BB Johannes Loima

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Snake
  • Aloitettu Aloitettu
mappana sanoi:
Aina ikävä uutinen, kun joku kuolee. Itsellä ei mitään kosketuspintaa kyseiseen henkilöön ja silti tulee vähän surumieli asiasta.
Aihe jota pitäisi avata enemmän. Koska liikaa riistetään oma elämä ihmisten keskuudessa joilla on kaikki ulkopuolisesti ok. Paremmin saanee apua suomessa jos on ulkoisesti avun tarpeessa. :(
Click to expand...
Tämä nyt täysin yleisellä tasolla. Johannesta en tuntenut millään tavalla.

Joskus olen ystävän poismenon joutunut kokemaan sekä muutamilla on ollut melkoisen hankalia vaiheita elämässään.
Mikäli isolla miehellä menee huonosti syyllistetään häntä siitä ja osa ihmisistä on jopa vahingoniloisia siitä. Miestä kohtaan asenne on se että vitun häviäjä ota itteäs niskasta kiinni. Näitä asennevammaisia ihmisiä riittää myös hoitohenkilökunnassa.
Kuitenkin samalla lailla haavoittuvaisia ihmisiä tässä kaikki ollaan, se avuntarve voi iskeä kenelle vaan. Aina se avun pyytäminen vaan ei auta ja ihmisen voimavarat loppuvat.
Jotenkin nämä asenne asiat on täysi tabu suomessa.
Toivottavasti kukaan ei nyt vedä herneitä nokkaan, se ei ole tässä pointti.
 
Huh huh, ei sitä kuivin silmin tätäkään lukenut. Vanhemmille tämä on tietysti se rankin paikka mitä ikinä elämässä voi kohdata, kun lapsi lähtee ennen vanhempiaan. Kaikki voimat sinne perheelle ja omaisille.
Itselläkin on tässä erittäin raskas jakso takana ja noin kolme vuotta on menty päiväkerrallaan, mutta täytyy tässä itsekin myöntää, että jotain jeesiä on jostain haettava.
 
Rantapallo sanoi:
Tämä nyt täysin yleisellä tasolla. Johannesta en tuntenut millään tavalla.

Joskus olen ystävän poismenon joutunut kokemaan sekä muutamilla on ollut melkoisen hankalia vaiheita elämässään.
Mikäli isolla miehellä menee huonosti syyllistetään häntä siitä ja osa ihmisistä on jopa vahingoniloisia siitä. Miestä kohtaan asenne on se että vitun häviäjä ota itteäs niskasta kiinni. Näitä asennevammaisia ihmisiä riittää myös hoitohenkilökunnassa.
Kuitenkin samalla lailla haavoittuvaisia ihmisiä tässä kaikki ollaan, se avuntarve voi iskeä kenelle vaan. Aina se avun pyytäminen vaan ei auta ja ihmisen voimavarat loppuvat.
Jotenkin nämä asenne asiat on täysi tabu suomessa.
Toivottavasti kukaan ei nyt vedä herneitä nokkaan, se ei ole tässä pointti.
Click to expand...

Tämä se on se ongelma. Vielä nykyisinkin miesten kokemaa masennusta vähätellään tai siitä jopa kiusataan, kuten sanoit. Toki ongelma ei enää ole niin iso kuin esim 20 vuotta sitten, mutta edelleen on töitä tehtävänä.

Eikä todellakaan ole mikään häpeä jos tarvitsee apua! Ei täällä maailmassa kukaan yksin selviä. Kaikki tarvii apua joskus. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän.

Miusta se on todellisen miehen merkki kun kehtaa myöntää että nyt menee huonosti ja tarvitsen apua. Jos oikein muistan, vasta taisi Paavo Paaso näistä asioista puhua ja kyllä miun arvostus miestä kohtaan vain nousi!

Kauhea juttu tämä Johanneksen homma ja osan otot läheisille. Liian aikaisin lähti nuori mies!
 
JP Fux sanoi:
Tämä se on se ongelma. Vielä nykyisinkin miesten kokemaa masennusta vähätellään tai siitä jopa kiusataan, kuten sanoit. Toki ongelma ei enää ole niin iso kuin esim 20 vuotta sitten, mutta edelleen on töitä tehtävänä.

Eikä todellakaan ole mikään häpeä jos tarvitsee apua! Ei täällä maailmassa kukaan yksin selviä. Kaikki tarvii apua joskus. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän.

Miusta se on todellisen miehen merkki kun kehtaa myöntää että nyt menee huonosti ja tarvitsen apua. Jos oikein muistan, vasta taisi Paavo Paaso näistä asioista puhua ja kyllä miun arvostus miestä kohtaan vain nousi!

