5 vuotta treeniä ja paskat tulokset

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja lolwtf
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
3.4.2010
Viestejä
316
Eli olen treenannut noin 5 vuotta nyt salilla (ainakin) ja kehitykseni on AINA ollut erittäin heikkoa. Tähän astisen treeniurani parhaat tulokset ovat 117,5 x 5 kyykky, 107,5 x 3 penkki ja 147,5 x 5 mave. Tulokset saatiin aikana, jolloin sikabulkkasin (en tiennyt ravinnosta juurikaan) koska olin lukenut netistä että pitää vain syödä, syödä ja syödä. Painoa oli tähän aikaan karvan yli 90 kiloa.

Tämän jälkeen tietotaito ruoan tärkeydestä, kaloreista, makroista jne ja nyt vuosia tämän jälkee noin 72 kiloisena tulokset ovat yhä edelleen paskat: penkki 92,5 x 7, pystypunnerrus tangolla 50 x 8, kyykky 100 x 3.

Jos lähdetään siitä, että tietämys ruoasta on riittävällä tasolla, niin mistä voisi johtua paskat tulokset salilla? Treeniohjelmia on mahtunut jos jonkinlaisia matkaan. Failureen treenaamalla kehitys ollut ehkä heikointa ja treenikertojen määrän noustessa yli 4 viikossa kehitys huonompaa. Parhaiten ehkä ovat toimineet voimabodaus ohjelmat. Voisi tähän kai vielä mainita, että kehitystä tapahtuu huomattavasti paremmin 3-5 toiston alueella, kun taas yli 6 toiston sarjoissa kehitystä tulee helvetin hitaasti, jos ollenkaan.

Laitetaanko geenien piikkiin?
 
osa tietenkin menee geenien piikkiin, niinku muillakin, mutta kyllähän se oman treenitavan löytäminen voi vielä olla kateissa. tiedänpäs erään hyvinki tutun tyypin, jolla paras kehitys tapahtu 15v punttiuralla vasta kolmena viimeisenä vuonna.
 
Mä sain punttitulokset uudestaan nousuun kun aloin kiinnittää huomiota liikkuvuuteen ja keskivartalon voimaan. Auttoi erityisesti kyykyssä ja vedoissa. Pullonkaula oli siis heikko liikkuvuus joka rajoitti lantion voimantuottoa. Yhdessä vaiheessa kiinnostuin siis olympianostoista, jotka "pakottivat" parempaan liikkuvuuteen ja kehonhallintaan, jotta niitä oli ylipäätänsä edes mahdollista tehdä
 
osa tietenkin menee geenien piikkiin, niinku muillakin, mutta kyllähän se oman treenitavan löytäminen voi vielä olla kateissa. tiedänpäs erään hyvinki tutun tyypin, jolla paras kehitys tapahtu 15v punttiuralla vasta kolmena viimeisenä vuonna.
Ei kai siinä muu auta kun jatkaa etsintöjä... Muutamalla eri valmentajallakin olen ollut, mutta samat paskat tulokset siitä huolimatta. Tästä viimeisestä jäi sen verran paska maku suuhun, että päätin sen olleen melko varmasti viimeinen valmentaja. Nimimerkillä kymmenen kiloa läskiä puoleen vuoteen.

Mä sain punttitulokset uudestaan nousuun kun aloin kiinnittää huomiota liikkuvuuteen ja keskivartalon voimaan. Auttoi erityisesti kyykyssä ja vedoissa. Pullonkaula oli siis heikko liikkuvuus joka rajoitti lantion voimantuottoa. Yhdessä vaiheessa kiinnostuin siis olympianostoista, jotka "pakottivat" parempaan liikkuvuuteen ja kehonhallintaan, jotta niitä oli ylipäätänsä edes mahdollista tehdä
Pystytkö valaisemaan millaista erityishuomiota ja harjoitteita rupesit tekemään? Olen noin 99% varma, että tämä on myös yksi ongelmistani.
 
