että väität kivenkovaan että kovalla volyymitreenillä ei saa itseään ylirasitustilaan ja että se on paras tie kehittymiseen
En väitä, mutta menee ymmärrys ihmiskuntaan kun jengi väkisin lukee väärin ja hakee kaikintavoin hyväksyntää feidaamiselle. Mä puhun siitä, että nykyään pelätään jo failurea. Mä en ole missään vaihessa, en missään vaiheessa väittänyt että pitäisi vetää tuplia tai volyymia tai mitään, vaan olen puhunut vain siitä, että ihminen kestää paljon enemmän mitä oletetaan ja sitten ollaan kevennyksellä vähän väliä peläten jotain mystistä ylikuntoa.
Olisitteko te kaikki tyytyväisiä jos mä ajaisin täällä kovalla temmolla kevyttä treenaamista ja tuomitsisin vaativamman treenaamisen? Miettikää nyt mitä mä puolustan, kovaa työntekoa, selkärankaa ja itsensä ajamista vahemmaksi.
niin aika ihme tapaus saa olla ettei ala tulemaan hermostollista ylirasitusta.
Oletko koskaan kokenut hermostollista ylirasitusta bodaustreenissä? Oletko koskaan miettinyt, että vaikka et sitä ole kokenut, niin onko siitä todellisuudessa merkittävästi haittaa jos semmoisen jollain saatanan kikalla onnistuisit saamaan? Mitä se tekee sulle? Mä väitän ihan suoralta kädeltä, että kuntosalitreenillä ei itseänsä ylirasitukseen saa, ei yksinkertaisesti kerkeä. Eri asia jos lopettaa syömisen ja nukkumisen kokonaan.
Porukan puolustukset liikkuu sanoissa "yksilöllistä" "ylirasitus" "ylikunto" "voisilmä". Mutta missä konkreettinen näyttö ja omakohtainen kokemus? Vain muutama on tullut kertomaan miten oli omasta mielestään hermostollisessa ylikunnossa. Mitä se ylikunto käytännössä on ja miten se saavutetaan? Miettikääpä itse, te ette edes pysty treenaan niin kovaa että sen saavuttaisitte, loppuu osaaminen, pää tai aika ennen sitä.
Puhetta puheen perään, mutta ei vittuakaan näyttöjä mistään ylikunnosta.