Tällaisiin juttuihin jotkut tulevat aina muistuttamaan, että tässä ei kerrotan ollenkaan lähtökohdista. Kuinka paljon esim. Milla on saanut tukea vanhemmilta vs. Ee.
Että on tärkeää muistaa, ettei kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia. Että pitää ymmärtää ja tukea mussun mussun.
Ei jumankauta.
Tässä maassa on erittäin hyvät mahdollisuudet ihan jokaisella, joka vain haluaa ja on valmis tekemään töitä. Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta. Omat lähtökohtani eivät ole olleet kovin ruusuiset puhumattakaan siitä, että olen nuoruudessa kohdannut paljon sellaisia haasteita joita valtaosa ei koskaan käsittele. Enkä edes käsitellyt näitä asioita yksin, vaan myös huu, pelottavan ja leimaavan ammattiauttajan kanssa.
Muutettuani kotoa 17-vuotiaana en ole saanut vanhemmilta latin latia, enkä muunlaista tukea esim. että olisivat tarjonneet asunnon tms., että saan kasvatettua pesämunaa. Tiedän kyllä millaista köyhyydessä eläminen on, siitäkin on omakohtaista kokemusta vuosien ajalta.
Nykyisin tilanteeni on erilainen. Millan tuloille en yllä mutta pakkiksen köyhyysrajan yläpuolelle kyllä. Näin lapsettomana tulee toimeen jotenkuten tälläkin ansiotasolla. (Missäköhän olisin, jos minun lähtökohtani olisivat olleet erilaiset,
paremmat? Tai suunnitelmani
selkeämmät - hankala oli yksin navigoida, kun ei ollut ketään kokenutta aikuista ohjaamassa, kannustamassa ja tukemassa.)
Minä ainakin sanon, että vtuttaa tuollaiset jutut joissa joku kokee tulotason pienuuden ulkoa annetuksi olosuhteeksi, jolle ei voi tehdä mitään.
Mitä yhteiskunnan pitäisi Een hyväksi nyt tehdä? Puhdistaa luottotiedot? Terve.