Yritysten ja yliopistojen yhteistyöstä sanottakoon vielä sen verran, että toki olisi hienoa, jos yliopistot tekisivät tiiviimpää yhteistyötä yritysten kanssa, mutta nykyään yritykset eivät enää ole kovin halukkaita siihen. Yrityksissä kehitysprojektit ovat monesti sen verran salaisia, että yritykset eivät ole enää niin innokkaita antamaan tutkimusvastuuta yliopistoille kuin ennen. Meno oli (kuulemma) aivan erilaista yliopistojen ja yritysten välisessä kanssakäymisessä 70-luvulla, jolloin yritykset hyödynsivät paljon enemmän yliopistojen osaamista, mutta nykyään pelko yrityksen tiedon vuotamisesta on jäädyttänyt välejä. Asiat toki voisivat olla toisin, mutta halu tuotekehitystiedon jakamisen minimointiin on tullut juuri yritysten suunnalta.
Yhteenvetona siis sanon, että en kannata varsinaisia leikkauksia yliopistokoulutukseen enkä -tutkimukseen, mutta toivoisin tutkimusresursseja kohdennettavan sovellettuun tutkimukseen perustutkimuksen asemesta. Toisena asiana sanottakoon vielä se, että viimeaikaiset yt-neuvottelut ja samanaikaiset kehitysresurssien vahvistamiset Kiinassa ja Intiassa ovat todistaneet, että yritysten kannalta sillä ei ole merkitystä, onko maassamme koulutus ilmaista vai ei, vaan sillä mikä on suomalaisen työntekijän tuottavuus kilpailijamaihin verrattuna.
