Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


MUN TYÖAIKA ON 40 TUNTIA VIIKOSSA. Ja siihen päälle tulee 30 minuutin ruokis joka on omalla ajalla ja joka on PAKKO PITÄÄ. Jos menen seiskaan töihin, pääsen puoli neljä. Ja saatana piste.

Tän ei nyt ole tarkoitus olla vittuilua, sori jos siltä kuulostaa.
Pakollinen ruokis tullee työehtosopimuksesta. Kannattaako Timba nyt sellaista järjestelyä että työehdoista, -käytännöistä ja sensellaisista sovittaisiin paikallisesti?
 
Mistä tämä "herra-viha" Suomessa ylipäätänsä tulee? Duunaritason hommia olen tehnyt monessa eri paikassa ja jokaisessa paikassa ovat päälliköt ja omistajat olleet mulkkuja duunareiden mielestä. Monesti firmassa on maksettu parempaa palkkaa kuin työehtosopimuksen minimi, myös muut edut ovat olleet hyviä. Silti päälliköt ovat mulkkuja. Muualla maailmassa en ole vastaavaa nähnyt. Esimerkiksi Jenkeissä voisi kuvitella että asia olisi pahemmin kun työehdot ovat paljon heikkomat, mutta mitään vastaavaa ei siellä ole.

Kansalaissodan ajoilta?
 
Kuinka monessa maassa olette oikein olleet kun voitte sanoa että "herraviha" on ihan puhtaasti suomalainen juttu ja juontaa juurensa kansalaissodasta? Oletteko olleet jossain Japanissa missä kieltämättä on aika vahva firmanmieskulttuuri?

Mä olen ollut useammassa paikassa duunissa ulkomailla ja jyrkempi hierarkiaero siellä oli kuin Suomessa. Ei se herraviha ainakaan pienempää ollut kuin mitä Suomessa olen törmännyt. Ja munkaan kokemukset ei ole tietenkään mitenkään tilastollisesti yleistettävissä. Niinkuin kenenkään muidenkaan.

Eli ei nyt niin ultraporvarilinjaa kiitos että täällä olisi jotenkin erityisen surkea ja kommarimainen työväki. Ei se hirveästi eroa muuhun maailmaan imo. Onhan mm. Saksassa vahvat ammattiliitot.
 
^ No ei varmasti tuommoinen vastakkainasettelu pelkästään suomalainen juttu ole, joku Englannin tapainen luokkayhteiskunta menee varmasti pidemmälle. Mutta on sillä pitkät perinteet. Eikä se ole pelkästään työelämässä vaan kaikkialla yhteiskunnassa. Urheilussakin on seuratasolla ollut työläisseurat ja porvariseurat.
 
No eikö se ole ihan hyvä että jokainen tietää paikkansa?

Ei mua ole koskaan ainakaan haitannut. Oikeastaan sen takia olen mitä olen. En varmaan olisi mm opiskellut koskaan jos en olisi halunnut päästä yhteiskuntaluokissa ylöspäin. Sitäpaitsi suku on varsin varakasta lääkäriä koko sakki, en olisi mitenkään voinut mennä amikseen, ei kehtaisi naamaansa näyttää sukutapaamisissa;)
 
Mä olen ollut useammassa paikassa duunissa ulkomailla ja jyrkempi hierarkiaero siellä oli kuin Suomessa. Ei se herraviha ainakaan pienempää ollut kuin mitä Suomessa olen törmännyt. Ja munkaan kokemukset ei ole tietenkään mitenkään tilastollisesti yleistettävissä. Niinkuin kenenkään muidenkaan.

Eli ei nyt niin ultraporvarilinjaa kiitos että täällä olisi jotenkin erityisen surkea ja kommarimainen työväki. Ei se hirveästi eroa muuhun maailmaan imo. Onhan mm. Saksassa vahvat ammattiliitot.
Selitin ehkä vähän huonosti mitä tarkoitin. Siis paljon isommat luokkaerot ja hierarkiataso on jyrkempi monissa maissa kuin Suomessa. Esimerkiksi mitä Saksassa ja Itävallassa olen käynyt niin paljon enemmän herroittelua siellä on ollut työpaikoilla.

