Vuoden ylikunto
Moi. Oon lukenut nyt melko runsaasti näitä ylikuntoon liittyviä postauksia ja ajattelin omat kokemukset pistää kekoon koska alkaa pikkuhiljaa hymy hyytymään tän asian kanssa. "Ilokseni" olen huomannut täällä muidenkin kärsivän psyykkisistä oireista ylikunnon seurauksena.
Eli olen 25 vuotias mies joka on aina yrittänyt liikkua koska olen aina "taistellut" lihavuutta vastaan. Kausittaisesti (vuosissa) liikun enemmän tai vähemmän. Salilla alotin pumppailun 14-vuotiaana ja sitä olen jatkanut tähän päivään asti suhteellisen säännöllisesti (aktiivisena vuonna 4-6krt viikossa, vähemmän aktiivisena vuonna 1-2krt viikossa). Lenkkeilyä, kiipeilyä, uintia, pyöräilyä, jalkapalloa, taistelulajeja ja muita lajeja on tullut kokeiltua tuon tuosta, mutta sali on aina ollut pohjarakenteena.
Asiaan (
PITKÄ VERSIO):
Vuonna 2012 syksyllä (paino n. 83kg) 7 vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi ja en tiedä mitä päässäni tapahtui, mutta tulin siihen johtopäätökseen että aloin neuroottisesti treenaamaan kovempaa jotta tulisin hyvään kuntoon ja että saisin ajatukset keskitettyä johonkin muualle. Eli siitä alkoi salikäynti aktiivisesti uudelleen n. 2 vuoden aktiivisen kiipeilyn jälkeen. Kiipeilyn toki säilytin siinä rinnalla ja kävin ulkomaillakin boulderoimassa. Tähän yhtälöön keksin lisätä myös lenkkeilyn jotta saisin painoa alaspäin ja kiipeily sujuisi paremmin. Jotta saisin painoa alaspäin täytyisi tietenkin myös syödä vähemmän. Virhe.
Vuonna 2013 alkuvuoden (paino n. 78kg) kiipeiltiin 4krt viikossa, salilla kävin 2-3krt viikossa ja lenkillä pyrin käymään lähes joka päivä jotta paino ei nousisi (jep..). Liikuntaa tuli niin paljon että syöminenkin kärsi ihan vain koska siihen ei ollut aikaa. Kesällä kävi pahin mahdollinen koska en saanut kesätöitä (opiskelen tietotekniikkaa metropoliassa) ja tällöin päätin että noniin, nyt on aikaa treenata! Kesällä sain myös nerokkaan idean JÄTTÄÄ HIILIHYDRAATIT POIS jotta kesäkunto tulisi nopeammin. Pahin virhe jonka ihminen voi tehdä. Motivaatio pysyi tavallaan ylhäällä koska kunto kiristyi. Keväällä aloin myös pyöräillä joka paikkaan jotta ei menisi rahaa bensaan. Eli pahimmillaan pyöräilin kiipeilemään ja siitä salille tai jalkapalloa pelaamaan ja siitä kotiin. Tuli urheiltua 2-3 kertaa päivässä ja kesällä maalasin myös porukoiden talon jotta olisi jotain tekemistä.
Vuoden 2013 Kesällä (paino n. 73kg, alin mihin pääsin) huomasin psyykkeessä omituisuuksia, ahdistusta ja masennusta ja ajattelin että se johtuu vain erosta ja ratkaisuna lisää urheilua jottai sen saisi pois mielestä. Terve keho, terve mieli. No pain, no gain motherfucker. Piiskasin itseäni aivan älyttömästi päivittäin koska pidin myös itseäni kelvottomana kun en saanut kesätöitä. Vaakaa tuijottelin joka aamu ja pidin sitä onnistumisen mittarina. Seurasin myös Greg Plittiä joka treenaa kovaa ilman hiilareita ja yritin jäljitellä hänen mentaliteettiaan jossa kehosta otetaan kaikki irti joka treenissä sekä vain luuserit ja läskit luovuttavat. Mahtava juttu kerta kaikkiaan
Mutta sain palautetta kavereilta, sukulaisilta ja perheeltä että olen kovemmassa kunnossa kuin koskaan (kuten olinkin) joten miksi lopettaa ko. käytäntöä.
