Yleisvoimahan merkkaa tottakai vahvamiesurheilussa paljon ja se voimareservi tuo kestoa paljon ja voima on vahvamieslajien kaiken kestävyyden pohja. Sen takia ei ole juurikaan syytä siihen, etteikö pyrkisi olemaan myös niin vahva kuin mahdollista. Verrataan vaikka kahta urheilijaa:
A: 100%= 150kg, toistomaksimi 10x70%=105kg.
B: 100%= 200kg ja 105kg= 52,5%, millä voisi olettaa paukutettavan ilman erityistä kestovoimatreeniäkin semmosen 30 toistoa. Urheilija A:n eteen jos tuotaisiin vastus X= 170kg, ei se liikahtaisi lainkaan B:n nostaessa sitä semmosen 6 kertaa. Jos suoritus kestää alle 2min, on voima suurin merkittävä tekijä suorituksen tasoon. Tässä tietenkin poisluetaan tekninen osaaminen, mikä aiheuttaa varsin iloisesti sitä voiman vuotamista vääriin suuntiin. Koskee kaikkea urheilua ja mitä suoraviivaisempi laji on kyseessä sitä vähemmän sitä vuotoa yleensä tapahtuu.
Voimanostajalla on siis erinomainen pohja tehdä kovia vahvamiessuorituksia, mutta täysin tyypistä riippuu, hajottaako ittensä vai suoriutuuko kunniallisesti. Joillakin se motorinen osaaminen on valmiiksi sillä tasolla, ettei lajiharjoittelua tarvita ollenkaan siinä määrin kuin toisilla. Taas kerran: yksilöllisyys. Ja sitten taas: voimatasoiltaan heikompi ja teknisesti osaava vuotaa sitä voimaansa vain vähän ja se vähäinenkin määrä menee oikeaan suuntaan. Senpäs takia ideaali yhdistelmä tietenkin olisi teknisesti taitava ja ylettömän vahva yksilö.
Sen takia en nää syytä, miksi vahvamiesurheilua päälajinaan pitävä ei treenaisi lähes vuoden ympäri lajisuorituksia eri energiantuottosysteemejä kausittain painottaen. Itellä ollut tässä n. 30 vuoden valmennusuran aikana melkonen pino kummankin lajin urheilijoita mukana ja harjoittelun suunnittelussa tietenkin pitää ottaa huomioon ne yksilön vahvuudet. Jos jollakin esim 3kk paussin jälkeen merkkarikävely kulkee lähes samoissa/paremmin ku ennen, ei sen mukanapito treeneissä ole ihan niin tarpeellista kuin semmosella, kellä se lajivoima katoaa silmissä. Tuollaisia lajivoimataukoja mun tallissa ei kuitenkaan pidetä, jos vaan mitenkään on mahdollista lajisovelluksia treenailla. Miksi ei pyrkisi esim ravaamaan 20m 180 kilon salkut käsissä, jos nyt menee esim 10m x150kg jne.
Suurin osa vuodesta treenataan lajisuorituksiakin perus- ja maksimivoimapohjaisesti. Viimeistään sitten, kun kisalajit on tiedossa aletaan painottamaan mahdollisesti vaadittavia kesto-ominaisuuksiakin. Jos ne selkeesti tuppaa tippumaan voimakausilla, niitä tietenkin vähintään ylläpidetään koko ajan. Anaerobinen tehokkuus kehittyy varsin nopeasti voiman pohjalle, joten ihan hirveen pitkää piikkailua ei kisoihinkaan tarvita.