisena asiana. Tässäkin lainauksessa siis ensin ihmetellään halveksuen laihduttamista ja siihen kannustamista, jonka jälkeen silti kehotetaan laittamaan elämäntavat ja ruokavalio semmoiseksi, että paino putoaa hitaasti. Kuitenkin niin hitaasti, ettei saa sitä kamalaa laihduttajan statusta. Uskomatonta kaksinaismoralismia.

Jajoo, tottakai ylipainoinen saa olla tyytyvävinen itseensä, mutta sehän nyt missään nimessä ei poissulje mahdollisuutta laihduttamiseen. Olen minäkin tyytyväinen itseeni, mutta samalla näen paljon kehittämisen varaakin kropassani.
 
Silkkaa itsepetosta koko paska. Ei läski ole tyytyväinen omaan kehoonsa vaikka niin väittää. Saattavat kertoa muille ihmisille jotain muuta, mutta illalla peilin edessä katsovat itseään ja häpeävät omaa ulkonäköään. Kaikkea voi uskotella itselle, mutta lopulta totuus tulee vastaan kuin seinä. Pätee moneen asiaan, esim. jos jollakin kulli on kuin pyykkärin sormi, niin jonkin aikaa voi tuntua kivalta pitää itseään jonain John Holmesina, mutta viimeistään silloin kun vehkeelle olisi tulossa käyttöä, niin se itselleen uskottelemalla kerätty itsetunto romahtaa. Myös jos suohirviö-sotanorsu pitää itseään jonain missinä, niin viimeistään missikisoissa totuus lyödään silmille. Läskien kannattaisi vain hyväksyä faktat, ja laihduttaa. Voivat olla oikeastaan onnellisia siitä, että heidän vaivansa on sellainen, johon voi itse vaikuttaa. Esimerkiksi kehitysvammaisella olisi varmasti vaikeampaa, kun tietää, että tulee olemaan sellainen koko lopun ikänsä, eikä kukaan ota todellisuudessa vakavasti, vaikka joku saattaisi niin sanoa ihan vain lohduttaakseen.
 
Kyllähän laihdutuksen ja normaalipainon mielikuvaa yritetään vääristää tarkoituksella. Itse olin pari vuotta sitten 130kg painava, 20 vuotias nuori äijä. Toistelin kaikille kuinka olen tyytyväinen kehooni ja en haluakkaan olla mikään kukkakeppi. Sanoin myös että laihdutan sitten kun alkaa tuntumaan pahalta. No, todellisuudessa pahalta tuntui 24/7, mutta en vaan jaksanut laihduttaa. Vihasin oikeasti sitä, että olin kauhea tankki ja en edes pystynyt harrastamaan niitä lajeja mitä penskana harrastin. Tällä "olen onnellinen lihavana" mantraa vaan toistetaan niin pitkään kaikille, että siihen alkaa uskomaan itsekkin ja näin uskoo välttävänsä tuskaisen elämäntaparemontin.

Yhtäkkiä heräsin ja aloitin laihduttamaan ja koska jouduin kaikista pikaruuasta ja muista herkuista kieltäytymään, niin laihdutus tuli kavereiden ja sukulaistenkin tietoon. Siellä kaikki alkoivat hokemaan tätä "Miksi sinä laihdutat?", "Eihän sulla oo mitään laihdutettavaa" ja "Sinä oot luonnostaankin tuommonen roteva". Vitut. Läski minä olin. Teki monesti mieli sanoa, että kattokaa nyt minua, oon 20v nuori mies mun BMI on 40, oon sairaalloisen lihava, mä en saa edes itselle aamulla sukkia jalkaan ja mun selkä oli niin huonossa kunnossa, että joudun kohta pyörätuoliin ja kaikki suuresti ihmettelee, miksi ihmeessä pudotat painoa? En ymmärrä miksi oikeasti lihavia yritettään aivopestä pois terveellisistä elämäntavoista, uskottelemalla tälle että oot juuri sopiva tuommosena. Lihava on lihava. Piste. Eriasia jos kyseessä on oikeasti laiha ihminen, joka suunnittelee laihduttamista.