Pointti oli se että Suomessa pomot ja päälliköt ovat aina kusipäitä eivätkä tiedä mistään mitään duunareiden mielestä. Vastaavaa en ole muualla tavannut vaikka duunarin ja johdon välillä on ollut isompi luokkaero. Suomessa kuitenkin ilmainen koulutus ja kaikilla on mahdollisuus kouluttautua miten pitkälle haluaa ja nostaa omaa elintasoaan, mutta silti asialle ei tehdä mitään vaan kiukutellaan niille jotka ovat kouluttautuneet tai ottaneet riskin ja perustaneet yrityksen.

Nämä tietysti aivan täysin omia kokemuksia. Muilla voi olla erillaiset kokemukset muista maista.
 
Duunari sitä ja duunari tätä. Ai että sillä on rankkaa. Useimmilla vastuu käytännössä nolla ja jos menee hommat vituiksi on syy aina johdossa ja duunarin päätä suunnilleen silitellään. Viimeistään liitto on työnantajan niskassa jos ei tanssita duunareiden pillin mukaan.
Mitä tähän nyt pitäisi sanoa. Yrittämisen riski on yrittäjällä. Jotkut täällä haluaisivat hirveästi siirtää yrittämisen riskiä työntekijälle, mutta ei se niin mene.

Itse en lähtisi tinkimään siitä, että työn kilpailukyvystä. Ainoastaan se on selvää, että jos työ ei ole kilpailukykyistä, niin mikään sopimus ei tilannetta pelasta. Järjestäytyminen ja pitkät sopimukset eivät takaa mitään. Työtä ei voi pakottaa syntyväksi säännöillä, eikä säännöstö auta saamaan parempaa hintaa tuotteesta. Monissa maissa, joissa on Suomea joustavampi työmarkkina, työllisyys ja palkat ovat kehittyneet Suomea suotuisammin.
Samoin vastuu työpaikkojen syntymisestä ei ole työntekijällä. Yrittämistä ja työpaikkojen syntymistä pitää ehdottomasti tukea, mutta ei se voi olla niin, että tämä tapahtuu ensisijaisesti työntekijöiden palkkaa leikkaamalla. Siihen on parempiakin keinoja.
 
Tän ei nyt ole tarkoitus olla vittuilua, sori jos siltä kuulostaa.
Pakollinen ruokis tullee työehtosopimuksesta. Kannattaako Timba nyt sellaista järjestelyä että työehdoista, -käytännöistä ja sensellaisista sovittaisiin paikallisesti?

Tietyin osin kyllä. Esim nyt tuo ruokis. Miksi mun on pakko pitää 30 minuuttia omalla ajalla vaikka syön 10-15 minuutissa? Kellokortilla ulos ja sisään ja on mitä on. Vuorotyöläisillä samassa työssä kuuluu 20 minuutin ruokis työaikaa, ei mitään järkeä. Tällaisista asioista pitäisi voida sopia. Kuten siitäkin että tekeekö sunnuntain lauantain hinnalla jos puhutaan YLITÖISTÄ. Ylitöistä pitäisi muutenkin voida aina sopia, kunhan on selvät säännöt ettei ylkkään revitä kadulta jotain Virolaisia tekemään halvalla, vaan saa kilpailuttaa omat työntekijät. Kyllä sille ylkälle hinta löytyy.
 
Ja jos yritys ei menesty niin lähtökohtaisesti vika on johtajissa. Aika harvassa ne duunarit on missään tekemisässä sen kanssa menestyykö vaiko ei.