Eli olen treenannut noin 5 vuotta nyt salilla (ainakin) ja kehitykseni on AINA ollut erittäin heikkoa. Tähän astisen treeniurani parhaat tulokset ovat 117,5 x 5 kyykky, 107,5 x 3 penkki ja 147,5 x 5 mave. Tulokset saatiin aikana, jolloin sikabulkkasin (en tiennyt ravinnosta juurikaan) koska olin lukenut netistä että pitää vain syödä, syödä ja syödä. Painoa oli tähän aikaan karvan yli 90 kiloa.

Tämän jälkeen tietotaito ruoan tärkeydestä, kaloreista, makroista jne ja nyt vuosia tämän jälkee noin 72 kiloisena tulokset ovat yhä edelleen paskat: penkki 92,5 x 7, pystypunnerrus tangolla 50 x 8, kyykky 100 x 3.

Jos lähdetään siitä, että tietämys ruoasta on riittävällä tasolla, niin mistä voisi johtua paskat tulokset salilla? Treeniohjelmia on mahtunut jos jonkinlaisia matkaan. Failureen treenaamalla kehitys ollut ehkä heikointa ja treenikertojen määrän noustessa yli 4 viikossa kehitys huonompaa. Parhaiten ehkä ovat toimineet voimabodaus ohjelmat. Voisi tähän kai vielä mainita, että kehitystä tapahtuu huomattavasti paremmin 3-5 toiston alueella, kun taas yli 6 toiston sarjoissa kehitystä tulee helvetin hitaasti, jos ollenkaan.

Laitetaanko geenien piikkiin?

Avaas nyt vähän mitä sä teet siellä salilla?
 
Eli olen treenannut noin 5 vuotta nyt salilla (ainakin) ja kehitykseni on AINA ollut erittäin heikkoa. Tähän astisen treeniurani parhaat tulokset ovat 117,5 x 5 kyykky, 107,5 x 3 penkki ja 147,5 x 5 mave. Tulokset saatiin aikana, jolloin sikabulkkasin (en tiennyt ravinnosta juurikaan) koska olin lukenut netistä että pitää vain syödä, syödä ja syödä. Painoa oli tähän aikaan karvan yli 90 kiloa.

Tämän jälkeen tietotaito ruoan tärkeydestä, kaloreista, makroista jne ja nyt vuosia tämän jälkee noin 72 kiloisena tulokset ovat yhä edelleen paskat: penkki 92,5 x 7, pystypunnerrus tangolla 50 x 8, kyykky 100 x 3.

Jos lähdetään siitä, että tietämys ruoasta on riittävällä tasolla, niin mistä voisi johtua paskat tulokset salilla? Treeniohjelmia on mahtunut jos jonkinlaisia matkaan. Failureen treenaamalla kehitys ollut ehkä heikointa ja treenikertojen määrän noustessa yli 4 viikossa kehitys huonompaa. Parhaiten ehkä ovat toimineet voimabodaus ohjelmat. Voisi tähän kai vielä mainita, että kehitystä tapahtuu huomattavasti paremmin 3-5 toiston alueella, kun taas yli 6 toiston sarjoissa kehitystä tulee helvetin hitaasti, jos ollenkaan.

Laitetaanko geenien piikkiin?

Ei kai nuo tulokset edes ole mitenkään paskoja, paitsi kyykky on selvästi jäljessä.

tsekkaa esim. http://www.strengthstandards.co/#/ penkki sulla esim advanced tasolla.

Sun ongelma ton kyykyn lisäksi taitaa olla epärealistiset odotukset.
 
ikävää tietenkin, että oot kohdannu valmentajia, joiden kanssa et tuloksia ole saanut. itellä yli 25v kokemus suht erilaisista ihmisistä tällä saralla. odotukset ei oo epärealistiset. semmonen 2,5kg/ kk alle kympin sarjoihin on suht normaalia kehitystä jopa ja sen mukaan sitä kehitystäkin pitäs tulla. liikkuvuus harvemmin on selkee este kehitykselle, mutta noikin sit yleensä tarkastellaan tapauskohtasesti.
 
Ei kai nuo tulokset edes ole mitenkään paskoja, paitsi kyykky on selvästi jäljessä.

tsekkaa esim. http://www.strengthstandards.co/#/ penkki sulla esim advanced tasolla.

Sun ongelma ton kyykyn lisäksi taitaa olla epärealistiset odotukset.

