Ylikunto

[Repelson]

Noniin, nyt on takana totaalipalautumista 10kk + 1v urheilun välttelyä (raskas työ tosin ei antanut palautumiselle täyttä tukea). Mielialat heitteli niin häränpyllyä parit kuukaudet totaalipalautumisen jälkeen ja pienetkin ponnistelut sai aikaan parin päivän uupumuksen + kymmeniä muita oireita. Nykyään ei mielialat paljoo heilahtele, tosin yksikin huonosti nukuttu yö tuo sanomista seuraavalle päivälle. Ei kyllä pysty vieläkään rasittamaan itseään, raja menee about siinä 10 punneruksen kohdilla. Kävelyä pystyy tekemään hyvin, mutta esim. patikoiminen saattaa viedä yöunet seuraavalta yöltä. Kokeilin tuossa 9 kuukauden kohdilla muutaman kilometrin lenkkiä, lenkki sujui hyvin ja todella hyvällä fiiliksellä, mutta kotiin saavuttua se perinteinen nesteiden poistuminen alkoi ja yöllä tuli hikoiltua aika rajusti. Olen yrittänyt perehtyä tähän sairauteen aika perinpohjaisesti, mutta muutamasta asiasta en ole vielä ihan täysin perillä:

1.Mistä johtuu verenpaineiden nopea heittely? minulla oli vuosi sitten päivittäistä, että verenpaineet nousi yleensä lounaan jälkeen about. sys 200/ dias 130. Normaali verenpaine on aina ollut minulla hieman alhainen. Tästähän vasta julkinen lääkäri otti asian esille, sillä sitä ennen olin masennus-/paniikkihäiriö-/huonovointinen-/.... (lista on pitkä) diagnosoitu potilas. Kävin sisätautilääkärin kautta, mutta mitään ei löydetty. Levon jälkeen nämä alkoi harvenemaan ja viimeisin "korkea" verenpainekohtaus taisi olla 3 kuukautta sitten. Ja tosiaan olen 25vuotias "hyvässä" kunnossa oleva mies

2.Erittäin mielenkiintoinen tuo valon arkuus silmissä. Mistä tämä johtuu? Vedin vuosi sitten tammikuussa pilvisetkin päivät aurinkolasit päässä kun ei jaksanut siristellä silmiä koko päivää. Olen nyttenkin huomannut, että jos on tehnyt jotain raskasta tai nukkunut yön "huonosti" niin seuraavana päivänä on runsasta valonarkuutta silmissä. Tuntuu siltä kun oisi asunut vuoden luolassa ja tulisi pitkästä aikaan päivänvaloon. Sisällä valot ei haittaa juurikaan, mutta päivänvalo kaikista pahin.

3.Allergiat tai allergiaherkkyys. Miten ylikunto vaikuttaa histamiinin tuotantoon? Minulla on ollut vuosien aikana vaikka mitä selittämätöntä allergiaa ja sitten yhtäkkiä sitä ei enää olekkaan. Esim. Omenaa olen pitänyt viimiset 5 vuotta pahana, mutta nyt kun on palautunut niin ei tule mitään oireita. Saman huomaa kun on ollut viimeaikoinakin pientä rasitusta niin titetyt yleiset allergiset aineet tekevät oireita.

4.Refluksi? Vaikka syön samat ruuat päivittäin, mutta rasituksen jälkeen tulee limaa kurkkuun ja on sellainen pala kurkussa tunne joka hellittää vasta renniellä. En tarkoita sitä ahdistus "pala kurkussa" tunnetta, mutta hyvin samantapainen.

5. Ehdottamasti yksi yleisimmistä vieläkin, tulee vieläkin helposti. Ei tarvitse kun pienet ponnistelut päivältä niin seuraavana päivänä on tuo AIVOSUMU. Voin sanoa että yksi vittumaisimmista oireista ikinä. Mistä se johtuu, mitä hormoneja siinä liittyy, mitä aivoissa tapahtuu ja miten se yhdistetään ylikuntoon? Siinähän tuntee olonsa erittäin tyhmäksi ja palaverissa uskalla puhua ollenkaan kun kesken lauseen iskee pakokauhu kun ei yhtäkkiä ole harmainta aavistusta mitä piti sanoa etc. Tosin nykyään on paljon iisimpiä aivosumuja, ehkä sellasta semi hajamielisyytä ja tyhmyyttä havaittavissa. Kuitenkin sellainen HC-AIVOSUMU on sellaista kun et ymmärrä puhetta ja et osaa puhua, niin aika hiljaiseksi ihminen siinä vaiheessa heittäytyy. Ajattelu yleisestikkin ja keskittyminen on erittäin hankalaa. Tuotakin tullu koettua vaikeimpina aikoina, mutta silloin se meni "paniikkiohäriö-diagnoosin" piikkiin lääkärin mielestä, jota en kyllä allekirjoita vieläkään, sillä yhtäkään paniikinpoikasta ei ole tullut sen jälkeen ku aloitti lepäilyn.

Jos joku viisaampi osaa vastata, tosin varmasti aika yksilöllisiä asioita. Nämä on vain muutamia oireita pitkästä listasta, joita olen miettinyt nyt jälkikäteen.