Ja miksi duunarin pitäisi olla jossain kurjuudessa, että ei olisi omatkotitaloa ja autoa ja rahaa tehdä reissuja? Pitäisikö tämä olla vain muutaman prosentin oikeus, että suurituloinen pääsisi olemaan tosiherra?

Mistä kumpuaa tuo että duunari pitää pistää kyykkyyn?
Kyllahan se nyt paljon vaikuttaa lopputulokseen ja tehokkuuteen, minkalaisella motivaatiolla duunarit tyotansa tekee. Ei ihmiset kuitenkaan ole mitaan vakioyksikoita, vaikka otanta olisikin suurempi. Tietysti tyomotivaatioon vaikuttaa firman johto ja kaikki muu, mutta kylla paska duunari vahvalla sosiaalisella vaikutusvallalla saa tehtya paljon hallaa yritykselle, jos levittaa juuri tuota perisuomalaista herranvihaa ja kaskyttaa ahkeria tekemaan hommansa hitaammin jne.

Duunarin pitaa elaa samoin, kun kilpailijamaissa, jos halutaan kilpailla. Siita tassa on kyse minun mielesta. Ei siita, etta halutaan kyykyttaa ketaan. Suomalaiset duunarit elaa paremmin ja tekee vahemman toita, kun missaan niista maista missa itse olen asunut. Kaikissa naissa maissa duunarit myos ovat selvasti kiitollisempia siita tyopaikastaan ja monella jopa jorkin sorttista ylpeytta omaa tyota kohtaan loytyy, varsinkin Jenkeissa. Jenkeissa myos kovimmat duunarit tienasi merkittavasti paremmin kun huonot. Englannissa on myos tuota herranvihaa jonkin verran, mutta se on selvasti tuon 70-luvun AY- duunarin ikaluokan ongelma, ei nuorempien. Toki taalla on vahvat luokkaerot ja ihmiset tietavat paikkansa ihan eri tavoin, mutta kylla silti menestymista kunnioitetaan enemman.
 
Vahva osasyyllinen Suomen ahdinkoon on puoliteholla käyvä julkinen sektori. Nokia piti laivaa pinnalla niin kauan kun kännykät kävi kaupan, nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehostaa toimintaa. Ja se ei käytännössä onnistu kuin ulkoistamalla.

Kustannustaso on laskenut eri toimintojen kilpailutuskierroksilla keskimäärin noin 45 prosenttia. Kilpailutuksista arviolta puolet on päätynyt ulkopuolisten tahojen voittoon
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kunnat-kayvat-puoliteholla/bq8PeThx
 
Selitin ehkä vähän huonosti mitä tarkoitin. Siis paljon isommat luokkaerot ja hierarkiataso on jyrkempi monissa maissa kuin Suomessa. Esimerkiksi mitä Saksassa ja Itävallassa olen käynyt niin paljon enemmän herroittelua siellä on ollut työpaikoilla.

Pointti oli se että Suomessa pomot ja päälliköt ovat aina kusipäitä eivätkä tiedä mistään mitään duunareiden mielestä.

Samanlaisia kokomuksia itsellänikin on kahdesta hyvin erityyppisessä maassa.

Mitä tähän nyt pitäisi sanoa. Yrittämisen riski on yrittäjällä. Jotkut täällä haluaisivat hirveästi siirtää yrittämisen riskiä työntekijälle, mutta ei se niin mene.


Samoin vastuu työpaikkojen syntymisestä ei ole työntekijällä. Yrittämistä ja työpaikkojen syntymistä pitää ehdottomasti tukea, mutta ei se voi olla niin, että tämä tapahtuu ensisijaisesti työntekijöiden palkkaa leikkaamalla. Siihen on parempiakin keinoja.

Kukahan on halunnut siirtää yrittämisen riskiä työntekijöille? Mitä ovat nämä työntekijän riskit? Merkittävin riski lienee saada potkut ja potkut ovat yleensä seurausta yrittäjän riskien realisoitumisesta. Kuten jokainen duunari jo tietääkin, Suomessa työntekijöiden palkan leikkaaminen ei missään nimessä ole ensisijainen linja. Duunareiden palkat ovat varsin hyvät Suomessa.