Kauhea juttu tämä Johanneksen homma ja osan otot läheisille. Liian aikaisin lähti nuori mies!
Click to expand...
Se kun voi olla miehellä suurin pelko se että joku näkisi sen käytännössä. Käytös ja elämä voi olla yllättävän normaalia vaikka todella isoja vaikeuksia jaksaa.
Lääkäri on sitten koulutettu katsomaan sitä ottaako henkilö katsekontaktin ja puhuuko ongelmistaan asiallisesti. Vaikka näin olisi voi henkilöllä silti olla pahat oireet, sitä ei vaan tunnisteta.
Vaikka ihminen sitten kertoisi oireiden ja tilanteen olevan paha se ei mene läpi, koska lääkäri katsoo enemmän näitä omia havaintojaan. Pienempi arvo on sillä mitä potilas sanoo.

Sitten kun tähän soppaan vielä lisätään ne asenteet. Joskus miettinyt että onkohan se jäänne jostakin ihmisen lajikehitysvaiheesta. Isolla miehellä menee huonosti ja se on ns "montussa" tuntee se toinen ihminen siinä itsensä voittajaksi ja vahingoniloa riittää, auttamisen halua ei.
Toisaalta jos nuori nätti nainen itkee siinä ongelmiaan tulee vaistomainen auttamisenhalu monelle.
 
Rantapallo sanoi:
Se kun voi olla miehellä suurin pelko se että joku näkisi sen käytännössä. Käytös ja elämä voi olla yllättävän normaalia vaikka todella isoja vaikeuksia jaksaa.
Lääkäri on sitten koulutettu katsomaan sitä ottaako henkilö katsekontaktin ja puhuuko ongelmistaan asiallisesti. Vaikka näin olisi voi henkilöllä silti olla pahat oireet, sitä ei vaan tunnisteta.
Vaikka ihminen sitten kertoisi oireiden ja tilanteen olevan paha se ei mene läpi, koska lääkäri katsoo enemmän näitä omia havaintojaan. Pienempi arvo on sillä mitä potilas sanoo.

Sitten kun tähän soppaan vielä lisätään ne asenteet. Joskus miettinyt että onkohan se jäänne jostakin ihmisen lajikehitysvaiheesta. Isolla miehellä menee huonosti ja se on ns "montussa" tuntee se toinen ihminen siinä itsensä voittajaksi ja vahingoniloa riittää, auttamisen halua ei.
Toisaalta jos nuori nätti nainen itkee siinä ongelmiaan tulee vaistomainen auttamisenhalu monelle.
Click to expand...
Oli itselläkin toissa vuonna tiukkaa ja kun oli tosi synkkä hetki niin otin kuitenkin puhelimen käteen ja varasin lekuriajan.
Saihan sieltä, mielialalääkkeitä ja toivotuksen olla tappamatta itteä. Melkein vitutti enempi se käynti kuin että oisi ollut käymättä.
 
Mikä olisi oikea tapa hoitaa ketkä näiden mielenterveys asioiden kanssa on paininut? Surullista luettavaa aamulta tänään!!! Kovat ajat johanneksen perheellä.

enkä todellakaan haasta riitaa vaan mikä noissa kohtaamisissa on jäänyt kaivelemaan jos/ kun on lääkäriin tai vastaanotolle päässyt?

toki ei tämä johanneksen ketju varmaan ole oikea paikka tästä enempää keskustelua alkamaan.
 
Viimeksi muokattu:
jassoo7 sanoi:
Mikä olisi oikea tapa hoitaa ketkä näiden mielenterveys asioiden kanssa on paininut? Surullista luettavaa aamulta tänään!!!

enkä todellakaan haasta riitaa vaan mikä noissa kohtaamisissa on jäänyt kaivelemaan jos/ kun on lääkäriin tai vastaanotolle päässyt?
Click to expand...
Tätä mä oon yrittäny ratkasta osaltani. Just yks parhaimmista ja läheisimmistä kavereista on lähettäny sellasta viestiä koko päivän että ei oo jääny epäselväks mikä on olotila. Hetken on auttanu (hetki=joitain viikkoja, max 2kk) hoidossa oleminen.

Yrittäny kysellä, että mikä tohon jeesais. Se että olotilat paranis. Miten ne olotilat paranis? Tuo on varmaan se THE kysymys. Tai siis vastaus tuohon se tärkein.
 
jassoo7 sanoi:
Mikä olisi oikea tapa hoitaa ketkä näiden mielenterveys asioiden kanssa on paininut? Surullista luettavaa aamulta tänään!!! Kovat ajat johanneksen perheellä.

enkä todellakaan haasta riitaa vaan mikä noissa kohtaamisissa on jäänyt kaivelemaan jos/ kun on lääkäriin tai vastaanotolle päässyt?
Click to expand...