 

[Hallaa1]

En ole asiantuntija, mutta voisiko tuo kuvailemasi aivosumu liittyä samaan ongelmaan aivojen välittäjäaineiden toiminnassa kuin masennus/ahdistus -oireidenkin uskotaan liittyvän; eli serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöihin. Itselläni oli myös pahimpina ylikuntoaikoina havaittavissa kognitiivisten kykyjen (keskittyminen, ym. aivotyöskentely) selvää heikentymistä ja silloin pelkäsinkin, että näinköhän enää palaudun edes työkuntoon. Noihin aikoihin myös tosi vahvaa uupumusta ja ahdistuneisuutta/masentuneisuutta ailahtelevasti oireena.

 

[Nannax]

5. Ehdottamasti yksi yleisimmistä vieläkin, tulee vieläkin helposti. Ei tarvitse kun pienet ponnistelut päivältä niin seuraavana päivänä on tuo AIVOSUMU. Voin sanoa että yksi vittumaisimmista oireista ikinä. Mistä se johtuu, mitä hormoneja siinä liittyy, mitä aivoissa tapahtuu ja miten se yhdistetään ylikuntoon? Siinähän tuntee olonsa erittäin tyhmäksi ja palaverissa uskalla puhua ollenkaan kun kesken lauseen iskee pakokauhu kun ei yhtäkkiä ole harmainta aavistusta mitä piti sanoa etc. Tosin nykyään on paljon iisimpiä aivosumuja, ehkä sellasta semi hajamielisyytä ja tyhmyyttä havaittavissa. Kuitenkin sellainen HC-AIVOSUMU on sellaista kun et ymmärrä puhetta ja et osaa puhua, niin aika hiljaiseksi ihminen siinä vaiheessa heittäytyy. Ajattelu yleisestikkin ja keskittyminen on erittäin hankalaa. Tuotakin tullu koettua vaikeimpina aikoina, mutta silloin se meni "paniikkiohäriö-diagnoosin" piikkiin lääkärin mielestä, jota en kyllä allekirjoita vieläkään, sillä yhtäkään paniikinpoikasta ei ole tullut sen jälkeen ku aloitti lepäilyn.

Jos joku viisaampi osaa vastata, tosin varmasti aika yksilöllisiä asioita. Nämä on vain muutamia oireita pitkästä listasta, joita olen miettinyt nyt jälkikäteen.

Mulla on ollut myös ajoittain tuota aivosumua ja ihan ekaksi epäiltiin kilpparin vajaatoimintaa (sukurasitus). Mutta loppupeleissä syyksi paljastui raudanpuute, joka selvisi vasta kun testattiin varastoraudan tasot, hemoglobiini mulla oli hyvä. Nyt kun olen vetänyt himppasen yli 3kk rautaa, tuntuu, että aivotkin toimii paremmin. Voisin kuvitella, että ylikuntoon asti treenaaminen syö myös rautavarastoja.

 

[OskariOlematon]

Nyt ollut taas reilu puoli vuotta kokonaan treenaamatta, pahimmillaan ortostaattinen syke nousi yli 30 ja oireita oli joka lähtöön. Nyt mittasin tuommosella kämäsellä ranteeseen tulevalla verenpainemittarila joka näyttää myös sykkeet ja eilisellä mittauksella syke nousi 13 mikä ilmeisesti pitäs olla hyvä? Nyt mittasin ja otin myös paineet, eli makuullaan: 118/68 syke 69 ja seisten: 113/73 74. Makoilin noin 30min -> mittaus -> seisomaan ja odotin 30sek -> mittaus. Vointi muuten ihan ok mutta edelleen muljahdukset pumpussa riivaa lähes päivittäin. Yksittäisiä kylläkin. Unentarve edelleen siellä min. 10h hujakoilla. Tosin tässä koitan vähän dieettailla itteäni järkeviin rasvoihin joten en tiiä onko se vielä liikaa mun kropalle mutta raskasta punttia/aerobista ei ole ollenkaan. Hinku olis aloittaa salilla käynti mutta onkohan vieläkään viisasta lähteä? Onko järkevämpää malttaa vielä joku aika ja toivoa että unentarve ja satunnaiset muljahdukset häviäis kokonaan. Psyykkeelle rankkaa olla treenaamatta mutta toisaalta ajatus siitä että repii liian kovaa liian aikasin ja oireet on samat syksyllä ei oikein ajatuksena houkuta.

Sydän asiaan liittyen löyty tässä muuttoa touhutessa lappunen vuodelta 2014: https://aijaa.com/x7cosU

2013 ultrattu sydän ja siellä ei ollu mitään. Lähinnä noista muljahuksista tullu tosi rasittavia henkisesti, betasalpaajat ei auta.