Duunarin pitaa elaa samoin, kun kilpailijamaissa, jos halutaan kilpailla. Siita tassa on kyse minun mielesta. Ei siita, etta halutaan kyykyttaa ketaan. Suomalaiset duunarit elaa paremmin ja tekee vahemman toita, kun missaan niista maista missa itse olen asunut. Kaikissa naissa maissa duunarit myos ovat selvasti kiitollisempia siita tyopaikastaan ja monella jopa jorkin sorttista ylpeytta omaa tyota kohtaan loytyy, varsinkin Jenkeissa. Jenkeissa myos kovimmat duunarit tienasi merkittavasti paremmin kun huonot.
Ja ennen kuin joku alkaa kertomaan kauhutarinoita riisipalkalla työskentelevistä lapsista, niin muistutettakoon, että vertailua kannattaa tehdä kilpailijamaihin. Kun lähistöltä kehittyneistä maista saa vähintään yhtä hyvää työtä halvemmalla, niin silloin kannattaisi hälytyskellojen soida.
 
Ja ennen kuin joku alkaa kertomaan kauhutarinoita riisipalkalla työskentelevistä lapsista, niin muistutettakoon, että vertailua kannattaa tehdä kilpailijamaihin. Kun lähistöltä kehittyneistä maista saa vähintään yhtä hyvää työtä halvemmalla, niin silloin kannattaisi hälytyskellojen soida.
Nimenomaan, tuo riistokortti kun tuntuu tulevan aina esiin joka keskustelussa. Duunareilla muissakin lansimaissa on kylla omistusasuntoja, auto ja ulkomaanreissuja. Ei vaan valttamatta korttelin isointa omakotitaloa tai uudenkarheaa autoa ja lomatkin joutuu karsimaan Kanarialla Malediivien sijaan. Heilla on myos terveydenhuolto ja elama jatkuu viela elakkeellakin. Kaukana on siis viela nuo kauhukuvien maalaajien skenaariot jostain kehitysmaista.
 
Oma lukunsa tietenkin on se, miten olennainen merkitys Suomessa palkkakustannuksilla lopulta edes on, myös viitaten^linkkiin. Lisäksi verrokkimaa Ruotsia on tukenut kruunun heikentyminen:

Suomalaiset tuotteet ja palvelut eivät yksinkertaisesti käy riittävän hyvin kaupaksi maailmalla. Vienti on alkanut vetää muun muassa Saksaan ja Yhdysvaltoihin, mutta supertärkeät Venäjä ja Ruotsi sakkaavat muun muassa valuuttakurssien takia.

– Kruunu on heikentynyt vielä enemmän kuin euro ja silloin ruotsalaisyritysten kilpailukyky on parantunut. Myös rupla on heikentynyt ja Venäjän tilanne on heikko, joten Suomen vientimarkkinat Venäjälle eivät ole kehittyneet niin hyvin kuin olisi voitu toivoa, sanoo Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holm.
http://yle.fi/uutiset/ekonomistit_v...anaan__rupla_ja_kruunu_tekevat_hallaa/7996339


Lisäksi kun tiedetään – ja varmasti seuraavan vuoden aikana konkreettisesti huomaamaan – ei sisäinen devalvaatio millään tavoin ole helppo toteuttaa tai edes ylipäätään toteutuessaan luo kasvua? Kärjistäen vientimarkkinoiden ongelmat taitavat kuitenkin löytyä aivan jostain muualta kuin työntekijöiden palkkakustannuksista. Veikkaus: euro ja verotus.
 