Vuoden 2013 Kesän ehtoopuolella (paino n. 73-75kg) huomasin, että reidet eivät palautuneet pyöräilystä ei sitten millään, vaikka jätin pyöräilyn kahdeksi viikoksi pois. Tuntui yhä siltä kuin eilen olisin tehnyt vuoden jalkatreenin vaikka en ollut niitä ollenkaan rasittanut. Samalla kiipeily tuntu uskomattoman raskaalta, kuten myös pyöräily ja sali. Näihin aikoihin huomasin iltaisin sydämen hakkaavan todella kovaa. Välillä tuntui jonkinlaisia rytmihäiriöitä/muljahduksia. Päätin höllätä vähän urheilua syksyn lähestyessä. Mielialat vaihtelivat myös todella paljon. Olin ajoittain todella flegmaattinen ja väsynyt. Päätä särki suhteellisen usein kun teki vähänkin kovempaa mitä tahansa.
Vuoden 2013 Syksyllä (paino n. 76kg) huomasin urheilun olevan todella pakonomaista (velvollisuustreenit, varmaan kaikille tuttuja) eikä se tuntunut kovin miellyttävältä. Hikeä ei irronnut ollenkaan, epäilin sen johtuvan hiilarien vähäisyydestä. Pahimmalta tuntui kaikki liikkeet joissa oli jotenkin jalat tai core mukana. Yleisesti isot massaliikkeet tuntuivat kauheilta. Tässä vaiheessa aloin hiljalleen huomaamaan että en ollut pitkiin aikoihin saanut yhtään mitään hyvää mieltä urheilun johdosta, toisin kuin aikoinaan.
Vuoden 2013 Talvella (paino n. 78kg) jätin kaiken kestävyysurheilun pois ja kävin salilla 2krt viikossa ja yritin pitää treenit kevyinä (juupajuu). Voimatasot olivat yllättävän samalla tasolla kuin ne olivat olleet jo pitkin vuotta, ei romahdusta ei kehitystä. Löysin uuden tyttöystävän ja kuten parisuhteen alkukausiin kuuluu niin yhteinen herkutteluhan siitä alkoi. Jouluna pidin 2 viikon totaalilevon ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen ja aloin hiljalleen hyväksymään ajatusta ylikunnosta ja siitä miten pitkä lepo saattaa olla edessä.
Vuoden 2014 alkuvuoden (paino n. 78kg) palasin varovaisesti salille ja huomasin että joulun levolla ei ollut kerta kaikkiaan mitään vaikutusta mihinkään. Pidin salitreenit 1-2krt viikkoon ja kevyitä viikkoja välissä. Välillä tuntui että kesken sarjan sydän hyppää ulos rinnasta. Samoin ajoittain tuntui että olisin jatkuvasti kuumeessa kun tunsin ihoni jotenkin liian tarkasti. Yksi ilta tulin salille tekemään kyykkyä ja jo lämmittely tuntui niin hirveältä (mikään salilla ei ole koskaan tuntunut niin vastenmieliseltä) että meinasin lähteä kävelemään himaan; tuntui kuin keho yrittäisi sammuttaa itseään. Noh, hampaat irvessä väkisin treeni läpi ja himaan. Totesin tässä pisteessä että nyt saa riittää. Taisi olla maaliskuun aikoihin tämä. Eli päätin jättää urheilut kunnes se tuntuisi taas kivalta ja keskittyä kouluun ja muihin harrastuksiin.
