Minä luulen, että Crossfitin arvostelu kumpuaa kahdesta lähteestä:
- laji on suosittu ja nk. korkean profiilin laji
- lajiin tai ainakin sen markkinointiin tuntuu kuuluvan sellainen "me ollaan parempia/kovempia kuin muut" -asenne
Tämä on mielestäni tyypillinen ilmiö uusien muotiaatteiden kohdalla. Vapaaottelu, triathlon, travellerit jne. Joku keksii pyörän uudestaan ja julistaa, ettei vanha pyörä pyöri kunnolla. Sitten vanhat parrat vetää herneen nenään, vaikka uhosivat juuri samalla tavalla 10-vuotta aikaisemmin. Bodauksen kohdalla olen törmännyt väitteeseen -
"Bodaus on maailman vaativin urheilulaji". Tätä perustellaan sillä, että bodaus on niin kokonaisvaltaista. Harjoittelu ei riitä vaan lisäksi pitää myös syödä ja nukkua. Tässä kohtaa olen monesti miettinyt, että mitä bodarit kuvittelevat muiden lajien huippu-urheilijoiden tekevän?
Itse en ole juurikaan törmännyt crossfittiin arjessa. Kerran työkaveri intoili aiheesta ja satuttiin salille samaan aikaan, kun olin vetämässä maasta. Kaveri katsoi mun painoja ja totesi, että hän on tottunut vetämään paljon enemmän. Sitten se riuhtaisi pari näytösluontoista vetoa. Omalla vuorollani ähelsin kympin ja jannu ihmetteli - "
Ai sä vedät noin monta..." :-o
Toisaalta mulla on ollut duunikaverina myös bodari, jolta pultattiin selkänikamat yhteen kovan maastavedon lopputuloksena. Kehittävää harjoittelua voinee tehdä tai olla tekemättä nimellisestä lajista riippumatta.
Olet siis ensimmäistä kertaa elämässäsi treenannut jotain kunnolla. propsit siitä, jos yksilöurheilijat yleensä asennoituisivat noin, kaikkien lajien ennätykset olisivat vielä samalla tasolla kuin 1800-luvulla.
Olen bodarina ollut kevyesti paras kaikissa lihaskuntotesteissä joita on järjestetty mm. PT kolutuksissa yms..
Jos yksilöurheilijoille riittäisi PT-koulutuksen lihaskuntotestin voitto niin kilpaurheilu olisi kuollut jo pois maailmasta.
Huippu-urheilija hyödyntää kaikkia mahdollisia apuja tavoitellessaan lajinsa määrittelemiä päämääriä. Esimerkkinä maajoukkuetason hiihtäjällä on tavallisesti seuraavat lähtökohdat kunnossa: huippulahjakkuus, lajitausta juniori-iästä lähtien, armoton motivaatio, pitkän tähtäimen suunnitelma, oma valmentaja, omistautuminen harjoitteluun, maajoukkueen leiritys ja keskinäinen kilpailu.
En epäile, etteikö Nyyssölä ole lahjakas ja taitava voimailija. Bodauksen tavoitteena on kuitenkin lihasmassan ja lihaserottuvuuden maksimointi. Tavoitteena ei ole maksimoida kippileukojen määrää. Kippileukojen vetäminen vaatii tehopainosuhteen optimointia, joka on ristiriitainen tavoite lihasmassan maksimoinnin kannalta. Näinollen väitän, että Nyyssölä on epäonnistunut bodauksessa, mikäli hän on harjoittelullaan maksimoinut kykynsä vetää kippileukoja. Nyyssölä kuitenkin luultavasti päihittää monta PT-valmennettavaa. Paitsi ne jotka on parempia kippileuoissa.
Amatöörillä on huomattavasti huippuja rajatummat mahdollisuudet optimaalisiin harjoitteluolosuhteisiin. Ryhmäliikunnan hyvä puoli on siinä, että suurelle joukolle ohjattu treeni maksaa vähemmän, kuin henkilökohtainen PT jokaiselle erikseen. Uskon että useimmille harrastajille näin saatu valmennus on myös riittävää tavoitteisiin nähden. Tällä perusteella seuratoiminta on toiminut iät ja ajat. Ryhmäharjoittelun motivaatioaspektin aliarviointi on jo selkeä puute PT:n ammattitaidossa.
Ainoaa oikeaa treenitapaa sivuttiin muuten hauskassa debatissa naisten fitnessinnostuksen kohdalla. Tuon keskustelun pohjalta mieleeni jäi sellainen kuva, että bodauksessa on tarkat säännöt, joiden rikkominen aiheuttaa paheksumista bodareiden keskuudessa. Yksi tällainen sääntö oli, ettei bodarille ole soveliasta esitellä kroppaansa. Tämä on jotenkin outoa lajissa, jossa tavoitteet ovat puhtaan esteettiset. Vähän sama, kuin lenkillä juoksisi ihan hitaasti, ettei kukaan vaan luule leuhkaksi. Osa julisti kiivaasti treenaavansa ainoastaan omaksi ilokseen. Tämä sai aikaan mielikuvan tyypistä, joka äheltää salilla ylisuuressa hupparissa, rientää sitten kotiin, laittaa verhot ikkunaan ja tumputtaa pumpatulle peilikuvalleen. Tämän jalon tavoitteen sijaan osa kerettiläisistä, itseni mukaanlukien, tunnusti treenaavansa näyttääkseen hyvältä naisten silmissä. Näinollen tavoitteena onkin itseasiassa naisten viettely, ei Mr. Universum titteli. En ole kokeillut crossfittia, mutta jos tunneilla on enemmistö naisia niin uskon, että crossfit toimii tähän paremmin kuin bodauksessa. Toisaalta väitän myös, että paritanssi toimii jopa paremmin kuin crossfitissä.