Kyllä itsellä oli se, että ensimmäiseksi tarjotaan vain lääkeapua. Ymmärrän että ainakin alussa se on tarpeen, mutta itse ainakin koin että en tullut kuulluksi. Yksityisellä kävin sen jälkeen, ja ilmoitin että nyt on tilanne sellainen että on sen verran loppu että tarvitsen ihan oikeasti muutakin apua kun pillereitä. Olin kai onnekas ja apua sain, ja viime vuodet mennyt hyvin. Lääkityksestäkin pääsin pari vuotta sitten eroon.
 
jassoo7 sanoi:
Mikä olisi oikea tapa hoitaa ketkä näiden mielenterveys asioiden kanssa on paininut?
Click to expand...
Kokonaisvaltainen hoito, jossa seurataan hoidon tehoa, ja muutetaan sitä mikäli hoito ei auta.

Kerä jekkulankaa ja eikun vääntelemään.

Tapaus 1 masennus,ahdistus,unettomuus,krooniset säryt. Hoitotaholla ei negatiivisiä tunteita potilasta kohtaan= jos hoito ei toimi he etsivät hoidon joka toimii.
Tapaus 2 tässä kuitenkin on negatiiviset tunteet potilasta kohtaan joten mikäli perus masislääkitys ei auta niin oivoi, ei nähdä vaivaa toimivan hoidon löytämiseksi. Lisäksi kokonaisvaltainen hoito puuttuu, esim todellisia fyysisiä vaivoja ei hoideta vedotaan vaan masennukseen.
 
Sehän siinä onkin, kun moni ei edes hae oikeasti apua. Ei vaan jaksa eikä välitä hakea apua, eikä nähdä sitä parempaa huomista. Siihen mielentilaan voi monella olla vaikea asettua ja ajatella, että miks ihmeessä ei hakenu apua, kun tietää että menee huonosti.
 
Erittäin kurja uutinen ☹️

Näissäkin on sellaista että sitä apua ei välttämättä saa eikä tarjota niin helposti kuin voisi äkkinäinen kuvitella. Tyyli tahtoo olla lääkäreillä että vartin verran ollaan kuulevinaan potilasta ja lätkäistään joku hatusta heitetty resepti ja apteekin kautta kotiin. Monet mielialalääkkeet saattavat vieläpä vain voimistaa pahaa oloa, ja jonnekin terapiakeskukseen missä on asiantuntemusta, voi olla kuukausien jonot. Mielenterveyspalvelut on suomessa ihan retuperällä, ainakin julkisella puolella.
 
jassoo7 sanoi:
Mikä olisi oikea tapa hoitaa ketkä näiden mielenterveys asioiden kanssa on paininut?
Click to expand...
Varmaan se, että esim terveyskeskuksessa oikeesti välitettäis sen sijaan et sanotaan "kirjota vaikka päiväkirjaa ja urheile, nii ja syö niitä kipulääkkeitä". Sit kun koittaa tilata uutta aikaa kun meinaa kuupassa hiihtää vähän liikaa, niin saa venata kaks viikkoa (kohta kolmatta) sitä puhelua josko se lekuri soittais. Veikkaan ettei tota puhelua tule lainkaan.

Edit: ja mitä noihin lääkkeisiin tulee, niin ei oo jeesannu esim. mua koskaan. Kaikki oli lääkkeiden kanssa sellasta tasasen harmaata skeidaa. Ei itketä, ei paneta, ei naurata mut itsetuhoisuus oli ja pysy.
 
Resurssipulasta se johtuu, ei välittämisestä. Etenkin psyk. puolelle hakeutuneilla hoitajilla/lääkäreillä olisi varmasti halua auttaa, mutta kun ei ole aikaa eikä resursseja. Potilasta tulee ovesta liukuhihnatahdilla. Päivystyksestä pistetään akuutit osastolle ja muille toivotetaan tsemppiä. Jos vaan on yhtään ylimääräistä niin yksityisen puolelta saa aikoja vastaanottokäynneille. Sama kuin monessa muussakin vaivassa. Jos on rahaa, saa hoitoa.
 
kvlt sanoi:
Varmaan se, että esim terveyskeskuksessa oikeesti välitettäis sen sijaan et sanotaan "kirjota vaikka päiväkirjaa ja urheile, nii ja syö niitä kipulääkkeitä". Sit kun koittaa tilata uutta aikaa kun meinaa kuupassa hiihtää vähän liikaa, niin saa venata kaks viikkoa (kohta kolmatta) sitä puhelua josko se lekuri soittais. Veikkaan ettei tota puhelua tule lainkaan.