Nyt vuoden 2014 kesällä (paino n. 79.9kg) on kulunut n. 5 kuukautta aktiiviajasta, totaalilepoa ollut poislukien ehkä kolme kokeilukertaa (huonoin tuloksin) ja yksi rasitustesti lääkärissä. Olo on suhteellisen tavallinen, mielialat eivät heittele, sydän ei hakkaa ja muljuile ja osaan välillä nauttia asioista. Käytiin kaverin polttareissa pelaamassa airsoftia nyt lauantaina ja en tajunnut että se voi olla niin helvetin raskasta kimpoilla adrenaliinin siivittämänä paikasta toiseen, mutta helvetin hauskaa oli ja ajattelin että menkööt nyt sitten kun täällä kerta ollaan, ja olenhan levännytkin kunnolla. Sydän hakkasi aivan hulluna tuon session aikana ja jälleen tuli olo että tunnen vaatteeni ihoani vasten paremmin kuin koskaan, tuli myös todella voimaton olo ja teki mieli vain mennä makaamaan. Tärisin ja hikoilin paljon. Pari virkettä sitten kirjoitin sulkuihin "huonoin tuloksin" ja olen huomannut että se tarkoittaa sitä, että palautuminen henkisesti urheilusuorituksesta kestää 3-4 päivää, tänä aikana on jäätävä masennus, ahdistus ja pinna kireällä, mutta sitten se häviää ja olo on normaali! Fyysisesti palautuminen kestää n. viikon eli vissiin aika perus aika. Suuri helpotus on ollut huomata että viime kesän painajaisahdistukset olivatkin peräisin urheilusta eikä erosta. Olisinpa tiennyt.
Lääkäriin? - En tiennyt ollenkaan kuinka selittäisin tämän tilanteen lääkärille koska mitään konkreettista fyysistä ei ole kuin sydämen muljuilu ja tykytys, rinnan puristus intensiivisen suorituksen keskellä, päänsärky ja ihon herkkyys. Nykyään oireet ovat lähes pelkästään psyykkisiä, mutta lääkäriä kiinnosti tietenkin vain ja ainoastaan fyysiset oireet. Kävin rasitustesteissä ja ottamassa verikokeet noin 1,5kk sitten. Lääkärin mukaan mitään poikkeavaa ei veressä ollut (kuulemma hyvät arvot) ja rasitustesteissä ei ollut poikkeavuuksia. Kun olen lukenut muita kokemuksia täällä niin se ei yllättänyt, koska ylikunto harvemmin näkyy verikokeissa jos kyse ei ole kilpirauhasesta. Lääkärillä ei kyllä tainnut olla minkäänlaista tietämystä ylikunnosta tai sen diagnosoinnista, itse selitin hänelle ortostaattisista mittauksista yms. ja vastaukseksi sain hiljaista nyökyttelyä. Kyseessä tietenkin opiskelijoille ilmainen arvauskeskus.
Ravinto? - Asuin porukoilla koko vuoden 2013 ja söin niin puhtaasti kuin pystyin jotta voi treenata kovaa huoletta: kananmunia, lohta, salaattia, kanaa, kananmunia, salaattia, kurkkua, tomaattia, juustoja, jauhelihaa, salaattia, kananmunia, hernemaissipaprika-miksiä pannulla jne. eli vhh-ruokia. Ennen kuin jätin hiilarit pois niin ruisleipä, riisi ja pasta olivat mukana kuvioissa hillityissä määrin. Syksyllä palkkarina oli yleensä 1dl heraa ja 2,5dl maitoa, kesällä pelkästään kaksi banaania ja treenin aikana BCAA:ta, syksyllä sitten tilanteesta säikähtäneenä perinteinen 1dl hera, 1dl malto ja BCAA:ta treenin aikana. Niin ja vettä olen juonut aivan helvetisti koko tänä aikana (3-5l/pv riippuen vuodenajasta). Pepsi maxia meni pullokaupalla koko vuoden 2013 kunnes lopulta kuulin että aspartaami on hermomyrkkyä joten jätin sen kokonaan pois noin puoli vuotta sitten ja välttelen yhä makeutusaineita.