Ehkä jotain neuvoja, lohdutuksia tai suuntaa mikä ois viisainta :D

 

[Antiguru]

Nyt ollut taas reilu puoli vuotta kokonaan treenaamatta, pahimmillaan ortostaattinen syke nousi yli 30 ja oireita oli joka lähtöön. Nyt mittasin tuommosella kämäsellä ranteeseen tulevalla verenpainemittarila joka näyttää myös sykkeet ja eilisellä mittauksella syke nousi 13 mikä ilmeisesti pitäs olla hyvä? Nyt mittasin ja otin myös paineet, eli makuullaan: 118/68 syke 69 ja seisten: 113/73 74. Makoilin noin 30min -> mittaus -> seisomaan ja odotin 30sek -> mittaus. Vointi muuten ihan ok mutta edelleen muljahdukset pumpussa riivaa lähes päivittäin. Yksittäisiä kylläkin. Unentarve edelleen siellä min. 10h hujakoilla. Tosin tässä koitan vähän dieettailla itteäni järkeviin rasvoihin joten en tiiä onko se vielä liikaa mun kropalle mutta raskasta punttia/aerobista ei ole ollenkaan. Hinku olis aloittaa salilla käynti mutta onkohan vieläkään viisasta lähteä? Onko järkevämpää malttaa vielä joku aika ja toivoa että unentarve ja satunnaiset muljahdukset häviäis kokonaan. Psyykkeelle rankkaa olla treenaamatta mutta toisaalta ajatus siitä että repii liian kovaa liian aikasin ja oireet on samat syksyllä ei oikein ajatuksena houkuta.

Sydän asiaan liittyen löyty tässä muuttoa touhutessa lappunen vuodelta 2014: https://aijaa.com/x7cosU

2013 ultrattu sydän ja siellä ei ollu mitään. Lähinnä noista muljahuksista tullu tosi rasittavia henkisesti, betasalpaajat ei auta.

Ehkä jotain neuvoja, lohdutuksia tai suuntaa mikä ois viisainta :D

Kaitpa ne sun palpitaatiot on kunnolla tutkittu vaarattomiksi. Itellä oli vuosia. Stressihän on yksi tekijä, joka niitä kans saa aikaan, että rentoutus ja hengitysharjoitukset esim. yhdessä stressin aiheiden poiston kanssa toimivat. Asemmoitumisen muutos, jos on hermoilevaa tyyppiä. Itellä auttoi myös paljon suolan pois jättäminen ja kaliumin popsiminen. Tympeitähän ne on.

 

[OskariOlematon]

Miettiny kans tuota stressiä, alko nuo muljaukset eron/irtisanomisen+liian kovien treenien aikaan 4v sitten. Nyt vasta uus vakavasti otettava muikku tuossa pyörii ja olo fyysisesti hänen seurassa on kyllä ku ois vetäny pameja kourallisen. Kahvi myös pahentaa ja lisää noita. Koko ajan ne kyllä vähenee. Jospa muutto ja uudet tuulet vähän joka elämän osa-alueella tois lopun tälle ihme kiristelylle ja oireilulle mitä on ollu jo 4v. Kaliumia voiski alkaa popsia ja suolaa meneeki kohtuu vähän. Tympyä vaan ku yks muöjahus saa aikaan stressin että ei oo asiaa salille -> enemmän muljahuksia ja kiristelyä ja kierre jatkuu. Ison asennemuutoksen tehny salin suhteen mutta ei taija ihan vielä maalissa olla sen muutoksen teko.

 

[Resoluutio]

Minulla venyi salitauko ihan pakosta kolmiviikkoiseksi. Sitten tosi kevyt viikko alle, seuraavalla viikolla vähän enemmän ja niin edelleen. Nyt alkaa olla sellainen olo, että kunto on jotakuinkin sillä tasolla mitä ennen notkahdusta. Mutta kiirettä ei auta pitää. Henkinen stressikin tosiaan vaikuttaa enemmän kuin arvaisi. Itselle tämä on ollut sellainen kolmen kuukauden projekti. Jatkossa tunnollisesti ne kevyemmät viikot mukaan ohjelmaan.

 

[Hallaa1]

Itsellä nyt reilut 4 kuukautta siitä, kun aktiivivaihe puhkesi päälle. Pahin oireilu on jäänyt, mutta treenaamista en uskalla vielä edes kokeilla, kun kävelylenkkikin alkaa tuntua pahalta (huimausta, sydämen tykyttelyä), jos yli puoli tuntia kävelee reippaammin. Sen saanut tässä kyllä todeta, että toipuminen on HI-DAS-TA. Turhauttaa kilot, jotka tässä kertyneet ja myös treenitauko alkaa hajottaa. Pitää vaan nyt malttaa kuitenkin ottaa rauhallisesti, koska siihen alkuvuoden hermostolliseen helvettiin en halua palata..

 

[jormapetteri]

Onko kuinka monella ollut mahan kanssa ongelmia? Itellä ollut muutamia vuosia mahan kanssa ongelmia, niin mietin, että onko kehoa vaa rasitettu vuorotöillä, univajeella ja reenillä liikaa, että on ruvennut tulemaan tälläistä fodmap tyylistä ongelmaa.. Nykyään maha on ihan suht ok, täytyy vaa olla tarkempi.

