Miksi pitää "treenata kovaa" ja mitä se edes on?

[Timba79]

Aloitanpa tämän tänne kun meninkin näköjään vastailemaan epähuomiossa mimmien puolelle.

Siellä kun siis oli aloitettu tästä aihe ja minusta ihan mielenkiintoinen juttu, josta ei nyt muisti hetkeen olleen mitään keskustelua.

Eli siis treenaajia on monenlaisia. TODELLA monelle saliltreeni on mukava harraste ja tapaa pitää itseään kunnossa, päästä vään arjesta irti hetkeksi jne. Itselleni on tällainen.

Osa haluaa ottaa itsestään kaikki irti, kilpailla itseään vastaan, ylittää itsensä jne. Näen tässäkin vähän omia juttujani.

Osa sitten tähtää johonkin kisoihin. Oli ne sitten vaikka hiitoa tukevaa lajitreeniä tai bodausta tai voimanostoa tai mitä vain. Tällöin tietysti jonkinlainen pakko treenata kovaa. Mutta siitä päästäänkin taas pihvin ääreen. Eli mitä se kova treeni on? Joskus tuntuu että ei ole treenannut joidenkin mielestä kovaa jos ei jalkatreenin jälkeen makaa täristen salin lattialla tai yrjöä pukkarissa roskikseen. Taas jatkuva failureen treenailu tuskin monella toimii jne.

Jostain 5x5 treenistäkin saa todella kovaa vaikkei tekisi kuin vikan sarjan lähes finaaliin jne.

Sitten jos mennään pois kisatavoitteista, niin miksi sitä kovin usein edes repisi todella kovaa? Jos on jo joku pohjakunto ja treenaa siksi että on kivaa ja pysyy kunnossa, niin todella rajut jatksot kovaa treeniä on omiaan aiheuttamaan loukkaantumisiakin jopa.

En halua kannustaa ketään löysäilemään, mutta jotain keskustelua voisi käydä siitä että pitäisikö sen kovan treenin sijaan pyrkiä treenaamaan järkevästi jolloin se treeni olisi kuitenkin kovaa vaikkei olisikaan mitään hc mättämistä härän raivolla.

 

[Ferya]

Kyllä mä mielestäni treenaan kovaa (ja tavoitteellisesti), mutta ei se ole kuin ihan hetkittäin epämukavaa ja ei todellakaan millään raivolla. Mulla osaava pt joka ohjaa jokaisen treenin, tehdään loppuun asti lähes aina, mutta eipä ole tarvinnut edes miettiä oksentamista tai että olisi aivan kuollut treenien jälkeen. Toki aerobinen kunto on hyvä, ja se auttaa kai myös tässä asiassa. Mutta tosiaan treenataan kovaa 3x viikossa, jottei tarvi joka päivä ravata salilla ja jää aikaa muuhunkin.

Mutta koen että mun treeni on järkevää, vaikka treenataankin ns.kovaa.

 

[kribber]

Ite ainakin tykkään rääkätä itseäni sen endorfiinihuuman takia. Kevyemmällä treenillä varmaan voimatasot ja varmaan massakin kasvaisi parempaa tahtia mutta tykkään siitä fiiliksestä kun ajaa itteensä ihan loppuun ja aivot on marinoitu endorfiinilimassa. Samasta syystä tuli digattua kestävyysurheilusta mutta tuli sitten endorfiinipäissään juostua mm. murtuneella jalalla ja kaikkea muuta yhtä fiksua ja nyt ei enää oikeen suju. Nyt kun tarkemmin kattoo niin ei tämä oma urheilu kyllä mitään tervettä touhua ole...

 

[Bulkviikinki]

Mun mielestä menee överi treeneiksi ku kattelee ku PT piiskaa Fitness ja kehonrakennus kilpailijoita... Onkohan noi PT ite koskaan vetänyt ite tollasia hulluja treenejä?! Kylhän sit itekin välil tuli vedettyä esim. jalkaprässis tiputuksia ni kyl ne veinaa pistää tajun pois!
Mun mielestä ei tarvii kehityksen takia vedellä överisti, vaan et saa "rikottua" lihaksen ja siihen sit paljon ravintoa ja lepoa! Välillä voi tehdä överi treenejä, mut lähinnä näkisin hyödyn olevan vain kestävyys kunnossa! Motivaatio mielestäni saattaisi loppua jos aina vetäis treenit niin et taju lähtee, oksentaa tai paskoo housuunsa

 

[Jaksu]

Tämä on ihan mielenkiintoinen aihe. Veikkaan, että jokainen kokee kovaa treenaamisen eri tavalla ja niinhän se pitääkin olla. Itse tiedän että en ole treenannut kovaa jos treenin jälkeen on vielä sellainen olo että resursseja jäi selkeästi käyttämättä. Tuo on se oma mittari myös treenin onnistumiseen. Kovaa treenaaminen ei minulla johda eikä tarkoita oksentamista tai huonovointisuutta. Yleensä pyrin käyttämään treenattavan lihasryhmän kuitenkin loppuun asti. Ei tämä toki aina onnistu, mutta se on tavoite joka treenikerralla.