Alkoholi? - No tottakai. Eron jälkeen joka viikonloppu kavereiden kanssa piti jotain menoa keksiä. Välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta pääsääntöisesti en muista että olisin tänä aikana kovin montaa viikonloppua selvänä ollut. Sama tänäkin päivänä. Pääosin kaljaa, eli ei megaperseitä niin usein.
Nikotiini? - Nuuskan muodossa yksi kiekko 1-4 viikon aikana. Nyt kesällä rööki maistunut viikonloppuisin.
Uni? - Työtön/opiskelija; aivan helvetin varmasti oli/on riittävästi. Laadusta en ole niin varma. Meditointia kokeilin syksyllä. Oli ihan hauskaa mutta ei kärsivällisyys riitä sellaiseen.
Ortostaattinen syke? - En mitannut pahimpina aikoina koska en hyväksynyt ajatusta ylikunnosta. Kolme viikkoa sitten mittasin päivällä 33 ja toissapäivänä mittasin lähes saman tuloksen aamulla 34. Sykkeeni tavallisesti on palautunut todella nopeasti kun sitä salilla joskus seurailin, eli se olisi ehkä yksi konkreettinen todiste ylikunnosta. Mutta voihan olla että tuo on minulla normaali. Tai sitten ei. Pakkiksella on ainakin yksi joka tässä ketjussa ilmoitti itsellään 33 olevan normaali ortostaattisen mittauksen tulos.
Mikä ei nyt naurata on se, että kun yritän palata 5kk tauon jälkeen rakkaiden urheiluharrastusten pariin niin treenin jälkeen olen aivosumuinen, flegmaattinen ihmisperse 3-4 päivää kunnes olo muuttuu normaalimmaksi ja sydämen tykytys hellittää; ahdistus seuraa tuona aikana aivan kaikkialle eikä sitä pääse pakoon kuin nukkumalla. Normaalioloissakin välillä on aika kulunut olo ja sänky houkuttaa. Lihasta on hävinnyt ja paskaa tarttunut vyötäröön, mikä varmaankin selittää sen miksi paino on pysynyt melko samana puolisen vuotta vaikka olen syönyt vähän miten sattuu.
Nyt kokeilussa on jokapäiväinen sinkki, magnesium, kromi ja multivitamiinit purkista ja pientä skarppausta ruoan suhteen. Huomasin näillä lisäravinteilla olevan vaikutusta virkeyteen ja aktiivisuuteen. Voi olla myös hetkellistä koska nyt on vasta toinen päivä kun näitä vetelen. Olen puolivakavasti harkinnut myös ******** ****** yksittäisen kuurin muodossa joka (ehkä) polkaisisi kehon käyntiin ja normaalitilaan missä se oli 1,5 vuotta sitten, mutta päätin (ehkä) olla sotkematta kehon sisäistä tasapainoa koska en tosiaan tiedä edes mikä on vialla. Kokeilen ensin lisäravinteilla ja lepoa jatkan vaikka vuoden, kunnes alan mitään muuta harkitsemaan.
Jos olet jaksanut tämän historian suurimman avautumisen lukea niin kiitos :kippis1: ja kaikki brainstormit ja kommentit otetaan ilomielin vastaan
Jos et jaksanut lukea niin
LYHYT VERSIO:
Erosin pitkästä suhteesta -> kova treenikausi -> (parasympaattinen?) ylikunto joka jatkuu 5kk levon jälkeen lähinnä psyykkisessä muodossa?
! Mites toi ravintopuol, dieetille olis tarkotus ollu lähtee mut ei varmaa tässä tapauksessa kannata viel? Monipuolista safkaa yli kultuksen?