Samaa olin juuri tulossa sanomaan, laskennalliset maksimit kuitenkin luokkaa 115 kg penkissä ja 65 kg pystärissä. Ei missään nimessä paskoja tuloksia 72-kiloiselle nostajalle.

Yllä mainittujen syiden lisäksi itselle tulee vielä mieleen, että onko niitä eri ohjelmia mahtunut vähän liiankin kanssa matkaan? Oletko tehnyt pitkäjänteisesti mitään järkevää voimaohjelmaa? Kyykkytuloksesta päätellen et. Tai ainakaan et ole oppinut kyykkäämään sinä aikana.

Epätasapaino voisi olla yksi syy heikkoon (tai oikeastaan epätasaiseen) kehitykseen. Sullahan on penkki- ja kyykkymaksimi suunnilleen sama, hälytyskellojen pitäisi soida. Nuo on kuin eri ihmisten tekemiä tuloksia. Siinä ainakin yksi asia, joka pitäisi korjata ennen kuin geeniasioita alat edes miettiä.
 
Mulla on samanlaista vikaa kuin aloittajalla. Joskus lukioaikaan 2004-2007 tuli aloitettua salilla käynti, eikä siinä touhussa ollut hirveästi päätä taikka häntää. Toki sillon tuli voimanpaskaa helposti lisää, mutta samaan aikaan salibandymaalivahdin hommat teki hommasta katkonaista. Ruoka myös maittoi turhan paljon. Armeijassa rasva ja lihas paloi, ja parhaillaan tiputus oli 185/90 -> 185/75 mitoissa. Armeijan jälkeen 2009 rupesin pelaamaan jenkkifutista, ja salihommat heräs kunnolla henkiin. Samaan aikaan olin pari vuotta helvetin raskaissa raksahommissa, joten se vei jefun rinnalla aika hyvin puhtia punttihommista. Hyvää painoa tuli kuitenkin niin, että jonku 5kg sai pakattua painoa ukkoon per vuosi. Samaan aikaan sitten alkoikin paukkua paikat jefukentillä, eikä ole tainnut mennä yhtään vuotta ilman jonkinlaista vammailua tähän päivään asti. Vuosi toisen perään on kulunut siinä, että kun on toipunut jostain vammasta ja kirinyt vahingon korkoineen, seuraava haaveri odottaa kulman takana. Sairashistoriassa on murtunutta sääriluuta, kylkiluita, sormia, kyynärvatta, aivotärähdyksiä jne, aina jotain semmoista mikä on lyönyt jonkun lihasryhmän tauon takia melko syvälle lähtökuoppaan. Jatkuvasti sitä havahtuu siihen harhaiseen ajatukseen, että "sata vuotta salilla eikä mitään kehitystä", kun itse tuppaan unohtamaan paljonko kaikkea muuta tällä välillä on tullut tehtyä ja kärsittyä.

Suurin ongelma on ollut kautta aikain mulla se, että treenit on liian raskaita. Nyt kun viimeisen pari-kolme vuotta on älynnyt olla ahnehtimatta ja odottaa vain rauhassa kehitystä, on hommasta tullut mielekkäämpää. Tuntuu turhauttavalta toisinaan pyöritellä samoja kilomääriä, kuin mitä on liikutellut jo muutama vuosi sitten. Kuitenkin ne kehityksen rippeet löytyy kun asiaa tarkastelee tarkemmin: 2012 sain kyykystä vyö perkeleen kireälle väännettynä yhden hirveän pyllistyksen aikaiseksi 140kg:lla, nyt sillä voi ottaa any given day vitosen kontrolloidusti syvältä ilman vyötä. Vuosi sitten sain penkissä 2*120 jonkun tukkosen treeniviikon päätteeksi, nyt muutama kuukausi kyynärvarren murtumasta ja täysresetistä huolimatta oon taas kutakuinkin samoissa luvuissa ja olen luottavainen että ens ens vuoden lopulla vois olla huolellisen suunnittelun päätteeksi eka ykkönen 140:llä lähellä. Maastavedossa nostin vuosi tai pari sitten jonku treenin ylirautaherättelynä vyö päällä 1*210, missä oli noin 10kg varaa. Nyt kun painan 2-5 harrastelätkävuoroa viikossa, tiedän silti että olen ilman vyötäkin tukkosella lantiolla 1*200 kunnossa milloin tahansa. Kaiken tämän näen kuitenkin positiivisena kehityksenä minulle, vaikkei kehitystahti ole lähelläkään sitä mitä se olisi ammattimaisessa ohjauksessa. Itse koen toki etten ole mitenkään geneettisesti siunattu voimanpaskan suhteen, koska joku muu olisi tällä treenihistorialla helvetisti vahvempi. Pitää kuitenkin ottaa se mitä annetaan ja unohtaa muiden tuloksien tuijottelu.