Pyrin pitämään treenin nautinnollisena ja mukavana harrastuksena, johon kuuluu lihaksien rääkkääminen. Se euforia onnistuneen treenin jälkeen motivoi ja pistää jo pukkarissa miettimään mitä ensi kerralla voisi tehdä paremmin. Lisäksi treenien monipuolisuus on tärkeä juttu. Eli ei joka kerta vedetä samoilla toistoilla samoja liikkeitä, vaan pyritään hakemaan ärsykettä eri liikkeillä ja toistomäärillä.

Jos sitten kaavaa ja oikeaa mittaria oman treenin tueksi haluaa, niin Haikarainen tästä muutaman sivun ehti jo kirjoittamaan.

Kuinka kovaa treenaat? Osa 1: näin arvioit treenisi rankkuuden ? Haikarainen | Lihastohtori

 

[Timba79]

Mun mielestä menee överi treeneiksi ku kattelee ku PT piiskaa Fitness ja kehonrakennus kilpailijoita... Onkohan noi PT ite koskaan vetänyt ite tollasia hulluja treenejä?! Kylhän sit itekin välil tuli vedettyä esim. jalkaprässis tiputuksia ni kyl ne veinaa pistää tajun pois!
Mun mielestä ei tarvii kehityksen takia vedellä överisti, vaan et saa "rikottua" lihaksen ja siihen sit paljon ravintoa ja lepoa! Välillä voi tehdä överi treenejä, mut lähinnä näkisin hyödyn olevan vain kestävyys kunnossa! Motivaatio mielestäni saattaisi loppua jos aina vetäis treenit niin et taju lähtee, oksentaa tai paskoo housuunsa

Joo, kattelen yleensäkin aina "uudet viestit" napi kautta mitä on tullut sitten viime kirjautumisen. En edes tuossa kohtaa tajunnut että kirjotin mimmien puolelle, siksi päätinkin aloittaa saman aiheen tänne yleiseen treenikeskusteluun.

Olen minäkin tehnyt vaikka minkälaisia settejä ja välillä pitkiäkin jaksoja. Lopulta niistä ei ole käteen jäänyt kun jotain kolotuksia. Tripoloja käsille, helvetin kivaa ja varmaan ne endrofiinit tapissa. Oli niin kauan kivaa kun tulehtu hauis, tyhmä ei osaa lopettaa.

Pudotussarjoja prässissä joo, siitä saa kivon ponnistuspäänsäryn joka sitten vaivaaki kohtuu pitkään vähän miedommillakin sarjoilla. Ehkä en vaan osaa. ;)


Mutta siis omasta mielestä voi treenata tavoitteellisesti ja kovaa kun käyttää treenipäivyriä ja vähän suunnittelee treenejään. Pyrkii tekemään syklitellen vähän enempi kuin aikaisemmissa. Tälleen sitä kehitystä tapahtuu väkisin ja kun ei ole mitään tavoitetta, niin ei ole mitään kiirettä, joten tällainen sopii hyvin, eikä tarvi vetää riskirajoilla.

Joskus välillä on kiva vetästä joku treenisetti ihan finaaliinkin, mutta olen huomannut että minä en tuosta juuri nauti. Siksi en voisi edes kuvitella että joku pt huutaisi tekemään vielä lisää ja lisää toistoja. Paitti jos se ois Virmajoki, sitten voisin treenata aina kovaa. :D Leikki leikkinä mutta ei ois mun juttu yhtään. Ehkä johtuu siitä ettei ole mitään varsinaista isompaa kilpailuviettiä.

 

[el_capitan]

Itse en taida kovaa treenata omasta mielestäni. Tai ainakin verrattuna moniin meidän salin sankareihin. Kyllä mä lihaksia treenaan siihen pisteeseen, ettei enään vaan jaksa, mutta ei mitenkään silleen, että hikoiluttais ja harvoin edes hengästyy. Tulosta silti tulee todella hyvin. Esim. eilen taas sai kuulla kysymyksen, käytänkö steroideja jne... Kai ne geenit sitten sallivat minun löysäillä salilla.