Itse tässä siis toivun ylikunnosta tai mikälie alipalautumistila onkaan. Alkuovuoden ollu kokonaan salilta pois ja käynyt hiihtämässä pelkästään, mutta sekin tuntui rassaavan kroppaa vaikka meni kevyesti ja vaan muutamia kertoja viikossa. Tällähetkellä tulee kohta kuukausi täytee totaalilepoa kun olin yhdessä pikku leikkaus opereissönissä. Täytyy yrittää sitten kevyesti kävelyllä, sauvakävelyllä ja töihin pyöräilemisellä alotella..

Ehkä tähän ite osaa jo vähän suhtautua löysemmin eikä ole kiire enää salille. Tsemppiä kaikille muillekkin.

 

[jvc+2008]

On burnoutin laukaisema hermoston virittyneisyys ja että oikein vit...taa kun salilla tekee yhdenkin sarjan niin on heti ihan pakko etsiä äkkiä tuoli tai joku mihin pääsee istumaan, luulee että menee jalat alta ja sydän tulee kurkusta ulos! Ei tarvi istua kuin 1-2 min niin voi kuitenkin jo nousta. Kateellisena katson kun toiset treenaa pienillä tauoilla vaikka koko kropan läpi :(

 

[jvc+2008]

On burnoutin laukaisema hermoston virittyneisyys ja että oikein vit...taa kun salilla tekee yhdenkin sarjan niin on heti ihan pakko etsiä äkkiä tuoli tai joku mihin pääsee istumaan, luulee että menee jalat alta ja sydän tulee kurkusta ulos! Ei tarvi istua kuin 1-2 min niin voi kuitenkin jo nousta. Kateellisena katson kun toiset treenaa pienillä tauoilla vaikka koko kropan läpi :(

Yhdessä vaiheessa oli treenin jälkeen mentävä aina sänkyyn vähäksi aikaa pysäyttämään hermosto (15 - 30 min) ja sitten vasta jatkui norm elämä.

 

[Hallaa1]

Onko kuinka monella ollut mahan kanssa ongelmia? Itellä ollut muutamia vuosia mahan kanssa ongelmia, niin mietin, että onko kehoa vaa rasitettu vuorotöillä, univajeella ja reenillä liikaa, että on ruvennut tulemaan tälläistä fodmap tyylistä ongelmaa.. Nykyään maha on ihan suht ok, täytyy vaa olla tarkempi.

Itse tässä siis toivun ylikunnosta tai mikälie alipalautumistila onkaan. Alkuovuoden ollu kokonaan salilta pois ja käynyt hiihtämässä pelkästään, mutta sekin tuntui rassaavan kroppaa vaikka meni kevyesti ja vaan muutamia kertoja viikossa. Tällähetkellä tulee kohta kuukausi täytee totaalilepoa kun olin yhdessä pikku leikkaus opereissönissä. Täytyy yrittää sitten kevyesti kävelyllä, sauvakävelyllä ja töihin pyöräilemisellä alotella..

Ehkä tähän ite osaa jo vähän suhtautua löysemmin eikä ole kiire enää salille. Tsemppiä kaikille muillekkin.

Joo vatsaongelmat todella tuttuja. Erityisesti ylävatsavaivat ja siihen liittyvä polttelu/kalvava kipu vatsassa välillä hyvinkin ärhäkkänä. Pahimmassa vaiheessa oli myös todella usein vatsan turvottelua, nyt enemmän noita vatsahappo-ongelmia..

 

[Innasoffi]

Itselläni takana nyt 9kk ilman treeniä ylikunnon takia. Monet täällä kirjoitetut jutut kuulostavat tutuilta. Tällä hetkellä kuitenkin olotila parempaan päin. Uniongelmat, hikoilut, jatkuva flunssa ovat ainakin nyt poissa. Yleisesti voisin sanoa, että oloni on hyvä. Ongelmana on vain järkyttävän korkeat sykkeet pystyasennossa ollessani. Niissä ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta koko lepojakson aikana, vaikka muuten olotila on kohentunut huomattavasti. Kävely tuntuu yllättävänkin hyvältä, eikä aiheuta sykkeen kohoamista tms muita oireita. Paikallaan seisoessani sykkeeni on kuitenkin välillä jopa 120 luokkaa ja tällöin jaloissani tuntuu outo paine, ikäänkuin veri painuisi jalkoihin tms. Minua välillä epäilyttää, voiko tämä enää olla pelkkää ylikuntoa vai voisiko kyse olla esimerkiksi POTS-oireyhtymästä..? Ihmetyttää, miksi MITÄÄN muutosta ei ole tapahtunut, vaikka olotila muuten niin paljon parempi kuin joskus aiemmin. Ilman sykkeiden kohoamista voisin jopa kuvitella olevani melko hyvin toipunut ylikunnostani. Lääkärikin sanoi, että voisin hiljalleen aloitella liikuntaa, mutta itseäni epäilyttää. Onko kenelläkään muulla vastaavaa? Oletteko kaikki odottaneet sykkeiden palautumista, ennen urheilun pariin palaamista? En koe olevani millään tavoin väsynyt, uupunut tms, monet sanovatkin ettei minusta huomaa että kärsisin pahasta ylikuormituksesta. :D

 

[jormapetteri]

Joo vatsaongelmat todella tuttuja. Erityisesti ylävatsavaivat ja siihen liittyvä polttelu/kalvava kipu vatsassa välillä hyvinkin ärhäkkänä. Pahimmassa vaiheessa oli myös todella usein vatsan turvottelua, nyt enemmän noita vatsahappo-ongelmia..