Mitä tässä nyt hainkaan takaa, pääsi unohtumaan kesken kirjoittamisen. Ehkä itelle avartavimpia juttuja viime aikoina ovat olleet nämä:

1) Älä ahnehdi yksittäisessä treenissä.
2) Älä ahnehdi treenikertojen suhteen per viikko.
3) Älä sido treenikiertoa viikonpäiviin, vaan sykleihin jotka antaa enemmän armoa jos tarvii ylimääräisiä lepopäiviä.
4) Suunnittele seuraava treeni heti edellisen jälkeen, kun on vielä hyvä tuntuma siihen minkä verran jäi varaa kiristää ruuvia.
5) Ole rehellinen. Älä lisää rautaa jos nosto on ruma.
 
Avaas nyt vähän mitä sä teet siellä salilla?

Tällä hetkellä 1-jakoinen treeniohjelma kolmesti viikossa ja 1 aerobinen. Tuntuu pelittävän ihan kelvollisesti. Tätä ennen olin yhdessä valmennuksessa, jossa treeni koostui 5-jakoisesta ohjelmasta ja kahdenlaisista viikoista. Oli voimaviikkoja(+erikoistekniikoita päälle) ja volyymiviikkoja(supersarjoja). Ennen tätä valmennusta matkaan on mahtunut muutamia ohjelmia, kuten fierce 5, PHUL(toimi ihan ok) ja Elaston 2-jakoinen (sikabulkki aika).

Mulla on samanlaista vikaa kuin aloittajalla. Joskus lukioaikaan 2004-2007 tuli aloitettua salilla käynti, eikä siinä touhussa ollut hirveästi päätä taikka häntää. Toki sillon tuli voimanpaskaa helposti lisää, mutta samaan aikaan salibandymaalivahdin hommat teki hommasta katkonaista. Ruoka myös maittoi turhan paljon. Armeijassa rasva ja lihas paloi, ja parhaillaan tiputus oli 185/90 -> 185/75 mitoissa. Armeijan jälkeen 2009 rupesin pelaamaan jenkkifutista, ja salihommat heräs kunnolla henkiin. Samaan aikaan olin pari vuotta helvetin raskaissa raksahommissa, joten se vei jefun rinnalla aika hyvin puhtia punttihommista. Hyvää painoa tuli kuitenkin niin, että jonku 5kg sai pakattua painoa ukkoon per vuosi. Samaan aikaan sitten alkoikin paukkua paikat jefukentillä, eikä ole tainnut mennä yhtään vuotta ilman jonkinlaista vammailua tähän päivään asti. Vuosi toisen perään on kulunut siinä, että kun on toipunut jostain vammasta ja kirinyt vahingon korkoineen, seuraava haaveri odottaa kulman takana. Sairashistoriassa on murtunutta sääriluuta, kylkiluita, sormia, kyynärvatta, aivotärähdyksiä jne, aina jotain semmoista mikä on lyönyt jonkun lihasryhmän tauon takia melko syvälle lähtökuoppaan. Jatkuvasti sitä havahtuu siihen harhaiseen ajatukseen, että "sata vuotta salilla eikä mitään kehitystä", kun itse tuppaan unohtamaan paljonko kaikkea muuta tällä välillä on tullut tehtyä ja kärsittyä.