 

[Wilhelm Rommel]

Aloitanpa tämän tänne kun meninkin näköjään vastailemaan epähuomiossa mimmien puolelle.

Siellä kun siis oli aloitettu tästä aihe ja minusta ihan mielenkiintoinen juttu, josta ei nyt muisti hetkeen olleen mitään keskustelua.

Eli siis treenaajia on monenlaisia. TODELLA monelle saliltreeni on mukava harraste ja tapaa pitää itseään kunnossa, päästä vään arjesta irti hetkeksi jne. Itselleni on tällainen.

Osa haluaa ottaa itsestään kaikki irti, kilpailla itseään vastaan, ylittää itsensä jne. Näen tässäkin vähän omia juttujani.

Osa sitten tähtää johonkin kisoihin. Oli ne sitten vaikka hiitoa tukevaa lajitreeniä tai bodausta tai voimanostoa tai mitä vain. Tällöin tietysti jonkinlainen pakko treenata kovaa. Mutta siitä päästäänkin taas pihvin ääreen. Eli mitä se kova treeni on? Joskus tuntuu että ei ole treenannut joidenkin mielestä kovaa jos ei jalkatreenin jälkeen makaa täristen salin lattialla tai yrjöä pukkarissa roskikseen. Taas jatkuva failureen treenailu tuskin monella toimii jne.

Jostain 5x5 treenistäkin saa todella kovaa vaikkei tekisi kuin vikan sarjan lähes finaaliin jne.

Sitten jos mennään pois kisatavoitteista, niin miksi sitä kovin usein edes repisi todella kovaa? Jos on jo joku pohjakunto ja treenaa siksi että on kivaa ja pysyy kunnossa, niin todella rajut jatksot kovaa treeniä on omiaan aiheuttamaan loukkaantumisiakin jopa.

En halua kannustaa ketään löysäilemään, mutta jotain keskustelua voisi käydä siitä että pitäisikö sen kovan treenin sijaan pyrkiä treenaamaan järkevästi jolloin se treeni olisi kuitenkin kovaa vaikkei olisikaan mitään hc mättämistä härän raivolla.

Itse pyrin treenaamaan "kovaa" saadakseni tulosta, ja jos salilla viikoittain vietetty aika on vakio, haluan saada siitä ajasta mahdollisimman paljon kehitystä irti ja pyrkiä koko ajan ylittämään ittensä. Joka kerta kun ylittää ittensä ja sietokykynsä, työntää vain sitä rajaa kauemmas ja taas on tavoite saada se ylitettyä. Se tekee mun salilla käynnistä kivaa, jos menisin viikosta toiseen mukavuusalueella kyllästyisin siihen nopeasti kun tuntuu ettei tämä homma etene nyt mihinkään.

 

[Känniääliö]

Itse en taida kovaa treenata omasta mielestäni. Tai ainakin verrattuna moniin meidän salin sankareihin. Kyllä mä lihaksia treenaan siihen pisteeseen, ettei enään vaan jaksa, mutta ei mitenkään silleen, että hikoiluttais ja harvoin edes hengästyy. Tulosta silti tulee todella hyvin. Esim. eilen taas sai kuulla kysymyksen, käytänkö steroideja jne... Kai ne geenit sitten sallivat minun löysäillä salilla.

Onkin eri asia treenata kovaa kuin treenata järkevästi :D Monella hifistelijällä tuntuukin olevan koko homman pääpointti "kovaa" treenaamisessa ja tulokset ovat toissijainen juttu.

 

[Kalimero]

Jostain syystä se ihmiskroppa reagoi kasvamismielessä positiivisesti kovaan treeniin, kovenevaan treeniin, kasvaviin työmääriin, kasvaviin tehoihin, paranevan tekniikan kautta nouseviin kohdetehoihin, monipuoliseen stimulaatioon ja näitä, kun nyplää yhteen niin siitä kai se kova treeni muodostuu. Mitä se kova treeni on niin ei mun mielestä ainakaan isoja painoja paskalla tekniikalla, kun on lihaksen koon kasvattamisesta kyse. Niin kauan kuin se kroppa reagoi niin kuin halutaan on mielestäni kannattavaa jatkaa kovaa treenaamista :piis:

 

[Max1]

Kyllä se endorfiinin haku pistää painamaan raudan kimppuun, sitten kun lämmöt korkeella hiki valuu perseestä asti ja saanu reenissä sen hetkiset tavotteet niin kaikki murheet unohtuu.. Hetkeksi.