Itsellä ei oikeastaan ole kuin, että on löysällä ollut paljon, pierua tulee, välillä on kovana ja tulee vaan pikku pipanaa.. :D Joskus tosi harvoin on vähän särkenyt mahaa, mutta paskantamisella siitä on päästy! :D EDIT.. ja turvotusta juu..

Itselläni takana nyt 9kk ilman treeniä ylikunnon takia. Monet täällä kirjoitetut jutut kuulostavat tutuilta. Tällä hetkellä kuitenkin olotila parempaan päin. Uniongelmat, hikoilut, jatkuva flunssa ovat ainakin nyt poissa. Yleisesti voisin sanoa, että oloni on hyvä. Ongelmana on vain järkyttävän korkeat sykkeet pystyasennossa ollessani. Niissä ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta koko lepojakson aikana, vaikka muuten olotila on kohentunut huomattavasti. Kävely tuntuu yllättävänkin hyvältä, eikä aiheuta sykkeen kohoamista tms muita oireita. Paikallaan seisoessani sykkeeni on kuitenkin välillä jopa 120 luokkaa ja tällöin jaloissani tuntuu outo paine, ikäänkuin veri painuisi jalkoihin tms. Minua välillä epäilyttää, voiko tämä enää olla pelkkää ylikuntoa vai voisiko kyse olla esimerkiksi POTS-oireyhtymästä..? Ihmetyttää, miksi MITÄÄN muutosta ei ole tapahtunut, vaikka olotila muuten niin paljon parempi kuin joskus aiemmin. Ilman sykkeiden kohoamista voisin jopa kuvitella olevani melko hyvin toipunut ylikunnostani. Lääkärikin sanoi, että voisin hiljalleen aloitella liikuntaa, mutta itseäni epäilyttää. Onko kenelläkään muulla vastaavaa? Oletteko kaikki odottaneet sykkeiden palautumista, ennen urheilun pariin palaamista? En koe olevani millään tavoin väsynyt, uupunut tms, monet sanovatkin ettei minusta huomaa että kärsisin pahasta ylikuormituksesta. :D

Itselläkin olo on parantunut alkuvuodessa omasta mielestä hyvin. Nyt olin eräässä leikkauksessa, niin on tullut kuukausi totaalilepoa.. Itsellä kanssa sykkeet nousevat makuulta noustessa seisomaan, niin yllättävän paljon.. Välillä oikeen tunnen sen rinnassa kun sydän lyö raskaammin.

 

[Bocc]

Reilu vuosi sitten alkoi oireilu mahdollisesti psyykkisen rasituksen (ero ym.) vauhdittamana. Salitreenejä painoin kuitenkin väkisin vanhasta tottumuksesta 5-6 viikossa, vaikka motivaatio oli alhaisempi siinä missä ennen treeni oli about päivän kohokohta.

Unettomuus, ruokahaluttomuus ja mielialan lasku (ärtyneisyys, haluttomuus, ahdistuneisuus) olivat päivittäin läsnä. Olo oli jatkuvasti hieman flunssainen ja tukkoinen, ja aina toisinaan puhkesikin kevyt flunssa. Viime kesänä tuli muutamia vammoja, jotka eivät ottaneet parantuakseen (aiemmin esim. revähdyksistä selvinnyt 1-2 viikon varomisella). Salilla oli usein happi lopussa ja olo niin heikko, että hyvä kun jaksoi treenin painaa loppuun asti. Kotona ei jaksanut kuin maata ja iltasin toisinaan levossa kovaa sydämen tykytystä. Kasvoissa ollut hilseilevä ihottuma vaivannut vielä tähänkin päivään asti.

Epäilin kaikkea mahdollista ylikunnosta sisäilmaongelmiin, ja lopetin kovat treenit alkutalvesta. Tähän päivään saakka on treenattu 0-2 _hyvin kevyttä_ treeniä viikkoon, ts. muutama liike ja tyttöjen painot. Kaksi noin kuukauden mittaista totaalilepoa on sisältynyt viimeiseen puolivuotiseen. Kilpparit labrattu useampaan kertaan, ja nyt viimeisimmissä labroissa viitteissä (koko talven TSH koholla). Aion labrata vielä kesän aikana uudestaan. Mieliala on kohoamaan päin (kiitos kesän?) ja ruokahalu on jo melko normaali. Unilääkkeillä saan nukuttua pitkään joskin hieman levottomasti, ilman lääkkeitä en uskalla kokeilla.

Salimotivaatio on jo korkeahko, mutta treenin jälkeen iskee edelleen usein flunssainen, tukkoinen ja pöhnäinen olo. Pitäiskö tässä edelleen pitää täyslepoa urheilusta vai uskaltaako kevyesti jumpata? Kaikki mielipiteet kullanarvoisia, kun ei lekuri oikein osaa sanoa juuta eikä jaata. Ja en siis tosiaan tiedä onko edes mistään ylikunnosta kyse. Suorituskyky (sarjapainot) oli kuitenkin nousujohteinen ennen kuin laitoin kovat treenit hyllylle pienehköistä ruokamääristä huolimatta.