Suurin ongelma on ollut kautta aikain mulla se, että treenit on liian raskaita. Nyt kun viimeisen pari-kolme vuotta on älynnyt olla ahnehtimatta ja odottaa vain rauhassa kehitystä, on hommasta tullut mielekkäämpää. Tuntuu turhauttavalta toisinaan pyöritellä samoja kilomääriä, kuin mitä on liikutellut jo muutama vuosi sitten. Kuitenkin ne kehityksen rippeet löytyy kun asiaa tarkastelee tarkemmin: 2012 sain kyykystä vyö perkeleen kireälle väännettynä yhden hirveän pyllistyksen aikaiseksi 140kg:lla, nyt sillä voi ottaa any given day vitosen kontrolloidusti syvältä ilman vyötä. Vuosi sitten sain penkissä 2*120 jonkun tukkosen treeniviikon päätteeksi, nyt muutama kuukausi kyynärvarren murtumasta ja täysresetistä huolimatta oon taas kutakuinkin samoissa luvuissa ja olen luottavainen että ens ens vuoden lopulla vois olla huolellisen suunnittelun päätteeksi eka ykkönen 140:llä lähellä. Maastavedossa nostin vuosi tai pari sitten jonku treenin ylirautaherättelynä vyö päällä 1*210, missä oli noin 10kg varaa. Nyt kun painan 2-5 harrastelätkävuoroa viikossa, tiedän silti että olen ilman vyötäkin tukkosella lantiolla 1*200 kunnossa milloin tahansa. Kaiken tämän näen kuitenkin positiivisena kehityksenä minulle, vaikkei kehitystahti ole lähelläkään sitä mitä se olisi ammattimaisessa ohjauksessa. Itse koen toki etten ole mitenkään geneettisesti siunattu voimanpaskan suhteen, koska joku muu olisi tällä treenihistorialla helvetisti vahvempi. Pitää kuitenkin ottaa se mitä annetaan ja unohtaa muiden tuloksien tuijottelu.

Mitä tässä nyt hainkaan takaa, pääsi unohtumaan kesken kirjoittamisen. Ehkä itelle avartavimpia juttuja viime aikoina ovat olleet nämä:

1) Älä ahnehdi yksittäisessä treenissä.
2) Älä ahnehdi treenikertojen suhteen per viikko.
3) Älä sido treenikiertoa viikonpäiviin, vaan sykleihin jotka antaa enemmän armoa jos tarvii ylimääräisiä lepopäiviä.
4) Suunnittele seuraava treeni heti edellisen jälkeen, kun on vielä hyvä tuntuma siihen minkä verran jäi varaa kiristää ruuvia.
5) Ole rehellinen. Älä lisää rautaa jos nosto on ruma.

Todella hyviä pointteja! Tuo liian kovaa treenaaminen on varmaan myös yksi ongelmistani. Pitäisi vain reilusti jättää toistoja tankkiin, eikä painaa hiki hatussa. Tosin tuo on myös yksi treenauksen ristiriitaisimmista asioista, koska on kahta koulukuntaa: failureen ja ei failureen.
 
Tosin tuo on myös yksi treenauksen ristiriitaisimmista asioista, koska on kahta koulukuntaa: failureen ja ei failureen.

Voimapuolella, mihin ainakin aloituspostin perusteella haluaisit kehitystä, se "failureen"-koulukunta on aika olematon. Voimailussa jatkuva failure vain tukottaa ja katkaisee kehityksen, bodailu on sitten asia erikseen.
 
Olet pudottanut vajaat 20 kg painoa, kokeillut monenlaista ohjelmaa ja treenannut kuitenkin vain 5 vuotta. Missä ajassa olet tämän painon pudotuksen tehnyt? Äkkiseltään näyttää, että pidempi jakso tiettyä ohjelmaa puuttuu ja väliin on mahtunut kovaa dieettaamistakin. Nyt lienet siistissä kunnossa, joten asetelmathan lienevät hyvät lähteä maltillisilla plussakaloreilla noudattamaan järjestelmällisesti jotain ohjelmaa.
 
Tällä hetkellä 1-jakoinen treeniohjelma kolmesti viikossa ja 1 aerobinen. Tuntuu pelittävän ihan kelvollisesti. Tätä ennen olin yhdessä valmennuksessa, jossa treeni koostui 5-jakoisesta ohjelmasta ja kahdenlaisista viikoista. Oli voimaviikkoja(+erikoistekniikoita päälle) ja volyymiviikkoja(supersarjoja). Ennen tätä valmennusta matkaan on mahtunut muutamia ohjelmia, kuten fierce 5, PHUL(toimi ihan ok) ja Elaston 2-jakoinen (sikabulkki aika).

