Varmistetaan nyt ensiksi, että ymmärrämme sanan tulonsiirto, samalla tavalla. Eli verotetaan jostain ja siirretään ne johonkin muualle, vai mitä? Kai ymmärrät, että tulonsiirron ensimmäinen osa, verotus on pois yksityisestä kulutuksesta? Siirretty raha valitsemassasi Kela-esimerkissä menee toki yksityiseen kulutukseen, mutta se sama raha on ensin poistettu verotuksella kulutuksesta, jonka lisäksi osa tuosta rahasta häviää byrokratiaan, eli tässä esimerkissä Kelan virkailijoiden palkkoihin yms. Mekanismi toimisi sillä oletuksella, että jos varoja ei verotettaisi, niin ne jätettäisiin patjan alle homehtumaan. Kyseinen oletus ei vain pidä paikkaansa.
Okei, tämä kertoo minulle sen, ettet ole sisäistänyt rahan velkaluonnetta. Rautalankana esitettynä; julkinen kulutus ei tarvitse verotuloja missään kohtaan tai millään aikavälillä. Tulonsiirron verran euroja ei tarvitse missään vaiheessa verottaa vastaavasti keneltäkään muulta. Tämä tosin voi olla tarpeellista suhdanteen kuumentuessa, ja verotuksen tärkein tehtävä onkin estää talouden ylikuumentuminen ja leikata rahavirtoja. Esimerkissäsi tulonsiirron suuruista vastaavaa summaa ei oteta muualta yksityiseltä sektorilta, vaan valtio luo kyseisen velan ja on näin alijäämäinen - toisena puolena yksityinen sektori saa vastaavan ylijäämän kulutettavaksi,
ostovoimaksi. Heitin tulonsiirron julkisesta menosta ihan provona, mutta samalla tavalla toimivat julkiset investoinnit yksityisen säästämistavoitetta pienentäen paitsi, että jotakin tuotannollista tai tarkoituksenmukaista tapahtuu ensivaiheessa jo (moottoritie, vanhuspalvelut, tuotekehitystä, rakennuksia).
En ole huomannut vielä kenenkään väittäneen, että kaikki julkisen sektorin rahat menisivät nukkuvien virkamiesten taskuun. Tuotakin ilmiötä kuitenkin tapahtuu, eli osa rahasta menee turhaan byrokratiaan. Liian suuri osa. Esimerkissäsi julkisesta talonrakennusprojektista osa rahoista uppoaa asiasta päättävien virkamiesten taskuihin.
Ykkösargumenttihan täällä on, että julkinen kulutus kasvattaa virkamiesten määrää, jotka tuhoavat taloutta ja yksityistä sektoria. Ovatko mielestäsi esimerkiksi rakennusvaihetta suunnittelevien virkamiesten palkat siitä työstä, jossa mietitään, mikä olisi taloudellisesti tehokkain ratkaisu esimerkiksi radan rakentamiseen, liian suuri hintalappu? Jos tämä on ideologinen kysymys, niin voihan tämänkin kilpailuttaa yksityisille toimijoille.
Et ymmärtänyt. Koitan selventää. Ensinnäkin en puhunut julkisen sektorin koosta BKT-mitattuna, vaan roolista (taloudessa), jolla on negatiivinen korrelaatio hyvinvoinnin, inhimillisen kehityksen indeksin, odotetun eliniän,... kanssa ja positiivinen korrelaatio korruption kanssa. Olen linkannut useamman tutkimuksen aiheesta aiemmin, mikäli haluat, niin voin kaivaa tutkimukset vielä kertaalleen, mutta koen, ettei sille ole tarvetta. Tutkimukset eivät perustu mihinkään yksittäisiin maihin, vaan kaikkiin tilastoituihin. Osassa maista ei sisällissodan tai muun vastaavan takia löydy vertailukelpoisia tilastoja, mutta tutkimukset kattavat suurimman osan maailman valtioista.
Ei ole todellakaan mitään konsensusta olemassa siitä, että pieni julkinen sektori on yhtä kuin korkea elintaso. Näyttäisi olevan päin vastoin, mutta tätä tuskin nielet.
