- Liittynyt
- 26.4.2016
- Viestejä
- 369
Itsekin olen tiheällä frekvenssillä saanut hyvää kehitystä aikaan, mutta pelkästään siihenkään ei imo kannata jumittaa. Sen puoleen kuin jatkuvasti korkeaan intensiteettiinkään. Treenin kolme perusmuuttujaa ovat intensiteetti, voluumi ja frekvenssi. Riittävä muttei liian tiheä vaihtelu noiden välillä on se mikä ainakin itselläni toimii.
Ja kun noissa vaihteluissa luon kontrastia, se on kropalle juuri uusi shokki. Jos on pitkään treenannut kroppaansa tiheällä frekvenssillä, kroppa kerran viikossa ja kunnon kertavoluumilla ja intensiteetillä toimii todennäköisesti sen jälkeen todella hyvin. Eikä heti ohjelman alussa edes tarvitse ottaa kaikkea irti, vaan hieman kevyempikin ärsyke toimii, kun lihas saa kerta-annoksena enemmän kuin mihin se on aiemmin tottunut. Enkä nyt puhu raskaan treenin välttelemisestä, vaan treeniärsykkeen mehustamisesta. Ei käytetä kaikkia kortteja heti ekalla viikolla, se rauta alkaa painaa kyllä todenteolla ihan tarpeeksi nopeaa kun treenirasitusta koventaa treenistä toiseen.
Tuo voluumi on kuitenkin niin monella treenaajalla havaittu yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä hypertrofiassa ja jos volyymi on korkea, joutuu keskimääräistä intensiteettiä yleensä tiputtamaan. Ne treenaajan ’helpot’ lihasryhmät kyllä usein vastaavat pieneen kerta-annokseen ja korkeaan intensiteettiin suht hyvin, mutta ne heikosti vastaanottavat taas eivät välttämättä. Ne ovat vaikeasti treenattavia, ja riittävällä volyymilla (ja tarkkaan kohdennetulla treenillä) niillekin voidaan sentään saada se ärsyke riittävän kovana.
Food for thought: miksi ne helpot lihasryhmät kasvavat niin helposti? Yksi syy on se että ne aktivoituvat silloinkin kun niiden ei haluttaisi. Ne saavat siis enemmän treenivolyymia viikkotasolla, vaikka niitä ei treenatakkaan ’loppuun’ kuin ehkä siinä niille dedikoidussa treenissä.
Vielä toinen knoppi: tästä vastakkainasettelusta huolimatta, nuo Miken videoillakin pyörivät 4x5 tietyllä vakiokuormalla ja lyhyillä palautuksilla ovat yhdenlainen volyymin lisäämisen tapa pienemmällä määrällä failurepisteitä. Ja toimivia ovatten.
Ja kun noissa vaihteluissa luon kontrastia, se on kropalle juuri uusi shokki. Jos on pitkään treenannut kroppaansa tiheällä frekvenssillä, kroppa kerran viikossa ja kunnon kertavoluumilla ja intensiteetillä toimii todennäköisesti sen jälkeen todella hyvin. Eikä heti ohjelman alussa edes tarvitse ottaa kaikkea irti, vaan hieman kevyempikin ärsyke toimii, kun lihas saa kerta-annoksena enemmän kuin mihin se on aiemmin tottunut. Enkä nyt puhu raskaan treenin välttelemisestä, vaan treeniärsykkeen mehustamisesta. Ei käytetä kaikkia kortteja heti ekalla viikolla, se rauta alkaa painaa kyllä todenteolla ihan tarpeeksi nopeaa kun treenirasitusta koventaa treenistä toiseen.
Tuo voluumi on kuitenkin niin monella treenaajalla havaittu yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä hypertrofiassa ja jos volyymi on korkea, joutuu keskimääräistä intensiteettiä yleensä tiputtamaan. Ne treenaajan ’helpot’ lihasryhmät kyllä usein vastaavat pieneen kerta-annokseen ja korkeaan intensiteettiin suht hyvin, mutta ne heikosti vastaanottavat taas eivät välttämättä. Ne ovat vaikeasti treenattavia, ja riittävällä volyymilla (ja tarkkaan kohdennetulla treenillä) niillekin voidaan sentään saada se ärsyke riittävän kovana.
Food for thought: miksi ne helpot lihasryhmät kasvavat niin helposti? Yksi syy on se että ne aktivoituvat silloinkin kun niiden ei haluttaisi. Ne saavat siis enemmän treenivolyymia viikkotasolla, vaikka niitä ei treenatakkaan ’loppuun’ kuin ehkä siinä niille dedikoidussa treenissä.
Vielä toinen knoppi: tästä vastakkainasettelusta huolimatta, nuo Miken videoillakin pyörivät 4x5 tietyllä vakiokuormalla ja lyhyillä palautuksilla ovat yhdenlainen volyymin lisäämisen tapa pienemmällä määrällä failurepisteitä. Ja toimivia ovatten.