Nyt 22v ja painoa 99kg ja onnellisempi kuin koskaan. En oo vieläkään itseeni tyytyväinen ja painonpudotus jatkuu kunnes saan rasvaprosentin ihan normaalille tasolle. Pystyn taas harrastamaan ja elämään ilman kipuja ja väsymyksiä.
Joten laihduttakaa ihmeessä, mutta muistakaa että vain jos siihen on varaa. Lihavuuskin johtuu syömishäiriöstä, siinä missä laihuuskin.
 
Hieno tarina Sampalta ja tsemppiä projektissa. Ei minun mielestäni kenellekään pidä päin näköä sanoa, että "olet hirveä valas" mutta vähintään yhtä tyhmää on noi "ei sussa ole mitään mistä laihtua!!" vaikka sokeakin näkisi tilanteen. Minkälainen ihminen kuvittelee tsemppaavansa toista (syömään lisää suklaata?) sanomalla noita vähätteleviä kommentteja, ettei olisi mitään mitä tiputtaa. Miksei vaan voi olla iloinen tuttavan projektista ja kannustaa laihtumiseen ja tsempata sitä kautta. Äärimmäisen harvoin lihava on oikeasti tyytyväinen tilanteeseensa, eihän laihduttaminen nyt herranjumala olisi niin suosittua lihavien keskuudessa, jos ne olisivat aidosti tyytyväisiä olotilaansa. Eräskin tuttavani on kymmenettä vuotta varmaan dietillä tuloksetta, mutta hän on kaikista äänekkäin läskien puolestapuhuja, ainoastaan tulee mieleen, ettei omat läskit tunnu ihan niin pahalta, kun ei muutkaan onnistu.

Myös huomattavasti huomaamattomampia toisten painonhallinnan torpedoimisyrityksiä kuulee. Omasta tuttavapiiristäni
Mäkissä
myyjä: "millä juomalla?"
minä: "light kokis"
kaveri: "eiiiiiih jotain lightia.... huoh!"
kebab-paikassa
myyjä: "mitäs?"
minä: "kebab salaatilla"
kaveri: "salaatilla?!?!"
hän otti tietenkin ranskalaisilla, niinkuin kuuluu.
 
Silkkaa itsepetosta koko paska. Ei läski ole tyytyväinen omaan kehoonsa vaikka niin väittää. Saattavat kertoa muille ihmisille jotain muuta, mutta illalla peilin edessä katsovat itseään ja häpeävät omaa ulkonäköään. Kaikkea voi uskotella itselle, mutta lopulta totuus tulee vastaan kuin seinä. Pätee moneen asiaan, esim. jos jollakin kulli on kuin pyykkärin sormi, niin jonkin aikaa voi tuntua kivalta pitää itseään jonain John Holmesina, mutta viimeistään silloin kun vehkeelle olisi tulossa käyttöä, niin se itselleen uskottelemalla kerätty itsetunto romahtaa. Myös jos suohirviö-sotanorsu pitää itseään jonain missinä, niin viimeistään missikisoissa totuus lyödään silmille. Läskien kannattaisi vain hyväksyä faktat, ja laihduttaa. Voivat olla oikeastaan onnellisia siitä, että heidän vaivansa on sellainen, johon voi itse vaikuttaa. Esimerkiksi kehitysvammaisella olisi varmasti vaikeampaa, kun tietää, että tulee olemaan sellainen koko lopun ikänsä, eikä kukaan ota todellisuudessa vakavasti, vaikka joku saattaisi niin sanoa ihan vain lohduttaakseen.

Eli vain normaalipainoinen, -kullinen ja ei-kehitysvammainen voi olla vakavasti otettava ja aidosti onnellinen ihminen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom