- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 5 027
Taas ajatellaan eri tavoin. Sinä ajattelet rahaa, minä puhui toimeliaisuudesta (hyvinvointi, työllisyys, yritykset, yhteiskunta jne) . Raha voi olla vielä noin yksiselitteinen mutta jos se laajennetaan koskemaan hyvinvointia ja toimeliaisuutta ei vastaus olekaan noin yksiselitteinen.
Talous ja rahapolitiikka ovat ainoat keinot jolla yhteiskunta vaikuttaa näiden kehitykseen. Näitä voi harrastaa sitten joko fiksusti tai vähemmän fiksusti. Perinteisesti Suomessa aivan päin persettä.
Raha- ja valuuttakurssipolitiikassa tapahtui käänne vasta sitten, kun harjoitetun kireän politiikan jatkaminen kävi valuuttapaon vuoksi mahdottomaksi. Ensimmäisen kerran näin kävi marraskuussa 1991, jolloin markka jouduttiin devalvoimaan. Devalvaatio helpotti hieman markan yliarvostusta, mutta se ei muuttanut rahapolitiikan linjaa - eikä linjan muutoksiin olisi Suomen Pankin mielestä ollut syytäkään. Rahapolitiikan johdossa usko vakaan markan linjaan oli vahva eikä siitä luopumisen uskottu voivan tuoda mitään kestävää helpotusta talouden ongelmiin. Pankinjohtaja Markku Puntilan mukaan devalvaatio olisi täysin hyödytön, koska se johtaisi välittömästi hintojen, palkkojen ja korkojen nousuun. Tällöin mitään kilpailukykyparannusta ei saavutettaisi ja talouden reaalinen sopeutuminen viivästyisi. Lisäksi Suomi toimisi vastoin "Euro-yhteisön sääntöjä", Suomesta tulisi "kolmannen luokan valtio" ja keskuspankin uskottavuus heikkenisi, koska "keskuspankki on jatkuvasti puhunut devalvaatiota vastaan".
Syyskuussa 1992 tapahtunut markan pakonomainen kelluttaminen lopetti kireän rahapolitiikan ja toi nopean ratkaisun sekä yliarvostusongelmaan että korkeisiin korkoihin. Käänne loi myös pohjan talouden nopealle kohenemiselle. Kyseessä ei ollut tietoinen talouspoliittinen valinta, vaan pikemminkin sen katastrofina pidetyn vaihtoehdon toteutuminen, jota talouspolitiikalla oli kolmen vuoden ajan yritetty torjua. Että pelätty kiinteästä valuuttakurssista luopuminen auttoi kääntämään talouden jälleen kasvuun, osoittaa - ainakin jälkikäteen - aiemman politiikan olleen epäonnistunut valinta.
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j27-5.pdf