Toiseksi, ja tärkeämpänä kohtana, ihmettelin, että mikäli julkinen sektori luo hyvinvointia kuvailemillasi tavoilla, niin tämän pitäisi näkyä esimerkiksi tilastoissa. Siksi haluaisinkin kuulla ensinnäkin, miksi niin monessa maassa, joissa on vahva julkinen sektori, menee niin huonosti verrattuna muihin lähialueen maihin? Euroopan maista voidaan ottaa vaikka Ranska, Kreikka tai Italia, jotka ovat kaikki kauan sitten teollistuneita länsimaita suurissa taloudellisissa ongelmissa (Euroopan tasolla). Esimerkeiksi voidaan ottaa myös E-Amerikasta Argentiina, Brasilia, Venezuela,... (E-Amerikan tasolla). Sen sijaan koitapa etsiä maita, joissa julkisen sektorin rooli on pieni ja niillä on suunta alaspäin tai edes sellaisia, jotka eivät erotu edukseen lähialueen muista maista. Maailmanlaajuisilta taloussuhdanteilta ei taida suojata oikein mikään, mutta maat kuten Viro, Irlanti, Sveitsi, Uusi-Seelanti, Austraalia, Yhdysvallat,... ovat selvinneet kriisistä aika hyvin ja monissa noissa taantuma/lama pysähtyi jo kriisin ensimmäisenä tai toisena vuotena. Sen sijaan esimerkiksi täällä tulevaisuus näyttää yhä harmaalta, vaikka kriisin alusta on aikaa jo useita vuosia.
Heh, ei minulla ole mitään tarvetta kategorisoida isoa julkista sektoria yhdeksi kausaatioksi tai tehdä samaa muillakaan muuttujilla. Aivan hyvin voi olla vahva valtio suurella julkisella sektorilla, joka sössii taloutensa kuralle. Saadaan myös hyvin toisen suuntaisia tuloksia samalla tarkastelulla. Olisikin suotavaa varmaan ottaa muitakin tekijöitä huomioon.
Ainakin suurin osa kuvaamistasi taloutta korjaavista mekanismeista tai toimenpiteistä ovat toimivia, jos ne pystytään tekemään järkevästi ja tehokkaasti. Pointtini on alusta asti ollut, ja mitä olen yrittänyt esimerkeillä ja tilastoilla todistaa, että poliittinen päätäntävalta ei käytännössä ikinä pysty tekemään kuvaamiasi asioita järkevästi ja tehokkaasti. Paras esimerkki tästä lienee Argentiinan toinen konkurssi lyhyen ajan sisällä omasta valuutastaan huolimatta. Päinvastoin, poliittinen päätäntävalta vain pahentaa ja pitkittää kriisejä, koska voimavarat suunnataan vaaleissa pärjäämiseen ja oman tai puolueen aseman pönkittämiseen.
Ikinä ei saada niin optimaalista tilannetta, ettei pystyttäisi sano, minkä julkisen sektori olisi tuotannossaan tai palveluissaan voinut tehdä paremmin. Samoja mokia on yksityisellä puolellakin, mutta virheiden vastuun kantaa omistaja. Taloutemme vain perustuu siihen, että on talouden toimijoita, jotka pitävät rahan kierron, velkaantumisen ja investointien (talouskasvun) riittävästä tahosta huolta. Raha on viime kädessä, koska keskuspankki, julkinen instrumentti, minkä takia valtion tulisi huolehtia riittävästä kysynnästä kulloisessakin taloudellisessa tilanteessa, sillä maksukyvyttömyysriski ei tarvitse olla.
Ja Argentiinan ongelmat johtuvat dollarimääräisestä velasta, jota otettiin juuri sen takia, kun tahdottiin pysyä poissa kelluvasta valuuttakurssista samojen euroalueenkin vakausperustelujen kanssa. Turha vetää analogiaa taas siihen suureen julkiseen sektoriin, joka olisi olemassaolollaan tilanteet tehnyt. Muutamia talouskriisejä olisi nykyisen globaalin talouden aikana väistetty, jos valuutat olisivat joustaneet.
