Työntekijöiden sairastumisesta sen verran, että edellisen kulkutaudin aikana puhuttiin paljon siitä, että räkäisenä ja yskivänä ei pitäisi töihin tulla silloinkaan, kun mitään epidemiaa tai sen mahdollisuutta ei ole. Monet pitää kuumetta jonkunlaisena rajana, mutta kun se flunssa tarttuu muihin ihan ilman kuumettakin. Voi olla, että esim ma-pe työviikkoa tekevä tulee perjantaina sairaana töihin ja toivoo toipuvansa viikonlopun aikana, ettei tule palkatonta päivää. Toisin kuin offarin lukuisilla rahamiehillä, voi palkattomilla ensimmäisillä sairauspäivillä olla ihan oikeasti merkitystä heille, joilla kuukausiansio jää muutenkin niukaksi. Näitähän ovat matalapalkkaiset, osa-aikaiset palvelualaihmiset, joiden yleinen arvostus on pieni, mutta joiden työpanos pitää jokaisen normaaliarjen pyörimässä.
Omassa työpaikassa oli 30-60-90 -sääntö eli näiden määrien täyttyessä asiasta keskusteltiin esimiehen ja tarvittaessa työterveyden kanssa. Jos joku pitää rokulia aina maanantaisin ja perjantaisin, niin kyllähän noihin määriin pääsee helposti.
Silloin, kun vielä yritin sinnitellä töissä hyvin vahvojen oireiden kanssa, niin minulle maanantai oli monesti se päivä, kun piti pomolle soittaa ja ilmoittaa, etten ole työkunnossa. En suinkaan vetänyt viinaa, vaan en ehtinyt toipua työviikon rasituksesta viikonlopun aikana, joten maanantaina herätyskellon soidessa oli valtava ahdistus päällä. Siinä vaiheessa mietti, vedänkö ranteet auki vai hyppäänkö alas sillalta. Joskus Opamoxin voimalla pystyi lähtemään töihin, toisinaan ei. Esimiehestä riippuen joko kerroin todellisen syyn ja lähdin sitten työterveyteen hakemaan pidempää sairauslomaa tai valehtelin olevani kuumeessa - meillä esimies pystyi myöntämään kolme poissaolopäivää nuhakuumeen/vatsataudin ollessa syynä.
Kynnys kertoa mielenterveysongelmista on iso etenkin silloin, kun pomo on jollakin tavalla ikävä ihminen. Sitä en tiedä, ajattelivatko työkaverit, että Sylveröllä on viikonloppu mennyt liian kostealla tavalla. Työssähän minun valtava psyykkinen pahoinvointi ei muille mitenkään näkynyt; ihminen pystyy peittämään olonsa hyvin taitavasti ja esittämään, kuinka kaikki on täysin ok eli työssäoloajan jaksaa sinnitellä. Se yksityinen aika olikin sitten täysin jotain muuta