 

[Hallaa1]

Pitäisin kyllä täysin lepoa ja seurailisin, miten vaikuttaa oloon. Jos unilääkkeiden tarve vielä on niin aika ylikierroksilla vielä hermosto? Itselläni ainakin nimenomaan univaikeudet ja sydämentykytykset on selvä viesti täyslevon tarpeesta. Oma kroppa kestää vasta rauhallisen kävelylenkin, jonka jälkeen on pidettävä seuraava päivä täyslepoa. Jos innostun useana päivänä peräkkäin mummokävelylle, niin hermosto alkaa ottaa kierroksia ja uni päätkintyä. Aika surkeeta, kun tottunut liikuntaa harrastamaan aika erilaisella sykkeellä, mutta tällä pitäis nyt malttaa edetä, kunnes hermosto toipunut kunnolla. Tsemppiä muillekin!

 

[Bocc]

Pitäisin kyllä täysin lepoa ja seurailisin, miten vaikuttaa oloon. Jos unilääkkeiden tarve vielä on niin aika ylikierroksilla vielä hermosto? Itselläni ainakin nimenomaan univaikeudet ja sydämentykytykset on selvä viesti täyslevon tarpeesta. Oma kroppa kestää vasta rauhallisen kävelylenkin, jonka jälkeen on pidettävä seuraava päivä täyslepoa.

Sydämentykytykset jäi historiaan pian sen jälkeen, kun tajusin lopettaa kovat treenit (aloitin kuukauden täyslevolla). Unilääkitystä olen portaittain vähentänyt, muttei uskalla vielä kokonaan jättää pois. Merkittävin oire tällä hetkellä tuo flunssainen ja pöhnäinen olo, joka etenkin treenin jälkeen tuntuu iskevän, mikä saakin epäilemään onko se kilppari kuitenkaan kunnossa. Toki se kilpparikin saattaa ylikunnon vuoksi prakata, eikö?

 

[Innasoffi]

Repelsonin tarina tuolla aiemmin oli mielenkiintoinen ja aika karu. Toisaalta, kyllä tässä itsekin meni varmaan noin kaksi vuotta aivan järkyttävillä treenimäärillä ja aivan liian vähäisillä kaloreilla. Miten Repelson nykyään sun vointisi?
Itse en ole uskaltanut kokeilla vielä mitään treeniä, vaikka välillä tekisi mieli kokeilla miten se kroppa reagoi siihen. Lääkärikin pohti, voiko ortostaattinen syke olla korkea jostain muusta syystä? Välillä tulee aika toivoton olo, kun lääkäritkin ihmettelee miksei mun sykkeissä tapahdu mitään kehitystä.
Onko muuten kenelläkään oireena jalkasärkyä..? Itseäni vaivannut jo vuoden erikoinen särky lähinnä takareisien paikkeilla, mikä alkaa aamuisin ilman että teen mitään rasittavaa. Tähänkään ei lääkärit ole mitään syytä osanneet sanoa.

 

[jormapetteri]

Repelsonin tarina tuolla aiemmin oli mielenkiintoinen ja aika karu. Toisaalta, kyllä tässä itsekin meni varmaan noin kaksi vuotta aivan järkyttävillä treenimäärillä ja aivan liian vähäisillä kaloreilla. Miten Repelson nykyään sun vointisi?
Itse en ole uskaltanut kokeilla vielä mitään treeniä, vaikka välillä tekisi mieli kokeilla miten se kroppa reagoi siihen. Lääkärikin pohti, voiko ortostaattinen syke olla korkea jostain muusta syystä? Välillä tulee aika toivoton olo, kun lääkäritkin ihmettelee miksei mun sykkeissä tapahdu mitään kehitystä.
Onko muuten kenelläkään oireena jalkasärkyä..? Itseäni vaivannut jo vuoden erikoinen särky lähinnä takareisien paikkeilla, mikä alkaa aamuisin ilman että teen mitään rasittavaa. Tähänkään ei lääkärit ole mitään syytä osanneet sanoa.

Itellä huomaan pohkeissa tuollaista yleensä aamuisin. Yleensä se on huonosti nukutun yön jälkeen..Siitä jotenkin tuntee, että onko kroppa jotenkin väsynyt..
Tänäänkin oli sellainen tunne pohkeissa, mutta sykkeet taas vaikutti ihan ookoolta nopeasti katsottuna..

Olen nyt yrittänyt vähän vapaapäivinä pyöräillä kevyesti kylille ja takaisin. Sykkeet nousee siinä helposti kyllä..