Mutta saako ulkomailta halvemmalla? "Erityisesti Saksan matalapalkkainen palvelusektori näyttää tekevän siitä
kilpailukykyisemmän kuin se teollisuuden osalta onkaan."
http://www.labour.fi/Tiedote/tied190515.pdf
Eiko se peruskysymys ole, etta kuinka saadaan lisaa investointeja ja tyopaikkoja Suomeen? Siihen vaikuttaa merkittavasti yksikkotyokustannukset eli tyovoiman kustannukset jaettuna tuottavuudella. Oli se tilanne mika tahansa muihin verrattuna, jos meinataan houkutella lisaa tyota, taytyy jotenkin kilpailla siita. Suomi antaa niin paljon tasoitusta jo sijainnin, saan, kielen, verotuksen ymv suhteen, etta jollain se kilpailu on yritettava voittaa.

Tuo samainen lehdistotiedo toteaa: "Painopisteen kilpailukyvyn parantamisessa pitäisi olla muualla,esimerkiksi laadukkaiden vientituotteiden luomisessa ja niiden osaavassa markkinoinnissa." Kuka niita tuotteita tulevaisuudessa luo ja markkinoi, jos ei kukaan investoi Suomeen? Aika suppeata ajattelua mielestani, kun sanotaan firmoille, etta "olkaa vaan parempia ja myykaa enemman"...
 
Miten me nyt unohdetaan kotimarkkinat täysin? Kurjistetaan ostovoimaa niin kotimarkkinat kärsii. Huonot kotimarkkinat-> vaikea lanseerata uusia tuotteita koska ei ole "harjoituasiakkaita" harvalla pk-firmalla on rahkeita lähteä alusta asti kv-markkinoille.
 
Oma lukunsa tietenkin on se, miten olennainen merkitys Suomessa palkkakustannuksilla lopulta edes on, myös viitaten^linkkiin. Lisäksi verrokkimaa Ruotsia on tukenut kruunun heikentyminen:


http://yle.fi/uutiset/ekonomistit_v...anaan__rupla_ja_kruunu_tekevat_hallaa/7996339


Lisäksi kun tiedetään – ja varmasti seuraavan vuoden aikana konkreettisesti huomaamaan – ei sisäinen devalvaatio millään tavoin ole helppo toteuttaa tai edes ylipäätään toteutuessaan luo kasvua? Kärjistäen vientimarkkinoiden ongelmat taitavat kuitenkin löytyä aivan jostain muualta kuin työntekijöiden palkkakustannuksista. Veikkaus: euro ja verotus.

Sisäinen devalvaatio on tosi onneton verrattuna oikeaan devalvaatioon juuri siksi, että se syö kotimaista kysyntää ja ei vaikuta läheskään niin tehokkaasti vientituotteen hintaan. Harvan firman kulut on 100% palkoista johtuvia.
 
Tuo lehdistötiedote on kyllä ihan täyttä asiaa. Nuo faktat ohitetaan monesti ihan huolettomasti. Sinänsä nuo tiedotteessa esitetyt vaihtoehdot kilpailukyvyn parantamiseen on vähän tuollaisia mukaviisaita. Missään yrityksessähän noita ei varmaan tiedetä...

En osaa sanoa, mitä pitäisi lähteä ensimmäisenä korjaamaan, varmasti ainakin työn sivukuluja ja verotusta, mutta kaikista mahdollisista keinoista tuo palkkojen alentaminen (tunnetaan myös paikallisena sopimisena)/korotusten jäädyttäminen on mahdollisiin hyötyihin nähden melkoisen riskaabeli vaihtoehto.
 
Työn kustannuksia pitäisi laskea mutta mielellään siten että palkansaajalle jää entistä enemmän käteen. Suomalaiset alkavat olemaan varallisesti sellaista rupusakkia että oksat pois. Jos valtio jatkaa vielä kotimarkkinoiden kurjistamista verotuksen entisestään kiristämisellä, säätelyn lisäämisellä ja vielä palkkojen leikkauksella niin kohta meillä ei ole mitään kotimarkkinoita jäljellä.
 
Back
Ylös Bottom