Edit: ja mitä noihin lääkkeisiin tulee, niin ei oo jeesannu esim. mua koskaan. Kaikki oli lääkkeiden kanssa sellasta tasasen harmaata skeidaa. Ei itketä, ei paneta, ei naurata mut itsetuhoisuus oli ja pysy.
Click to expand...
Oisko se sit jonkun ammattilaisen kanssa puhuminen joku terapeutti tms minkä kokisit tuon lääkityksen lisäksi tuovan apua? Siis joo ymmärrän tuon lääkityksen ja sen epämukavuuden harvoin vie kokonaan mitään pois ja samalla lamaa muitakin tunne elämän alueita.


Rantapallo sanoi:
Kokonaisvaltainen hoito, jossa seurataan hoidon tehoa, ja muutetaan sitä mikäli hoito ei auta.
Click to expand...

Nooo entäs jos käydään sen verran tätä läpi eli lievimmästä raskaimpaan niin mitkä olisi hoidoissa ne ääripäät mitä sinä hyväksyisit vaikka omalle kohdalle? Tai että mitä olisit valmis kokeilemaan.

Eikä ole taaskaan tarkoitus ketään loukata en tarkoita ollenkaan sitä.
 
Jackhammer sanoi:
Erittäin kurja uutinen ☹️

Näissäkin on sellaista että sitä apua ei välttämättä saa eikä tarjota niin helposti kuin voisi äkkinäinen kuvitella. Tyyli tahtoo olla lääkäreillä että vartin verran ollaan kuulevinaan potilasta ja lätkäistään joku hatusta heitetty resepti ja apteekin kautta kotiin. Monet mielialalääkkeet saattavat vieläpä vain voimistaa pahaa oloa, ja jonnekin terapiakeskukseen missä on asiantuntemusta, voi olla kuukausien jonot. Mielenterveyspalvelut on suomessa ihan retuperällä, ainakin julkisella puolella.
Click to expand...
Ulkomailla ne on vakuutusten tms muiden takana eli sama jos rahaa saa hoito korostuu vielä enemmän.
 
Eipä noille perusterveyden huollon eikä psykiatrian avopalveluiden resursseille siellä työskentelevät mitään voi. Eipä perus terkkalääkäri 20min ajalla paljoa voi. Lähete eteenpäin jos tilanne vakava. Mutta sitten psykiatrialle odotetaan pari kuukautta aikaa. Kaikki eivät kyllä haluakaan mitään keskusteluapuja. Vaan ainoastaan lääkityksen jotta ahdistus lieventyisi. Monellahan on jo ihan itsekin tiedossa mitkä stressitekijät ja mitkä väärät ajatusmallit ovat masennukseen johtaneet. Ei vaan ole voimia korjata niitä.
 
jassoo7 sanoi:
Oisko se sit jonkun ammattilaisen kanssa puhuminen joku terapeutti tms minkä kokisit tuon lääkityksen lisäksi tuovan apua? Siis joo ymmärrän tuon lääkityksen ja sen epämukavuuden harvoin vie kokonaan mitään pois ja samalla lamaa muitakin tunne elämän alueita.
Click to expand...

Joskus sain käydä hetken terapiassa ja koin sen hyödylliseksi. Se tosin loppu kun kela ei tukenut paria käyntiä enempää ja tosiaan kieltäydyin vahvemmista napeista. Sen jälkeen kun oon yrittäny päästä uudelleen, niin lähetteet tulee bumerangina takasin.
 
jassoo7 sanoi:
Nooo entäs jos käydään sen verran tätä läpi eli lievimmästä raskaimpaan niin mitkä olisi hoidoissa ne ääripäät mitä sinä hyväksyisit vaikka omalle kohdalle? Tai että mitä olisit valmis kokeilemaan.
Click to expand...
Sähkölle sanoisin ei koska siitä voi muisti mennä. Kaikki muu olisi ok kokeilla.
Masennuspilleriä mennyt jos millasta eikä mitään apua niistä ikinä, jopa pahoja haittoja oli joistakin.
Resurssit loppuu koska hoito on huonoa jolloin ihmisillä tilanteet kroonistuu ja vaikeutuu. Riittäisi raha paremmin yhteiskunnalla jos se perusterveydenhuolto toimisi kunnolla.
 
Back
Ylös Bottom