Kun aivot koostuvat (jos vettä ei huomioida) suurimmaksi osaksi rasvasta, josta suurin osa erilaisia kolesteroleja, miten kasviravinto olisi auttanut kehityksessä? Maailmassa on aika monta eläinlajia, joiden pääasiallinen ravinto koostuu kasviksista. Ne ei oi kehittäny työkaluja, vaan lähinnä keskittyvät märehtimiseen.
Viittasit metsästykseen, ravinnonsaantiin ja aivojen kehittymiseen. Tuo on toki helppo tulkita niin, että kun alettiin saamaan ravintotiheää ruokaa, niin aivot alkoivat kasvaa ja tietty tällöin aivojen kasvu johtuu suoraan ravinnosta. Kuitenkin mikä tahansa aivojen kokoa suosiva valintapaine tuppaa kasvattamaan populaation aivojen kokoa, eikä rasvaa syömällä geenit mihinkään muutu. Joten jos ihminen olisi metsästyksen sijaan sattunut keksimään maanviljelyn, joka siis olisi suosinut älykkäitä ja tarjonnut tasaisesti ravintoa, niin silloin viljelystä saatu lisäravinto olisi auttanut niitä älykkäitä menestymään ja jatkamaan sukua. On aika yleistä olettaa, että hankitut ominaisuudet periytyvät, mutta ei. Omalla ruokavaliolla et voi vaikuttaa tuleviin sukupolviin, vaan kaikki mitä sinulta aikanaan periytyy on sinulla jo syntyessäsi.
Tähän ei kyllä oo suoraa vastausta heittää, mutta onneksi heitit itse tuon lapsen aliravitsemuksen. Sama ku ihmisen varastoimassa ylimääräenergiassa, jos eläinrasva olisi haitallista, miksei sitten imettävän ihmisäidin rintamaidossa ole pääosin nopeasti hapettuvia omegakutosia ja ylenmäärin sokeria, vaan rintamaidon koostumus vertautuu lähinnä sian ihraan? Väitätkö, että rintamaidon ravintosisältö on evolutiivinen virhe, ja haitallista ihmislapselle? Tai aikuiselle?
Tuo liittyi lähinnä siihen, että se tuli ensimmäisenä mieleen esimerkkinä, jossa epäonnistunut ravinnonhankinta voisi vaikuttaa yksilön kehittymiseen. Eli jos faija ei tuo ruokaa kotiin sen jälkeen kun äiti ei enää imetä, voi olla että lapsi ei ihan optimaalisesti kehity ja säily elossa lisääntymisikään. Rintamaitoa vastaan ei minulla mitään.
Noniin, nyt on mun vuoro pyytää faktoja. Millä perusteella glukoneogeneesi, joka jokaisen meidän kropassa toimii automaattisesti, on "vaikeamman kautta"? Ja miten perustelet väitteesi, että aivot käyttää mieluummin hiilaria? Mikä ravinnonpuute kehossa vallitsee, jos ihminen syö 4000 kilokaloria vuorokaudessa koostumuksella 5% sokeria, 25% proteiinia, 70% rasvaa? Energiaprosenteista siis kyse.
Eikös aivot käytä glukoosia, kun sitä on saatavilla, ja ketoaineita ynnä glukoneogeneesilla muunnettua glukoosia vasta, kun ravintoglukoosia ei ole tarpeeksi? Näin mä sen oon järkeillyt, että hiilihydraattien hajottaminen glukoosiksi on jollain lailla helpompaa kuin tehdä sitä proteiinista ja rasvasta? Ja eikös ketoaineita ala muodostua jo tyyllin päivän paaston jälkeen? Kun aletaan hajottaa omaa kroppaa energianlähteeksi, niin toimintakyvynhän on säilyttävä huolimatta siitä syödäänkö yhtään mitään, ajavana tekijänä siis on ravinnon (tässä tapauksessa hiilihydraatin) puute, ei rasvan runsaus. Toisin sanoen, kun oma kroppa on eläinravintoa, niin on pakko olla metabolinen reitti käyttää eläinravintoa jos muuta ei ole saatavilla. Jos aivot niin kovasti tykkää ketoneista, niin luulisi että kaikki vähäkin ravintorasva ja -proteiini muutettaisiin ketoneiksi myös korkeahiilarisella ruokavaliolla. Viitteitä fiksumpien ihmisten julkaisuihin ei valitettavasti ole, enkä osaa sanoa kuinka pitkän aikaa evoluutiostamme meillä on ollut glukoneogeneesin lisäksi useita entsyymejä, jotka pilkkovat hiilihydraatteja eri vaiheissa ruuansulatusta.
Kumpi olisikaan nopeampi ja tehokkaampi tapa hankkia vaikkapa 30 hengen yhteisölle 3000 kilokaloria per nuppi, kiipeillä tammikuussa päivät puissa ja kaivella hangessa, vai metsästää porukalla yksi rasvainen buffalo?
Eläinravinnon kaloritiheydestä kasvikuntaan verrattuna ei oikein voi mitenkään väitellä, se on niin selvä asia. Se, että eläinravinto antaa tarpeeksi energiaa jotta yksilö ehtii lisääntyä, riittää jo yksinään motivaatioksi hankkia eläinravintoa. Se, että eläinravinnon hankkiminen vaatii enemmän aivokapasiteettia kuin marjojen kasvun odottelu hangessa, valikoi taasen fiksumpia yksilöitä selviämään. Se ei kuitenkaan ota kantaa siihen, miksi nykyihmisen pitäisi olla ketoosissa.
Ehkäpä satokausiajattelu olisikin juuri oleellista, ihmisen kehittyessä ei ole ollu pakastemarjoja saatavilla lähikaupasta ympäri vuoden, puhumattakaan valmispullista ja mäkkärin ranskalaisista. Riistaa ja kalaa voi jahdata ympäri vuoden.
Puhuu yhä enemmän sen puolesta, että ihminen on sekasyöjä. Joskus enemmän kasveja, toisinaan muuta. Nykyään saa onneksi valita, eikä tarvitse luonnon pakottamana rytmittää. Kuitenkaan saatavuus eri aikakausina ei tee mistään terveellistä tai epäterveellistä.