 

[Repelson]

Repelsonin tarina tuolla aiemmin oli mielenkiintoinen ja aika karu. Toisaalta, kyllä tässä itsekin meni varmaan noin kaksi vuotta aivan järkyttävillä treenimäärillä ja aivan liian vähäisillä kaloreilla. Miten Repelson nykyään sun vointisi?
Itse en ole uskaltanut kokeilla vielä mitään treeniä, vaikka välillä tekisi mieli kokeilla miten se kroppa reagoi siihen. Lääkärikin pohti, voiko ortostaattinen syke olla korkea jostain muusta syystä? Välillä tulee aika toivoton olo, kun lääkäritkin ihmettelee miksei mun sykkeissä tapahdu mitään kehitystä.
Onko muuten kenelläkään oireena jalkasärkyä..? Itseäni vaivannut jo vuoden erikoinen särky lähinnä takareisien paikkeilla, mikä alkaa aamuisin ilman että teen mitään rasittavaa. Tähänkään ei lääkärit ole mitään syytä osanneet sanoa.

Jees, tässä nyt aikalailla vuosi oltu poissa salilta, 5 kuukautta totaalista lepoa niin keholle kuin mielelle ja sit sellasta pientä palauttelua kävelyn muodossa maksimissaan. No joo kyllä tämän levon huomaa kropassa, mut ei kiinnosta, kun on mieli kirkas ja muutenkin levollinen olo. Paino pysynyt aikalailla ennallaan, mut lihasten tilalle tullut pehmeyttä :D Beta-salpaajista alan pikkuhiljaa luopumaan kun syke on tasaantunu, semmosta 20-40mg propralia päivässä syöty kohta vuoden. Oireilua ei oikeastaan enää levossa huomaa ollenkaan. On tässä kevään mittaan alettu kävelemään, skeittailemaan ja vähän punnertamaan, mut nyt kun oppinu ottamaan vähän iisimmin tuon urheilun niin eipä siitä oikeen mitään sanomista tule jälkikäteen. Tuossa viikko sitten kävin pelaa tennistä pikkusen intensiivisemmin, niin yöunet jäi vähän lyhyeksi, vatsa meni sekaisin pariksi päivää, närästystä ja nesteet tuli ulos kropasta, mutta aika pientä ongelmaa siis enään. Lihaskuntoa oon yrittäny vähän nostella kehonpainolla, eli punneruksia ja vatsoja, mut helposti siinäkin vetäsee yli jos liikaa innostuu. Kaiken kaikkiaan ylivoimaisesti elämäni hirvein kokemus, josta otan kyllä opikseni. Loppuvaiheessa, ennenkuin tajuttiin/todettiin, että ylikunnosta oli kyse niin olin jo niin pohjalla, että mieli oli niin musta ja tulevaisuuden toivokin oli jo aikalailla kokonaan karissut pois ja hermoromahduksia jatkuvalla tahdilla. Onhan se paskaa kun kukaan lääkärit ei tiedä mitään ja kaikki mahdolliset tutkimukset tehdään ja diagnoosiksi aina vaikea masennus ja paniikkihäiriö (eipä ollut diagnoosina tässä tapauksessa, vaikka oireina olivatkin). Oireita oli kyllä loppuvaiheessa niin paljon, ettei mitään järkeä. Verenpaineet kun jollain 90v mummilla ja verensokeri heitteli ihan miten sattuu, tai siis ainakun söi sokeria niin verenpaine laski. Samoin testeissä missä kävin, niin ennen sokeriliuosta verensokeri oli sellainen 5 ja liuoksen jälkeen se tipahti 2.5. Kyllä sitä sitten piti itseään tosi tyhmänä, kun tajuttiin yhden lääkärin kanssa mistä on kyse. Enpä tiennyt, että näin vakavaa voi olla tuokin. Muutenkin opetellut vähän stressivapaamman ajattelutavan itselleni.

Listaan tähän nyt oireita mitä oli loppuvaiheessa:

Pienen liikunnan aikana:
- Sydämentykytys
- Kestokrapula-fiilis
- Kova valonarkuus silmissä
- Erittäin heikko-olo
- Puhevaikeuksia (aivosumun next level)

Pienen liikunnan jälkeen:
-Raskas olo
-Mieli vähän maassa,
-Pientä hikoilua
-Pientä tärinää vähän jokapuolella kroppaa
-Levoton ja hermostunut olo
-Taistele ja pakene moodi alkaa aktivoitumaan
-Päänsärky
-Vatsa sekaisin seuraavana päivänä ja refluksi oireina, närästystä ja lima nousee kurkkuun kun menee nukkumaan
-Sellaista ihme pelokkuuttaa/säpsähtelyä ja aistiherkkyyttä muutenkin
-----------------------------------
Kovan liikunnan aikana:
Samat mitä liikunnan aikana oikeastaan, mutta lisätään vielä että:
-Korvat menee lukkoon
-Kova haukottelu alkaa
-Tuntuu että pyörtyy, mut silti piti jatkaa
-Hirveen vastenmielinen ja etova olo liikuntaa kohtaan

