- Liittynyt
- 11.8.2009
- Viestejä
- 3 953
Jos huono lainsäädäntö synnyttää ongelman, niin ongelma harvoin korjaantuu lainsäädäntöä lisäämällä. Eli kun tukiviidakko karensseineen kaikkineen on ristiriitainen keskenään, sisältää kannustinloukkuja jne., niin ei se korjaannu sillä, että tehdään vielä pari lisäsäädöstä passeihin tai matkusteluun liittyen. Kaikenlainen töihin pakottaminen vain lisää byrokratiaa. Tarvitaan valvontakoneisto, joka määrittelee milloin annettu työ on otettava vastaan ja milloin ei. Millaiset työehdot pakkotyössä on vähintään oltava ja entä toteutuivatko ne nyt juuri tämän hakemuksen kohdalla. Voiko astmaa sairastavan pakottaa siivoojaksi? Entä jos on melkein astma? Tällä taas on lähiomainen kuollut, voiko sairaslomaa saada, vaikkei ole töissä? Tällä on työhaastattelu ensi kuussa, määrätäänkö pakkotyöhön siksi aikaa? On muuten äkkiä 1000 paperinpyörittäjää kasassa ja näille 100 ex-poliitikon hallinto.
Omasta mielestäni suurin yksittäinen omituisuus tukijärjestelmässä on se, että ei katsota niinkään tuloja, vaan kuvitteellista statusta (opiskelija, työtön, ...) sekä tulojen lähdettä (omaishoidosta, töistä, ansiotuloja,...). Tämä johtaa siihen, että syntyy väliinputoajia, joilla ei ole inhimillisiä tuloja, mutta eivät myöskään saa tukia, koska ovat yhtäaikaa vaikka opiskelupaikan kirjoilla (opiskelija, mutta vaikkapa huonon opintomenestyksen vuoksi ei oikeutta opintotukeen), osa-aikaisesti töissä (niin vähän tunteja, ettei palkalla elä). Lisäksi moniakaan tukia ei ole juuri porrastettu, eli voi joutua tilanteeseen, jossa 10 euron kuukausittainen lisätienesti poistaa oikeuden 300 euron kuukausittaiseen tukeen. Paljon järkevämpää olisi, että henkilön yhteenlasketut tulot katsottaisiin lähteistä riippumatta (nämähän näkyvät verotiedoista) ja tuen määrä möäräytyisi suoralla laskukaavalla. Nyt asumistuen määrään vaikuttaa tulojen ja asunnon vuokran lisäksi tulojen lähde, asunnon koko, asuinkaupunki, asunnon peruskorjausvuosi ja ties mikä. Kaikkiin tarvitsee tietysti erilliset todisteet ja tositteet.
Tämän tyylistä järjestelyä on kokeiltu useammissa maissa ja tulokset ovat olleet positiivisia. Kulkee nimellä negatiivinen tulovero, yhden luukun periaate, perustulo, perustili, kansalaispalkka, jne. Yksi perustavanlaatuinen ongelma siinä kuitenkin on, joka luultavasti torppaa systeemin käyttöönottoa Suomessa vielä vuosikymmenien ajan. Järjestelmä tekisi Kelasta ja Sosiaalivirastosta tarpeettomia n. 90 % osalta. Eikö kukaan ajattele työpaikkoja!? Toinen ongelma lienee alimman tulotason määrä. Mitä vähemmän sillä saa pakollisten menojen (ruoka, asunto, vaatteet) jälkeen muuta kivaa, niin sen vähemmän on kannustusta vapaamatkustukseen. Vähimmäismenojen laskennallinen rajakin on hankala, sillä joidenkin mielestä kirppisvaatteet, asunto lähiöstä ja ruoka riittävät. Joidenkin mielestä yksiö läheltä keskustaa, älypuhelin, laajakaista, jne. ovat ihmisoikeuksia. On myös äänekäs vähemmistö niitä, jotka haluavat ideologisista syistä asettaa minimitason mahdollisimman ylös tai alas. Eli "ituhipit palelkoot nälkäisinä" vs "rikkaat pitäisi ampua tai edes verottaa hengiltä".
Omasta mielestäni suurin yksittäinen omituisuus tukijärjestelmässä on se, että ei katsota niinkään tuloja, vaan kuvitteellista statusta (opiskelija, työtön, ...) sekä tulojen lähdettä (omaishoidosta, töistä, ansiotuloja,...). Tämä johtaa siihen, että syntyy väliinputoajia, joilla ei ole inhimillisiä tuloja, mutta eivät myöskään saa tukia, koska ovat yhtäaikaa vaikka opiskelupaikan kirjoilla (opiskelija, mutta vaikkapa huonon opintomenestyksen vuoksi ei oikeutta opintotukeen), osa-aikaisesti töissä (niin vähän tunteja, ettei palkalla elä). Lisäksi moniakaan tukia ei ole juuri porrastettu, eli voi joutua tilanteeseen, jossa 10 euron kuukausittainen lisätienesti poistaa oikeuden 300 euron kuukausittaiseen tukeen. Paljon järkevämpää olisi, että henkilön yhteenlasketut tulot katsottaisiin lähteistä riippumatta (nämähän näkyvät verotiedoista) ja tuen määrä möäräytyisi suoralla laskukaavalla. Nyt asumistuen määrään vaikuttaa tulojen ja asunnon vuokran lisäksi tulojen lähde, asunnon koko, asuinkaupunki, asunnon peruskorjausvuosi ja ties mikä. Kaikkiin tarvitsee tietysti erilliset todisteet ja tositteet.
Tämän tyylistä järjestelyä on kokeiltu useammissa maissa ja tulokset ovat olleet positiivisia. Kulkee nimellä negatiivinen tulovero, yhden luukun periaate, perustulo, perustili, kansalaispalkka, jne. Yksi perustavanlaatuinen ongelma siinä kuitenkin on, joka luultavasti torppaa systeemin käyttöönottoa Suomessa vielä vuosikymmenien ajan. Järjestelmä tekisi Kelasta ja Sosiaalivirastosta tarpeettomia n. 90 % osalta. Eikö kukaan ajattele työpaikkoja!? Toinen ongelma lienee alimman tulotason määrä. Mitä vähemmän sillä saa pakollisten menojen (ruoka, asunto, vaatteet) jälkeen muuta kivaa, niin sen vähemmän on kannustusta vapaamatkustukseen. Vähimmäismenojen laskennallinen rajakin on hankala, sillä joidenkin mielestä kirppisvaatteet, asunto lähiöstä ja ruoka riittävät. Joidenkin mielestä yksiö läheltä keskustaa, älypuhelin, laajakaista, jne. ovat ihmisoikeuksia. On myös äänekäs vähemmistö niitä, jotka haluavat ideologisista syistä asettaa minimitason mahdollisimman ylös tai alas. Eli "ituhipit palelkoot nälkäisinä" vs "rikkaat pitäisi ampua tai edes verottaa hengiltä".