Jeps, pitää vaan olla sellainen 1-jakoinen, että tulee tarpeeks vaihtelua. Kierrätät vähintään kahta erilaista treeniä ja vaihtelet sarja/toistomääriä tarpeeksi(tätä ei koskaan tunnu olevan valmiissa jenkkiohjelmissa). Kasvattelet vaan volyymia rauhassa, keventelet kun tarvetta on, syöt tarpeeksi ja nukut hyvin. Ei se oikeastaan ton monimutkaisempaa ole.
 
Tietämys ravinnosta ja makroista on hyvällä tasolla, mutta ootko laskenu miten paljon tulee syötyä päivässä kaloreita? Voisin kuvitella, että vaikee on kehittyä määräänsä enempää jos syö liian vähän ja johan sä tossa alotuspostauksessa sanoit, että parhaat tulokset on tehty sikabulkilla eli aikana jolloin ainakin on syöty tarpeeks.
 
Nostatko jossain seurassa? Niissä pyörii porukkaa joiden kanssa pähkiä treeniasioita. Lajivoimailussa hakisin valmennusta niistä piireistä, kun kyse on kumminkin urheilulajista. Jos siis kyykky, penkki ja veto kiinnostaa. PT taas osaa toisenlaisia asioita ja varmasti laajempaa hyvinvointia edistää. Ei seurassa ole pakko kilpailla.
 
Voimapuolella, mihin ainakin aloituspostin perusteella haluaisit kehitystä, se "failureen"-koulukunta on aika olematon. Voimailussa jatkuva failure vain tukottaa ja katkaisee kehityksen, bodailu on sitten asia erikseen.
No oikeastaan haluaisin vain bodata, mutta jos alkaisin tosissani sitä tekemään, niin tekisin penkkiä ja kyykkyä varmaan 80 kilolla 10-12 toiston sarjoja. Tosin onko tällä sitten loppupeleissä merkitystä, jos tarkoituksena on todellakin vain bodata? Onko se lopulta niin, ettei bodaamisessa ole mitään merkitystä voimalla?

Olet pudottanut vajaat 20 kg painoa, kokeillut monenlaista ohjelmaa ja treenannut kuitenkin vain 5 vuotta. Missä ajassa olet tämän painon pudotuksen tehnyt? Äkkiseltään näyttää, että pidempi jakso tiettyä ohjelmaa puuttuu ja väliin on mahtunut kovaa dieettaamistakin. Nyt lienet siistissä kunnossa, joten asetelmathan lienevät hyvät lähteä maltillisilla plussakaloreilla noudattamaan järjestelmällisesti jotain ohjelmaa.
Ensimmäisen 16 kilon painon pudotuksen tein liian nopeasti, noin puolessa vuodessa. Se oli ensimmäinen dieettini ja siitä opittiin. Ensimmäisen dieetin jälkeen bulkkasin noin puoli vuotta (tänä aikana olin valmennuksessa), kunnes totesin, että 10 kiloa lisää puolessa vuodessa ei ole hyvä. Sen jälkeen pudotin painoa n. 500g/vk ja nyt ollaan tässä 72 kilon tilanteessa, jossa itselläni on oikein mukava olla. Jatkossa kuitenkin suunnitelmana yrittää mahdollisimman siististi nostaa painoa.

Jeps, pitää vaan olla sellainen 1-jakoinen, että tulee tarpeeks vaihtelua. Kierrätät vähintään kahta erilaista treeniä ja vaihtelet sarja/toistomääriä tarpeeksi(tätä ei koskaan tunnu olevan valmiissa jenkkiohjelmissa). Kasvattelet vaan volyymia rauhassa, keventelet kun tarvetta on, syöt tarpeeksi ja nukut hyvin. Ei se oikeastaan ton monimutkaisempaa ole.
Näin olen ajatellutkin jatkaa... 1- tai max 2-jakoisella ohjelmalla ja tosiaan 2-3 erilaista treenipäivää, joissa eri toistoskaaloja. Ajatuksena olisi sellainen, että 4 viikon välein esim. toistot 6-8 -> 4-6 ja väliin ehkä vielä korkeampaa. Ja pari viikkoa esim 3x6-8 -> 4 viikolla 4x6-8 ja viidennellä viikolla kevennys. En tiedä miten tuo ohjelman suunnitelu itseltä onnistuu, mutta usko Suomalaisiin valmentajiin on tällä hetkellä melko heikkoa...

