- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 448
Hohhoijaa vaan taas.
Mä en yhtään ihmettele miksi puoli miljoonaa Suomalaista vetää mielialalääkkeitä kun aamu seuraa iltaa ja iltaa seuraa aamu.
Vaikka kuinka koittaa keksiä sisältöä elämään niin saman ruuvin pyöritystä se tuntuu vaan olevan ja minä sentään olen vähään tyytyväinen.
Viime vuosina on nähnyt, että tässä yli...alta neljänkympin haarukassa alkaa hajoaminen työelämään ja oravanpyörään olemaan aika yleinen ilmiö ja tänä vuonna on alkanut samat oireet iskeä lievästi itseenkin. Samaa huuhaata päivästä toiseen, aika edes arkisille omille harrastuksille jää minimiin eikä niihin jaksa edes keskittyä kun muuta mietittävää on koko ajan liikaa. Kaikki isommat haaveet kaikesta siitä, mitä vielä haluaisi tehdä, kokea ja nähdä jos olisi aikaa ja rahaa, tuntuvat lähinnä itselleen vittuilemiselta. Pitäisi varmaan alkaa kokkaamaan itselleen vakioiltapalaksi jokin kärpässienisalaatti, että saisi edes jostakin vähän uusia värejä ja elämyksiä elämään. Toki se on kiva, että duunia riittää, mutta kun se alkaa tunkemaan iltoihin, viikonloppuihin ja lomallekin sillä intensiteetillä kuin viime kuukausina, niin väkisinkin alkaa välillä miettimään, olisiko pitänyt aikanaan sittenkin kouluttautua johonkin perushommaan, missä työ oikeasti loppuu silloin kun oven sulkee perässään sieltä lähtiessä ja alkaa uudestaan vasta seuraavana aamuna. Niin se on kai pakko suhtautua, että tällainen tämä nykymaailma on ja that's it, pakko jaksaa ja toivoa että tulevina vuosina saisi vähän joustavammin järjesteltyä aikaa elämällekin ja että itse ei zombiutuisi siihen mennessä aivan kroonisesti.