 

[Timba79]

Jostain syystä se ihmiskroppa reagoi kasvamismielessä positiivisesti kovaan treeniin, kovenevaan treeniin, kasvaviin työmääriin, kasvaviin tehoihin, paranevan tekniikan kautta nouseviin kohdetehoihin, monipuoliseen stimulaatioon ja näitä, kun nyplää yhteen niin siitä kai se kova treeni muodostuu. Mitä se kova treeni on niin ei mun mielestä ainakaan isoja painoja paskalla tekniikalla, kun on lihaksen koon kasvattamisesta kyse. Niin kauan kuin se kroppa reagoi niin kuin halutaan on mielestäni kannattavaa jatkaa kovaa treenaamista :piis:

No siis jos sitä pyrkii nousujohteiseen treeniin niin eikös se silloin pysy tasaisen kovana ja kehitystä tapahtuu?

Onhan se muutenkin niin, että jos pistää aloittelevan ja vaikka 10 vuotta treenanneen yrittämään samaa treeniä, niin se on kokeneelle kevyt ja aloittelija konttaa sinne pukkariin ja kärsii domseista seuraavan viikon...

Mutta jos edelleen hommaa vähän jaetaan ja treenataan myös vehempi tavoitteellisesti (esim. ne kisat, lajissa kuin lajissa) niin onko edes järkeä aina yrittää ylittää itsään ja työnnellä rajoja kauemmaksi jollei itse tätä nimenomaan halua?

Välillä kun tuntuu että osa porukasta treenaan verenmaku suussa vaan kun täytyy niin tehdä... ehkä olen väärässä, mutta pitäisi osata erottaa kiva harrastus työnteosta.

- - - Updated - - -

Kyllä se endorfiinin haku pistää painamaan raudan kimppuun, sitten kun lämmöt korkeella hiki valuu perseestä asti ja saanu reenissä sen hetkiset tavotteet niin kaikki murheet unohtuu.. Hetkeksi.

Minä en tällaisia kiksejä treenistä saa.

 

[Kalimero]

No siis jos sitä pyrkii nousujohteiseen treeniin niin eikös se silloin pysy tasaisen kovana ja kehitystä tapahtuu?

Jep, ei ole varmaankaan kovin vaikeaa treenata niin, että saa kehitystä. Se onko sillä mitään tekemistä kovaa treenaamisen kanssa on varmaan mielipide kysymys

Onhan se muutenkin niin, että jos pistää aloittelevan ja vaikka 10 vuotta treenanneen yrittämään samaa treeniä, niin se on kokeneelle kevyt ja aloittelija konttaa sinne pukkariin ja kärsii domseista seuraavan viikon...

Jos ne tekee saman jumpan on joku tehnyt työnsä huonosti, jos ne tekee suhteellisesti yhtä kovan treenin on joku tehnyt työnsä paremmin

 

[Pod]

Mulle tuo kovaa treenaaminen on kans todella hämärä käsite. Omasta mielestäni treenaan kovaa, mutta joillekki se mun kovaa treenaaminen on jotain satujumppaa

 

[Kalimero]

Mulle tuo kovaa treenaaminen on kans todella hämärä käsite. Omasta mielestäni treenaan kovaa, mutta joillekki se mun kovaa treenaaminen on jotain satujumppaa

Suhteellista se varmaan onkin mutta aika harva se kovaa oikeesti treenaa tai kehonrakennusmielessä fixusti, saatikka molempia yhtäaikaa. On se oikeesti pitkässäjuoksussa raskasta ja kuluttavaa sekä vaatii kuitenkin ammattitaitoakin, jotta sitä pystyy kestävällä pohjalla toteuttamaan. Aloittelijan oksentamaan saaminen on helppoa, ammattimaisesti harjoittelevan kokeneen kehäketun lattiaan lyöminen kahdesti päivässä, toistakymmentä kertaa viikossa, myöskin pohje- ja vatsajumpassa, niin, että sen osaa nostaa sieltä seuraavaan treeniin ylös, viikkojen tai kuukausien ajan kysyy ammattitaitoa.

 

[samimie]

Kaippa se itelle kovaa treenaaminen on sitä että hikoilee, syke nousee ja menee epämukavuus alueelle. Sitku alkaa tuntumaan epämukavalle lihaksessa niin vielä lisää toistoja. Loppu peleissä jos paljon treenataan niin ei varmasti ole kovin hyvä. Nyt ollut lomautettuna ja treenannu varmaan 6krt viikko ja harvoin välipäivä niin ei sitä enää salin jälkeen tule mielihyvän tunnetta. Treenannut kaverin kanssa nytten ja melkein yhtä kovaa treenataan mutta melkein puolet isoimmilla painoilla teen. Sitä vaan joskus ihmismieli ei malta treenata kevyesti. Sitä varnaan ajattelee että se lihas pitää "särkeä" että siellä kasvua tapahtuu.