Kovan liikunnan jälkeen:
-Jäätävää hikoilua monta yötä
-Nesteet tulee ulos kusemalla
-Todella hermostunut olo
-Unta ei todellakaan saa ilman mitään douppinkia (hyvin harvoin tuli turvauduttuun tälläisiin)
-Kropan lämpötila nousee siihen 37.5 (Normisti se 36.5) ja muutenkin kroppa tosi kuuma mahan alueelta aina ja muualtakin, mutta aina mahan alueelta ainakin omassa tapauksessa.
-Oksettaa mut ei okseta
Next day:
-Herään monesti yön aikana ja aamulla siihen kun sydän huutaa hoosiannaa
-Kauhea väsymys
-Epävarmuus kaikkea kohtaan
-Tosi kova aivosumu (Kognitiiviset kyvyt ihan nollissa)
-Aistiherkkyys kovaa
-Kurkussa palan tunne
-Ahdistus
-Yleensä sairastuin ylähengitystie infektioon seuraavina päivinä kun immuniteettikyky niiin alhaalla (normisti olin sen 2. kertaa kuukaudessa flunssassa)
----------------------------------
Kovaa liikuntaa pari päivää putkeen:
-Treenin aikana huomaa jo että nyt tuli vedettyä tosi pahasti yli
-Treenin jälkeen kova pyörrytys ja huimaus (saatoin joskus istua pukuhuoneessa tunnin ihan laput silmillä, että mitähän helvettiä nyt tapahtuu.
- Aivot ihan nollilla
Tunnin jälkeen:
- Kädet aivan hiestä märkänä
- Ruumiin lämpö saattaa nousta yli 38 (ihan parikertaa käynyt näin)
- Lihakset alkaa tärisemään
- Erittäin varuillaan oleva olo
- Paniikkikohtaus pienestäkin ärsykkeestä
- Ei pysty ajattelemaan juuri mitään
- Ei ole nälkää eikä janoa, mutta silti käyn kusella 10 kertaa parin tunnin sisään. (Virtsa siis aivan kirkasta)
Seuraavat päivät:
- Erittäin erittäin erittäin masentunut olo, masennus alkaa pikkuhiljaa muutaman päivän sisällä palautumaan semimasennukseksi.
- Jatkuvaa itkua ilman mitään syytä, ainakin se 3 vuorokautta
- Todella kova aivosumu, täysin hajamielinen olo
- Ajatukset todella negatiivisia
- Stressinsietokyky aivan nollissa
- Vaikka ulkopuolinen elämä hymyilee niin päässä pelkkää mustaa ja tummaa
- Todella paha refluksioireisto
- Pupillit ei reagoi normaalisti, ei välttämättä vastaa valoon niin hyvin, mutta ainakin pupilli suurenee ja pienenee samassa valossa, vähän niinkuin se hakisi oikeaa kokoa kokoajan.
- Ortostaattisessa sykkeessä sellanen 70bpm gäppi, jos sattuu aamulla saamaan normaalin leposykkeen. Ylösnoustessa se nousee sinne 140-150 paikkeille
- Verenpaineet heittelee pitkin päivää, yleensä ruokailun jälkeen tai pienen kävelyn jälkeen nousee sinne lähemmäks 200.
- Vatsa täysin sekaisin ihan jokatavalla
- Melkein aina tulin kipeäksi paripäivää tästä eteenpäin
- Jos tämän päälle tulee vielä joku henkinen paine niin yleensä se käsiteltiin sitten hermoromahduksen säestyksellä.

Sitten vielä pitkään jatkunut ylikierrostila:
- Flunssakierre
- Masennus kroonistuu
- Ahdistus kroonistuu
- Psykoottisia oireita tulee lisää, voin kyllä sanoa, että loppuvaiheessa oli jo aika vainoharhainen olo
- Elämä muuttuu ihan helvetin tummaksi, mikään ei kiinnosta ja kaikki ahdistaa
- Aivosumu kroonistuu jokapäiväiseksi
- Pelkotilat
- Sosiaaliset kanssakäymiset ihan helvetin kuumottavia
- Paniikkikohtauksia
- Krooninen taistele-ja pakenemoodi päällä
- Kognitiiviset kyvyt aivan nollilla
- Ja tietysti kaikki yllämainitut fyysiset oireet

Muuta oireilua jota en oikeen osaa kategorisoida:
- Huulten halkeilu (ei enää)
- Jatkuva kurkkuakuristava tunne
- Uusia allergioita tai yliherkkyyksiä sellaisille asioille mille en ole ikinä ennen ollut allerginen (nykyään ei mitään)
- Selittämättömiä nivel ja lihaskipuja, välillä tuntu et käden verisuonissa virtasi jotain kuumaa nestettä kun poltti niin paljon.
- Hiusten lähtö
- Jatkuvaa flunssaa
- Aivosumu jatkuva, nykyään kyllä huomaa kuinka vammanen sitä tulikin oltuun.

Oireita mitkä kestivät kauiten oli kyllä ylivoimaisesti tuo aivosumu, mikä oli mielestäni kaikista veeemäisin. Tosin vasta kun alkoi palautumaan niin tajusi missä väsymys/masennus/sekokroppa-kierteessä sitä on tullut elettyä monet vuodet.

Mutta siis kaiken kaikkiaan nykyään menee tosi hyvin, uus helvetin hyvä duuni ja pystyy ottaa sitä vastuutakin, mistä ei osannut edes unelmoida pari vuotta sitten. Kyl tää tästä, ehkä joku päivä viel salille, mut kyl sitä nykyään osaa olla aika tarkka et millon kannattaa jättää välistä tai millon kannattaa lopettaa.