Tietämys ravinnosta ja makroista on hyvällä tasolla, mutta ootko laskenu miten paljon tulee syötyä päivässä kaloreita? Voisin kuvitella, että vaikee on kehittyä määräänsä enempää jos syö liian vähän ja johan sä tossa alotuspostauksessa sanoit, että parhaat tulokset on tehty sikabulkilla eli aikana jolloin ainakin on syöty tarpeeks.
Joka päivä lasken kalorit. Tällä hetkellä syön dieetin jäljiltä 3000 kcal ja paino tuntuu aika pitkälti pysyvän samassa pisteessä. Tästä alan pikkuhiljaa nostamaan kaloreita lähinnä lisäämällä hiilaria. protskua menee n. 2g/kg, rasvaa 1g/kg ja hiilaria loput

Nostatko jossain seurassa? Niissä pyörii porukkaa joiden kanssa pähkiä treeniasioita. Lajivoimailussa hakisin valmennusta niistä piireistä, kun kyse on kumminkin urheilulajista. Jos siis kyykky, penkki ja veto kiinnostaa. PT taas osaa toisenlaisia asioita ja varmasti laajempaa hyvinvointia edistää. Ei seurassa ole pakko kilpailla.
En oo seurassa. Ja siis mitään PT:tä en ole koskaan käyttänyt, vaan ihan maineessa olevia fysiikkalajien valmentajia, jotka valmentavat myös tunnettuja kisaajia. Muun muossa monia Suomen mestareita niin raskaan sarjan kehonrakennuksessa kuin CBBssäkin.
 
En oo seurassa. Ja siis mitään PT:tä en ole koskaan käyttänyt, vaan ihan maineessa olevia fysiikkalajien valmentajia, jotka valmentavat myös tunnettuja kisaajia. Muun muossa monia Suomen mestareita niin raskaan sarjan kehonrakennuksessa kuin CBBssäkin.

Ok, jotenkin sain käsityksen että voimailu kiinnostaa. Sittenhän noilla enkkakiloilla ei ole niin merkitystä.
 
No oikeastaan haluaisin vain bodata, mutta jos alkaisin tosissani sitä tekemään, niin tekisin penkkiä ja kyykkyä varmaan 80 kilolla 10-12 toiston sarjoja. Tosin onko tällä sitten loppupeleissä merkitystä, jos tarkoituksena on todellakin vain bodata? Onko se lopulta niin, ettei bodaamisessa ole mitään merkitystä voimalla?

On sillä progressiolla väliä. Että nyt jollain tasolla kuitenkin tulisit vahvemmaksi, muttei välttämättä pelkästään treenipainoja lisäämällä.

Eikä noi tulokset nyt niin paskoja ole, ainakaan jos aika tiukassa kunnossa olet. Kyllä tuolla on ihan kohtuu lihassa olevia natikkoja, jotka vaikka sarjaa pystärissä 50kg vääntää. Kyykky ehkä vähän on heikko suhteessa penkkiin.

Edit: Jos kuitenkin voimaa haluaa, niin esim. Starting Strengthillä sitä tulee rutosti ja vauhdilla.
 
Nyt kun on treenit ja ruokailu käsitelty niin tietysti kannattaa myös huomioida mitä teet treenin ulkopuolella. On aika eri juttu panostaa vaikka opiskelijana bodaukseen kuin raksalla töitä tehden.

Ja se itseäkin hämää että kiloja on tullut omasta painosta parikymmentä alas päin ja puhut tuloksista vaikka targetti on bodauksessa. Eihän silloin tuloksilla ole väliä + tottakai ne on huonontuneet tai ei ainakaan parantuneet kun painoa on tiputettu paljon.

Puuttuu enää että laitat kuvan itestäs (siellähän ne bodauksen tavoitteet on) alle 10 prosentin rasvoissa säikeillä. Sitten voidaankin keskittyä sun psyykkeeseen ja omakuvan parantamiseen :)
 
Back
Ylös Bottom