Dopingia on voimalajeissa edelleen, kuten yllä mainitsinkin. Jos otetaan vaikka Rion olympialaisten painonnosto, niin käryjä tuli taas ennen ja jälkeen ja ihan huippunimillekin. Silti tulostaso oli erittäin kova, ehkä jopa kovin ikinä olympialaisissa. Doping-seula vuotaa ja se saattaa olla valikoivakin, mutta se on tiukempi kuin ennen vanhaan. Oletan, että nostajat ovat kehittyneet teknisesti ja valmentajat osaavat hyödyntää eri nostajatyyppejä paremmin. Aasian ja Lähi-Idän huippumaiden resurssit ovat suomalaisesta vinkkelistä katsottuna loputtomat ja riskejä otetaan, jotta lahjakkuuksista saadaan puristettua kaikki irti ja tulokset maksimoitua. Doping on tietysti osa tätä, mutta ehkä sen merkitys kokonaisuudessa on pienentynyt. 80-lukuun jos vielä verrataan, niin maita ja potentiaalisia huippunostajia on nyt huomattavasti enemmän; tämä vie tietysti lajia eteenpäin.
Antti-Roiko ja Tokola olivat parhaillaankin todella kaukana maailman huipuista. Ihan ajatusleikkinä oma mielipide: Jos jätkät olisi heitetty aikonaan esim. Kazakstanin juniorimyllyyn ja syötetty samaa puuroa kuin Ilinille jne.. niin varmasti EM-mitaleille olisi tie voinut viedä ja MM-kisojen A-ryhmään. Ihan kärkeen ei mitään saumaa, niin kuin ei oikein kellään länsi-eurooppalaisella viime vuosina.