 

[Kalimero]

Kaippa se itelle kovaa treenaaminen on sitä että hikoilee, syke nousee ja menee epämukavuus alueelle. Sitku alkaa tuntumaan epämukavalle lihaksessa niin vielä lisää toistoja. Loppu peleissä jos paljon treenataan niin ei varmasti ole kovin hyvä. Nyt ollut lomautettuna ja treenannu varmaan 6krt viikko ja harvoin välipäivä niin ei sitä enää salin jälkeen tule mielihyvän tunnetta. Treenannut kaverin kanssa nytten ja melkein yhtä kovaa treenataan mutta melkein puolet isoimmilla painoilla teen. Sitä vaan joskus ihmismieli ei malta treenata kevyesti. Sitä varnaan ajattelee että se lihas pitää "särkeä" että siellä kasvua tapahtuu.

Kyllä sen lihaksen voi käytännössä lyödä ihan loppuun yllättävän paljon useammin, kovemmin ja pitempään kuin moni uskaltaa ajatellakaan. Se treenin monipuolisuus, tekniikka ja turhan työn minimointi on syömisen lisäksi niitä tärkeimpiä asioita, joilla sitä viedään eteenpäin.

 

[hkuja]

Mä treenasin Kujalan Killen kanssa giant settiä niin liikkeitä tehtiin n. 5-6 putkeen ja jokaisessa kille joutui jeesimään 3-5 "pakko"toistoa, osassa jopa kaikissa. Kierroksia tehtiin 4 muistaakseni. Sanon että se oli helvetin kovaa treeniä.

Mutta se ei ollut järjetöntä rääkkiä. Järjetön rääkki tulee mun mielestä hirveillä painoilla ja restpauseilla, negatiivisilla ja vastaavilla kovilla erikoistekniikoilla. Niissä lopulta toivoo kuolevansa, sydän lentää rinnasta ja pumppi on käsittämätön. Se on erilainen tunne, kyse ei ole väsymisestä, kyse on vitunmoosesta tuskasta.
Olen monesti itsekin pohtinut että voiko treenata liian kovaa, mun mielestä todellakin voi. Se että salille meno pelottaa ja ekan kovan sarjan jälkeen on jo helvetin porteilla ja sarjoja on kymmenen lisää tai viistoista. Se vaatii jonkinlaista hulluutta nousta ja palata sinne taas tekemään yksi käsittämätön treeni. Jos sitä hulluutta ei ole, lajiin into loppuu äkkiä.

Ihmisiä naurattaa vieressä, osa pudistelee päätä. Sanalla sanoen järjetöntä hommaa, niin ollakseen "pelkkä" harrastus.

 

[D.Yates]

Joskus nuorempana tuli jalkatreeneistä sellainen olo että ei pysty seisomaan sen jälkeen, mutta laskisin sen lähinnä tottumattomuuden ja huonon kunnon piikkiin. Kyllä mä pysyn aikalailla mukavuusalueella. Liikkeitä tulee maksimissaan kaksi per lihas ja neljä sarjaa kutakin, thank you ja pukkarin kautta kotiin. Harvemmin tuollalailla saa edes hikeä kunnolla pintaan. Mutta jotenkin tuntuu että kun on tuonkin verran tehnyt jaksamisensa rajoilla, niin mitä hyötyä sitä on määräänsä enempää rääkätä?

Tosin tuloksetkin on paskoja, että ehkä se ekstra effortti jotain saa aikaan?

 

[Archey]

Kyllä valmentaessa näkee että jopa 10 vuotta saliharjoittelua tehneet lopettaisivat pitkät sarjat sekä pääliikkeissä että kevyemmissä eristävissä aivan liian aikaisin, usein ainakin 50% toistoista jäisi suorittamatta.

Ihan niinkin kevyt liike kuin vipunostot sivulle lopetetaan usein puolessa välissä todellista toistomäärää johon pystytään. Luullaan että kun ensimmäiset hapotukset alkavat niin sarja on lopussa, vaikka tyypistä riippuen tulee vielä 5-10 toistoa.

Monessa liikkeessä todellinen failure on puolta kauempana kuin luullaan. Jossakin penkkipunnerruksessa tai leukojen vedossa mennään usein loppuun asti, monissa muissa liikkeissä sarjat jäävät aina puoleen väliin.