Tuo on yleisesti ottaen aivan totta. Suomessa korkeakoulutuksen taso on laskenut sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa viimeisen 20 vuoden aikana, joka ainakin oman näkemykseni mukaan johtuu sekä koulutuspaikkojen määrän lisäämisestä että koulujen rahoituksellisesta intressistä tuottaa mahdollisimman paljon tutkintoja vuodessa. Korkeakoulupaikkojen määrän lisäys on väistämättä laskenut opiskelijavalinnan rimaa, mikä antaa entistäkin heikommilla lähtötiedoilla varustetulle porukalle mahdollisuuden astua korkeakoulumaailmaan. Toisaalta taas korkeakoulujen rahoitukseen liittyvästä seikasta johtuen koulut haluavat päästää lähes kaikki läpi jollain keinolla, mikä sekin väistämättä laskee etenkin häntäpään opiskelijoiden osaamistasoa. Etenkin ammattikorkeakouluissa tuo touhu on mennyt aivan yli rajojen, kun jotkut matematiikan kurssit on mahdollista läpäistä palauttamalla määrättyjä laskutehtäviä, mikäli tentti ei mene läpi. Nuo laskutehtävät voi sitten teettää vaikka kaverilla jos vain moraali antaa myöten. Yliopistossa sentään ensimmäiset matematiikan kurssit olivat kunnon apinafilttereitä, kun tenteissä oli hylättyjä arvosanoja 50 % ja osa porukasta jätti koulun kesken kun ei oikein pintaintegraalit alkanut luistaa.
Mitä tulee arvosanoihin ja niiden arvostettavuuteen, niin itse olen huomannut työelämässä arvostettavan arvosanoja vain sellaisilla aloilla, joilla kouluosaamisesta on aivan suoranaista hyötyä työssä. Esim. esimiestehtäviin haettaessa omien ja lähipiirin kokemusten mukaan kouluarvosanoilla ei ole juuri merkitystä, mutta vaativissa asiantuntijatehtävissä kysytään jokaisessa haastattelussa nuorelta kaverilta todistusta. Itse esimerkiksi teen koulun ohella työkseni lujuuslaskentaa, ja omasta korkean keskiarvon todistuksesta on ollut älyttömän suurta hyötyä työnhaussa. Sanoisin siis, että hyvästä todistuksesta on sitä enemmän hyötyä, mitä vaativampaan asiantuntijatehtävään on hakeutumassa ja sen kyllä opiskelijat ymmärtävät sekä hyvässä että pahassa.
Jos miettii Suomen tulevaisuutta korkeakoulutuksen tasoon peilaten, niin ei se kovin ruusuiselta näytä. Ylipäätään minusta on todella huolestuttavaa, että hallituksen tavoitteena on korkeakouluttaa 42% ikäluokasta vuoteen 2020 mennessä. Nykyisellä koulutusjärjestelmällä se tulee todennäköisesti romuttamaan ammattikorkeakoulujen tason ja heikentämään huomattavasti yliopistojen tasoa.
